fbpx Siirry sisältöön
Eläinten hyvinvointi Suomessa III

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvointi

lemmikkieläinten hyvinvointi

Lemmikkieläinharrastus on Suomessa hienoisessa kasvussa, ja yhä useammassa kodissa on seura- tai harrastuseläin. Perehtyminen lemmikin käyttäytymistarpeisiin auttaa edistämään lemmikin hyvinvointia. Lemmikkieläimen omistajan on hyvä tuntea myös lemmikkiään koskeva lainsäädäntö ja lajin terveyteen ja jalostukseen mahdollisesti liittyvät hyvinvointiongelmat. Eläinten hyvinvointi Suomessa -raportin tässä osassa tarkastellaan muun muassa seura- ja harrastuseläinten hyvinvointiin liittyviä säädöksiä sekä sivutaan kissojen, koirien ja hevosten hyvinvointikysymyksiä.

Johdanto

Vaikka valtaosa Suomen koirista on jo koirarekisterissä ja kissoillekin vastaava rekisteri on tekeillä, ei meillä vielä ole pakollista merkintä- ja rekisteröintivelvoitetta muille lemmikkieläimille kuin hevosille. Siksi monenkaan lemmikkinä pidettävän eläinlajin yksilömääristä ei ole olemassa arviota tarkempaa tietoa.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan lähes kolmanneksessa kotitalouksista oli lemmikkieläin vuonna 2016. Suomalaiskodeissa oli tuolloin arviolta 700 000 koiraa ja 590 000 kissaa. Kissojen määrä Suomessa on todellisuudessa suurempi, sillä Tilastokeskuksen arvio ei sisällä villiintyneinä eläviä populaatiokissoja.

Lemmikkieläinten aseman muutos näkyy niihin panostetussa rahamäärissä. Panostus ei tosin kohtele kaikkia lajeja tasapuolisesti, sillä esimerkiksi koirien hankintaan tarvikkeisiin, ruokiin ja eläinlääkärikäynteihin kulutetaan huomattavasti enemmän rahaa kuin kissoihin.

Liioitellusti ulkonäköominaisuuksiin perustuva lemmikkieläinten jalostus heikentää lemmikkiemme hyvinvointia. Tutkimus- ja viranomaistyönä tehdyn, koirien jalostusta koskevan selvityksen mukaan hyvinvointihaittaa aiheuttava koiranjalostus pitäisikin lopettaa. Hyvinvointihaittaa aiheuttava jalostus ei koske vain koiria, sillä myös muun muassa rotukissojen, kanien ja akvaariokalojen jalostuksessa suositaan toisinaan sairaalloisia ulkonäköpiirteitä, joilla on eläimen terveyttä heikentävä vaikutus.

Tärkein edellytys lemmikin hyvinvoinnille on sen lajinmukaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttyminen. Laji- ja rotukohtaisten sekä lemmikin yksilöllisten käyttäytymistarpeiden tunteminen antaa eväitä järjestää eläimelle mielekäs ympäristö ja tekemistä, jonka parissa eläin voi tyydyttää lajinmukaisia tarpeitaan. Seura- ja harrastuseläiminä pidettävillä lajeilla on yhä tallella samat, olennaisimmat käyttäytymistarpeet kuin niiden villeillä esi-isilläkin, sillä jalostuskaan ei syrjäytä eläimen liikkumiseen, ravinnonhankintaan, lepoon, leikkiin ja lisääntymiseen liittyviä tarpeita

Uusi eläinten hyvinvointilaki tulee tarkentamaan seura- ja harrastuseläinten pitoa, olosuhteita ja hoitoa. Lakiesityksessä on useita uusia työkaluja lemmikkieläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Esimerkiksi nisäkkäiden omistajalla on jatkossa velvollisuus estää pitämiensä eläinten hallitsematon lisääntyminen. Säännöksen tarkoituksena on ohjata eläinjalostusta yhä enemmän eläinten hyvinvointia huomioivaan suuntaan.

Pito-olosuhteiden ja hoidon vähimmäisvaatimusten lisäksi lemmikin omistaan on hyvä tietään, missä, miten ja millä edellytyksin eläimiä voi ostaa ja myydä. Uusi laki tulee tiukentamaan kissojen ja koirien kauppaa ja myynti-ilmoittelua pentutehtailu ehkäisemiseksi, joten kirjauksiin on hyvä perehtyä ennen eläinkaupoille ryhtymistä.

Myös eläinten tuonnissa ja viennissä niin EU:n sisällä kuin ulkopuolella on sääntöjä, joiden tunteminen ja noudattaminen auttavat esimerkiksi säilyttämään luonnonvaraisena tuontimaassa elävän eläinlajin kannat elinvoimaisina. Tuontisäännösten avulla ehkäistään myös tarttuvien eläintautien leviämistä sekä ylläpidetään lajien hyvinvoinnin edellytyksiä Suomessa.

Suomi on Euroopan neuvoston jäsenvaltiona allekirjoittanut lemmikkieläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen, jossa todetaan, että villieläimen pitämistä lemmikkinä ei tule rohkaista. Sopimuksen takia Ruokavirasto ei pääsääntöisesti myönnä lupia villieläinten tuontiin lemmikiksi.

Osion ovat kirjoittaneet Eläinten hyvinvointikeskuksen johtava asiantuntija Satu Raussi ja erityisasiantuntija Tiina Kauppinen.

 

Seura- ja harrastuseläimet Suomessa ja Euroopassa

Kuvassa sininuolimyrkkysammakko
Nuolimyrkkysammakot ovat värikkyytensä vuoksi suosittuja sammakkoharrastajien lemmikkejä. Kuvassa sininuolimyrkkysammakko.

Joka kolmannessa suomalaiskodissa on lemmikkieläin

Lemmikkieläinten hyvinvoinnin edistämiseksi tärkeä pohjatieto on eläinyksilöiden määrä. Tähän tarvitaan jokaisen eläimen yksilöllistä merkintää ja rekisteröintiä. Tunnistusmerkintä ja rekisteröinti tekee lemmikistä yhteiskunnan tiedossa olevan yksilön ja mahdollistaa esimerkiksi sen, että lemmikin omistaja, joka vastaa eläimen hyvinvoinnista, on tiedossa.

Suomessa ei vielä ole voimassa pakollista, kattavaa merkintä- ja rekisteröintivelvoitetta muille lemmikkieläimille kuin hevosille. Siksi monenkaan lajin yksilömääristä ei ole arviota tarkempaa tietoa.

Koirien pakollinen tunnistusmerkintä ja rekisteröintivelvoite astuu Suomessa voimaan vuoden 2023 alusta. Vastaava järjestelmä tarvitaan myös kissoille, sillä kissojen yksilöllinen arvostus on maassamme koiria vähäisempää. Arvostuksen puute haittaa kissojen hyvinvoinnin edistämistä. Uusi eläinten hyvinvointilaki ei vielä velvoita kissanomistajaa merkitsemään ja rekisteröimään lemmikkiään, mutta kissojen merkintä ja rekisteröinti tullaan säätämään pakollisiksi eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain (1069/2021) nojalla. Tämä tapahtuu näillä näkymin vuoden 2026 alusta alkaen.

Lemmikkien määrän hienoisesta lisääntymisestä vuodesta 2012 vuoteen 2016 kertoo Tilastokeskuksen kotitalouksien kulutustilasto (Kuva 12). Tilaston mukaan 31 %:ssa kotitalouksista oli lemmikkieläin vuonna 2016, kun lemmikkitalouksien osuus vuonna 2012 oli 30 %. Kotitalouksilla arvioitiin olevan vuonna 2016 noin 700 000 koiraa ja 590 000 kissaa. Vieraslajit.fi -portaalin arvion mukaan kissoja voi olla Suomessa kaikkiaan miljoona, Taloustutkimuksen tekemän kyselyn mukaan jopa 1,3 miljoonaa.

Koirallisten kotitalouksien määrä lisääntyi vuodesta 2012 vuoteen 2016 noin 60 000:lla. Kissallisten kotitalouksien määrä lisääntyi maltillisemmin, noin 15 000 kissataloudella vuodesta 2012 vuoteen 2016. Suomen Kissaliiton mukaan meillä rekisteröidään vuosittain 2000–4000 rotukissaa. Valtaosa Suomen kissoista on kuitenkin rekisteröimättömiä, niin kutsuttuja maatiais- tai kotikissoja (sekarotuisia).

Hevoseläimen pitäjän täytyy rekisteröidä eläimen pitopaikka ja pitää kirjaa pitopaikassa olevista, sinne saapuvista ja sieltä lähtevistä eläimistä. Hevostalous lukuina 2020 -julkaisun mukaan Suomessa oli 74 300 hevosta vuonna 2020.

Harrastekanalan pitäjän tulee rekisteröidä kanojen pitopaikka. Myös Suomessa pidettävät kameli- ja hirvieläimet on merkittävä ja toimijan on pidettävä kirjaa pitopaikassa olevista, sinne saapuvista ja sieltä lähtevistä eläimistä. Pitopaikan kirjanpitoa koskevan vaatimuksen tarkoituksena on varmistaa eläinten jäljitettävyys mahdollisissa eläintautitilanteissa.

Lemmikkikotitalouksien osuudet kotitaloustyypeittäin (2016)
Kuva 12. Lemmikkikotitalouksien osuudet kotitaloustyypeittäin (2016). Lähde: Suomen virallinen tilasto (SVT): Kotitalouksien kulutus

Lue lisää:

Eläinten hyvinvointikeskus julkaisee blogissaan kirjoituksia seura-, harrastus- ja lemmikkieläinten hyvinvoinnista. Katso esimerkiksi:

Tuotantoeläimetkin voivat olla ihmisen seura- ja harrastus- tai lemmikkieläiminä. Eläintieto.fi -sivuston lajikohtaisilla sivuilla on tietoa kanan, naudan, sian, lampaan, turkiseläinten ja kirjolohen hyvinvoinnista.

Helsingin yliopiston Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksessa tutkitaan lemmikkieläinten hyvinvointia. Keskuksen sivuilta löytyy muun muassa opas tuotantokanien hyvinvointiin. Opasta voi soveltaa myös lemmikkikanien hyvinvointikysymyksissä.

Schuurman & Syrjämaa 2021: Shared Spaces, Practices And Mobilities: Pet–Human Life in Modern Finnish Homes. Home Cultures 18 (2).

Lemmikkieläinten määrä Euroopassa kasvaa

Euroopan lemmikkiruokateollisuus (FEDIAF European Pet Food Industry) on arvioinut, että vuonna 2021 lähes joka toisessa eurooppalaisessa kotitaloudessa oli vähintään yksi lemmikkieläin. FEDIAF:n arvion mukaan Euroopassa oli noin 113 miljoonaa kissaa ja noin 92 miljoonaa koiraa (Kuva 13).

Lemmikkien ja lemmikkitalouksien määrät Euroopassa
Kuva 13. Lemmikkien ja lemmikkitalouksien määrät Euroopassa. Lähde: FEDIAF Facts and figures 2021

Toiveissa EU-alueen yhtenäinen lemmikkieläinten merkintä- ja rekisteröintivelvoite

EU:n laajuinen, yhteensopiva lemmikkieläinten tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmä auttaisi torjumaan tehokkaasti lemmikkieläinten laitonta kauppaa, selvittämään tautiepidemioiden alkuperää sekä puuttumaan eläinten huonoon kohteluun ja muihin hyvinvointia vaarantaviin asioihin. Asiasta on tehty Euroopan parlamentin päätöslauselma lemmikkieläinten rekisteröintiin tarkoitettujen yhteensopivien järjestelmien käyttöönotosta kaikissa jäsenvaltioissa (2016/2540(RSP)).

Lemmikkeihin kulutetaan yhä enemmän

Kotitalouksien lemmikkeihin käyttämä keskimääräinen rahamäärä on kasvanut viime vuosikymmenen aikana. Kaikkiaan suomalaiset kotitaloudet kuluttivat vuonna 2016 lemmikkeihin reilut 925 miljoonaa euroa. Tämä sisältää uusien lemmikkieläinten hankinnan, ruoat, tarvikkeet, lääkkeet, vakuutukset, eläinlääkäripalvelut sekä muut lemmikkieläinpalvelut.

Vuonna 2016 lemmikilliset kotitaloudet käyttivät keskimäärin 1 000 euroa lemmikkieläinten tuotteisiin, palveluihin ja uusien lemmikkien hankintaan (kuva 14). Lemmikkeihin käytetyt menot kasvoivat vuodesta 2012 vuoteen 2016 kokonaisuudessaan 330 euroa lemmikkitaloutta kohti. Kasvu oli voimakkainta eläinlääkäriin ja muihin lemmikkipalveluihin käytetyssä kulutuksessa, joihin kotitaloudet käyttivät vuonna 2012 keskimäärin noin 130 euroa ja vuonna 2016 jo noin 300 euroa. Lemmikkeihin käytetystä kulutuksesta suurin osuus on käytetty vuosien 1985–2016 aikana lemmikkien ruokaan.

Lemmikkikotitalouksien keskimääräinen kulutus lemmikkeihin (pois lukien vakuutukset) käyvin hinnoin 1985–2016
Kuva 14. Lemmikkikotitalouksien keskimääräinen kulutus lemmikkeihin (pois lukien vakuutukset) käyvin hinnoin 1985–2016. Lähde: Suomen virallinen tilasto (SVT): Kotitalouksien kulutus

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta (SHEHVNK) on tehnyt laskelmia muutamien eläinlajien lemmikkinä pitämisen vuosittaisista kuluista (Taulukko 25). Neuvottelukunta muistuttaa, että lemmikin asianmukainen ylläpitäminen maksaa moninkertaisesti enemmän kuin sen hankinta. Laskennallisesti koiran omistaminen maksaa 670–1960 euroa vuodessa ja hevosen pito 3600–14 400 euroa vuodessa. Kissan asianmukainen pitämisen hinnaksi kertyy yli 1000 euroa vuodessa ja kaninkin jopa 1000 euroa vuodessa. Kun nämä luvut kertoo eläimen oletetulla eliniällä, eläimestä syntyvät kulut tulevat olemaan jopa kymmeniä tuhansia euroja. Lisäksi odottamattomista kuluista, kuten sairauksista tai loukkaantumisista johtuvista eläinlääkärikuluista, voi kertyä moninkertaisesti yllä mainittuja suurempia vuosikuluja, ja vuosikulut voivat vaihdella huomattavasti.

Taulukko 25. Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan laskelma muutamien eläinlajien lemmikkinä pitämisen vuosittaisista kuluista (euroa)

 Ruoka ja ravitsemusTarvikkeetEläinlääkärikulutVakuutuksetYhteensä vuodessa
Rehut, ruoat, vitamiini- ja hivenainevalmisteet ym.Sisusteet, lelut, varusteet, kuivikkeet ym.Rokotukset, madotukset, eläinlääkäri- ja lääkekulut, hammashuolto ym.
Koira4901501552751070
Kissa5303001602001190
Kani240300100640
Marsu24030035575
Kesyrotta300180100580
Hiiri16060135355
Kääpiöhamsteri80100135315
Fretti290360115765
Chinchilla29012020430


 

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvointi

Kissa

kissa on suosittu lemmikkieläin
Kissa on suosituimpia lemmikkieläimiämme, etenkin lapsiperheissä.

Omistajan aktiivisuus ratkaisevaa kissan hyvinvoinnille

Kissat ja koirat ovat suosituimpia lemmikkejämme: joka viidennessä suomalaiskodissa on koira, mutta vielä koiraakin yleisempi lemmikki on kissa. Kissojen hyvinvointi on viime aikoina puhuttanut muun muassa kissojen hylkäämisen ja siitä seuraavan kissakriisin muodossa, sekä kissojenpidon hyvien käytäntöjen, kuten merkitsemisen ja rekisteröinnin edistämisen osalta. Kissan hyvinvoinnin kannalta olennaisinta on, että kissa pystyy kotona toteuttamaan lajinmukaisia tarpeitaan. Se vaatii omistajalta vaivannäköä ja paneutumista lemmikin kanssa puuhailuun.

Hyvinvoiva kissa on aktiivinen ja seurallinen. Kissa voi hyvin, kun sillä on sopivasti seuraa ja tekemistä. Kotikissalla on tarve liikkua ja saalistaa silloinkin, kun ruoka tarjoillaan sen eteen. Kissalla on myös tarve raapia ja kiipeillä, eivätkä nämä tarpeet häviä, vaikka mahdollisuutta niiden toteuttamiseen ei olisikaan. Kissa reagoi herkästi ympäristöönsä; muutokset kissan käyttäytymisessä voivat johtua jopa omistajan perheenjäsenten välisistä riidoista. Ongelmakäyttäytyminen on yleensä merkki kissan hoidon tai ravinnon puutteista, kivusta, pelosta, kissan epäjohdonmukaisesta tai väkivaltaisesta kohtelusta, kissan kasvuajan olosuhteista tai aiemmista kokemuksista.

Miltä näyttää hyvinvoiva kissa?

Kissan hyvinvointi näkyy sen olemuksessa: terve kissa on aktiivinen, ja sen käyttäytyminen on monipuolista.

Hyvinvoiva kissa lepää ja syö sopivasti, tarkkailee kiinnostuneesti ympäristöään, leikkii ja ottaa kontaktia ihmiseen. Ihmiskontaktissa kissa voi kehrätä ja puskea.

Kissa huolehtii kynsiensä teroittamisesta normaalisti, pesee itseään ja käyttää hiekkalaatikkoa tarpeidensa tekemiseen.

Sosiaalinen, rento kissa suhtautuu ystävällisesti ihmiseen. Se innostuu leikistä, saalistuksen harjoittelusta ja kouluttamisesta ihmisen kanssa. Hyvinvoiva kissa pystyy myös rauhoittumaan levolle eikä suhtaudu pelokkaasti ympäristön tapahtumiin.

Sosiaalisesta hyvinvoinnista kertovat hyvät suhteet perheen muihin kissoihin ja eläimiin sekä normaali käyttäytyminen niiden seurassa, jos kissalla on ollut mahdollisuus sosiaalistua näihin.

Kissa voi joskus viihtyä myös ainoana lemmikkinä. Tällöin on hyvä tarkkailla, viihtyykö kissa ympäristössään ja ihmisen tarjoamassa seurassa.

Kissojen laiminlyönti ja hylkääminen johtavat vakaviin hyvinvointiongelmiin

Vakavimpia kissojen hyvinvointiongelmia aiheuttavat kissojen hylkääminen ja mahdollisuus hallitsemattomaan lisääntymiseen. Vapaasti keskenään lisääntyvistä kissoista syntyy puolivillien kissojen populaatioita, jotka elävät ihmisasutuksen liepeillä, mutta ilman ihmisen tarjoamaa hoivaa ja turvaa. Villiintyneen kissan elämänlaatu on huono. Kissaa uhkaavat muun muassa nälkä, kylmyys, sairaudet, loiset, liikenne ja petoeläimet. Villiintyneet kissapopulaatiot ovat usein sisäsiittoisia ja kärsivät perinnöllisistä sairauksista ja vammoista.

Ihmisen hoivassa olevien lemmikkikissojen hyvinvointia heikentää niiden hoidon laiminlyönti. Yksilötasolla hyvinvointiongelmista yleisimpiä ovat hammasongelmat sekä sisäkissojen virikkeettömyydestä ja lihavuudesta seuraava hyvinvoinnin heikkeneminen. Kissojen alhainen arvostus ja kissanomistajien tietämättömyys lemmikkinsä tarpeista vaikuttavat osaltaan negatiivisesti kissojen hyvinvointiin. Tietoa kissan tarpeista ja hyvästä hoidosta tulisi lisätä kissanomistajien keskuudessa, todetaan Kissojen hyvinvointi Suomessa 2019 -raportissa.

kissan hyvinvointi; kuvassa ulkoileva kissa
Kissa on luonnossa tehokas saalistaja, mutta myös itse saaliseläin. Kissan hyvinvoinnin turvaamiseksi ulkoilu on parasta toteuttaa valvottuna.

Luonnossa suloisinkin kotikissa muuttuu haitalliseksi vieraslajiksi, joka on uhka luonnonvaraisille eläimille ja luonnon monimuotoisuudelle. Suomalaistutkimuksen mukaan vapaina liikkuvat kissat saalistavat joka kuukausi noin miljoona saaliseläintä, joista valtaosa on jyrsijöitä. Taajama-alueilla kuitenkin lähes neljännes kissojen kotiin tuomasta saaliista on pikkulintuja, mikä tarkoittaa, että erityisesti taajamissa vapaina ulkoilevat kissat ovat uhka lintukannoille.

Lue lisää kissan hyvinvoinnista:

Kissa on aktiivinen metsästäjä

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta: lemmikkieläinten olennaiset käyttäytymispiirteet

SEY Suomen Eläinsuojelu: Hyvinvoiva kissa, maksuton opas kissanhoitoon

Ruokaviraston raportti: Kissojen hyvinvointi Suomessa 2019 

Helsingin yliopisto ja Folkhälsanin tutkimuskeskus: Kissojen geenitutkimus

Seminaari kissojen hyvinvoinnista 2017, järjestäjinä SEY Suomen eläinsuojelu, maa- ja metsätalousministeriö, Suomen Kissaliitto, seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta ja Purina

Kissa-aiheisia kirjoituksia Eläintieto.fi-blogissa:

Koira

koiran hyvinvointi; kuvassa lapsi silittää koiraa
Joka viidennessä suomalaisperheessä on koira.

Seura ja rotutyypillinen puuha turvaavat koiran hyvinvointia

Koira on sekaravintoa syövä lihansyöjä, jonka päivään kuuluu toimintaa, lepoa ja seurustelua ihmisten ja toisten koirien kanssa. Kotikoiriemme hyvinvointia heikentävät useimmin liian pitkät yksinoloajat sekä liikkumisen ja sosiaalisuuden puute. Yhdessä ne voivat johtaa koiran turhautumista ilmentävään ongelmakäyttäytymiseen tai liikalihavuuteen, jotka myös ovat yleisiä koirilla. Jokaisen koiran tulee päästä päivittäin liikkumaan. Liikunnan lisäksi ympäristön tutkiminen, hajutyöskentely, leikki sekä pureskelu ovat lähes kaikille koirille mieleistä tekemistä, joita lisäämällä voidaan edistää koiran hyvinvointia.

Miltä näyttää hyvinvoiva koira?

Terveen koiran merkkejä ovat muu muassa kirkkaat, vuotamattomat silmät, puhtaan tuoksuinen hengitys ja hengittämisen vaivattomuus, terveet hampaat, puhtaat korvat, kiiltävä turkki, sopiva kehonkoostumus (kylkiluut helposti tunnettavissa), liikkumisen ja kehon hoivaamisen helppous sekä normaali suolen toiminta ja ulosteen koostumus.

Käyttäytymisen näkökulmasta hyvinvoiva koira pystyy ilmaisemaan itseään lajityypillisen, rotutyypillisen ja yksilöllisen toiminnan kautta. Hyvinvoivan koiran käyttäytyminen ilmentää uteliaisuutta ja ystävällisyyttä ympäristöä, ihmisiä ja ainakin muita tuttuja koiria kohtaan. Koira ei pelkää ympäristöä ja ihmisiä, joiden kanssa se elää. Koira käyttää riittävästi aikaa sille tärkeiden käyttäytymistarpeiden parissa. Terve koira pystyy rauhoittumaan levolle ja toisaalta virkistyy taas leikkiin ja sosiaalisuuteen ihmisten tai muiden koirien kanssa. Koira käyttää aikaa ympäristön nuuskimiseen uteliaasti.

Eri koiraroduilla voi olla korostunut tarve toteuttaa eri metsästysketjun osia. Koiraa toteuttaa säännöllisesti esimerkiksi etsimistä, jahtaamista, kaivamista ja saaliiseen (esimerkiksi ruokaan tai leluun) tarttumista ja repimistä siten, että toiminta johtaa koiran tyytyväisyyteen ja rentoutumiseen. Normaali käyttäytymistarpeiden toteuttaminen ei ole jatkuvasti hyvin intensiivistä ja pakonomaista, vaan koira kykenee vaihtelemaan ylläpitotoiminnosta toiseen tasapuolisesti.

koiran hyvinvointi; kuvassa leikkiviä koiria
Ihmisen tekemä jalostus ei ole poistanut koiralta sen olennaisimpia käyttäytymistarpeita, kuten leikkiä ja saaliin jahtaamista.

Koirien luonnolliseen käyttäytymiseen kuuluu metsästykseen ja muuhun ruoanhankintaan liittyvää toiminta, ympäristön aktiivinen tutkiminen, sosiaalinen kanssakäyminen, leikki, kehon hoito, alueiden merkkaaminen ja kommunikointiin liittyvä ääntely. Kesykoirilla on yhtäläinen tarve toteuttaa näitä toimintoja kuin niiden villeillä esi-isilläkin. Moni koiralle normaali, motivoiva käyttäytyminen voi olla omistajalle häiritsevää, ja käytös voidaan tulkita väärin. Koiralle toiminnasta ei välttämättä ole haittaa. Koiraa ei tulisi rangaista normaalin käyttäytymisen ilmentämisestä, vaan ohjata sallitun toiminnan pariin.

Ongelmakäyttäytyminen on usein koiran näkökulmasta keino helpottaa pahaa oloa ja turhautumista. Kaikki ongelmallinen käyttäytyminen, kuten jatkuva passiivisuus, ei ole yleensä omistajalle häiritsevää, ja voi siksi jäädä huomaamatta.

Koiran onni on johdonmukainen omistaja, joka kouluttaa palkitsemalla

Palkitsemiseen perustuva koiran koulutus on tutkimuksin todettu koiran hyvinvoinnin kannalta paremmaksi kuin rangaistuksiin ja pakotteisiin perustuva koulutus. Koira oppii tehokkaasti, kun sen toivottua käyttäytymistä vahvistetaan palkitsemalla koiraa sille mieluisalla tavalla. Palkitsemisen kautta koira myös pystyy ymmärtämään, kuinka sen kannattaisi toimia. Koira ei ymmärrä luonnostaan sitä, millaista on ihmisen mielestä toivottu käyttäytyminen. Koiran riittävä koulutus ehkäisee ongelmakäyttäytymistä ja antaa paremmat edellytykset koiran ja omistajan hyvälle suhteelle.

Pentutehtailu tuottaa turhaa kärsimystä koiranpennuille ja emolle

koiran hyvinvointi: kuvassa emokoira pentuineen
Luotettava kasvattaja antaa ostajan tutustua pentuiin ja niiden emoon rauhassa.

Koiranpennun hankinnassa on tarpeen olla tarkkana sen suhteen, miten ja millaisista olosuhteista pennun ostaa. Huolellinen tutustuminen pennun taustaan sekä emon ja pennun pito-olosuhteisiin paikan päällä ennen ostopäätöstä auttaa ehkäisemään pentutehtailua. Pentutehtailuun liittyy narttukoirien liian tiheää astuttamista, emon ja pentujen puutteellista ruokintaa ja hoitoa, perusterveydenhuollon laiminlyöntiä ja pentujen liian aikaista vieroittamista. Pentutehtaista päätyy koiranpentuja Suomen markkinoille niin kotimaasta kuin ulkomailtakin.

Lue lisää koiran hyvinvoinnista:

Koira on vanhin kesyeläimemme

Heti ry: Koiranhankintaopas vastuulliseen koiran hankintaan

SEY Suomen eläinsuojelu: Fiksun koiranomistajan opas

Suomen Kennelliitto: Koiranomistajan peruskurssi

Ruokaviraston raportti: Eläinjalostukseen liittyvän eläinsuojelulainsäädännön toimeenpanon tehostaminen, Osa II: Alustava selvitys koirien jalostukseen liittyvistä ongelmista ja puuttumiskeinoista

Eläinten hyvinvointi matkailupalveluissa: Vinkkejä ja hyviä käytäntöjä lappilaisten matkailueläinten hyvinvointiin

Helsingin yliopisto ja Folkhälsanin tutkimuskeskus: Koirien geenitutkimus

Luonnonvarakeskus ja Ruokavirasto, Lemmikkieläinten jalostus -jatkohanke: Koiranjalostuksen ongelmat ja valvontakriteerit

Green activities -kriteeristö: Vetokoirien hyvinvointikriteerit

Koira-aiheisia kirjoituksia Eläintieto.fi-blogissa:

Hevonen

hevosen hyvinvointi; kuvassa hevoset laitumella
Hevosen hyvinvointi riippuu lajitoverien seurasta sekä madollisuuksista liikkuvaan ravinnonhankintaan, tutkimiseen ja vapaaseen liikkeeseen.

Hevonen kaipaa liikettä ja seuraa

Hevonen tarvitsee muiden hevosten seuraa sekä mahdollisuuksia tutkia, liikkua ja laiduntaa pieniä määriä kerrallaan. Hevonen on suuri pakoeläin, joka hyötyy positiivisiin kokemuksiin perustuvasta käsittelystä. Hevosen, kuten muidenkin eläinten hyvinvointi on sen kokemus omasta fyysisestä ja psyykkisestä tilastaan. Kokemukseen vaikuttavaa olennaisesti hevosen mahdollisuus toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan.

Hyvinvoivalla hevosella on lajitovereiden seuraa, leikkiä, hoivaa sekä mahdollisuuksia ympäristön tutkimiseen, ravinnon etsintään ja vapaaseen liikkumiseen kaikissa askellajeissa. Hevosen hyvinvointia heikentävät virikkeetön elinympäristö, kovakourainen kohtelu ja jalostuksen ja elintason ongelmat. Virikkeettömässä ympäristössä hevosella voi ilmetä ei-toivottua, stereotyyppistä käyttäytymistä. Sopimaton elinympäristö, kipu ja epämukavuutta aiheuttava käsittely voivat nekin johtaa epänormaaliin käyttäytymiseen. Liian energiapitoinen ruokinta ja passiivinen elämäntyyli voivat näkyä hevosten lihavuutena. Hevosten jalostuksessa ongelmia aiheuttavat erityisesti tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet.

Miltä näyttää hyvinvoiva hevonen?

Hyvinvoiva hevonen on rento ja aktiivinen sekä kiinnostunut ympäristönsä tapahtumista. Sopivassa elinympäristössä ja hyvässä terveydentilassa hevosen käyttäytyminen on monipuolista ja säännöllistä hevoselle oleellisten käyttäytymistarpeiden suhteen. Hevosella ei ilmene epänormaalia käyttäytymistä, kuten apatiaa, aggressiivisuutta tai stereotyyppistä käyttäytymistä.

Hyvinvoiva hevonen on sopusuhtainen kehonkoostumukseltaan ja se liikkuu vaivattomasti ilman kivun merkkejä kaikissa askellajeissa. Sen kehon ja pään lihakset (mm. suun ja silmien ympärys, poskien lihakset) ovat levossa pääasiassa rennot.

Hyvinvoiva hevonen liikkuu rauhassa tutkien ympäristöään ja käyttäen aikaansa ruuan etsimiseen. Ajoittaiset suuret aktiivisuuspyrähdykset liittyvät leikkiin ja hevosen normaaliin tarpeeseen liikkua vapaasti kaikissa askellajeissa. Vaikka hevosen normaaliin lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu ajoittainen omaehtoinen pakovalmiuden harjoittelu ryhmässä, hevosen ei esimerkiksi tarvitse pelästyä ja paeta joka päivä voidakseen hyvin. Jännittävien tilanteiden jälkeen hevosesta tulisi nähdä myös rentoutumisen ja palautumisen merkkejä.

Sosiaalisesti hyvinvoiva hevonen lähestyy muita hevosia ystävällisin elkein ja sillä on mahdollista ylläpitää pitkäaikaisia ystävyyssuhteita lajitovereiden kanssa. Hevosella on tasapainoinen suhde muihin ryhmän hevosiin ja vain vähän satunnaisia konflikteja. Ryhmässä hevoset viettävät aikaa syöden, rapsutellen, leikkien tai leväten yhdessä.

Konfliktitilanteissa hevonen aloittaa esimerkiksi toiselle hevoselle kohdistetut väistättävät eleet hyvin hienovaraisesti pitkän matkan päästä, jotta toisella hevosella on aikaa huomata ja väistää.

Seisomalevon ja vahtivuorojen lisäksi hevonen uskaltautuu myös nukkumaan makuulleen syvää unta, eikä sillä ilmene jatkuvia väsymyksen merkkejä. Kun ravintoon liittyviä resursseja on riittävästi, hevoset suhtautuvat ruuan tuloon melko rauhallisesti. Rentona hevonen pureskelee paljon ja rauhassa. Kuivikkeet, hiekka ja muta hevosen karvapeitteessä voivat kertoa siitä, että hevonen pääsee piehtaroimaan tai lepäämään.

Hevonen viihtyy vuorovaikutuksessa rauhallisesti käyttäytyvien ihmisten kanssa. Ison kokonsa ja pelkorefleksiensä vuoksi hevosen ja sitä käsittelevän ihmisen turvallisuus voi vaarantua, jos hevonen viedään tilanteisiin, joihin se ei ole tottunut. Hevonen voi myös kokea uhkaavana käsittelyn, johon se ei ole tottunut, ja oppia pelkäämään ihmistä. Hevosen totuttaminen uusiin ympäristöihin tai ihmisen mielestä turvallisiin asioihin voi olla hidasta, koska hevonen on alun perin saaliseläin. Järjestelmällisellä totuttamisella ja hevosen omaa hallinnan tunnetta kasvattamalla hevosen voi saada tottumaan sille pelottaviinkin asioihin. Hevonen oppii nopeasti ja tarjoaa ihmiselle käyttäytymistä, joka johtaa hevosen näkökulmasta kannattaviin seuraamuksiin. Positiivisten kokemusten ja sopivien elinolosuhteiden järjestäminen sekä hevosen käyttäytymisen ja oppimisen ymmärtäminen ovat pohja hevosen hyvinvointia edistävälle kouluttamiselle.

Yksinolo ja passiivisuus altistavat hevosen hyvinvointiongelmille

Hevosten hyvinvointiongelmat kumpuavat lajin tarpeisiin nähden puutteellisista elinolosuhteista, terveysongelmista, jalostuksen aiheuttamista ongelmista sekä tavoista, joilla hevosia kohdellaan päivittäisissä vuorovaikutustilanteissa. Hyvinvointiongelmat voivat syntyä tilanteissa, joissa hevosenpitäjän ymmärrys hyvinvoinnista hevosten lajityypillisten tarpeiden näkökulmasta on puutteellista tai silloin, kun tiedon ja käytännön välillä on ristiriita.

Hevosen hyvinvointi; kuvassa hevoset leikkimässä talvella
Hevoset tarvitsevat sosiaalisia kontakteja ja leikkiä läpi elämän.

Liikunnan ja muiden hevosten seuran puute sekä liian harva ruokintaväli ovat esimerkkejä hevosten elinympäristöön liittyvistä hyvinvointiongelmista. Suurin osa hevosista asuu Suomessa karsinatalleissa, ja ne pääsevät jaloittelemaan ulkotarhaan yksin tai ryhmässä. Yksittäin pidettävät hevoset elävät usein passiivisemmin kuin hyvin rakennetussa pihatossa asuvat. Passiiviseen elämäntyyliin yhdistetyistä terveysongelmista yleisiä ovat ruuansulatuskanavan tukkeumat, vatsahaava, ontumat ja aineenvaihdunnan ongelmat. Liiallinen energiansaanti ja vähäinen liikunta altistavat erityisesti kylmäverirotuja ja poneja aineenvaihdunnan ongelmille sekä kaviokuumeelle.

Kouluttaminen ilman väkivaltaa on hevosen hyvinvoinnin perusedellytys

Hevosen kouluttaminen vaatii tutustumista hevoseen lajina ja lajinsa yksilönä ja sekä hevosen tunteiden huomioimista. Hyvinvoinnin kokemusta koulutuksessa edistävät käyttäytymistarpeiden täyttyminen arjessa, ihmisen rauhallinen toiminta, positiiviset seuraamukset, sekä se, kuinka hevonen kokee pystyvänsä ennakoimaan ihmisen aikeita tai vaikuttamaan omalla toiminnallaan tapahtumien kulkuun.

Hevosta tulee järjestelmällisesti siedättää ilman pelkoa kaikkiin mahdollisesti jännittäviin tilanteisiin, joista hevosen toivotaan suoriutuvan rennosti. Erityisesti uusia taitoja oppiessa koulutusympäristön tulee olla riittävän häiriötön, jotta hevosen on helppo keskittyä tehtävään.

Kaikki hevoset motivoituvat ja oppivat nopeasti erilaisia toimintoja, kun ne saavuttavat siitä järjestelmällisesti jotain itselleen kannattavaa. Lievän epämiellyttävän paineen lisäämiseen ja sen poistoon (negatiivinen vahvistaminen) perustuvien apujen käyttö on ollut perinteisesti pääasiallinen tapa pyrkiä vahvistamaan hevosten haluttua toimintaa. Käytöksen vahvistaminen mielihyvää lisäävillä seuraamuksilla (positiivinen vahvistaminen) on oleellinen osa hyvinvointia edistävää kouluttamista. Palkkio voidaan yhdistää myös heti paineen poiston jälkeen. Jotkin hyvin motivoivat toiminnat voivat vahvistua myös itsestään.

Viimeaikainen tutkimus on havahduttanut hevosharrastajat huomaamaan, miten yleisiä kuolainten aiheuttamat suuvauriot ovat ravi- ja ratsuhevosilla. Eläinlääketieteen tohtori Kati Tuomolan tutkimuksissa suuvaurioita havaittiin 84 %:lla ravihevosista ja 52 %:lla kenttähevosista. Kuolainten käyttöön liittyviä riskitelijöitä olivat kuolaimen tyyppi, hevosen sukupuoli sekä rotu. Hevosalan sidosryhmien asenteet suuvaurioihin vaihtelevat.

Raveissa piiskan käyttöä merkinantovälineenä on rajoitettu 1.3.2022 alkaen. Uusien sääntöjen mukaan ajovitsaa ja ohjia saa käyttää vain kevyeen merkinantoon siten, ettei käyttöön liity erityistä voimaa. Hevosen käskeminen on kiellettyä.

Lue lisää hevosen hyvinvoinnista:

Hevonen on viisas laumaeläin

Hevostietosivuilta (eläintieto.fi/hevonen) löytyy tietoa myös aasien ja muulien hyvinvoinnista!

Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus: Hevosen unitutkimus

Hevosalan neuvonnan ja koulutuksen kehittämisyksikkö Hevostietokeskus

Helsingin yliopiston hevostutkimussivusto

Suomen Hippos: Hyvä hevosenpito – Opas hevosen arkeen

Mittarit hevosen hyvinvoinnin arviointiin -hanke

SEY Suomen Eläinsuojelu: Hevonen harrastekaverina -opas

Suomen ratsastajainliiton alaiset hevosurheilulajit

Hevos- ja aasiaiheisia kirjoituksia Eläintieto.fi-blogissa:

Tutustu myös:

Eläinten oppimisen ja kouluttamisen sanasto

Eläinten hyvän kohtelun edistäminen vaatii sitkeää tiedotusta ja kouluttautumista – eläinsuojeluasiamiehen ja Eläinten hyvinvointikeskuksen järjestämä pyöreän pöydän keskustelu eläinten kohtelusta ja käsittelystä

Akvaariokalat

akvaariokalojen hyvinvointi; kuvassa miljoonakala Poecilia reticulata,
Miljoonakala on yleinen ja runsaslukuinen lemmikkikala.

Akvaariokalojen hyvinvoinnin edellytyksiä ovat akvaarion riittävä tilavuus ja veden määrä, hyvä vedenlaatu, oikea lämpötila sekä vesipinta-alan ja veden sopiva syvyys ottaen huomioon kalalaji, kalojen koko ja lukumäärä, ohjeistaa Ruokavirasto.

Akvaarion yhdellä sivulla on oltava näkösuoja, jollei akvaarion kasvillisuus tai muu sisustus anna kaloille riittävää suojaa. Akvaario on tarvittaessa varustettava kannella tai peitelasilla siten, että kalat eivät pääse hyppäämään sieltä pois.

Akvaarion sisustuksen ja pohjamateriaalin on oltava kaloille sopiva, ja kaloilla on tarvittaessa oltava sopivia piiloutumispaikkoja. Akvaarion vettä on vaihdettava tai puhdistettava säännöllisesti siten, että sen laatu pysyy hyvänä. Kuollut kala on poistettava akvaariosta välittömästi. Kalaryhmiä, -parvia ja -lajeja yhdistettäessä tai tuotaessa uusia kaloja ryhmään on kiinnitettävä erityistä huomiota kalojen yhteensopivuuteen ja parvikäyttäytymiseen.

Lue lisää kalojen hyvinvoinnista:

Ruokavirasto, Harrastus- ja lemmikkieläimet: Akvaariokalat

Helsingin Akvaarioseura HAS ry

 

Seura- ja harrastuseläinten jalostuksesta aiheutuvat hyvinvointihaitat

Yksinomaisesti ja liioitellusti ulkonäköominaisuuksiin perustuva lemmikkieläinten jalostus voi aiheuttaa eläimelle perinnöllisiä sairauksia ja pitkäaikaistakin kärsimystä. Luonnonvarakeskuksen, Ruokaviraston ja maa- ja metsätalousminiteriön (2020) selvityksen mukaan hyvinvointihaittaa aiheuttava koiranjalostus pitäisi lopettaa ja asettaa valvontakriteerit viranomaisten työkaluiksi. Selvityksessä keskityttiin erityisesti koirien lyhytkalloisuudesta johtuviin hyvinvointiongelmiin. Tekeillä on myös valvontakriteereitä tarkentava jatkoselvitys, joka julkaistaan vuoden 2023 aikana.

seura- ja harrastuseläinten hyvinvointi; Hyvän jalostuksen tunnusmerkkejä
Kuva 15. Hyvän jalostuksen tunnusmerkkejä koirilla ja kissoilla

Lyhytkalloisuus altistaa eläimen monille perinnöllisille sairauksille ja vioille. Lyhytkalloisella eläimellä voi olla hengitys-, hampaisto-, lisääntymis-, silmä-, iho- ja ruuansulatuskanavan ongelmia. Liioitellun lyhyen kallon muodon jalostaminen on eläinsuojelulain vastaista, sillä laissa on kielletty jalostus, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille. Joissakin koiraroduissa ei enää ole mahdollista muokata kallon muotoa terveemmäksi jalostuksen avulla, koska jäljellä ei enää ole normaalin kallon aiheuttavia geenimuotoja. Tällaisessa tilanteessa jalostusta voidaan jatkaa vain roturisteytyksin.

Lue lisää:

Ruokavirasto, 2020, Eläinjalostukseen liittyvän eläinsuojelulainsäädännön toimeenpanon tehostaminen, Osa II: Alustava selvitys koirien jalostukseen liittyvistä ongelmista ja puuttumiskeinoista

Luonnonvarakeskus ja Ruokavirasto, Lemmikkieläinten jalostus -jatkohanke: Koiranjalostuksen ongelmat ja valvontakriteerit

Euroopan komission suositukset vastuulliseen koiranjalostukseen ja -kasvatukseen

Jalostusaiheisia kirjoituksia Eläintieto.fi -blogissa:

 

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvointisäädökset ja viranomaisvalvonta

Eläinten hyvinvointilaki eli hallituksen esitys eduskunnalle laiksi eläinten hyvinvoinnista ja siihen liittyviksi laeiksi HE 186/2022

Uudessa eläinten hyvinvointilaissa, joka tulee voimaan aikaisintaan vuoden 2023 alusta, tulee olemaan uusia työkaluja lemmikkieläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Uusi laki tarkentaa ja selkeyttää eläinjalostusta koskevaa sääntelyä. Eläinten jalostuksella tulee lain mukaan pyrkiä elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten tuottamiseen. Jalostuksessa tulee jatkossa käyttää fyysisesti ja psyykkisesti terveitä eläimiä, joiden voidaan olettaa periyttävän näitä ominaisuuksia myös jälkeläisilleen. Laki kieltää sellaisen eläimen käyttäminen jalostukseen, joka ei perinnöllisen ominaisuuden tai sairauden takia kykene lisääntymään luonnollisesti tai jonka hyvinvoinnille lisääntymisestä todennäköisesti aiheutuisi merkittävää haittaa. Lakipykälää tullaan tarkentamaan eläinjalostusta koskevalla asetuksella.

Uutena vaatimuksena laissa säädetään nisäkkäiden omistajan tai pitäjän velvollisuus estää pitämiensä eläinten hallitsematon lisääntyminen. Pykälän tarkoituksena on ohjata eläinjalostusta yhä enemmän eläinten hyvinvointia huomioivaan suuntaan.

Eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annettuun lakiin sisällytetään eläinlääkäreille velvollisuus ilmoittaa diagnosoimistaan kissojen ja koirien sairauksista ja vioista, jotka rajoittavat eläimen jalostuskäyttöä. Ilmoitettavista sairauksista ja vioista säädetään tarkemmin asetuksella. Käytännössä ilmoitettavia toimenpiteitä olisivat esimerkiksi hengitysteitä avaavat leikkaukset ja keisarileikkaukset sellaisilla koiraroduilla, jotka eivät pysty synnyttämään luonnollisesti. Laki tulee sovellettavaksi koirien osalta vuoden 2024 alusta ja kissojen osalta vuoden 2027 alusta.

Uudessa laissa rajataan lajit, joita voidaan pitää tuotantoeläimenä, sirkuseläimenä tai kiertävässä eläinnäyttelyssä. Säännösten tarkoituksena on varmistaa, että näissä tarkoituksissa pidetään vain eläimiä, joiden pito voidaan käytännössä järjestää lain edellyttämällä tavalla. Valtioneuvoston asetuksella säädetään myöhemmin lajeista, joita saa pitää seura- ja harrastuseläiminä.

Eräs lakiesityksen täysin uusista pykälistä koskee kissan- ja koiranpentujen maahantuontia. Pykälä kieltää alle kuuden kuukauden ikäisten koiran- ja kissanpentujen tuonnin Suomeen, jos tarkoituksena on myydä tai muutoin luovuttaa pentu Suomessa edelleen neljän kuukauden kuluessa tuonnista. Tavoitteena on puuttua aiempaa tehokkaammin pentutehtaissa tuotettujen pentujen tuontiin ja myyntiin Suomessa.

Toinen täysin uusi pykälä asettaa vähimmäisvaatimukset tiedoille, joita on annettava koirien ja kissojen myyntiä tai muuta luovutusta koskevassa markkinoinnissa. Ilmoituksissa on oltava myyjän tai muun luovuttajan nimi, mahdollinen tieto ammattimaisesta kasvatustoiminnasta ja siihen liittyvä tunnus, eläimen syntymäaika, ikä tai arvio iästä, eläimen syntymämaa ja sijaintipaikka. Eläimen sairauden tai vahingoittumisen lisäksi ostajalle tai vastaanottajalle on ilmoitettava myös muut eläimen hyvinvoinnin kannalta oleelliset tiedot. Säännöksen tarkoituksena on parantaa myytävien tai muutoin luovutettavien koirien ja kissojen jäljitettävyyttä nykyisestä.

Laki rajoittaa myös eläinten luovutusta tietynlaisissa tilaisuuksissa tai paikoissa: esimerkiksi eläinten luovuttaminen arpajais- tai kilpailuvoittona kielletään, samoin kuin eläinten myynti toreilla ja markkinoilla. Koirien, kissojen, frettien ja isojen papukaijojen myynti eläinkaupoissa kielletään, eikä eläimiä saa luovuttaa pysyvästi alle 16-vuotiaalle ilman huoltajan suostumusta.

Laissa säädetään myös eläimille tarpeetonta kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa aiheuttavien välineiden ja laitteiden kiellosta. Näiden maahantuonnin valmistuksen, myynnin, luovutuksen ja käytön ohella nyt myös markkinointi ja hallussapito kielletään, jotta kieltoa on mahdollista valvoa tehokkaasti. Pykälässä kiellettäviä laitteita ja välineitä ovat esimerkiksi piikkipannat, -kuolaimet ja -kannukset sekä uutena sähköpannat ja muut eläimeen kiinnitettävät, sähköiskun antavat laitteet. Asetuksella voidaan tarvittaessa täydentää laissa säädettyä listaa kielletyistä välineistä ja laitteista.

Eläinten hyvinvoinnin valvonnan viranomaisjärjestelmä säilyy muuten ennallaan, mutta Tulli saa toimivallan valvoa eläinten hyvinvointisäännösten noudattamista EU:n sisärajoilla. Uudistus auttaa lakiin sisältyvän koiran- ja kissanpentujen tuontikiellon valvontaa.

Eläinten hyvinvointilaki tulee määräämään, että nisäkkäiden ja lintujen pysyvässä pitopaikassa on oltava jatkuvasti vettä eläimen saatavilla. Jatkuvasti saatavilla olevaa vettä ei kuitenkaan edellytetä ammattimaisilla rekikoiratarhoilla pidettävien koirien pysyvissä pitopaikoissa silloin, kun vesi sääolosuhteiden takia jäätyy. Koiralle on tällöin tarjottava vettä vähintään kolme kertaa päivässä. Imettävillä nartuilla ja vieroittamattomilla koiranpennuilla on kuitenkin aina oltava vettä saatavilla pysyvässä pitopaikassaan.

seura- ja harrastuseläinten hyvinvointi; Kuvassa kanarialintuja.
Uuden eläinten hyvinvointilain myötä linnuille ja nisäkkäille on oltava jatkuvasti juomavettä tarjolla.

Muita seura- ja harrastuseläinten hyvinvointisäädöksiä

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnista huolehtimista säädellään eläinten hyvinvointilain (ent. eläinsuojelulaki) lisäksi usein eri säädöksin. Niihin viitataan muun muassa seuraavissa voimassa olevissa (2022) laeissa ja asetuksissa:

Lemmikkieläinten hyvinvoinnin viranomaisvalvonta

Lemmikkieläinten hyvinvoinnin viranomaisvalvontaa tekevät kuntien valvontaeläinlääkärit, läänineläinlääkärit ja poliisi. Ruokavirasto julkaisee vuosittain eläinten hyvinvoinnin viranomaisvalvonnan tulokset. Viranomaiset valvovat lemmikkieläinten hyvinvointia epäilyyn perustuvissa eläinsuojelutarkastuksissa. Valvonnan tuloksiin voi tutustua Eläinten hyvinvointiraportin osassa Eläinten hyvinvoinnin valvonta – Epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset.

Hevosten kuljetusten valvonta

Eläinsuojeluviranomaiset tarkastavat eläinkuljetustarkastuksia tehdessään myös hevosten kuljetuksia. Hevosten kuljetuksia tarkastetaan joitakin kymmeniä vuosittain, ja epäkohtien osuus on vaihdellut viime vuosina 18–50 % välillä. Esimerkiksi vuonna 2021 tarkastettiin 24 hevoskuljetusta, joista puolessa havaittiin epäkohtia. Epäkohdat liittyvät tyypillisesti luvan, pätevyystodistuksen tai kuljetusasiakirjojen puuttumisiin.

Pääkaupunkiseudulla pääosa eläinsuojeluilmoituksista koskee koiria

Pääkaupunkiseudulla valtaosa (70 %) eläinsuojeluilmoituksista tehdään koirista, 27 % kissoista ja 10 % muista lemmikeistä, käy ilmi suomalaistutkimuksesta. Yleisimmät syyt ilmoitusten tekoon ovat epäilyt eläimelle sopimattomasta elinympäristöstä ja liian vähäisestä ulkoilutuksesta. Kissoista ja muista lemmikeistä ilmoituksia tehdään yleisimmin epäsopivan ruokavalion ja elinympäristön sekä perushoidon riittämättömyyden vuoksi. Koirista tehtyjen ilmoitusten syynä ovat useimmin liian vähäinen ulkoilutus, koiran äänekäs haukkuminen, koiran aggressiivisuus tai ihmisen väkivaltainen koirankohtelu.

Seura- ja harrastuseläiminä pidettävien eläinten tuonti Suomeen

Säädösten vastainen maahantuonti

Vuonna 2014 Evira (nykyisin Ruokavirasto) teki 20 hallintopäätöstä eläinten laittomasta maahantuonnista EU:n ulkopuolisista maista. Vuonna 2015 vastaava hallintopäätösten määrä oli 40. Eläinten laittomien maahantuontien määrä vaikutti tuolloin lisääntyvän, eivätkä viranomaiset tavoita kaikkea laitonta tuontia.

Tuontisäännösten vastaisesti Suomeen tuodaan erityisesti kissoja ja koiria. Säädösten vastaisesti maahan tuodut kissan- ja koiranpennut voivat olla peräisin niin sanotuista pentutehtaista. Tällaisten pentujen alkuperästä ei välttämättä ole tietoa, ja eläinten hyvinvointia on voitu laiminlyödä. Laittomaan maahantuontiin liittyy myös riski vakavien tautien, kuten raivotaudin ja ekinokokkoosin, tuonnista Suomeen.

EU:n sisällä liikkuessa valtakunnan rajat ylittävillä lemmikkieläimillä tulee olla tunnistusmerkintä ja lemmikkieläinpassi (koirat, kissat, hillerit ja fretit). Vuodesta 2004 asti käytössä ollut Euroopan unionin lemmikkipassi on helpottanut lemmikkien matkustamista Euroopassa. Vuoden 2014 lopussa sovellettavaksi tullut EU:n lemmikkieläinasetus (576/2013) muutti joiltakin osin lemmikkieläinten matkustussääntöjä. EU:n ulkopuolelta maahan tuotavat lemmikit pitää olla tunnistusmerkitty mikrosirulla ja niillä tulee olla raivotautirokotus. Lisäksi koirille tulee olla annettuna ekinokokkoosilääkitys (ks. Eläinten hyvinvointi Suomessa II).

Suomeen tuodaan vuosittain koiria ja kissoja myös ilman tarvittavia asiakirjoja. Eläimiä myydään erilaisilla verkkosivustoilla ja myynti-ilmoituksissa. Eläimen ostajan pitää varmistaa, että eläin on tuotu maahan laillisesti. Laittomasti maahantuodun eläimen omistaja on vastuussa seuraamuksista, kuten eläimen palauttamisesta lähtömaahan tai lopettamisesta. Omistaja on vastuussa myös kaikista toimenpiteisiin liittyvistä kustannuksista. Laittomasta tuonnista voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Miten tunnistaa laiton eläin? Tarkkaile ainakin seuraavia asioita:

  • Eläin on halpa
  • Eläimen tuojalla ei ole esittää eläimen maahantuontiin oikeuttavia todistuksia
  • Todistukset on väärennetty
  • Eläimellä on ulkomainen rokotuskortti eikä muita todistuksia
  • Ulkomailta tuodulla eläimellä voi olla tunnistusmerkintänä tatuointi – Suomessa tatuointia ei enää käytetä virallisena tunnistusmerkintänä
  • EU:n ulkopuolella oleva myyjä vakuuttaa kaikkien asiakirjojen olevan kunnossa -ostajan on varmistettava tuontivaatimusten täyttyminen
  • Paperit luvataan lähettää jälkikäteen
  • EU:n ulkopuolella syntyneellä eläimellä on EU-passi – EU-passi voidaan myöntää vain EU:ssa
  • Eläimen asiakirjat eivät täsmää keskenään – vaadi aina nähtäväksi kaikki asiakirjat

Joskus eläimen tuontiehtojen vastaisuus todetaan rajanylityksen jälkeen. Useimmiten tällöin ei-kaupallisesti siirrettävää eläintä ei ole esitetty Tullille tarkastettavaksi, tai luovutettavaksi tuotava eläin on tuotu Suomeen ilman eläinlääkinnällistä rajatarkastusta naamioituna ei-kaupalliseksi siirroksi. Tällöin valvontaviranomaisen (kunnan- tai kaupungineläinlääkäri) pitää suorittaa eläimelle eläintautilain mukainen tarkastus, joka sisältää asiakirjojen tarkastuksen sekä eläimen tutkimisen ja tunnistamisen. Kliininen yleistutkimus tehdään erityisesti raivotaudin ja muiden tarttuvien tautien varalta.

Laittomasti EU:n ulkopuolelta Suomeen tuotujen eläinten kohtalo

Ruokavirasto päättää alle kuusi kuukautta Suomessa olleiden laittomasti maahantuoduille tai siirretyille eläimille tehtävistä toimenpiteistä, jos vaatimusten noudattamista on laiminlyöty, vaikka eläimillä ei olisi raivotaudin oireita. Laittomasti maahantuotu eläin voidaan lainsäädännön mukaan määrätä palautettavaksi lähtömaahan, lopetettavaksi tai asetettavaksi aluehallintoviraston (AVI) hyväksymään karanteeniin. Suomessa ei ole virallista karanteenia, joten tällaisessa tapauksessa eläimen omistajan on itse hankittava karanteenitila ja hyväksytettävä se aluehallintovirastossa.

Maantierajalla Tulli palauttaa laittomasti tulevan eläimen alkuperämaahan. Lentoasemalla Tullin toteama laittomasti tulevan eläimen palauttaminen on käytännössä hankalampaa. Silloin eläin voidaan pitää eristyksissä virallisen valvonnan alaisena lentoaseman tiloissa lyhyen ajan, kunnes palautus onnistuu. Mikäli palautus ei onnistu, eläin tulee lopettaa.

Villieläimen tuonti lemmikiksi vaatii Ruokaviraston luvan

Villieläimen tuonti lemmikiksi vaatii Ruokaviraston myöntämän tuontiluvan. Tuontiluvan myöntämiseen ja tuontiehtoihin vaikuttavat tautiriskien lisäksi eläinsuojelulliset seikat sekä uhanalaisten lajien suojeleminen. Villieläimiä, kuten apinoita kaupitellaan netin ilmaissivuilla. Ilmoitukset ovat todennäköisesti huijausyrityksiä, koska yksityishenkilölle ei myönnetä apinoiden tuontilupia.

Suomi on Euroopan neuvoston jäsenvaltiona allekirjoittanut lemmikkieläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen. Yleissopimuksen mukaan ihmisellä on moraalinen velvollisuus kunnioittaa kaikkia eläviä olentoja. Ihmisten pitämien eläinten suuri lajivalikoima aiheuttaa ongelmia ihmisten ja eläinten terveydelle ja turvallisuudelle. Edellä mainituista syistä yleissopimuksessa todetaan, että villieläimen pitämistä lemmikkinä ei tule rohkaista. Yleissopimuksen takia Ruokavirasto ei pääsääntöisesti myönnä tuontilupia villieläimille lemmikiksi. Toistaiseksi seuraaville lajeille ei ole myönnetty tuontilupia:

  • Apinat
  • Mangustit (Herpestidae)
  • Kengurut (Macropodidae)
  • Kesykoiran ja kesykissan lajiristeymien F1-F4 sukupolvien tuonti on kielletty, esimerkiksi F1-F4 Savannah-kissat tai F1-F4 koirasudet.

Villieläimet voivat levittää tarttuvia tauteja. Ihmisiin leviäviä tarttuvia tauteja kutsutaan zoonooseiksi. Erityisesti apinat levittävät monia ihmisille ja eläimille vaarallisia tarttuvia tauteja, kuten ebolaa ja muita erittäin tarttuvia korkean kuolleisuuden aiheuttavia tauteja, mutta myös tuberkuloosia ja muita hitaasti kehittyviä tauteja.

Tuontilupa voidaan myöntää sellaisille pienille nisäkkäille, jotka saattavat soveltua lemmikiksi, ja jotka eivät aiheuta eläintautien leviämisen vaaraa. Tällainen nisäkäs on esimerkiksi afrikkalainen kääpiösiili.

Uhanalaisten luonnonvaraisten eläinlajien kansainvälisen kaupan sääntely

tokeegekko
Useiden matelija- ja sammakkoeläinlajien tuontiin vaaditaan CITES-lupa. Kuvan tokeegekko on CITES-sopimuksen B-liitteen laji, jonka tuonnissa on osoitettava eläimen laillinen alkuperä.

Eksoottisten lemmikkieläinten, kuten papukaija- ja matelijalajien, kauppa on johtanut useiden lajien luonnonvaraisten populaatioiden vaarantumiseen. Tämän vuoksi esimerkiksi lähes kaikki papukaija- ja useat lisko-, käärme-, kilpikonna- sekä sammakkoeläinlajit kuuluvat luonnonvaraisten uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien kansainvälistä kauppaa sääntelevän CITES-yleissopimuksen piiriin.

Suomessa CITES-sopimus on toimeenpantu EU-asetuksilla, jotka sääntelevät eläinten ja kasvien kauppaa sekä tuontia ja vientiä EU:n ulkorajojen yli. Sääntely koskee myös ei-kaupalliseen tarkoitukseen tuotavia ja vietäviä eläimiä. Lisäksi EU-asetukset sääntelevät myös EU:n jäsenmaiden välistä ja sisäistä kauppaa. Lemmikkieläintä hankkiessa ja kuljetettaessa pitää aina varmistaa, onko lajin tuonti, vienti tai kauppa kielletty tai luvanvaraista EU-lainsäädännössä.

 

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvointitoimijoita

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan tavoitteena on edistää seura- ja harrastuseläinten hyvinvointia sekä yhteistyötä alan toimijoiden ja harrastajien keskuudessa. Tehtävinä neuvottelukunnalla on seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin merkityksen ja arvostuksen edistäminen yhteiskunnassa sekä viranomaisten ja muiden toimijoiden välisen yhteistyön tukeminen ja edistäminen eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Muita tehtäviä ovat seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin kehityksen seuranta ja arviointi, ehdotusten tekeminen hyvinvoinnin pitkäjänteiseksi kehittämiseksi sekä lausuntojen antaminen merkittävistä seura- ja harrastuseläinten hyvinvointia koskevista hankkeista ja esityksistä.

Eläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien yhteisen määritelmän mukaan hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Seura- ja harrastuseläinten osalta hyvinvoinnin määritelmä kattaa laajan eläinjoukon, kuten hevosen, koiran, kissan, jyrsijät, kanit, linnut, sekä terraario- ja akvaarioeläimet.

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta tarkastelee hyvinvointia kolmen oikeuden kautta. Eläimet ovat tuntevia olentoja, joilla voidaan perustellusti väittää olevan oikeuksia. Oikeudet tarkoittavat, että ihmisillä on velvollisuuksia eläimiä kohtaan. Eläinten oikeudet kohdistuvat muun muassa niiden hyvinvoinnin turvaamiseen: eläimillä on siis oikeus tulla kohdelluksi tavalla, joka tukee niiden hyvinvointia. Ihmisillä on tätä oikeutta vastaavia velvollisuuksia.

Oikeudet voivat olla negatiivisia tai positiivisia. Negatiiviset oikeudet viittaavat oikeuteen olla tulematta häirityksi tai estetyksi muiden taholta, positiiviset oikeudet puolestaan vaativat muilta tukea ja apua. Oikeus-sanan käyttö tässä yhteydessä velvoittaa eläinten kanssa toimivia.

Kuva 17. Eläinten hyvinvoinnin tarkastelu kolmen oikeuden periaatteen mukaan. Lähde: Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta

Neuvottelukunta ottaa säännöllisesti kantaa ja antaa lausuntoja eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Lausunnot ja pöytäkirjat löytyvät neuvottelukunnan alasivulta maa- ja metsätalousministeriön verkkosivuilta. Lausunnot ja ajankohtaiset kuulumiset neuvottelukunnan kokouksista ovat luettavissa myös eläintieto.fi -sivuilla.

Lue lisää neuvottelukunnan toiminnasta:

Seura-, harrastus- ja lemmikkieläinyhdistyksiä Suomessa

Suomen Kennelliiton tavoitteena on lisätä koiranpidon hyötyjä yksilölle ja yhteiskunnalle edistämällä koirien terveyttä ja hyvinvointia, koiraharrastamista ja Kennelliiton yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Suomen Kissaliiton tarkoituksena on yhdistää, edistää ja valvoa rotukissojen kasvatustoimintaa ja ylläpitää yhtenäistä koko maan kattavaa rekisteriä rotukissoista. Liiton tavoitteena on myös toimia kissojen arvostuksen ja paremman kohtelun lisäämiseksi ja edistää kissaharrastuksen leviämistä maassamme.

 Suomen Ratsastajainliitto ry (SRL) on ratsastusurheilun keskusjärjestö, joka edistää ratsastusta yleisenä urheilu- ja liikuntakasvatusmuotona, järjestää ratsastuskilpailuja ja kehittää maamme ratsastuksenopetusta ja valmennusta.

Suomen Hippos ry on suomalaisen raviurheilun ja hevoskasvatuksen valtakunnallinen keskusjärjestö. Sen tärkeimmät tehtävät ovat pitää rekisteriä ja kantakirjaa kaikista Suomessa kasvatettavista hevosroduista sekä johtaa ja valvoa ravikilpailutoimintaa maassamme. Lisäksi Suomen Hippos harjoittaa koulutus-, järjestö- ja julkaisutoimintaa.

Eläinsuojeluyhdistysten toimintaa lemmikkieläinten hyvinvoinnin eteen

SEY Suomen eläinsuojeluun kuuluu 39 eri puolilla Suomea sijaitsevaa jäsenyhdistystä. Itsenäiset jäsenyhdistykset tekevät töitä muun muassa löytöeläinten ja kodittomien eläinten hyväksi. Monilla yhdistyksillä on oma löytöeläintalo.

Lemmikkieläinten tyypillisimmät eläinsuojeluongelmat SEY Suomen eläinsuojelun mukaan ovat koirilla liikunnan puute ja pito virikkeettömissä oloissa. Koirien pentutehtailu on kautta Euroopan jatkuvasti paheneva ongelma. Koiriin kohdistuu myös suoranaista julmuutta ja väkivaltaa.

Suomessa kissat ovat lemmikkieläimistä useimmin avun tarpeessa. Vähintään 20 000 hylättyä tai villiintynyttä kissaa vuodessa tarvitsee ihmisen apua. Villiintyneiden kissapopulaatioiden määrä on kasvussa, ja kodittomia kissoja on enemmän kuin hyviä koteja on tarjolla.

Pienten lemmikkien, kuten kanien ja jyrsijöiden, tyypillisiä ongelmia ovat pienet ja virikkeettömät pitopaikat sekä vääränlainen ruokinta. Myös puutteellinen kivun ja sairauksien hoito on ongelma.

SEY on julkaissut lukuisia seura- ja harrastuseläinten hyvinvointia käsitteleviä oppaita, esimerkiksi

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY:n päätoiminta-alueena on kodittomien eläinten auttaminen. HESY hoitaa pääkaupunkiseudun löytöeläimet Helsingin Viikin löytöeläintalolla ja hoitaa niiden eläinten jatkohoidon, jotka eivät Viikin kautta ole löytäneet omistajaa. HESY huolehtii myös Siuntion löytöeläimistä koiria lukuun ottamatta. HESY auttaa resurssiensa mukaan maakuntien eläinsuojelujärjestöjä sekä avustuksilla että ottamalla eläimiä hoitoon omiin tiloihinsa. HESY:n hoitoon tulee myös yhä enemmän huostaanotettuja eläimiä.

Lemmikkilinnut Kaijuli ry on Suomen suurin lemmikkilintu- ja papukaijayhdistys, joka pyrkii edistämään lemmikkilintujen hyvinvointia sekä järjestää toimintaa harrastajille.

Seuraava: Tuotantoeläinten hyvinvointiEdellinen: Eläinten hyvinvoinnin sääntely