Sika tahtoo tonkia

Sian hyvinvoinnin kannalta on oleellista, että karsinassa on tilaa erilaisille toiminnoille, kuten levolle, ruokailulle ja ulostamiselle. Toimivassa karsinassa sika sontii, syö ja makaa eri paikoissa eikä sotke itseään. Sika tarvitsee tilaa myös toisten sikojen kanssa seurusteluun, leikkiin ja väistämiseen.

Sikojen yleisimmät hyvinvointiongelmat liittyvät tonkimismateriaalin puutteeseen, porsaskuolleisuuteen, karjuporsaiden kastrointiin ilman kivunlievitystä sekä tilanahtauteen. Esimerkiksi häkissä porsivien emakoiden vähäinen liikkumatila ja tonkimismateriaalin puute estävät emakoita toteuttamasta sisäsyntyistä pesänrakennustarvettaan.

Yleinen hyvinvointiongelma on myös hännänpurenta, jossa sika puree karsinatoverinsa häntää. Hännänpurenta aiheuttaa sialle kipua ja tulehduksia sekä heikentää kasvua. Tulehdukset voivat johtaa ruhon hylkäykseen teurastamolla.

Sikanaaras on emakko (ensimmäistä kertaa porsiva on ensikko), uros on karju ja jälkeläinen on porsas.

Sikoja kasvatetaan niistä saatavan lihan vuoksi. Jotta sikojen tuotanto on mahdollista, tarvitaan emakoita synnyttämään porsaita ja karjuja luovuttamaan spermaa. Sianlihan tuotannon kannattavuuden vuoksi siat on jalostettu kasvamaan nopeasti ja tuottamaan kerralla suuria määriä porsaita. Porsaita tuottavat emakkosikalat ja lihasikalat ovat usein erillisiä yksiköitä. Emakkosikalasta porsaat kuljetetaan lihasikalaan, jossa ne kasvavat teuraskokoon. Sika kuljetetaan teurastamoon noin kuuden kuukauden ikäisenä, jolloin sen elopaino on reilut sata kiloa.