Eläinten hyvinvointi kytkeytyy nykyhetkeä ja tulevaisuutta varjostaviin visaisiin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen, luontokatoon, mikrobilääkeresistenssiin ja zoonooseihin. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat tämän hetken suurimpia uhkia sekä ihmisen että muiden eläinten hyvinvoinnille ja tulevaisuudelle. Mikrobilääkeresistenssi tappaa vuosittain miljoonia ihmisiä maailmassa, ja eläimistä ihmiseen ja päin vastoin leviävät zoonoosit uhkaavat yhteistä terveyttämme. Tässä Eläinten hyvinvointi Suomessa III -raportin osassa käsitellään tärkeimpiä yhteistä hyvinvointia uhkaavia visaisia ongelmia - ilmastonmuutosta, luontokatoa, mikrobilääkeresistenssiä ja zoonooseja - suhteessa eläinten hyvinvointiin.
Johdanto
Eläinten hyvinvointi kytkeytyy nykyhetkeä ja tulevaisuutta varjostaviin visaisiin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen, luontokatoon, mikrobilääkeresistenssiin ja zoonooseihin. Ilmastonmuutos ajaa eläinlajistoa ahtaalle ja kiihdyttää luontokatoa aiheuttamalla eläinten hyvinvoinnin heikkenemistä, populaatiotason ongelmia, kokonaisten lajien sukupuuttoja ja ekosysteemien kantokyvyn romahduksia. Kasvava mikrobilääkeresistenssi uhkaa ihmisen ja muiden eläinten yhteistä terveyttä ja hyvinvointia. Samalla se rakentaa tietä eläimistä ihmiseen ja päinvastoin leviäville zoonooseille, jotka voivat kasvaa maailmanlaajuisiksi pandemioiksi. Hyvinvointia uhkaavien visaisten ongelmien kirjoon kuuluvat edellä mainittujen lisäksi myös useat muut monimutkaiset ongelmat, kuten ympäristön saastuminen.
Visaisten ongelmien käsite viittaa useiden maailmanlaajuisten biologisten, yhteiskunnallisten ja eritoten ihmisen toiminnan aiheuttamien tekijöiden monimutkaisiin vyyhteihin, joiden selvittäminen on erityisen vaikeaa. Niihin liittyy erilaisia arvoja ja näkökulmia, jotka voivat olla keskenään ristiriitaisia, eikä niitä siksi voi asettaa paremmuusjärjestykseen. Visaisten ongelmien luonteeseen kuuluu myös, että niiden ratkaisua on etukäteen mahdotonta määritellä, eikä mahdollisen ratkaisun jälkeenkään voida olla varmoja, oliko ratkaisu paras mahdollinen.
Visaisten ongelmien ulkoistaminen on usein nollasummapeliä: nykyinen länsimainen elintasomme ja kulutuksemme edellyttää ilmastonmuutosta ja luontokatoa kiihdyttäviä toimia muualla maailmassa. Kulutuksen mahdollistaminen ja hintojen alas painaminen ovat johtaneet muun muassa käytäntöihin, joilla tuotantoeläinten sairauksia pyritään useissa suurissa maatalousmaissa ennaltaehkäisemään mikrobilääkkein sen sijaan, että eläinten terveydestä huolehdittaisiin ennaltaehkäisevästi tukemalla niiden hyvinvointia.
Ilmastonmuutos ja luontokato eli luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ovat tämän hetken suurimpia uhkia ihmiskunnalle sekä ihmisen pitämien eläinten ja luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnille. Ilmastonmuutos kaventaa elämiseen, asumiseen ja ruoantuotantoon soveltuvia alueita, köyhdyttää elinympäristöjä ja heikentää niin ihmisen kuin muiden eläinten selviytymisen mahdollisuuksia. llmaston muuttuminen ja elinympäristöjen pirstoutuminen kiihdyttävät luontokatoa, joka uhkaa paitsi eläin- ja kasvilajistoa, myös ihmistä: vaarassa ovat ruokaturva, talous, terveys ja elämänlaatu. Luontokato yhdessä muun ihmisvaikutuksen ja ilmaston muuttumisen kanssa johtaa sukupuuttoihin; tälläkin hetkellä lukemattomia lajeja uhkaavat samanaikaisesti ihmisen toimet ja nopea lämpeneminen, joka sekin on ihmisen aiheuttamaa.
Mikrobilääkeresistenssi tappaa vuosittain miljoonia ihmisiä, enemmän kuin esimerkiksi HIV tai malaria. Se vaikuttaa myös eläimiin, sillä osa mikrobilääkkeistä on ihmisille ja eläimille yhteisesti käytettäviä ja siten erityisen ongelmallisia resistenssin kasvun suhteen. Vielä mikrobilääkeresistenssiäkin konkreettisempi tappaja on ollut oletettavasti eläimistä ihmiseen ja takaisin eläimiin levinnyt koronavirus, joka on vain yksi zoonoosi lukuisten muiden joukossa, eikä tule jäämään viimeiseksi.
Visaisissa ongelmissa korostuu yhteisen hyvinvoinnin merkitys: ympäristön, ihmisten ja muiden eläinten hyvinvointi kytkeytyvät erottamattomasti toisiinsa. Hyvinvoinnin ja terveyden biologinen perusta on sama ihmisille ja muille eläimille lajista riippumatta. Yhteisen hyvinvoinnin, terveyden ja biologian käsitteiden soveltaminen päivittäisiin päätöksiimme kaikessa toiminnassamme yksilötasolta maailmanlaajuiselle tasolle saakka voi lieventää ihmistoiminnan nykyisiä kielteisiä vaikutuksia.
Ihminen vaikuttaa niin huostassaan pitämiensä kuin luonnonvaraisten eläinten hyvinvointiin joko suoraan tai välillisesti muokkaamalla elinympäristöjä ja -olosuhteita. Ympäristöstä huolehtiminen ja muiden eläinten ja ihmisen yhteisen hyvinvoinnin edistäminen puolestaan pienentää sairastavuutta ja kuolleisuutta, vähentää mikrobilääkkeiden käytön tarvetta, edistää maailmanlaajuista ruokaturvaa ja sopeutumista muuttuviin oloihin. Eläinten hyvinvointi on siksi otettava vakavasti huomioon niin suorissa kuin epäsuorissa suhteissamme muihin eläimiin.
Tässä Eläinten hyvinvointi Suomessa III -raportin osassa käsitellään tärkeimpiä yhteistä hyvinvointia uhkaavia visaisia ongelmia – ilmastonmuutosta, luontokatoa, mikrobilääkeresistenssiä ja zoonooseja – suhteessa eläinten hyvinvointiin.
Osion ovat kirjoittaneet Eläinten hyvinvointikeskuksen johtava asiantuntija Satu Raussi ja erityisasiantuntija Tiina Kauppinen.
Ilmastonmuutos
Ilmakehän lämpeneminen uhkaa elämää
Ilmastonmuutos tarkoittaa ihmistoiminnan synnyttämän hiilidioksidin (CO2) ja muiden kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvua ilmakehässä. Maapallon ilmakehä lämpenee ilmastonmuutoksen seurauksena, ja lämpeneminen aiheuttaa vakavan uhkan ympäristölle, ihmiselle ja muille eläimille. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseksi EU ja jäsenmaat ovat sitoutuneet toimimaan niin, että unionista tulee ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä.
Ilmastonmuutos vaikuttaa eläinten käyttäytymiseen ja fysiologiaan yleensä haitallisesti heikentäen eläinten hyvinvointia. Kuumuus aiheuttaa eläimille stressiä, kuivuuden johdosta juomavedestä tulee puutetta, ja tulvat haittaavat eläintenkin elämää. Kuumuus heikentää ihmisen huostassaan pitämien tuotanto- ja lemmikkieläinten hyvinvointia ja eläinten pitopaikkoja voidaan joutua viilentämään. Luonnonvaraisia eläimiä ilmastonmuutos koettelee voimakkaasti ja osin eri tavoin: osa lajeista voi hetkellisesti hyötyä muun muassa uusista elinympäristöistä, mutta valtaosa lajeista joutuu venymään sopeutumisen äärirajoille. Niiden ylittyessä seurauksena on populaatioiden ja kantojen romahdus, jopa kokonaisten lajien sukupuutto.
Luonnonvarakeskuksen (2017) mukaan ilmastonmuutoksen muokkaamassa elinympäristössä Suomen luonnonvaraisten eläinten lajisto köyhtyy etelässä ja levittäytyy pohjoisosiin. Uudet lajit valtaavat alaa, jolloin alkuperäislajit joutuvat ahtaalle. Vieraslajiset eläimet lisääntyvät lisäten osaltaan kilpailua ravinnosta. Myös taudit lisääntyvät ja tautipaine kasvaa.
Ihmisen toiminta asettaa monenlaisia haasteita muiden eläinten hyvinvoinnille, eikä ilmastonmuutoksen vaikutus eläinten hyvinvointiin toimi muista ympäristövaikutuksista erillään. Luonnonvaraisten eläinten hyvinvointia uhkaavat ihmisen tekemät muutokset maankäytössä. Esimerkiksi kaupungistuminen hävittää tai muuttaa eläinten elinympäristöjä. Ihmisen levittämien vieraslajien vaikutus luonnonvaraisten eläinten hyvinvointiin on myös paikoin suuri. Ilmastonmuutoksen luonnonvaraisille eläimille aiheuttamia haittoja on vaikea erottaa muista tekijöistä, jotka muuttavat eläinten käyttäytymistä ja fysiologiaa. Muutokset eläinten elinympäristössä ja niiden vaikutukset eläimiin tapahtuvat maailmassa, jossa etenkin luonnonvaraisten eläinten sietokyky on jo hyvin rajallinen elinympäristön haasteiden vuoksi.
Suomen muuttuvat talvet haastavat lumeen sopeutuneet eläinlajit
Joillekin luonnonvaraisille eläinlajeille ilmastonmuutos voi tarkoittaa parempia elinolosuhteita, vaikka suurimmalle osalle lajeista lämpenevästä ilmastosta on haittaa. Ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat vähälumiset, leudot talvet hyödyttävät muun muassa villisikaa. Vähälumisuudesta hyötyvät lisäksi metsäkauris ja valkohäntäpeura, rusakko sekä villikani. Lumipeitteen ohentuminen saa hirvet levittäytymään laajemmalle. Ilveksen ravintotilannetta parantaa hirvieläinten lisääntyminen Etelä-Suomessa.
Pienpedot voivat nekin levittäytyä pohjoisemmaksi ja runsastua. Leutoina talvina vesistöt pysyvät sulina, jolloin vesilintujen on mahdollista talvehtia Suomessa. Lintujen pesintäaikataulujen muutokset voivat vaikuttaa niiden lisääntymistulokseen.
Metsäjänikselle, riekolle ja kärpälle vähälumisuudesta on haittaa niiden talviaikaisen valkoisen suojaväri vuoksi. Talvisiin olosuhteisiin sopeutuneet saimaannorppa, halli, itämerennorppa sekä metsäkanalinnut voivat kärsiä lumen puutteesta. Haittaa ilmaston lämpenemisestä aiheutuu myös suurpedoille. Susi hyötyy lumisista talvista, jolloin saalistaminen on helpompaa. Ahman pesintä voi vaikeutua ja talven lyheneminen voi muuttaa karhun talviunen kestoa.
Kaloista särkikalat, ahven ja kuha pääosin hyötyvät lämpenevästä vedestä. Lämpenemisen lisäksi lievä veden ravinnepitoisuuden kasvu suosii silakkaa. Lämpenevästä vedestä on haittaa viileissä vesissä eläville kalalajeille kuten nieriälle, lohelle, taimenelle, siialle, mateelle ja harjukselle.
Suomessa ilmastonmuutos työntää lajeja pohjoisemmaksi ja aikaistaa esimerkiksi muuttolintujen saapumista Suomeen keväisin. Suomen lintukantojen painopiste siirtyy noin 15 kilometriä pohjoista kohti vuosikymmenessä. Osa lintulajeista sopeutuu lauhtuvaan ilmastoon ja kasvattaa levinneisyyttään, osa joutuu vetäytymään yhä pohjoisemmaksi ja elintila käy yhä ahtaammaksi.
Linnut munivat nyt aiemmin
Linnuston muutoksia ilmaston muuttumisen suhteen on seurattu Suomen ohella muun muassa Iso-Britanniassa ja Alankomaissa, joissa tutkimusta muutoksesta on tehty 60 lintulajin osalta 1960-luvulta lähtien. Ilmastonmuutos yhdessä muiden ympäristötekijöiden kanssa on muuttanut lintujen käyttäytymistä ja fysiologiaa ja muuttaa niitä edelleen. Ilmastonmuutoksen seurauksena lähes kaikki tutkimuksessa seuratut lintulajit munivat nykyisin huomattavasti aikaisemmin verrattuna 1960-lukuun. Tällöin esimerkiksi keväisissä peltotöissä voi tuhoutua aiempaa enemmän peltolintujen pesiä. Esimerkiksi tiltaltin muninta on aikaistunut 12 päivää 50 vuoden ajanjaksolla, ja kuusi päivää tästä on ilmastonmuutoksesta johtuvaa, toiset kuusi päivää muiden elinympäristömuutosten vaikutusta.
Peippo, talitiainen ja leppälintu ovat hyötyneet lämpenevästä ilmastosta poikasten määrän kasvulla mitattuna. Ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristötekijöiden vaikutukset näyttävät vievän muutosta samaan suuntaan. Ilmaston lämpeneminen voikin olla kaksinkertainen koettelemus niille lajeille, jotka kamppailevat sopeutuakseen ei-ilmastollisiin ympäristömuutoksiin, kuten kaupungistumiseen, luonnonelinympäristöjen häviämiseen, muihin maankäytön muutoksiin tai vieraslajisten eläinten lisääntymiseen.
Talvehtivien lintujen määrä on lisääntynyt Suomessa. Paksun lumipeitteen talvina, kun lumipeite estää lintuja saamasta ruokaa pelloilta, pelloilla on vähemmän lintuja. Tällöin linnut siirtyvät talvehtimaan asutuksien lähelle. Asutusten lähellä olevat ruokinnat ovat tällöin tärkeä ravintolähde talvehtiville linnuille. Kokonaisuutena asutusalueilla talvehtivien lintujen määrät ovat kuitenkin vähentyneet samalla kun peltoelinympäristöjen lintumäärät ovat kasvaneet. Talvehtivat lajit voivat myös vaihtaa elinympäristöä. Esimerkiksi laulujoutsen ja kalalokki talvehtivat lumettomina talvina paljolti pelloilla, ja runsaslumisina talvina siirtyvät hieman etelämmäksi, esimerkiksi merialueelle.
Eläinten hyvinvointi edistyy ilmastoystävällisesti syömällä
Kestävää ruokajärjestelmää ei voi rakentaa huomioimatta eläinten pitoa, kohtelua ja hyvinvointia. Euroopan Unionin pellolta pöytään -strategia (Farm to Fork Strategy) tavoittelee tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämistä. Strategian mukaan eläinten hyvinvointi parantaa eläinten terveyttä ja eläinperäisen ruuan laatua, vähentää eläinten lääkitystarvetta ja voi auttaa säilyttämään luonnon monimuotoisuutta.
Eläinperäisen ruuan tuotanto aiheuttaa noin kolmanneksen ihmisen aikaansaamista globaaleista hiilidioksidipäästöistä. Se tuottaa myös runsaasti vahvoja kasvihuonekaasuja, metaania ja typen oksideja. Eläinperäisen ruuan kulutusta on vähennettävä, jotta voimme hillitä visaisten ongelmien – ilmastonmuutoksen, luontokadon, zoonoosien ja mikrobilääkeresistenssin – vaikutuksia.
Eläintuotannon vaiheittainen lopettaminen maailmanlaajuisesti vuosisadan loppuun mennessä (ilman muita päästövähennyksiä) toisi laskennallisesti 25 gigatonnin vuosittaisen vähennyksen ihmistoiminnan aiheuttamiin hiilidioksidipäästöihin. Tämä olisi puolet niistä nettopäästövähennyksistä, jotka tarvitaan lämpenemisen rajoittamiseksi kahteen celciusasteeseen (Eisen ja Brown, 2022). Yksi keinoista ruokkia maapallon väestöä tulevaisuudessa ilman perinteistä eläintuotantoa voi olla solumaatalous, jolla tuotetaan perinteisten kotieläintuotteiden kaltaisia valmisteita soluviljelytekniikkojen avulla.
Ilmastoystävällinen ruokavalio pohjautuu kasviksiin. Ilmasto-opas kehottaa lihaa kuluttavia suosimaan sellaista lihaa, jonka tuotantotavat edistävät maaperän hiilivaraston kasvamista, ravinteiden kierrätystä ja käytön tehokkuutta sekä eläinten laidunnusta. Syömällä lihaa harvoin ja suosimalla lihavalinnoissa laiduntaneen eläimen lihaa tulee samalla edistäneeksi myös eläinten hyvinvointia.
Eläimillä on merkitystä myös kestävän kehityksen kannalta, ja kestävällä kehityksellä on vaikutusta eläimin ja niiden hyvinvointiin. YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa pyritään eläinten laji- ja eläinympäristötason suojeluun ja biologisen monimuotoisuuden ylläpitoon. Eläinyksilön hyvinvointia eli eläimen kokemusta omasta psyykkisestä ja fyysisestä tilastaan huomioidaan kestävän kehityksen ohjelmissa huonommin. Yhden terveyden (One Health) näkökulma on myös alun perin ihmislähtöinen: siinä muita eläimiä arvotetaan ensisijaisesti ihmisen terveyden tekijöinä. Mikäli eläinyksilöiden hyvinvointia ja itseisarvoa ei poliittisissa tavoitteissa huomioida, menetetään samalla mahdollisuuksia parantaa ihmisten ja muiden eläinten yhteistä hyvinvointia. Tutkijat kehottavatkin hallituksia sisällyttämään eläinten hyvinvoinnin kestävän kehityksen ohjelmiin ja ottamaan huomioon eläinten itseisarvon ja edun, kun tehdään eläimiin vaikuttavia poliittisia päätöksiä.
Mikro- ja nanomuovia on kaikkialla
Suomalaistutkimuksessa havaittiin, että nanomuovihiukkaset kulkeutuvat kasvualustasta juuriston kautta lehtisalaattiin ja edelleen salaatilla ruokittuihin mustasotilaskärpäsen toukkiin. Mustasotilaskärpäsen toukkia syötettiin särjille, minkä jälkeen myös särkien maksasta, kiduksista ja suolistosta löytyi nanomuoveja. Niitä ei kuitenkaan päätynyt särkien aivoihin mahdollisesti veriaivoesteen vuoksi. Nanomuovien mahdolliset haitat eläinten elimistössä eivät ole selvillä. Mikromuoveja taas on löytynyt myös esimerkiksi ihmisen verestä ja istukasta.
- Nanomuovit voivat matkata kasveista kaloihin ja edelleen ihmiseen – Suomalaistutkimus osoitti, että muovi kulkeutuu ravintoketjussa ylöspäin. Niko Kettunen, Helsingin Sanomat 9.2022
Lue lisää ilmastonmuutoksesta:
Ilmasto-opas (sivuston ylläpitäjät Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus)
Suomen Ilmastopaneeli edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua ilmastokysymyksissä, antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon ja vahvistaa monitieteellistä otetta ilmastotieteissä.
Euroopan komissio: Farm to Fork Strategy
Aakkula, J. & Wejberg, H. 17.8.2022. Kotieläintalouden murros on tulossa pikemmin kuin arvaammekaan – solumaatalous haastaa perinteisen tuotannon. Maaseudun Tulevaisuus, yliö.
Eisen, M.B. & Brown, P.O. 2022. Rapid global phaseout of animal agriculture has the potential to stabilize greenhouse gas levels for 30 years and offset 68 percent of CO2 emissions this century. PLOS climate.
McLean, N., Kruuk, L., vn der Jeugd, H., Leech, D., van Turnhout, C., van de Pol, M. 2022. Warming temperatures drive at least half of the magnitude of long-term trait changes in European birds. PNAS.
Deshpande, P., Lehikoinen, P., Thorogood, R., Lehikoinen, A. 2022. Snow depth drives habitat selection by overwintering birds in built-up areas, farmlands and forests. Journal of Biogeography.
Luonnonvarakeskus 2017. Ilmasto muuttuu – miten se vaikuttaa luonnonvaroihin ja elinkeinoihin?
Lumiolot vaikuttavat talvehtivien lintujen elinympäristön valintaan. Helsingin yliopiston uutinen 16.3.2022.
Luontokato
Luontokato heikentää monimuotoisuutta
Luontokato tarkoittaa elonkirjon kapenemista eli luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Se merkitsee eliölajin yksilöiden määrän vähenemistä pahimmillaan sukupuuttoon asti, mutta myös lajien geneettisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien köyhtymistä. Luontokato uhkaa ruokaturvaa, taloutta, terveyttä, elämänlaatua ja lopulta kaikkea elämää maapallolla. Luontokato heikentää eläinten hyvinvointia. Sen seurauksena jokin lajin yksilöt voivat pahimmillaan kuolla sukupuuttoon. Vakavaa uhkaa eläinten hyvinvoinnille aiheutuu perimän kaventumisesta sekä eläinten elinympäristön heikkenemisestä. Maailmanlaajuisesti pahin luontokadon aiheuttaja on ihmisen maankäyttö.
Maailman hallitukset neuvottelivat joulukuussa 2022 uusiksi luontokadon hillinnän tavoitteet. YK:n luontokokouksen osapuolet sopivat, että tavoitteena on suojella 30 % maapallon maa-, sisävesi-, rannikko- ja merialueista. Lisäksi tavoitteena on ennallistaa vähintään 30 prosenttia tilaltaan heikentyneistä maa- ja vesiekosysteemeistä vuoteen 2030 mennessä. Edellisen kerran, vuonna 2010, yhtään neuvoteltua ja sovittua tavoitetta ei kokonaan saavutettu. Lähimmäksi päästiin tavoitteessa suojelualueiden osuudesta. Vuoteen 2020 mennessä piti vähintään 17 % maailman maa- ja sisävesialueista ja 10 % rannikko- ja merialueista säilyttää tehokkaasti ja tasapuolisesti hoidettujen, ekologisesti edustavien ja hyvin kytkettyjen suojelualueiden järjestelmien avulla. Vuoteen 2020 mennessä noin 15 % maailman maa-alueesta oli suojeltu. Tämä on ollut suuri ja nopea muutos ihmisen maankäytössä.
Luontokadon hillinnän kannalta tehokas suojelualue on oikeassa paikassa ja riittävän suuri pitämään lajien populaatiot hengissä. Pienet, erillään toisistaan sijaitsevat suojelualueet voivat auttaa saavuttamaan suojelun pinta-alatavoitteen, mutta eivät välttämättä lopeta luontokatoa. Monien pienillä alueilla elävien populaatioiden ongelmana on, että tietyn koon alapuolella ne ovat alttiita esimerkiksi taudeille, sisäsiitokselle, tulipaloille, salametsästykselle tai olosuhteiden satunnaiselle vaihtelulle.
Suomen luontopaneelin mukaan luonnon ekosysteemien heikentyminen uhkaa elintärkeiden ekosysteemipalveluidemme tuotantoa sekä ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta. Maailman talousfoorumi on nostanut luontokadon viiden vakavimman ihmiskuntaa uhkaavan riskin joukkoon. Myös Suomen luontotyyppien ja lajiston uhanalaisuustilanne on hälyttävä. Keskeisinä keinoina luontokadon pysäyttämiseksi Suomen luontopaneeli listaa muun muassa luonnonsuojelun määrärahojen kasvattamisen, ekosysteemien tilan säilyttämisen nykyisellään, velvoittavan luontohaittojen ylikompensoinnin, monimuotoisuuden ja työllisyyden samanaikaisen tukemisen, ympäristökasvatuksen lisäämisen ja siirtymisen vähähiiliseen yhteiskuntaan.
Kuudes sukupuuttoaalto on käynnissä
Maailmanlaajuisesti 58 % selkärankaisista eläinyksilöistä on kadonnut viimeisen puolen vuosisadan aikana. Sammakkolajeista uhanalaisia on 40 % ja hyönteislajeista 10 %. Miljoona eläin- ja kasvilajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon seuraavina vuosikymmeninä, sillä lajien sopeutuminen ei pysy etenevän ilmastonmuutoksen vauhdissa. 4 000 nisäkäslajin ja niiden populaatioiden arviointi maailman suojelualueilla on paljastanut, että tuhannet lajit ovat alisuojeltuja; näillä lajeilla populaatioita on vain kymmenen tai vähemmän. Tärkeintä lajien pitkäaikaisen selviämisen kannalta ei välttämättä ole suojeltujen alueiden suhteellinen osuus maailmassa, vaan se, että luontokatoa hillitsevä suojelualue on oikeassa paikassa ja riittävän suuri tai riittävän hyvin yhteydessä muihin alueisiin.
Hyönteiset ovat nopeita lisääntyjiä ja tehokkaita sopeutujia, mutta ilmastokriisi haasta niidenkin sopeutumiskyvyn. Epätieteellisen, kansalaisten osallistumista hyödyntävän tuulilasi-indeksin mukaan hyönteistenkin kannat saattavat olla laskussa, sillä hyönteisiä näyttää kertyvän autojen tuulilaseihin aiempaa vähemmän. Tanskassa tehdyn tutkimuksen mukaan tuulilaseihin tarttuneiden hyönteisten määrä väheni vuosien 1997–2017 aikana 80 prosenttia. Samaan aikaan alueella esiintyvien pääskyjen määrä väheni vastaavasti.
Suomen susien geneettinen monimuotoisuus ei yllä suotuisalle tasolle
Geneettisen monimuotoisuuden menetys on yleensä peruuttamatonta. Mitä pienempi yksilöjoukko on, sitä nopeammin geneettinen monimuotoisuus vähenee, kun populaatiosta kuolee yksilöitä, todetaan Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvotyössä (Luonnonvarakeskus 2022). Geneettistä monimuotoisuutta voi tulla takaisin tulomuuton kautta, mutta nykyinen susien tulomuutto ei riitä kompensoimaan populaation monimuotoisuuden heikkenemistä. Suomen susikanta on Luonnonvarakeskuksen mukaan liian pieni säilyttääkseen geneettisen monimuotoisuutensa nykyisellä tasolla pitkällä sekä lyhyellä aikavälillä eli seuraavan viiden susisukupolven (17 vuoden) aikana.
Lisähaastetta tuo se, että susikantamme on jakautunut kahtia: läntinen osakanta on eriytynyt itäisestä kannasta ja läntiset sudet lisääntyvät pääosin keskenään, mikä on kaventanut läntisen osakannan geneettistä monimuotoisuutta. Koska Länsi-Suomen osakanta on yksilömäärällisesti suurempi kuin Itä-Suomen osakanta, vaikuttaa sen alentunut geneettinen monimuotoisuus koko Suomen kannan monimuotoisuuteen alentavasti.
Laidunnus edistää eläimen hyvinvointia ja ehkäisee luontokatoa
Luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tehokkainta tuetuista maatalouden ilmastotoimista on luonnonmukaisen kotieläintalouden tukeminen. Tutkituista tuista vain luomukotieläintalouden tuki lisäsi maatalous- ja viljelymaiden ympäristössä viihtyvien lintujen lajirunsautta. Erityisen voimakkaasti hyötyivät hyönteissyöjälinnut.
Perinteinen karjanhoito perustuu eläinten laiduntamiseen ja ulkoisten tuotantopanosten rajoittamiseen. Edellä mainitut kuuluvat luonnonmukaisen tuotannon ehtoihin. Luomutuotannon ehdot rajoittavat esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden ja hyönteisten torjunta-aineiden käyttöä. Laidunnukseen perustuva karjanhoito, jolla parhaassa tapauksessa ylläpidetään perinnebiotooppeja, voi olla tehokas ympäristönhoitokeino maiseman, uhanalaisten lajien ja ekosysteemien palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi maaseutualueilla.
Laidunnus paitsi auttaa lisäämään luonnon monimuotoisuutta, myös vaikuttaa kasvilajiston valikoitumiseen ja selviytymiseen haastavissa olosuhteissa. Yli 30 vuoden seuranta-ajalla toteutetussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että aiemmin korkearuohoista preeriaa laiduntaneiden biisonien palauttaminen laiduntamaan preerialle kaksinkertaisti kasvien monimuotoisuuden. Biisonien laiduntamat monimuotoiset kasviyhteisöt myös kestivät äärimmäistä kuivuutta.
Villiinnyttäminen luontokadon ehkäisykeinona
Villiinnyttäminen eli rewilding tarkoittaa Suomen Luonnon Villiinnyttämisyhdistyksen mukaan suurten villien luontoalueiden ja erilaisten suurten villieläinlajien palauttamista ja suojelua. Yhdistys tavoittelee luonnon omien prosessien palauttamista elvyttämällä esimerkiksi uhanalaisia lajeja. Suuret eläimet ovat usein ekosysteemissään avainlajeja, joiden häviäminen johtaa koko ekosysteemin muuttumiseen. Esimerkiksi Euroopan suurimman, vielä elävän maaeläimen visentin suojeluun ei Euroopassa panosteta riittävästi. Lajia tavataan enää vain pienillä alueilla ympäri Eurooppaa.
Lue lisää luontokadosta:
Eläintieto.fi:
- Visaisten ongelmien seuraukset uhkaavat yhteistä hyvinvointia – muiden lajien toimijuuden huomioiminen on avain parempaan
- Eläinten hyvinvoinnin edistyminen auttaa moneen vitsaukseen
Youtube-videosarja: Luonnonlaitumet eläinten hyvinvoinnin edistäjänä. Eläinten hyvinvointikeskus 2021.
IPBES The Intergovernmental Science-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services
Suomen luontopaneelin julkaisuja 2/2021: Keskeiset keinot luontokadon pysäyttämiseksi
Suomen Luontopaneeli on riippumaton, tieteellinen asiantuntijapaneeli, joka tukee luontopolitiikan suunnittelua ja päätöksentekoa. Luontopaneeli kokoaa luonnon monimuotoisuutta koskevaa tutkimustietoa päättäjien, asiantuntijoiden ja kansalaisten hyödynnettäväksi
Research Centre for Ecological Change (REC), Helsingin yliopisto
Møller. A.P. 2020. Quantifying rapidly declining abundance of insects in Europe using a paired experimental design. Ecology and Evolution 10(5):2446-2451.
Ratajczak, Z., Collins, S-L., Blair, J.M., Nippert, J.P. 2022. Reintroducing bison results in long-running and resilient increases in grassland diversity. PNAS.
Santangeli, A., Lehikoinen, A., Lindholm, T., Herzon, I. 2019. Organic animal farms increase farmland bird abundance in the Boreal region. PLOS ONE.
Williams, D.R., Rondinini, C., Tilman, D. 2022. Global protected areas seem insufficient to safeguard half of the world’s mammals from human-induced extinction. PNAS.
Aholainen, Saara 4.10.2022. Australia pyrkii pysäyttämään täysin lajien sukupuuton. Helsingin Sanomat
Vairimaa, Reetta 20.10.2021. Luontokato uhkaa myös ihmistä: vaarassa ovat ruokaturva, talous, terveys ja elämänlaatu. Uutinen Helsingin yliopiston verkkosivuilla.
Biologinen monimuotoisuus: mitä se on ja miten sitä tutkitaan? Tieteen päivät 2021, YouTube.
Kotiaho, J. 24.2.2022. Kestävyysnarratiivi on opeteltava uudelleen. Tieteessä Tapahtuu 1/2022.
Sihvonen, Pasi 25.11.2021. Joka yhdeksäs laji on Suomessa uhanalainen – mutta keinot luontokadon hillitsemiseen ovat tiedossa. Uutinen Helsingin yliopiston verkkosivuilla.
Ruoka loppuu, jos hävitämme hyönteiset – luontokato uhkaa meitä kaikkia, ja siksi jokaisen pitäisi tietää siitä enemmän. Jyväskylän yliopiston verkkosivut (haettu 6.10.2022)
Suomen susikannan suotuisan suojelutason viitearvojen määrittäminen, loppuraportti 2022. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 80/2022, Luonnonvarakeskus.
Luke on kehittänyt työkaluja susikannan suotuisan suojelutason viitearvojen määrittelyyn. Luonnonvarakeskuksen uutinen 19.9.2022
Kysymyksiä ja vastauksia susikannan suotuisan suojelutason viitearvotyöstä. Luonnonvarakeskuksen uutinen 22.9.2022.
Mikrobilääkeresistenssi
Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat tappava uhka
Mikrobilääkeresistenssi tarkoittaa bakteerien kykyä vastustaa yhtä tai useampaa mikrobilääkettä. Mikrobilääkeresistenssistä käytetään myös nimeä antibioottiresistenssi (englanniksi antimicrobial resistance, AMR). Bakteerilla olevan vastustuskyvyn takia antibiootti ei ole tehokas hoitomenetelmä kyseisen bakteerin aiheuttamaan tautiin. Euroopassa arvioidaan yli 35 000 ihmisen kuolevan vuosittain mikrobilääkeresistenssin vuoksi.
Mikrobilääkeresistenssi on vakava ongelma, ja eläinten hyvinvoinnin edistäminen on yksi keinoista sen ehkäisyssä. Euroopan komission koordinoima AMR One Health Network suosittelee, että eläintuottajia tuetaan EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) avulla eläinten hyvinvoinnin edistämisessä, jotta mikrobilääkeresistenssiä voidaan ehkäistä tehokkaasti ja nopeasti.
Mikrobilääkkeiden käyttö eläimille on vähentynyt Suomessa ja EU:ssa
Mikrobilääkkeiden käyttöä eläimille tilastoidaan Suomessa ja koko Euroopassa, ja Euroopan laajuista tilastoa julkaistaan säännöllisesti. Tilastointiyksikkönä käytetään milligrammaa vaikuttavaa ainetta per eläinpopulaatiokorjattu yksikkö eli PCU (Population Correction Unit). Antibioottien myynti suhteutettuna tuotantoeläinten määrään on Suomessa maltillista, kertoo FinResVet-raportti vuodelta 2020. Vuoden 2020 antibioottien myynti, 16,3 mg/PCU, oli matalampi kuin koskaan aikaisemmin Suomessa tilastoitu. Myynti väheni 15 % vuoteen 2019 verrattuna. Lasku johtui ennen kaikkea vähentyneestä antibioottien käytöstä turkiseläinten lääkerehuissa. Ihmisille kriittisen tärkeiden antibioottien myynti pysyi erittäin vähäisenä.
Tuotantoeläinten antibiooteista suurin osa annetaan Suomessa eläimille yksilökohtaisesti. Penisilliini on tuotantoeläimille eniten käytetty antibiootti. Lemmikkien antibioottien myynnin seuranta on toistaiseksi mahdollista vain tablettien osalta. Lemmikkien antibioottitablettien myynti on kymmenessä vuodessa puolittunut. Eniten on vähentynyt ensimmäisen polven kefalosporiinien myynti. Viimeisen vuosikymmenen aikana eläinten mikrobilääkkeiden myynti EU:ssa on vähentynyt yli 40 prosenttia. Vuoden 2022 tammikuussa voimaan tulleella uudella EU-eläinlääkeasetuksella uudistetaan lainsäädäntökehystä ja varmistetaan, että eläinlääkkeitä käytetään paremmin, turvallisemmin ja vastuullisemmin.
Toimenpiteitä mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi ovat esimerkiksi antibioottien ennaltaehkäisevän käytön kieltäminen eläinryhmille annettuna, kasvun edistämiseen tai sadon lisäämiseen käytettävien mikrobilääkkeiden laajennettu käyttökielto, mikrobilääkkeiden määräämiselle asetetut ehdot ja jäsenvaltioiden velvollisuus kerätä tietoa mikrobilääkkeiden myynnistä ja niiden käytöstä eläinlajeittain. Näillä toimenpiteillä tavoitellaan tuotantoeläinten ja kalankasvatuksen mikrobilääkkeiden kokonaismyynnin vähentämistä EU:ssa puoleen vuoteen 2030 mennessä.
Mikrobilääkeresistenssi ei tunne valtioiden rajoja, minkä vuoksi Euroopan unioniin tuotavien eläinten ja ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden pitää noudattaa vaatimuksia, joiden mukaan niitä ei ole käsitelty mikrobilääkkeillä, jotka edistävät eläinten kasvua tai lisäävät satoa, eikä mikrobilääkkeillä, jotka EU on varannut vain ihmiskäyttöön.
Mikrobilääkeresistenssin torjumiseksi on tärkeää kehittää ohjeita, bioturvallisuustoimenpiteitä ja välineitä, joilla voidaan ehkäistä tartuntatautien kehittymistä ja leviämistä eläimissä. Viljelijöitä on tuettava eläinten hyvinvoinnin parantamisessa sekä diagnostisten välineiden saatavuudessa EU:n maatalouspolitiikan kautta.
Mikrobilääkkeitä eläimille vain tarvittaessa, ei ennaltaehkäisevästi
Mikrobilääkkeiden käyttömäärä ei yleensä suoraan kerro eläinten hyvinvoinnin tilasta. Esimerkiksi suomalaisessa broilerituotannossa ei käytetä mikrobilääkkeitä tuotantopolven broilereille. Ihmisen kannalta asia on hyvä, mutta eläimen kannalta tarvetta lääkinnälle voi silti toisinaan olla, sillä myös hyvinvoiva eläin voi sairastua. Ihmisen huostassa olevalla eläimellä on oikeus saada sairauteensa hoitoa, ja toisinaan eläimen sairastuessa eläinlääkärin määräämä oikea hoito sairaudesta toipumiseen ja eläimen hyvinvoinnin turvaamiseen on juuri mikrobilääke.
Mikrobilääkkeiden ennaltaehkäisevä käyttö, jossa mikrobilääkkeitä annetaan esimerkiksi rehun seassa eläinryhmille ilman, että niillä on eläinlääkärin toteamaa mikrobilääkkeen tarvetta, ei ole asianmukaista lääkkeidenkäyttöä. Ennaltaehkäisevällä käytöllä voidaan yrittää esimerkiksi paikata eläinten olosuhteiden tai hoidon puutteita, kuten eläintilojen ahtauden tai likaisuuden aiheuttamia ongelmia. Näissäkin tapauksissa on aina ensin pureuduttava ongelman juurisyihin ja vähennettävä eläinten kokemaa stressiä sekä parannettava eläinten olosuhteita ja hoitoa ennen lääkinnällisiin toimenpiteisiin turvautumista.
Lue lisää mikrobilääkeresistenssistä:
Euroopan komissio:
- Veterinary medicines and medicated feed
- EU Action on Antimicrobial Resistance
- AMR One Health Network: Top suggestions for AMR actions
Ruokavirasto:
- Mikrobilääkeresistenssi
- Moniresistentit bakteerit
- Finnish Veterinary Antimicrobial Resistance Monitoring and Consumption of Antimicrobial Agents FINRES-Vet 2020 -raportti ja raportin tiivistelmä
Luonnonvarakeskus: Tuotantoeläimille tarkoitettujen mikrobilääkkeiden vuosimyynti
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, 2016. Mikrobilääkkeiden käyttösuositukset eläinten tärkeimpiin tulehdus- ja tartuntatauteihin.
European Surveillance of Veterinary Antimicrobial Consumption (ESVAC); mm. eläinmäärää varten laskettava PCU (population correction unit)
Pennanen, Tiiamari 22.11.2022. Mikrobilääkeresistenssiin kuolee vuosittain 35 000 ihmistä EU:ssa. Lääkärilehti.
Tiedekulma, Helsingin yliopisto 2022. Kaiken maailman terveys -ohjelmasarja Youtubessa: Pelastetaan antibiootit -keskustelu 12.4.2022, Youtube
Tiseo, K., Huber, L., Gilbert, M., Robinson, T.P., Van Boeckel, T.P. 2020. Global Trends in Antimicrobial Use in Food Animals from 2017 to 2030. Antibiotics (Basel) 17;9(12):918.
Virta, Marko 17.11.2021. Antibioottiresistenssi on ”hiipivä pandemia” – siihen voi kuolla tulevaisuudessa enemmän ihmisiä kuin syöpään. Uutinen Helsingin yliopiston verkkosivuilla.
Zoonoosit
Visaiset ongelmat lisäävät zoonoosien leviämisen riskiä
Zoonoosit ovat tartuntatauteja, joiden aiheuttajat voivat siirtyä muista eläimistä ihmisiin ja päinvastoin. Zoonooseja aiheuttavat bakteerit, virukset, alkueläimet, loiset ja muut taudinaiheuttajat, kuten prionit.
Zoonoosit voivat tarttua suoraan tai välillisesti muiden eläinten ja ihmisten välillä. Välillisesti zoonoosit voivat tarttua esimerkiksi elintarvikkeiden, veden tai hyönteisten välityksellä. Monet ihmisten merkittävimmistä tartuntataudeista maailmassa ovat zoonooseja. Niistä osa on lieviä, mutta eräät, kuten HIV, SARS, Ebola, Zika ja SARS-CoV-2, ovat ihmisille hengenvaarallisia. Zoonoosien puhkeamisen ja ihmisiin leviämisen riskiä lisäävät globaalit toimitusketjut, elinympäristön pirstoutuminen, metsien tilan huonontuminen, maankäytön muutokset, ilmastonmuutos sekä ihmisten lisääntynyt liikkuminen.
Suomessa zoonoositilanteesta tiedottaa zoonoosikeskus. Keskuksen asiantuntijakatsaukset tarjoavat ajankohtaista tietoa zoonoositilanteestamme. Niissä tarkastellaan taudinaiheuttajien esiintymistä eläimillä Suomessa sekä muiden eläinten merkitystä zoonoositartuntoihin ihmisillä.
Nopeus, jolla uudet villieläinten välittämät taudit tartuttavat ihmisiä, on kasvanut tasaisesti viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana. Luontokadon ehkäisy ja luonnon ennallistaminen on kuitenkin harvoin keskustelussa, kun puhutaan pandemioista. Virukset, kuten maailmanlaajuinen koronaviruspandemia ja äskettäinen apinarokon puhkeaminen, ovat lisänneet tarvetta ennustaa, milloin ja missä taudinpurkaukset ovat todennäköisiä.
Taulukko 26. Tärkeimmät zoonoosit maailmassa (aakkosjärjestyksessä) maailman eläinterveysjärjestö OIE:n (nyk. WOAH) mukaan. Lähde: Tarazona et al. Human Relationships with Domestic and Other Animals: One Health, One Welfare, One Biology. Animals 2019 10(1)
| Zoonotic Disease | Organism | Main Reservoirs |
|---|---|---|
| Animal influenza | Influenza A viruses | Pigs, poultry, humans |
| Anthrax | Bacillus anthracis | Livestock, environment, wild animals |
| Avian influenza | Influenza A viruses | Poultry, ducks |
| Bovine tuberculosis | Mycobacterium bovis | Cattle |
| Brucellosis | Brucella spp. | Cattle, goats, sheep, pigs |
| Campylobacteriosis | Campylobacter spp. | Poultry, other farm animals |
| Crimean-Congo haemorrhagic fever (CCHF) | CCHF virus | Livestock, ticks |
| Cryptosporidiosis | Cryptosporidium spp. | Cattle, sheep, pets |
| Cysticercosis/Taeniasis | Taenia spp. | Cattle, pigs |
| Erysipeloid | Erysipelothrix rhusiopathiae | Pigs, fish, environment |
| Fish tank/swimming pool granuloma | Mycobacterium marinum | Fish |
| Glanders | Burkholderia mallei | Horse, donkey, mule |
| Haemorrhagic colitis and haemolytic uraemic syndrome (HUS) | Shiga toxin-producing E. coli | Ruminants |
| Hendra virus infection | Hendra virus | Horses, bats |
| Hepatitis E | Hepatitis E virus | Pigs, wild boar, deer |
| Hydatid disease | Echinococcus granulosus | Dogs, sheep |
| Leptospirosis | Leptospira spp. | Ruminants |
| Listeriosis | Listeria spp. | Cattle, sheep |
| Louping ill | Louping ill virus | Sheep, grouse |
| Lyme disease | Borrelia burgdorferi | Sheep, ticks, rodents, deer, small mammals |
| Lymphocytic choriomeningitis | Lymphocytic choriomeningitis virus (LCMV) | Rodents |
| Orf | Orf virus | Sheep, goats |
| Ovine chlamydiosis | Chlamydia abortus | Sheep, farm animals |
| Pasteurellosis | Pasteurella spp. | Dogs, cats, many mammals |
| Psittacosis | Chlamydia psittaci | Psittacine birds, poultry, ducks |
| Q fever | Coxiella burnetii | Cattle, sheep, goats, cats |
| Rabies | Rabies virus and other lyssaviruses | Cattle, horses, dogs, foxes, haematophagous bats, cats |
| Rat bite fever | Streptobacillus moniliformis | Rats |
| Rift Valley fever | Rift Valley fever virus | Cattle, goats, sheep |
| Ringworm | Dermatophyte fungi | Many animal species |
| Salmonellosis | Salmonella spp. | Poultry, farm animals |
| Streptococcal sepsis | Streptococcus suis | Pigs |
| Streptococcal sepsis | Streptococcus zooepidemicus | Horses |
| Tickborne encephalitis | Tickborne encephalitis virus | Rodents, small mammals, livestock |
| Toxocariasis | Toxocara canis/catis | Dogs, cats |
| Toxoplasmosis | Toxoplasma gondii | Cats, ruminants |
| Trichinellosis | Trichinella spiralis | Pigs, wild boar |
| Zoonotic diphtheria | Corynebacterium ulcerans | Cattle, farm animals, dogs |
Stressaantunut eläin tuottaa paljon taudinaiheuttajia
Hyvinvoiva eläin kestää paremmin taudinaiheuttajia, joita me kaikki kannamme koko ajan mukanamme. Pitkittynyt, kroonistunut, voimakas tai sietokynnyksen ylittävä stressi alentaa vastustuskykyä ja saa taudin puhkeamaan. Eustressi eli hyvä stressi auttaa selviytymään tiukoista tilanteista, mutta huono eli distressi rasittaa liiallisesti ja estää toipumisen.
Eläimen krooninen stressi tarkoittaa paitsi eläimen heikkoa hyvinvointia, myös sitä, että sen vastustuskyky voi pettää, jolloin se itse sairastuu ja levittää taudinaiheuttajia muihin. Ihmisen tehtävänä on huolehtia muiden eläinten hyvinvoinnista niiden itsensä vuoksi, mutta myös oman terveytemme ja hyvinvointimme turvaamiseksi. Stressialtistuksen välttäminen auttaa immuniteettia pysymään toimivana ja vastustamaan taudinaiheuttaja, jolloin kestämme paremmin terveinä. Stressaantumattomina myös levitämme vähemmän taudinaiheuttajia toisillemme.
Luonnonvaraisten eläinten luonnollisten elinympäristöjen säilyttäminen ja palauttaminen voi estää villieläimistä peräisin olevia taudinaiheuttajia leviämästä kotieläimiin ja ihmisiin. Tietyt lepakkolajit ovat isäntiä ihmisille vaarallisille viruksille, kuten raivotauti-, Nipah- ja Hendra-viruksille. Lepakot eivät itse juuri sairastu kantamistaan viruksista, vaan ovat eläneet esimerkiksi koronavirusten kanssa vuosituhansia. Koronavirustaudin sen sijaan on osoitettu tarttuvan ihmiseen esimerkiksi tarhatuista minkeistä ja lemmikkihamstereista.
Australialaistutkimus tarjoaa esimerkin lajien luontaisten elinympäristöjen säilyttämisen tarpeellisuudesta. Tutkijat seurasivat 25 vuotta hedelmälepakoita sekä niiden luontaisia talvehtimiselinympäristöjä, kukkivia eukalyptusmetsiä. Tutkimuksen päälöydös oli, että ihmisillekin tappavan Hendra-viruksen leviämisen ehkäisemiseksi on olennaisen tärkeää säilyttää lepakoiden luontaiset talvehtimisympäristöt kukkivine eukalyptusmetsineen. Kun hedelmälepakoiden talvehtimisympäristöt, eukalyptusmetsät, hävitetään ihmisen viljelysmaaksi tai kaupunkirakentamisen alta, lepakoiden populaatiot hajoavat ja lepakot siirtyvät ravinnonhakuun lähemmäksi ihmisiä maatalous- ja kaupunkiympäristöihin. Lepakot stressaantuvat luontaisten elinympäristöjensä häviämisestä ja tuottavat stressaantuessaan enemmän virusta, kuin ne tuottavat eläessään luontaisessa elinympäristössään eukalyptusmetsässä.
Tutkijat arvelivat, että lepakoiden pitää niukan ravintotilanteen vuoksi säästää energiaa, eikä sitä siksi riitä esimerkiksi normaalin immuniteetin ylläpitoon. Stressaantuneet lepakot levittävät viruksia, ja Hendra-virusten tiedetään toisinaan leviävän hedelmälepakoiden virtsan ja ulosteiden kautta hevosiin ja hevosista vuorostaan ihmisiin. Myös El Niño -ilmiöllä havaittiin olevan osuutta asiaan, sillä sen aiheuttaman kuivuuden vuoksi eukalyptuspuiden kukkasilmut kuivuivat, eivätkä puut kukkineet normaalisti. Tällöin lepakoilla ei ollut kukkien mettä ravintonaan, vaan niiden oli lähdettävä ravinnonhakuun muualle. Kun eukalyptuspuut kukkivat, taudinaiheuttajan leviäminen lakkasi kokonaan. Tutkijoiden viesti pandemioiden synnyn ennaltaehkäisemiseksi on säilyttää luonnonvaraisten eläinten luontaiset elinympäristöt, mikä ehkäisee samalla luontokatoa.
Lemmikeistä sisältöä koronan kurittamaan elämään
Argentiinalaistutkimuksessa todettiin, että lemmikinomistajat kokivat lemmikin tuovan sisältöä ja merkitystä elämään erityisesti koronan aikaan. Lemmikit toivat iloa ja sisältöä etenkin yksin asuville. Kanadalaisen tutkimuksen mukaan pienituloisilla kissanomistajilla oli usein vaikeuksia saada kissaa eläinlääkäriin liian suurten kustannusten vuoksi. Toisaalta osa kissanomistajista karsi omia menojaan ja vei mieluummin kissan eläinlääkäriin oman talouden kustannuksella. Ystäviltä ja sukulaisilta sai taloudellista, mutta myös henkistä tukea, joka koettiin koronan aikana tärkeäksi.
Lue lisää zoonooseista:
Ruokavirasto: Zoonoosikeskus
Tiedekulma, Helsingin yliopisto 2022. Kaiken maailman terveys -ohjelmasarja Youtubessa: Pandemian anatomia -keskustelu 5.4.2022, Youtube
Tarazona, A.M., Ceballos, M.C., Broom, D.M. 2019. Human Relationships with Domestic and Other Animals: One Health, One Welfare, One Biology. Animals 24;10(1):43.
One Health Finland on eri alojen ammattilaisten yhteisö, joka järjestää poikkitieteellisiä kohtaamisia yhteisen (ihminen, muut eläimet ja ympäristö) hyvinvoinnin ympärillä.
Planetaarisen hyvinvoinnin opintoja voi suorittaa maksutta Jyväskylän avoimessa yliopistossa.
Mitä voimme tehdä visaisten ongelmien puristuksessa?
Keinoja haastavan tilanteen parantamiseksi on olemassa.
Voimme pyrkiä vähentämään tuotantoeläintemme stressitasoa ja edistämään siten eläinten hyvinvointia ja vähentämään mikrobilääkkeiden käyttötarvetta.
Voimme lisätä eläinten hyvinvointia tarjoamalla niille positiivisia kokemuksia.
Voimme kasvattaa ja käyttää vähemmän elämiä, antaa niille enemmän elintilaa ja järjestää niille mahdollisuuden lajinmukaiseen käyttäytymiseen ja elinympäristöön.
Luonnonvaraisten eläinten elinvoimaa ja hyvinvointia uhkaavat ennen kaikkea ilmastonmuutos ja ihmisen toiminnan aiheuttama luontokato, joiden hillintään meidän jokaisen on osallistuttava myös oman olemassaolomme turvaamiseksi.