fbpx Siirry sisältöön
Eläinten hyvinvointi Suomessa III

Eläinten hyvinvoinnin tutkimus

eläinten hyvinvointitutkimus on kasvava tieteenala; kuvassa poliisihevosia

Tutkitun eläinten hyvinvointitiedon tarve kasvaa, ja tutkimuksen tuloksista viestiminen on yhä tärkeämpää. Eläinten hyvinvoinnin tutkimusryhmät sekä tieteelliset seurat ja verkostot ovat akateemisen tutkimuksen ytimessä. Hyvinvointitutkimusta tekevät suurelta osin alan ammattitutkijat, joita on valmistunut viime vuosina monia. Luonnontieteellisen hyvinvointitutkimuksen ohella Suomessa tehdään tasokasta eläintutkimusta muun muassa yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden aloilla. Eläinten hyvinvointi Suomessa III -raportin tässä osassa kerrotaan tarkemmin eläinten hyvinvoinnin tutkimuksesta Suomessa.

Johdanto

Eläinten hyvinvoinnin tutkimus on kasvanut viime vuosikymmeninä voimakkaasti Suomessa ja maailmalla ja on nykyisin ilahduttavan monialaista ja -äänistä. Eläimiä tarkastellaan paitsi luonnontieteiden, myös esimerkiksi yhteiskuntatieteiden, oikeustieteiden ja humanististen tieteiden näkökulmista.

Eri tieteenaloilla lähestymistapa eläinten asemaan, kokemusmaailmaan ja hyvinvointiin voi olla hyvinkin erilainen. Vaikka tieteellisellä tutkimuksella ei ole agendaa, sitä tehdään aina tietystä asemasta käsin ja arvolähtöisesti. Luonnontieteellisessä eläinten hyvinvointitutkimuksessa (biologia, eläinlääketiede, eläinten käyttäytymistiede) lähtökohtana on yleensä eläinten hyvinvoinnin edistäminen niiden elinaikana yksilö-, ryhmä- tai populaatiotasolla.

Eläinten yhteiskunnallista asemaa tarkasteltaessa taas halutaan ymmärtää esimerkiksi, mistä historiallisista tai kulttuurisista lähtökohdista kumpuaa tapamme arvottaa eläimiä, miten puhumme eläimistä tai vedämme rajaa ihmisten ja muiden eläinten välille, ja mihin nämä tavat ja käytänteet perustuvat. Lähtökohtana voi olla hyvin erilaisia näkemyksiä siitä, onko eläinten pito (esimerkiksi lemmikkeinä) tai käyttö (tuotantoeläiminä, riistana tai muuten) oikeutettua tai perusteltua.

Osion ovat kirjoittaneet Eläinten hyvinvointikeskuksen johtava asiantuntija Satu Raussi ja erityisasiantuntija Tiina Kauppinen sekä harjoittelija Weera Walden. Vieraskynäkirjoittajana raportin tässä osassa on yhteiskuntatieteiden tohtori Salla Tuomivaara Turun yliopistosta.

 

Yhteiskunnallinen eläintutkimus

Yhteiskuntatieteellinen eläintutkimus on kasvanut 1990-luvulta lähtien. Kasvun taustalta löytyy muutoksia, kuten ruokaskandaalien lisääntyminen, eläinoikeusliikkeiden aktivoituminen ja eläinten yhteiskunnallisen ja sosiaalisen merkityksen muuttuminen. Ymmärrys yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen tarpeesta luonnontieteellisen eläimiä koskevan tiedon lisäksi on kasvanut.

2000-luvulla eläimet alkoivat muotoutua omaksi erityiseksi tutkimuskohteekseen suomalaisessa kulttuuri- ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Vuonna 2009 perustettiin yhteiskuntatieteellisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura YKES.

Yhteiskuntatieteelliselle eläintutkimukselle on paljon tarvetta. Eläinsuojelukysymykset ovat institutionalisoituneet, eläinharrastukset sekä eläinten terapia- ja avustajakäyttö lisääntyneet. Ihmisten ja eläinten väliset suhteet ovat myös politisoituneet.

Eläinten asemasta ja merkityksestä käytävässä polarisoituneessa keskustelussa tarvitaan yhteiskuntatieteellistä näkemystä, joka ei tarkastele eläimiä vain biologisina, vaan myös sosiaalisina konstruktioina. Eläinasenteet sekä ihmis-eläinsuhteiden muutokset ja ristiriidat ovat yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen keskeisiä tutkimuskohteita.

Eläinten hyvinvointia tutkitaan monessa organisaatiossa

Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskuksessa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa tehdään luonnontieteellistä ja monitieteistä eläinten hyvinvoinnin tutkimusta. Helsingin yliopiston eläinlääketieteen tutkimuksen painopiste on eläinten ja ihmisten yhteinen terveys (One Health). Eläinlääketieteellisessä tutkimuksessa pureudutaan eläinten terveyden- ja sairaudenhoitoon sekä hyvinvointiin ja elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseen.

Kotieläintieteen tutkimus Helsingin yliopistossa keskittyy kotieläinten ravitsemuksen, fysiologian, genomiikan ja jalostusvalinnan tutkimukseen. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan tutkimuslaitoksessa Luonnonvarakeskuksessa tehdään luonnonvaraisiin eläimiin ja tuotantoeläimiin liittyvää tutkimusta myös eläinten hyvinvoinnin alalla.

Yhteiskunnallista eläintutkimusta tehdään monissa yliopistoissa, kuten Itä-Suomen, Turun, Tampereen, Helsingin, Oulun ja Jyväskylän yliopistoissa sekä Åbo Akademissa, Aalto yliopistossa ja muissa tutkimusorganisaatioissa. Tutkimuksen tekijöihin voi perehtyä esimerkiksi Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura YKES:n tutkijaesittelyjen kautta.

Ajankohtaisia eläinten hyvinvoinnin tutkimushankkeita

Sikojen hyvinvointi

Sikojen hännänpurenta on hyvinvointiongelma mutta myös sian hyvinvoinnin indikaattori: mitä enemmän tilalla on ehjiä häntiä, sitä parempi tilan kokonaishyvinvointi oletettavasti on. Ehjien häntien osuutta voidaan käyttää eläinperäisenä kokonaishyvinvoinnin arviointimenetelmänä. Helsingin yliopiston, Luonnonvarakeskuksen ja kolmen teurastamon yhteistyönä toteutettava EHJÄ-hanke keskittyy välikasvatusvaiheen sikojen hännänpurennan seurantaan ja ehkäisyyn. Hankkeessa määritellään kriteerit ehjälle hännälle ja kehitetään konenäköön perustuva menetelmä häntien automaattiseen arviointiin tilatasolla. Taloudellisen analyysin ja tuottajahaastatteluiden avulla määritellään, millä kannustimilla voidaan parhaiten motivoida juuri välikasvatusvaiheen hännänpurennan ehkäisyyn.

SAPARO-tutkimushankkeessa haastatellaan sikatuottajia ja kehitetään tutkimusaineiston avulla ilmainen verkkosovellus sikatilojen käyttöön hännänpurennan hallinnan ja hoidon suunnittelua varten.

Tulevaisuuden vapaaporsitus -hankkeessa kerätään tietoa vapaaporsituksesta useasta eri näkökulmasta. Hankkeessa haastatellaan sikatuottajia ja asiantuntijoita ja tutkitaan vaihtoehtoisia vinoseinämalleja vapaaporsituskarsinan suojarakenteiksi.

Nautojen hyvinvointi

Naudanlihantuotannossa joudutaan käyttämään paljon antibioottilääkityksiä vasikoiden suuren sairastavuuden vuoksi. Välikasvattamoissa noin puolet vasikoista lääkitään vähintään kerran, ja lähes kaikki antibioottikuurit käytetään hengitystiesairauksien hoitoon. Kolmasosalla suomalaisista vasikoista on alhaiset emältä saadut vasta-ainetasot, eikä syytä siihen tiedetä. Helsingin yliopiston Terve ja vastustuskykyinen vasikka -hanke selvittää lypsykarjatilojen vasikoiden alkuhoitoon liittyviä käytänteitä ja vasikoiden alhaisiin vasta-ainetasoihin vaikuttavia tekijöitä sekä etsii ratkaisuja riskitekijöiden hallitsemiseksi. Kokonaistavoitteena on parempi vasikkaterveys sekä lypsykarjatiloille että naudanlihantuotantoketjuun, jolloin nautojen antibioottihoitojen määrää saataisiin vähennettyä.

Lypsylehmiä pidetään yhä enemmän pihatoissa, vaikka suurin osa navetoistamme on edelleen parsinavettoja. Pihatoissa ei ole lakisääteistä vaatimusta laidunnukselle, minkä lisäksi etenkin automaattilypsyn yhteydessä laiduntamista pidetään haasteellisena. Laiduntaminen on kuitenkin eläinten hyvinvoinnin kannalta edullista. Uusien laiduntamiskäytäntöjen kehittäminen voi myös pienentää maitotilojen hiilijalanjälkeä, lisätä ympäristön monimuotoisuutta ja tuottaa ekosysteemipalveluita. Laiduntamismenetelmien ja viljelijöiden asenteiden vaikutuksia lypsylehmien hyvinvointiin ja maaperän hiilen sidontaan tutkivan GRAZE-WEL -hankkeen (Helsingin yliopisto ja Luonnonvarakeskus) tavoitteena on lisätä tietoa erilaisten laidunnustapojen vaikutuksista eläinten käyttäytymiseen, hyvinvointiin, terveyteen, ravitsemukseen ja tuotantoon. Hanke kartoittaa myös käytännön maatilojen laiduntamiskäytäntöjä ja niiden hyvinvointivaikutuksia eläimille.

Hevosten hyvinvointi

Ravihevosilla ja kenttähevosilla on selvitetty kuolaimiin liittyviä limakalvovaurioita kilpailujen yhteydessä. Hevosen unitutkimuksessa tutkitaan hevosen unta, univajetta ja univajeen vaikutusta käyttäytymiseen, kognitiivisiin kykyihin ja hyvinvointiin.

Tuotantoeläinten hyvinvointi

Eläinten hyvinvointimerkintä suomalaisen eläintuotannon kilpailukyvyn ja laadun edistäjänä -hankkeessa selvitettiin suomalaisen eläinten hyvinvointimerkinnän mahdollisuuksia ja laadittiin ehdotus ja toimintasuunnitelma hyvinvointimerkin käyttöönottamiseksi Suomessa.

Kulttuurinen ja yhteiskunnallinen eläintutkimus

Voiko eläintä kertoa? Eläinten käsitteellistämisen haasteet tieteissä ja taiteissa -tutkimushankkeessa kysytään, miten eläimiä voisi käsitteellistää tavalla, joka huomioi myös niiden mielen ja kukoistuksen. Tutkimuksessa etsitään uudenlaista tapaa ymmärtää eläin ja tätä kautta myös uudenlaisia keinoja elää muiden lajien rinnalla.

Lainsäädännön vaikutukset hiljaisiin toimijoihin: riittämättömästä tietoperustasta osallistaviin ratkaisuihin (SILE) -tutkimushankkeessa tunnistetaan, kuinka hiljaisten toimijoiden (joihin kuuluvat myös eläimet) hyvinvointi ja oikeudet otetaan huomioon lainsäädäntöpolitiikassa ja lakien valmistelun tietopohjassa ja kuinka heihin kohdistuvien lakien vaikutukset muodostuvat.

Suomen Akatemian rahoittama ANIWERE (2019–2024) tutkii eläinoikeuden teoreettista perustaa. Kohteena on erityisesti länsimaisissa oikeusjärjestyksissä vallitseva eläinoikeuden hyvinvointiregiimi, jossa eläimiä kohdellaan omaisuutena mutta samalla suojellaan tarpeettomalta kärsimykseltä. Eläinten kasvattaminen ruoaksi tai koe-eläimiksi on sallittua, mutta säänneltyä. Lainoppia, oikeusfilosofiaa ja retorista kritiikkiä yhdistävän hankkeen tavoitteena on luoda teoria, joka selittää hyvinvointiregiimin keskeiset piirteet ja lisää siten ymmärrystä eläinoikeuden nykytilasta Suomessa ja muualla länsimaissa.

Eläinten hyvinvoinnin tutkimus EU:ssa

Euroopan unionin rahoituksella tuetaan tutkimushankkeita, joiden pyrkimyksenä on parantaa tuotantoeläinten hyvinvointia ja kehittää koe-eläintutkimukselle vaihtoehtoisia menetelmiä. EU korostaa tieteellisen tutkimuksen merkitystä politiikan ja säädösten perustana. Tutkimus- ja kehitystietopalvelu CORDIS on julkinen arkisto ja portaali, jonka kautta Euroopan komissio jakaa tietoa EU-rahoitteisista tutkimushankkeista ja niiden tuloksista. EU on tukenut eläinten hyvinvointia koskevia hankkeita useiden puiteohjelmien kautta. Nykyinen puiteohjelma on nimeltään Horizon 2020.

Euroopan elintarviketurvallisuusviraston EFSA:n (The European Food Safety Authority) eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tiedelautakunta EFSA/AHAW julkaisee tutkijoiden tekemiä eläinten hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä raportteja. Julkaisut perustuvat uusimpiin tieteellisten tutkimusten tuloksiin eläinten hyvinvoinnista.

Eläinten hyvinvointitutkimuksen rahoittajat Suomessa

Maa- ja metsätalousministeriö on merkittävä tuotantoeläinten hyvinvointitutkimuksen rahoittaja maassamme. Ministeriön tutkimuksen ja kehittämistoiminnan tehtävänä on tuottaa ennakoivasti tietoa, osaamista ja innovaatioita päätöksenteon tueksi, elinkeinojen kilpailukyvyn kehittämiseksi, maaseudun elinvoimaisuuden edistämiseksi sekä uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön turvaamiseksi. Hankehaavi-verkkohakemistosta voi etsiä luonnonvara-alan tutkimushankkeita myös eläinten hyvinvoinnin osalta. Hakemistossa ei kuitenkaan ole kattavasti kaikkia kansallisia eläinten hyvinvointihankkeita, vaan ainoastaan luonnonvara-alan virastojen, tutkimuslaitosten ja Helsingin yliopiston Viikin kampuksen hankkeet ovat esillä Hankehaavissa.

Suomen Akatemia tieteellisen tutkimuksen rahoittajana rahoittaa myös eläinten hyvinvointitukimusta. Eläinten hyvinvointitutkimuksia rahoittavat lisäksi ne yliopistot, joissa alan tutkimusta tehdään. Esimerkiksi Turun, Helsingin, Itä-Suomen, Oulun ja Jyväskylän yliopistoissa tehdään eläinten hyvinvointitutkimusta.

Eläinten hyvinvointitutkimuksia rahoittavat usein myös alan elinkeino ja teollisuus. Elintarviketeollisuudesta esimerkiksi maito- ja liha-alan yritykset ja kaupan ala ovat osallistuneet eläinten hyvinvointitutkimuksen rahoittamiseen. Myös lääke- ja teknologiateollisuuden alat voivat rahoittaa tutkimusta. Tuottajajärjestöt sekä eläinten hyvinvointi- ja suojelujärjestöt osallistuvat toisinaan eläinten hyvinvointitutkimuksen rahoitukseen.

Monet säätiöt rahoittavat eläinten hyvinvoinnin tutkimusta; esimerkiksi Koneen Säätiö rahoittaa yhteiskunnallista ja kulttuurista eläintutkimusta. Vuonna 2018 Koneen Säätiö julkisti teemahaun Elintärkeät naapurimme, joka käsitti myös ei-inhimilliset elolliset olennot. Jotkin tutkimuslaitokset, kuten maa- ja metsätalousministeriön alainen Luonnonvarakeskus rahoittavat niin ikään eläinten hyvinvointitutkimusta.

Tieteelliset seurat ja verkostot

Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seura YKES järjestää vuosittain eläintutkimuspäiviä ja toimittaa JÄLKI-nimistä tieteellistä julkaisua. JÄLKI on vertaisarvioitu, maksuton ja avoin verkkojulkaisu, joka tarjoaa foorumin yhteiskunnalliselle ja kulttuuriselle eläintutkimukselle ja keskustelulle.

Kriittisen eläintutkimuksen verkoston tarkoituksena on edistää kriittistä eläintutkimusta ja toimia alan tutkimusta ja opintoja harjoittavien ja niistä kiinnostuneiden yhteistyöelimenä. Verkosto kehittää tutkimus- ja koulutusinstituutioita ja laajemmin yhteiskuntaa muiden lajien näkökulmia paremmin huomioivaan suuntaan. Kriittisessä eläintutkimuksessa tarkastellaan monitieteisesti lajien välisiä suhteita ihmiskeskeisiä näkökulmia purkaen.

Turun yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen verkosto (TYKE) toimii Turun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa kooten yhteen eläimiin sekä ihmisten ja eläinten suhteisiin liittyvää ihmistieteellistä tutkimusta. Tutkimuksissa tarkastellaan esimerkiksi ihmisen ja muiden eläinten välisiä kohtaamisia, rajaa, jaettua historiaa ja vuorovaikutusta sekä eläinten representaatioita ja toimijuutta. Verkosto järjestää säännöllisiä tutkimusseminaareja ja muita tilaisuuksia, kuten vierailuluentoja.

HOH Helsinki One Health on ihmisen ja eläinten yhteisen terveyden tutkimuksen verkosto, joka on perustettu tukemaan ja koordinoimaan alan tutkimusta Helsingin yliopistossa. Verkosto paneutuu eläin- ja ihmispopulaatioiden terveyden vuorovaikutukseen nopeasti muuttuvassa ympäristössä.

niin & näin on filosofinen julkaisu, josta löytyy monialaisia ja -teemaisia kirjoituksia, myös vertaisarvioituja artikkeleita. Eläimiä käsitteleviä kirjoituksia voi hakea lehden juttuarkistosta, jossa vuosikertojen 1994–2017 sisällöt ovat ladattavissa ilmaisina pdf-tiedostoina.

Suomen koe-eläintieteen yhdistys FinLAS ry jakaa tietoa tieteellisiin ja opetustarkoituksiin käytettävien eläinten eli koe-eläinten elämästä ja käyttämisestä eläinkokeissa sekä vaikuttaa koe-eläimiä koskeviin ohjeistoihin. FinLAS ry järjestää koe-eläinkokouksia sekä seminaareja ja tekee yhteistyötä koe-eläinhoitajayhdistyksen kanssa.

Suomen Maataloustieteellisen Seuran SMTS:n tarkoituksena on edistää Suomen maataloustieteellistä tutkimusta ja sen sovellutuksia sekä olla maataloustutkimuksesta kiinnostuneiden henkilöiden ja yhteisöjen yhdyssiteenä. Seura kustantaa kansainvälistä, vapaasti ladattavaa tieteellistä julkaisusarjaa Agricultural and Food Science. Seura järjestää Maataloustieteen Päivät ‑tapahtuman joka toinen vuosi.

Lue lisää:

Vieraskynä: Salla Tuomivaara

Yhteiskunta- ja kulttuuritieteellinen eläintutkimus ja eläinten hyvinvointi

1990-luvulta lähtien uusi monitieteinen eläintutkimuksen ala on kasvanut nopeasti. Uuden tutkimusalan ytimessä on yhteiskunta- ja kulttuuritieteellinen tutkimus. Mutta mitä hyötyä ihmistieteellisestä tutkimuksesta on eläinten hyvinvoinnille, esimerkiksi niille yli 80 miljoonalle tuotantoeläimelle, jotka Suomessa vuosittain teurastetaan? Sosiologi Salla Tuomivaara pohtii vieraskynäkirjoituksessaan uusien tutkimusalojen merkitystä eläinkäsityksemme muokkaajina. 

yhteiskuntatieteellinen ja kulttuurinen eläintutkimus; kuvassa broileritipuja
Kulttuuriset luokittelut, normit ja läheisyyden kokemus vaikuttavat siihen, miten suhtaudumme eläimiin.

Monitieteinen tutkimus avaa uusia näkökulmia siihen, mitä emme muuten näkisi

Teurastaminen on hyvin suurta eläinmäärää koskeva toimenpide, jonka puitteet ovat jo kauan olleet suurelle yleisölle pitkälti saavuttamattomia. Teurastamoissa vierailevat säännöllisesti vain niissä työskentelevät ihmiset ja esimerkiksi tiedotusvälineiden edustajien on yleensä vaikea päästä kuvaamaan teurastamoiden olosuhteita. Teurastaminen myös herättää ihmisissä tunteita eikä moni mahdollisuuden avautuessakaan halua nähdä teurastusta. Näiden epämukavien tunteiden takia elintarvikealakaan ei halua juuri esitellä teurastusta.

Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen eläintutkimus on kuitenkin tuottanut paljon tutkimustietoa teurastamisesta. Tämä tieto kertoo niin teurastustoiminnan teollistumisesta, ihmisten suhtautumisesta teurastamiseen, teurastamotyöntekijöiden kokemuksista työstään kuin esimerkiksi siitä prosessista, joka kulttuurissamme vaaditaan, jotta elävä – empatiaakin herättävä – eläin muuttuu lihaksi, elintarvikkeeksi, eikä esimerkiksi luotaantyöntäväksi raadoksi. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteellinen tutkimus katsoo teknisiksi, rationaalisiksi tai itsestäänselvyyksiksi katsottujen prosessien, käytäntöjen ja ajattelutapojen taakse ja osoittaa miten ne ovat rakentuneet sosiaalisesti ja kulttuurisesti ja miten tällaiset käytännöt vaihtelevat esimerkiksi ajassa ja paikassa.

Tämän tutkimustiedon avulla voimme avata esimerkiksi kysymystä siitä, miten tulemme toimeen moderneille yhteiskunnille tyypillisten, keskenään hyvin ristiriitaisten eläinsuhteidemme kanssa: Miten voimme sekä helliä läheisimpiä lemmikkejämme että pyörittää kymmenien miljoonien eläinten teurastusjärjestelmää? Miksi hyväksymme yksien tuntevien olentojen ennenaikaisen tappamisen ja syömisen ja kammoamme vastaavaa toisten kohdalla? Vastaus koostuu esimerkiksi kulttuurisista luokitteluista, normeista ja etäisyyden ja läheisyyden säätelystä.

Yhteiskunnallisen eläintutkimuksen tarve nousi luonnontieteellisen tutkimuksen tuloksista

Eläinten kohtelu, etenkin eläinten tehotuotanto alkoi nousta yhteiskunnalliseksi kiistakysymykseksi 1970–1980-lukujen mittaan. Filosofi Peter Singerin vuonna 1975 julkaistua teosta Animal Liberation (suom. Oikeutta eläimille) seurasivat eläinoikeusliikkeen kasvun vuodet. Tämä oli osin seurausta uudesta eläimiä koskevasta tutkimustiedosta. Nopeasti lisääntynyt ymmärrys esimerkiksi muiden eläinten kognitiivisista ja sosiaalisista kyvyistä pakotti arvioimaan uudelleen eläinkuvaamme ja eläinten kohtelua. Toisaalta tästä politisoitumisesta seurasi tarve uudenlaiselle eläintutkimukselle, samalla tavoin kuin yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus seurasi aikanaan ympäristöliikkeen kasvua.

Ihmisen tekemä luokittelu määrittelee eläimen aseman yhteiskunnassa

Luonnontieteiden puolella eläinten hyvinvointitutkimus kehittyi tuottamaan tietoa etenkin ihmisten käyttämien eläinten kohtelusta ja sen vaikutuksesta eläimiin. Ihmistieteiden puolella alettiin tehdä tutkimusta asenteistamme eläimiä kohtaan, eläinten yhteiskunnallisen aseman muutoksesta ja ihmisten ja muiden eläinten välisestä vuorovaikutuksesta. Uutta eläintutkimusta hallitsi alusta lähtien monitieteisyys. Nykyisin human–animal studies tai animal studies -nimikkeiden alla tehdään tutkimusta lähes kaikki humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä tieteenaloilla.

Uusi monitieteinen eläintutkimus ei kiistä eläintutkimusta pitkään hallinneiden luonnontieteiden ansioita eläinten ymmärtämisessä, mutta se huomauttaa, että eläinten merkitykset ja ihmisten ja muiden eläinten välisten suhteiden luonne eivät avaudu pelkän luonnontieteellisen tutkimuksen avulla. Vaikka tarvitsemme tietoa eläimistä itsestään – mitä ihmistieteellinen eläintutkimus ei juurikaan anna – yhteiskunnassamme eläinten kohtelun ratkaisee tapamme luokitella ja arvottaa kyseinen eläin (esim. Arluke & Sanders 1996, 9). Klassinen esimerkki tästä on ihmisen luomien kategorioiden voima eläinten kohtelussa: Se, millaisten eläinten ryhmään tietty eläinyksilö ihmisen toimesta luokitellaan, ratkaisee sille kuuluvan kohtelun. Turkiskettua ja eläintarhakettua saa kohdella toisistaan poikkeavin tavoin, eikä koirien ja sikojen erilainen kohtelu ja arvostus johdu eläimistä itsestään, vaan meidän suhteestamme niihin.

Asenteet ja käsitykset vaikuttavat tutkimuksenkin taustalla

Eläinasenteita koskeva tieto on tarpeen, kun pohdimme esimerkiksi eläinsuojelulainsäädännön uudistamistarpeita. Meidän on tunnistettava omat kulttuuriset asenteemme, jotta huomaamme esimerkiksi taipumuksemme vaatia tietyille eläimille parempaa kohtelua kuin toisille. Meidän on hyödyllistä ymmärtää, miksi hevosten kiinnipidon kielto on niin paljon helpommin hyväksyttävissä kuin nautojen vastaava. Tämä tieto ei löydy hevosen tai naudan lajityypillisistä ominaisuuksista, vaan näillä eläimillä yhteiskunnassamme olevasta sosiaalisesta ja taloudellisesta merkityksestä. Toisaalta vallitsevat eläinkäsitykset vaikuttavat myös siihen, millaista tieteellistä tutkimusta teemme ja miten tulkitsemme sen tuloksia, myös luonnontieteissä.

Näkökulma eläinsuojelulainsäädäntöön muuttuu, kun muistutamme itseämme siitä, että kuulumme myös itse eläinkuntaan ja alamme pohtia laissa sallitun tarpeellisen hyväksikäytön oikeutusta. Yhteiskuntatieteellisessä eläintutkimuksessa keskeisellä sijalla on ymmärryksemme ihmisen ja muiden eläinten välille rakennetusta erosta ihmisen identiteetin rakennuspalikkana. Historiallinen tieto pyrkimyksistämme määrittää ihmisen ja (muiden) eläinten välistä eroa ja yhtäältä pelko näiden kategorioiden sekoittumisesta taustoittaa niin geeniteknologiaan kuin eläinten oikeuksiin tänä päivänä kohdistuvia pelkoja. Toisaalta yhteiskuntatieteellinen tutkimus on nostanut esiin eläimellistämisen merkitystä ihmisten välisenä alistamisen muotona ja hierarkioiden ylläpitäjänä.

Kriittinen katse eläinkäsitykseemme

Osana laajempaa eläintutkimuksen kenttää kasvoi 2010-luvun mittaan kriittinen eläintutkimus – eläinten asemaan kantaaottava ja eläinten aseman parantamiseen pyrkivä monitieteinen tutkimusalue. Kriittinen eläintutkimus purkaa perinteisiä ihmiskeskeisiä näkökulmia ja sen kehittymiseen on vaikuttanut posthumanistinen ajattelusuuntaus. Tutkimusalueella eläinten asemaa ja kohtelua sekä eläinkäsitystämme tarkastellaan kriittisesti, yhteiskunnallisten valtasuhteiden näkökulmasta. Kriittisen eläintutkimuksen piiristä on noussut sellaisia käsitteitä kuin karnismi eli lihanormi, ja sen piirissä on analysoitu esimerkiksi uudenlaisia tapoja järjestää ne monilajiset yhteisöt, joissa jatkuvasti elämme, mutta jotka nyt perustuvat ihmisen ehdottomaan valta-asemaan ja muiden eläinten hyväksikäyttöön ihmisten ehdoilla.

 

Teksti: Salla Tuomivaara, yhteiskuntatieteiden tohtori, Turun yliopisto

 

Lähteet:

Arluke, Arnold & Sanders, Clinton (1996) Regarding animals. Temple University Press, Philadelphia.
DeMello, Margo (2012) Animals and Society. An Introduction to Human-Animal Studies. Columbia University Press.
Donaldson, Sue and Will Kymlicka (2011) Zoopolis: A Political Theory of Animal Rights. Oxford University Press, Oxford.
Joy, Melanie (2010) Why we love dogs, eat pigs and wear cows. An introduction to carnism. Conari Press, San Francisco.
Pachirat, Timothy (2011). Every twelve seconds: Industrialized slaughter and the politics of sight. New Haven, Yale University Press.
Singer, Peter (1991) Oikeutta eläimille. Englanninkielinen alkuteos 1975. Suomentanut ja Suomea koskevin tiedoin täydentänyt Helena Tengvall. WSOY, Helsinki.
Taylor, Nik (2013) Humans, Animals and Society. An Introduction to Human– Animal Studies. Lantern Books, New York.
Taylor, Nik and Twine, Richard (toim.) (2014) The Rise of Critical Animal Studies: From the Margins to the Centre. Routledge, London & New York.
Tuomivaara, Salla (2003): Eläimet muuttuvassa yhteiskunnassa – johdatus ihmisten ja eläinten välisten suhteiden sosiologiaan. Julkaisematon sosiologian pro gradu –tutkielma. Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Tampereen yliopisto.
Tuomivaara, Salla (2019) Animals in the Sociologies of Westermarck and Durkheim. Palgrave Macmillan, London.
Vialles, Noëlie (1994) Animal to Edible. Cambridge University Press, Cambridge. Ranskankielinen alkuteos 1987.
Seuraava: Luonnonvaraisten eläinten hyvinvointiEdellinen: Politiikka ja talous