fbpx Siirry sisältöön
Eläinten hyvinvointi Suomessa III

Koe-eläinten hyvinvointi

koe-eläinten hyvinvointi raportin aiheena; kuvassa hiiriä

Koe-eläimiä käytetään tieteellisessä tutkimuksessa, opetuksessa ja erilaisten kemikaalien ja yhdisteiden turvallisuuden testauksessa. Eläinkokeiden tekeminen on luvanvaraista. Toimintaa ohjaa koe-eläinten korvaamisen, niiden käytön vähentämisen ja koe-eläinten hyvinvoinnin parantamisen periaate, jota on noudatettava kaikessa eläinkoetoiminnassa. Eläinten hyvinvointi Suomessa III -raportin tässä osassa käsitellään koe-eläinten hyvinvointia ja tarkastellaan muun muassa koe-eläinten käyttömääriä sekä kokeissa eläimille aiheutetun kivun vakavuutta.

Johdanto

Koe-eläinten käyttöä säätelee EU-direktiivi (2010/63/EU) tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta. Eläinkokeiden tekemiseen vaaditaan koulutus ja sen myötä osoitettu pätevyys. Jokaiselle eläinkokeelle on haettava etukäteen lupa viranomaiselta. Luvat myöntää hankelupalautakunta, joka koostuu muun muassa tieteen, teollisuuden, etiikan alan ja eläinsuojelujärjestöjen edustajista.

Koe-eläinten suojelu ja hyvinvointi on tärkeää varmistaa kansainvälisellä tasolla. Hyvinvointia ja suojelua on parannettava sitä mukaa, kun eläinten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja eläinten kyvystä tuntea kipua on saatavilla uutta tieteellistä tietoa.

Käytännössä koe-eläinten hyvinvointia lähestytään usein kivun lievityksen tai poistamisen näkökulmasta. Kivuttomuus ei kuitenkaan takaa eläimen hyvinvointia. Hyvinvointiin vaikuttaa ennen kaikkea se, miten eläin pystyy sopeutumaan: miten se voi vaikuttaa omiin oloihinsa ja tehdä valintoja sekä toteuttaa lajinmukaisia käyttäytymistarpeitaan.

Koe-eläimen elämän tulisi olla mahdollisimman hyvä syntymästä kuolemaan. Koe-eläimet voivat joutua elämään rajoitetussa elinympäristössä ja niille voidaan tutkimustarkoituksessa tehdä kipua tai kärsimystä aiheuttavia toimenpiteitä. Lainsäädäntö edellyttää, että eläinkokeissa käytettäville eläimille aiheutetaan mahdollisimman vähän kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa.

Koe-eläinten hyvinvointia turvataan 3R-periaatteisiin kuuluvan parantamisen (refinement) velvoitteen nojalla. Eläinten hyvinvointia on parannettava eläimiä pidettäessä ja kasvatettaessa sekä toimenpiteitä tehtäessä. Parantaminen tarkoittaa eläimelle aiheutettavan kärsimyksen estämistä tai lievittämistä vähäisimpään mahdolliseen, sekä eläimen hyvinvoinnin aktiivista edistämistä.

Osion ovat kirjoittaneet Eläinten hyvinvointikeskuksen johtava asiantuntija Satu Raussi ja erityisasiantuntija Tiina Kauppinen. 

 

Lain tarkoituksena suojella koe-eläimiä tarpeettomalta kärsimykseltä

Suomessa eläinkokeiden tekemistä säätelee laki tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta. Lain tarkoituksena on varmistaa, että eläimiä pidetään ja käytetään tieteellisiin tai opetustarkoituksiin vain tarpeellisista ja tärkeistä syistä, että niitä käytetään mahdollisimman vähäinen määrä, ja että niille aiheutetaan mahdollisimman vähän kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa.

Laissa eläinkokeella eli eläimelle tehtävällä toimenpiteellä tarkoitetaan kaikenlaista eläimen käyttöä koetarkoituksiin, muihin tieteellisiin tai opetustarkoituksiin siten, että eläimelle voi aiheutua vähintään hyvän eläinlääkintäkäytännön mukaisesti suoritetun neulanpiston aiheuttamaan tuntemukseen verrattavaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa. Lisäksi eläinkokeella tarkoitetaan kaikkia sellaisia toimia, joiden tarkoituksena tai todennäköisenä seurauksena on muuntogeenisen tai muun eläimen syntyminen tai kuoriutuminen tai muuntogeenisen eläinlinjan luominen ja ylläpito siten, että eläimille voi aiheutua kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa. Toimenpide alkaa yksittäisen eläimen kohdalla silloin, kun eläintä aletaan valmistella toimenpiteessä käytettäväksi, ja päättyy, kun havaintojen tekeminen elävästä eläimestä on lopetettu.

Koe-eläinlakia ei sovelleta menetelmiin, jotka eivät todennäköisesti aiheuta eläimelle neulanpiston veroista tai suurempaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa. Esimerkiksi verinäytteen ottaminen tekee siis tutkimuksesta eläinkokeen. Lakia ei myöskään sovelleta ensisijaisesti eläimen tunnistamista (esimerkiksi lintujen rengastus, kalojen merkintä) varten noudatettuihin menetelmiin.

Koe-eläinten hyvinvointia turvaa yksityiskohtaisemmin valtioneuvoston asetus tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta. Lailla ja asetuksella on pantu täytäntöön EU:n koe-eläindirektiivi, jonka lopullisena tavoitteena on korvata elävillä eläimillä tehtävät toimenpiteet kokonaisuudessaan heti, kun se on tieteellisesti mahdollista.

 

Eläinkokeiden tekemistä ohjaa 3R-periaate

Koe-eläintoiminnan lakisääteinen ohjenuora on 3R:n (refinement, replacement, reduction) periaate. Eläimet on korvattava tutkimuksessa eli käytettävä eläimettömiä koemenetelmiä aina, kun se on mahdollista. Kokeissa käytettävien eläinten määrää on pyrittävä vähentämään; eläimiä saa käyttää vain sen verran, kuin on ehdottoman pakko tilastollisesti luotettavan tuloksen saamiseksi. Eläinten hyvinvointia koekäytössä on parannettava: eläinten kokeman kivun ja kärsimyksen määrä on minimoitava ja hyvinvointia edistettävä esimerkiksi kivunlievityksellä ja tukihoidolla sekä mahdollistettava eläinten lajinmukaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttäminen.

Kuva: Tiina Kauppinen
Koe-eläimet elävät usein ahtaasti. Lajitoverin seura on elintärkeää sosiaalisille lajeille.

Eläinten hyvinvoinnin edistämisen keinoja koe-eläintoiminnassa

  • Eläinten kasvattamisen, pidon ja hoidon menetelmien kehittäminen jatkuvasti yhä paremmin eläimen lajinmukaiset ympäristö- ja käyttäytymistarpeet huomioon ottaviksi
  • Koetoimenpiteiden suunnittelu ja toteutus niin, että eläimen hyvinvointi ei huonone tai se huononee niin vähän kuin mahdollista. Koetoimenpiteiden aikana ympäristöä ja hoitoa muokkaamalla voidaan vähentää eläimen kokemaa stressiä.
  • Pätevä henkilöstö, jonka tietoja ja taitoja ylläpidetään jatkuvalla koulutuksella
  • Hyvä elinympäristö: sopiva, riittävän tilava, mukava, monipuolinen ja turvallinen ympäristö, jossa on lajille sopivaa pesämateriaalia ja/tai pesäkoppi, virikkeitä sekä lajitovereiden seuraa sosiaalisille eläimille
  • Hyvä koesuunnittelu ja tilastollisten menetelmien hallinta: eläimen hyvinvoinnin kannalta parhaan tutkimusmallin ja tilastotieteen menetelmien valinta luotettavien koetulosten saamiseksi. Tarvittavan eläinmäärän luotettava arviointi sekä harhan (experimental bias) estäminen.
  • Hyvä hoito: sopiva ruokinta ja juotto, hyvä hygienia, tarpeeksi tiheä eläinten hyvinvoinnin seuranta ja asianmukaiset eläinten käsittelyn taidot. Eläimillä on positiivinen ja luottavainen asenne ihmiseen ja ne ovat tottuneet ihmisen käsittelyyn sekä toimenpiteisiin.
  • Hyvät toimenpidetekniikat: eläinten käsittelyn ja koetekniikoiden hallinta niin, että voidaan valita eläimen hyvinvoinnin kannalta parhaat menetelmät ja välttää tarpeettoman haitan aiheuttamista. Toimenpiteisiin liittyy mahdollisuuksien mukaan eläimelle positiivisia tuntemuksia.
  • Hyvä terveys: taudinaiheuttajien leviämisen ja vammautumisen riskin estäminen
  • Kivun ja kärsimyksen estäminen ja lievittäminen: Toimenpiteiden valinta siten, että niistä aiheutuu eläimelle mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan haittaa. Asianmukaisten nukutus- ja kivunlievitysmenetelmien käyttö tarvittaessa.
  • Hyvä kasvattaminen: laji- ja kantakohtaisten sekä geenimuuntelusta aiheutuvien erityistarpeiden huomiointi eläinten siitostamisessa, kasvattamisessa ja hyvinvoinnin seurannassa.
  • Perimästä aiheutuvan haitan huomioon ottaminen: perimän keinotekoisen muuttamisen vaikutukset eläinten hyvinvointiin estäminen tai vähentäminen mahdollisimman vähiin. Toimenpiteiden suunnittelu siten, että niistä ja perimästä aiheutuvan haitan yhteisvaikutus ei muodostu liian suureksi.
  • Aikaisten inhimillisten päätepisteiden käyttäminen: siitoseläinten vaihto uusiin ennen kuin niiden hyvinvointi huononee, jälkeläisten kehittymisen seuranta ja huonokuntoisten yksilöiden mahdollisimman varhainen lopettaminen. Toimenpiteen päättymispisteen ja lopetuskriteerien valinta siten, että saadaan luotettavat tutkimustulokset, eläimelle aiheutuu mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan haittaa ja haitan kesto on mahdollisimman lyhyt.
  • Tuskaton kuolema: eläinten lopettaminen asianmukaisia menetelmiä käyttäen ja eläimelle mahdollisimman vähän kärsimystä aiheuttaen niin, että samalla varmistetaan luotettavien koetulosten saaminen.

(Lähde: Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta)

 

Eettiset kysymykset koe-eläinten käytössä

Eläinkokeet eivät ole itsetarkoitus, vaan väline tieteellisen tiedon hankkimiseen. Koe-eläinten käytön etiikka on lähtökohtana kaikessa eläimiä hyödyntävässä tutkimuksessa. Eettisten perusteiden on oltava vahvat ja loogiset, jotta eläinkoelupa voidaan myöntää. Vakavaa haittaa koe-eläinten hyvinvoinnille aiheuttavista kokeista halutaan päästä kokonaan eroon. Hankelupalautakunnalla, koe-eläinten suojelun neuvottelukunnalla ja eläinten hyvinvointiryhmillä on keskeinen rooli eläinten vakavan kärsimyksen poistamisessa.

Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettäviä eläimiä koskeva lainsäädäntö on eläinsuojelulain tapaan eläinsuojelulähtöinen. Sen tarkoituksena on varmistaa, että eläimiä pidetään ja käytetään vain tarpeellisista ja tärkeistä syistä, että niitä käytetään mahdollisimman vähäinen määrä, ja että eläimille aiheutetaan mahdollisimman vähän kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa.

Käytännössä eläinkokeita tehdään suurimmaksi osaksi biologisen perustutkimuksen tarpeisiin, tavoitteena lisätä tietoa ja ymmärrystä esimerkiksi ihmiskehon biologisista mekanismeista ja vasteista. Myös soveltavan tutkimuksen osuus eläinkokeissa on huomattava. Eläinkokeita tehdään tutkittaessa muun muassa ihmisen hermostoon ja mielenterveyteen liittyviä vakavia häiriöitä (kuten Parkinsonin tautia, Alzheimerin tautia, MS-tautia, epilepsiaa, migreeniä, masennusta ja addiktioita), sydän- ja verisuonisairauksia sekä syöpiä ja niiden hoitokeinoja.

Eläinkokeista eläimille koituva haitta ei saa olla suurempi kuin ihmiselle koituva hyöty, mutta haitan ja hyödyn puntarointi on monitahoinen arvokysymys. Koe-eläinalan toimijoiden on pystyttävä perustelemaan eläinkokeiden eettinen hyväksyttävyys ja ottamaan kantaa kokeiden tarpeellisuuteen.

Eläinkokeita tekevien tutkijoiden on tärkeää osallistua keskusteluun eläinkokeiden etiikasta itse. Eettisessä pohdinnassa ei ole kyse mielipide-eroista. Etiikan teoriat auttavat huomaamaan seuraukset, joita kustakin eettisestä valinnasta tulee. Eettisillä arviointijärjestelmillä voidaan havaita, millaiseen lopputulokseen päädytään mitäkin järjestelmää käyttämällä, halutaanko juuri siihen päätyä, ja voidaanko hyväksyä se, mihin ollaan päätymässä.

Eläinkokeiden tarpeellisuutta ja eettistä hyväksyttävyyttä pohdittaessa pelkkä 3R eli eläinkokeiden korvaaminen, eläinten käytön vähentäminen ja eläinten hyvinvoinnin parantaminen ei riitä. Avointa keskustelua tarvitaan siitä, mitä eläinkokeilla tavoitellaan, mitä niillä voidaan saavuttaa, ja millainen eläinten käyttö hyväksytään yhteiskunnassa. Keskusteluun tarvitaan eläinkokeita tekevien tutkijoiden lisäksi eetikkoja, filosofeja, yhteiskuntatieteilijöitä, eläinten hoitajia, eläinsuojelijoita ja tavallisia kansalaisia. Eläinkokeilla saatu tieto hyödyttää meitä jokaista, joten jokaisella on oikeus osallistua niistä käytävään keskusteluun.

 

Käytettyjen koe-eläinten määrät ja eläinkokeille myönnetyt luvat

Luvan eläinkokeeseen myöntää valtioneuvoston asettama hankelupalautakunta, joka arvioi jokaisen eläinkoelupahakemuksen. Eläinkokeen saa suorittaa vain tarpeellisista ja tärkeistä syistä, ja kokeesta odotettavan hyödyn on oltava hyväksyttävässä suhteessa eläimille koituvaan haittaan. Kaikista eläinkoeluvan saaneista hankkeista julkaistaan yleistajuiset tiivistelmät yleisön nähtäville. Osalle hankkeita tehdään takautuva arviointi hankkeen päätyttyä. Koe-eläinten käyttöä ohjaavat ja valvovat Etelä- ja Itä-Suomen aluehallintovirastot.

Vuonna 2019 Suomessa tehtiin koe-eläimille yhteensä 98 457 toimenpidettä (kuva 3). Toimenpiteellä tarkoitetaan sellaista eläimen käyttöä, josta aiheutuu eläimelle vähintään neulanpistoon verrattavaa kipua, tuskaa, kärsimystä tai pysyvää haittaa. Muuten kuin toimenpiteissä käytettiin 162 040 eläintä. Muu käyttö tarkoittaa eläinten kasvattamista tai ylläpitoa tutkimuskäyttöä varten; esimerkiksi käyttöä, jossa eläimestä kerätään lopetuksen jälkeen kudoksia tutkimuksiin. Toimenpiteisiin ja muuhun tarkoitukseen käytettyjen eläinten määrät ovat pysyneet viimeiset kymmenen vuotta pitkälti samalla tasolla.

koe-eläinten määrät 2007-2019
Kuva 3. Suomessa käytettyjen koe-eläinten kokonaismäärät vuosina 2007–2019. Lähde: Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Yli puolet Suomessa tehtävistä eläinkokeista tehdään hiirillä: hiirten osuus toimenpiteissä käytetyistä eläimistä oli 54 % vuonna 2019. Seuraavaksi eniten käytettiin kaloja, 24 %, ja rottia, 10 %. Lisäksi käytettiin muun muassa muita jyrsijöitä, kaniineita, lintuja, lampaita, sikoja, nautoja, hevosia ja koiria. Myös kotikoirien ja -kissojen käyttö tautigeenitutkimuksissa lasketaan mukaan koe-eläinten käyttöön; käytännössä koe-eläiminä toimivista lemmikkieläimistä otetaan verinäyte tutkimusta varten. Vuonna 2019 tautigeenitutkimukseen osallistui Suomessa 2019 koiraa ja 178 kissaa (Taulukko 4).

Taulukko 4. Suomessa käytettyjen koe-eläinten määrät lajeittain, sekä muissa kuin toimenpiteissä käytettyjen eläinten määrät vuosina 2007–2019. Lähde: Etelä-Suomen aluehallintovirasto

 2007200820092010201120122013201420152016201720182019
hiiret101501784466768477873735036775869793609884492657839530015155753124
rotat2858526058211301821218586305682546917655229801529713472109519960
marsut400215171011151122335010912
hamsterit59302661992011841051319727314972180
muut jyrsijät415631422405232526823527418543120136469025392315
kaniinit632814750533357302259177213237227186160
kissat000429454831707452100259311218178
koirat 8254923968280532766191426026193961306162972196
muut lihansyöjät150761162390656489211270181073591
hevoset, aasit ja risteymät6137802310152648767723645
siat6008197138806811124565431479611632958919
vuohet00004000000000
lampaat46557110057236842741027137911281350131913481243
naudat763002196310113330987541216190272
muut nisäkkäät5138423823917156028801031533319119
viiriäiset00340000 - 00000
kanat - - - - - - -736468411848554682785
muut linnut7033556863892421442645959064251071750140410631296
matelijat1373173501501690000300
sammakkoeläimet151340073557141020770
kalat2247221078774713512307666539354995529751834914762188822917823572
Eläinten käyttö toimenpiteissä yhteensä1670731386001086311217231360431782121729681455429869910561510257511072398457
Muu kuin eläinkoeluvan/hankeluvan alainen eläinten toimenpidekäyttö 1631454262497316476241043252146224071166428142600*157065168548169233151740162040
Toimenpiteissä ja muuten käytetyt eläimet yhteensä1798527401097425107362766388189402283339396145542255764274163271808262463260497

Vuonna 2019 noin 60 % Suomessa eläimillä tehtävistä kokeista liittyi perustutkimukseen. Perustutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa ja ymmärrystä; se selvittää esimerkiksi sairauksien mekanismeja ja elimistön reaktioita uuteen tilanteeseen. Noin 34 % eläinkokeista oli soveltavaa tai translationaalista tutkimusta. Soveltavan tutkimuksen avulla etsitään hoito- ja parannuskeinoja ihmisen (ja muiden eläinten) sairauksiin; translationaalinen tutkimus taas tähtää perustutkimustiedon nopeaan niveltämiseen ja hyödyntämiseen kliinisessä tutkimuksessa ja hoitomenetelmissä. Loput 6 % vuonna 2019 Suomessa tehdyistä eläinkokeista liittyi yhdisteiden lakisääteiseen testaamiseen, vasta-aineiden rutiinituotantoon ja opetustarkoituksiin. (Kuva 4)

Eläimille tehtävien toimenpiteiden osuudet; piirakkakuvaaja
Kuva 4. Eläimille tehtävien toimenpiteiden osuudet vuonna 2019. Lähde: Etelä-Suomen aluehallintovirasto

 

Koe-eläinten käyttö luokitellaan toimenpiteiden vakavuuden mukaan

Vuodesta 2014 lähtien on koe-eläinten määrät tilastoitu erikseen myös toimenpiteen vakavuuden mukaan (Kuva 5). Eläinkokeesta koituvan kärsimyksen vakavuus arvioidaan EU:ssa asteikolla lievä, kohtalainen, vakava sekä ei toipumista. Eläimen kokema kipu, tuska, kärsimys ja pysyvä haitta arvioidaan jokaisen tehdyn toimenpiteen yhteydessä.

Eläinkokeiden vakavuusluokitus

Lievä: Eläimelle tehtävät toimenpiteet, joiden seurauksena eläin todennäköisesti kokee lyhytaikaisesti lievää kipua, tuskaa tai kärsimystä, sekä toimenpiteet, jotka eivät merkittävästi heikennä eläimen hyvinvointia tai yleiskuntoa.

Kohtalainen: Eläimelle tehtävät toimenpiteet, joiden seurauksena eläin todennäköisesti kokee lyhytkestoista kohtalaista kipua, tuskaa tai kärsimystä tai pitkäkestoista lievää kipua, tuskaa tai kärsimystä, sekä toimenpiteet, jotka todennäköisesti heikentävät kohtalaisesti eläimen hyvinvointia tai yleiskuntoa.

Vakava: Eläimelle tehtävät toimenpiteet, joiden seurauksena eläin todennäköisesti kokee vakavaa kipua, tuskaa tai kärsimystä tai pitkäkestoista kohtalaista kipua, tuskaa tai kärsimystä, sekä toimenpiteet, jotka todennäköisesti heikentävät vakavasti eläimen hyvinvointia tai yleiskuntoa.

Ei toipumista: Toimenpiteet, jotka tehdään kokonaisuudessaan yleisanestesiassa, josta eläin ei palaa tajuihinsa.

 

toimenpiteistä eläimille aiheutuneen haitan vakavuus luokittain; pylväskuvaaja
Kuva 5. Toimenpiteistä eläimille aiheutuneen haitan vakavuus luokittain vuosina 2015–2019. Lähde: Etelä-Suomen aluehallintovirasto

Vakavaksi luokiteltuja toimenpiteitä tehtiin vuonna 2019 5187 hiirelle, 1127 rotalle, 38 sialle ja 15 seeprakalalle. Vakavaa haittaa aiheuttaneet toimenpiteet tehtiin pääosin hermoston toimintaa ja mielenterveydellisiä sairauksia selvittävissä tutkimuksissa.

Luvan saaneiden hankkeiden yleistajuiset tiivistelmät vuodesta 2013 lähtien löytyvät Etelä-Suomen aluehallintoviraston sivuilta.

 

Koe-eläinlaitosten toimintaa valvoo viranomainen

Koe-eläinlaitosten valvonta perustuu riskinarviointiin, jonka mukaan laitokset on jaettu kahdesti vuodessa, kerran vuodessa, joka toinen vuosi tai joka kolmas vuosi tarkastettavaksi. Riskinarvioinnissa huomioon otetaan mm. laitoksessa tehtävien kokeiden luonne, pidettävät eläinlajit ja määrät sekä laitoksen aiemmat valvontatulokset. Lisäksi tehdään tarkastuksia toimenpiteiden suorittamisen valvomiseksi sekä silloin, jos valvontaviranomaiselle ilmoitetaan lainsäädännön rikkomista koskevasta epäilystä.

Viime vuosina tarkastuksissa todettujen puutteiden määrä on vakiintunut vähäisten puutteiden osalta 10-15 %:iin tarkastetuista laitoksista ja kohtalaisten puutteiden osalta 20 %:iin (taulukko 5). Vakavia puutteita on vuosien mittaan todettu vain satunnaisesti. Etelä-Suomen aluehallintovirasto julkaisee valvontatulokset vuosittain verkkosivuillaan.

Taulukko 5. Koe-eläinlaitoksissa havaitut puutteet vuosina 2013-2019, % tarkastetuista kohteista. Lähde: Etelä-Suomen aluehallintovirasto

 Vähäiset puutteet Kohtalaiset puutteet Vakavat puutteet Syyteharkintaan johtavat puutteet  
2013-2014 281760
2015304130
2016122400
201761720
201881801
2019142000

Vähäiset puutteet antavat aihetta ohjaukseen ja vähäisiin huomautuksiin. Ne eivät tyypillisesti aiheuta haittaa eläimille, ja ne korjataan saman tien. Vähäiset puutteet eivät edellytä jatkotoimia valvontaviranomaiselta.

Kohtalaiset puutteet johtavat valvontaviranomaisen antamiin kieltoihin tai määräyksiin epäkohdan korjaamiseksi. Niihin liittyy eläinten hyvinvointia heikentävä epäkohta, joka ei kuitenkaan aiheuta eläimelle vältettävissä olevaa tai tarpeetonta kipua, kärsimystä tai muuta pitkäkestoista haittaa.

Vakavat puutteet vaativat eläinkoeluvan peruuttamisen harkintaa. Niihin liittyy esimerkiksi vakava eläinten hyvinvointia heikentävä epäkohta, toiminnanharjoittamisluvan tai hankeluvan vakava rikkominen, epäkohdan uusiutumisriski tai näyttöä epärehellisyydestä tai vastuun välttelystä. Syyteharkinnalle ei kuitenkaan ole edellytyksiä.

Syyteharkintaan johtavat puutteet sisältävät vakavia eläinten hyvinvointiin liittyviä epäkohtia, hanke- tai toiminnanharjoittamislupien hakematta jättämisen tai vakavan rikkomisen, toistuvia tai jatkuvia vakavia puutteita tai vakavia rikkomuksia, jotka edellyttävät syyteharkintaa. Aluehallintovirasto tekee tämän luokan epäkohdista aina tutkintapyynnön poliisille.

 

Koe-eläinten hyvinvointia edistäviä toimijoita

Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta TOKES

Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteydessä toimii tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta. Neuvottelukunta on EU-direktiivin edellyttämä kansallinen, valtioneuvoston asettama toimielin, jonka jäsenillä on asiantuntemusta eläinkoetoiminnasta ja tutkimuksesta, eläinkokeettomista menetelmistä sekä eläinsuojelujärjestö- ja viranomaistoiminnasta.

Neuvottelukunnan tehtävänä on seurata ja edistää korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteen toteutumista. Neuvottelukunta laatii suosituksia ja ehdotuksia koe-eläinten hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Se järjestää koulutusta eläinkokeita tekeville tutkijoille muun muassa eläimiä käyttävän tutkimuksen eettisistä perusteista sekä solu- ja kudosmallien ja tietokonemallintamisen hyödyntämisestä eläinkokeiden sijaan. Neuvottelukunnan pitkän tähtäimen tavoitteena on eläinkokeiden vähentäminen.

Tuotantoeläinten sekä seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien laatiman määritelmän mukaan ”Hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilasta. Käsitteellä eläimen hyvinvointi kuvataan eläimen vointia, joka voi vaihdella hyvästä huonoon. Eläimen hyvinvointiin vaikuttavat sen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Jos sopeutuminen ei onnistu, tai aiheuttaa eläimelle jatkuvaa tai voimakasta stressiä, rasitusta, käytöshäiriöitä tai haittaa terveydelle, eläimen hyvinvointi heikkenee. Eläinten hyvinvointiin voidaan vaikuttaa pito-olosuhteilla, hoidolla, käsittelyllä ja eläinjalostuksella.”

Koe-eläinten suojelun neuvottelukunta lisää määritelmään maininnan ”koe-eläinten hyvinvointiin vaikuttavat perimä ja siihen mahdollisesti tehdyt muutokset, terveydentila, elinympäristö, hoito sekä koetoimenpiteet”. Lisäys on perusteltu muun muassa vakavaa haittaa aiheuttavien koetoimenpiteiden vuoksi ja siksi, että koe-eläintoiminnassa käytetään usein geenimuunneltuja eläimiä, joiden hyvinvoinnin edellytykset tulee ottaa erikseen huomioon.

Katso koe-eläinten suojelun neuvottelukunnan videot

 

 

 

3R-konsortio

Tutkimustoiminnan 3R-työn edistäjänä toimii Suomessa yliopistojen, sektoritutkimuslaitosten ja yksityisten tahojen muodostama kansallinen 3R-konsortio. Konsortio on yhteistyöelin, joka jakaa tietoa, kouluttaa, hakee tutkimusrahoitusta ja tekee tutkimusohjelma-aloitteita koe-eläinten käytön vähentämiseen, eläinten hyvinvoinnin edistämiseen ja koe-eläinten korvaamiseen liittyen. Konsortioon kuuluvat suurimmat yliopistot, sektorilaitoksia sekä yksityisiä tahoja. Konsortion tavoitteena on jakaa tietoa 3R-periaatteiden edistämisestä verkkosivuillaan (sivuja ei ole vielä julkaistu), järjestää koulutusta, osallistua tutkimusrahoituksen hakuun ja tehdä tutkimusohjelma-aloitteita.

Hyvinvointiryhmät

Koe-eläimiä käyttävän toiminnanharjoittajan (esimerkiksi yliopiston tai tutkimuslaitoksen) on lain nojalla nimettävä koe-eläinten hyvinvointiryhmä. Ryhmän tehtävänä on neuvoa henkilöstöä eläinten hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä; kehittää ja tarkastaa eläinten hyvinvoinnin valvontaa, raportointia ja seurantaa; seurata hankkeiden kehitystä ja tuloksia eläinten hyvinvoinnin kannalta; ja päättää eläinkokeessa käytetyn tai siihen tarkoitetun eläimen luovutuksesta tai palauttamisesta sopivaan hoitojärjestelmään.

Alan yhdistyksiä

Suomessa toimii koe-eläinalan yhdistyksiä, jotka järjestävät esimerkiksi koulutusta alan toimijoille. Suomen koe-eläintieteen yhdistys FinLAS jakaa tietoa koe-eläinten elämästä ja käyttämisestä eläinkokeissa. Suomen koe-eläinlääkäreiden yhdistys FALAV, koe-eläinten hoitohenkilökunnan yhdistys KATY ja Suomen kansallinen vaihtoehtomenetelmien yhteistyöfoorumi Fincopa järjestävät täydennyskoulutusta ja seminaareja, joissa tärkeänä painopisteenä on koe-eläinten hyvinvoinnin kehittäminen.

 

Eläinkokeille vaihtoehtoiset menetelmät

Eläinkokeita tehdään tutkimuksen edistämiseksi ja ihmisten terveyden ja turvallisuuden takaamiseksi, eikä eläinten koekäytön loppuminen ole näköpiirissä ainakaan lähitulevaisuudessa. Eläinkokeille vaihtoehtoisia menetelmiä kuitenkin kehitetään jatkuvasti, ja yhä useammin niillä pystytään korvaamaan koe, jossa aiemmin olisi käytetty koe-eläimiä.

Eläinkokeista pyritään eroon paitsi niihin liittyvien eettisten ongelmien vuoksi, myös siksi, että ne eivät aina mallinna tutkittavan yhdisteen vaikutuksia ihmisessä riittävän hyvin. Eläinten perusbiologiset mekanismit eivät ole täysin samoja kuin ihmisellä: esimerkiksi tautigeeni voi ilmetä eläimessä eri reittejä kuin ihmisessä, ja siksi geenimuunnellut eläimet eivät aina sovellu ihmisen malliksi.

Eläinkokeita korvaavat vaihtoehtoiset menetelmät tarkoittavat kaikkia niitä tutkimuksessa ja testauksessa käytettyjä menetelmiä, joissa ei käytetä elävää eläintä. Korvaavissa menetelmissä käytetään yleensä ihmis- tai eläinperäisistä soluista kasvatettuja kudosviljelmiä, hiivasoluja tai mikrobeja. Teknisistä menetelmistä yleisimmin käytettyjä ovat erilaiset tietokoneohjelmat ja -simulaatiot. Menetelmillä korvataan erityisesti kemikaalien ja lääkkeiden turvallisuus- ja toksisuustestausten eläinkokeita.

Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa toimia vaihtoehtoisten menetelmien käyttöönoton edistämiseksi Suomessa. Marinin hallitusohjelman mukaisesti eläinkokeita korvaavien menetelmien käyttöönottoa tehostetaan uudella valtionavustuksella, suuruudeltaan 200 000 euroa vuodessa.

Vaihtoehtomenetelmiä on kehittänyt esimerkiksi Tampereen vaihtoehtomenetelmäkeskus FICAM. FICAM osallistuu EU-komission koordinoimaan validointihankkeeseen kehittämällään sydänmallilla. Komission hankkeen tavoitteena on osoittaa, että eläinkokeettomia testimenetelmiä voidaan käyttää luotettavasti ns. hormonihäirikköinä toimivien kemikaalien testaamisessa. FICAM:in seuraajana eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien kehittämisessä toimii FHAIVE (Finnish Hub for Development and Validation of Integrated Approaches).

 

Eläinkokeet EU:ssa

EU tilastoi jäsenmaissa tehtyjen eläinkokeiden määrät, käytetyt eläinlajit ja vakavuusluokat. Uusimmat tilastotiedot vuosina 2015-2017 tehdyistä eläinkokeista löytyvät komission kertomuksesta tieteellisiin tarkoituksiin käytettyihin eläimiin liittyvistä tilastoista. Komission sivulta löytyvät linkit jäsenmaiden julkaisemiin tilastotietoihin.

Komission perustama ALURES-tietokanta kattaa kaikki EU:ssa tehdyt eläinkokeet. Tietokannassa on EU-tasolla tarkasteltuna muun muassa käytettyjen koe-eläinten määrät lajeittain, testimäärät, eläinten kokeman kivun arvioitu vakavuus sekä geneettisesti muunneltujen eläinten käyttömäärät eläinkantojen ylläpitämiseksi. Avoin tietokanta auttaa selvittämään, missä ja millaisia vaihtoehtoja eläinkokeille tarvitaan. Tietokannan perustamisen tavoitteena on edistää eläinten käytön läpinäkyvyyttä EU:ssa.

 

Muutos koe-eläinlainsäädäntöön: kananmuna sai eläinkokeessa lain suojan

koe-eläinten hyvinvointi edistyy, kun uusi tutkimustieto siirtyy käytäntöön; kuvassa vastakuoriutunut tipu

Suomen koe-eläinlainsäädäntöä täydennettiin vastikään korjaamalla kansallisessa täytäntöönpanossa havaitut tekniset puutteet ja lisäämällä samalla lain soveltamisalaan lintujen ja matelijoiden sikiöt eli munat sikiökauden viimeisellä kolmanneksella. EU-lainsäädännön ei katsottu olevan ajantasainen eikä tarkoituksenmukainen sikiöiden suojelun kannalta, koska nykytutkimuksen valossa on todennäköistä, että lintujen ja matelijoiden sikiöt pystyvät sikiökauden lopulla tuntemaan kipua ja kärsimystä.

Munia sikiöineen on tätä ennen käytetty koe-eläintoiminnassa valjastamalla lähellä kuoriutumista oleva kanan sikiö elatusalustaksi ja ruskuaispussin kalvo alustaksi halutun kudoksen kasvattamiseen. Menetelmää on käytetty Suomessakin, mutta ainoastaan sikiönkehityksen kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana. Viimeisenkin kolmanneksen aikana koekäyttö on kuitenkin ollut lain mukaan mahdollista, koska lintujen munat eivät kuuluneet koe-eläindirektiivin piiriin.

Käytännössä lakimuutos tarkoittaa, että lintujen ja matelijoiden munilla viimeisen kolmanneksen aikana tehtäviin eläinkokeisiin, jotka voivat aiheuttaa sikiölle vähintään neulanpistoon verrattavaa kipua (eläinkoeluvan hakemisen peruste), on jatkossa haettava koe-eläinlupa ja noudatettava lupaehtoja viranomaisen valvonnassa.

Avoimia kysymyksiä koe-eläinlainsäädännössä on vielä ainakin selkärangattomien eläinten käytössä. Eläinsuojelulaki koskee kaikkia eläimiä, joita ihminen pitää tai kohtaa luonnonvaraisena. Koe-eläinlainsäädäntö sen sijaan koskee vain selkärankaisia, joten muun muassa hyönteiset ja laakamadot jäävät sen ulkopuolelle. Lainsäädäntö sallii näiden lajien käytön koe-eläiminä, vaikka niiden kivuntunnosta ei ole tarpeeksi tutkimustietoa.

 

Seuraava: Eläinten hyvinvoinnin opetus ja koulutusEdellinen: Eläinsuojelurikostuomiot