Eläinten hyvinvoinnin trendit

Eläinten hyvinvoinnin kehittymistä seurataan monin eri mittarein, mutta kattavaa kokonaiskuvaa suomalaisten eläinten hyvinvoinnista on vaikeaa muodostaa mittarien ja saatavilla olevien tietojen hajanaisuuden vuoksi. Tähän Eläinten hyvinvointi Suomessa III -raportin osaan olemme koonneet julkisesti saatavilla olevia tietoja ja ehdotuksia mittareista, joiden avulla eläinten hyvinvoinnin tilaa ja kehitystä Suomessa voidaan seurata.

Johdanto

Tieto eläinten hyvinvoinnista on pirstaleista ja sitä löytyy useista lähteistä. Riippumatonta viranomaistietoa tuottavat aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Ruokavirasto sekä maa- ja metsätalousministeriö. Muita tiedontuottajia ovat teollisuus (kuten teurastamot ja meijerit), teollisuuden ylläpitämät yhdistykset (kuten Eläinten Terveys ETT ry.), neuvontajärjestöt (kuten ProAgria), osuuskunnat (kuten Faba), kauppa sekä järjestöt (kuten Suomen Kennelliitto ja SEY Suomen eläinsuojelu).

Eläinten hyvinvointi Suomessa III -raportissa esitetyt tiedot ovat peräisin eri tiedontuottajilta, mutta mikään tiedonmuru yksin ei kerro eläinten hyvinvoinnin kokonaistilanteesta. Riippumatonta julkista ja avointa tietoa tuottavat viranomaiset. Muilla tiedontuottajilla ei ole velvoitteita tarjota tietojaan avoimesti saataville.

Tähän Eläinten hyvinvoinnin trendit -osaan olemme koonneet yhteen saatavilla olevia tietoja ja ehdotuksia mittareista, joiden avulla eläinten hyvinvoinnin tilaa ja kehitystä Suomessa voidaan seurata.

Osion ovat kirjoittaneet Eläinten hyvinvointikeskuksen johtava asiantuntija Satu Raussi ja erityisasiantuntija Tiina Kauppinen.

 

Visaiset ongelmat

Ilmastonmuutos haastaa luonnonvaraisten eläinten sopeutumisen ja uhkaa monien lajien olemassaoloa. Samanaikaisesti ilmastonmuutoksen kanssa eläinten elämään vaikuttavat luontokato, saasteet, taudit ja vieraslajit. Osa luonnonvaraisista eläinlajeistamme sopeutuu lämpenevään ilmastoon, jotkin voivat jopa hetkellisesti hyötyä lämpenemisestä, mutta pääsääntöisesti ilmaston muuttuminen aiheuttaa eläimille stressiä.

Eläinten hyvinvointi kuuluu kestävään kehitykseen, mutta esimerkiksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa eläinyksilöiden kokemuksia ei huomioida, vaan pyritään eläinten laji- ja eläinympäristötason suojeluun ja biologisen monimuotoisuuden ylläpitoon. Yhteisen terveyden (one health) näkökulma on myös alun perin ihmislähtöinen. Muita eläimiä arvotetaan ensisijaisesti ihmisen terveyden tekijöinä.

Toimet luontokadon hidastamiseksi edistävät samalla eläinten hyvinvointia säilyttämällä tai parantamalla luonnonvaraisten eläinten elinympäristöjä.

Mikrobilääkkeiden käyttö ei suoraan kerro eläinten hyvinvoinnista. Mikrobilääkkeiden käytön ja mikrobilääkeresistenssin vähentämisellä tavoitellaan ensisijaisesti ihmisen hyvinvointia. Eläinten hyvinvoinnin edistäminen on kuitenkin yksi keino vähentää mikrobilääkkeiden käyttöä ja mikrobilääkeresistenssiä.

Ihmisen toimet, kuten maankäyttö, aiheuttavat etenkin luonnonvaraisille eläimille stressiä. Stressaantuneet eläimet sairastuvat ja levittävät taudinaiheuttajia hyvinvoivia eläimiä enemmän, myös eläimistä ihmisiin ja toisinpäin leviäviä zoonooseja. Kesällä 2023 Suomessa alkanut lintuinfluenssaepidemia on aiheuttanut etenkin luonnonvaraisten lokkilintujen kuolemia. Tauti on tarttunut myös turkiseläimiin, joista osa on kuollut tautiin, osa jouduttu Ruokaviraston määräyksestä lopettamaan.

Lue lisää raportista: Visaiset ongelmat ja eläinten hyvinvointi

 

Politiikka ja talous

Politiikassa hallitustason tavoitteet eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi vaihtelevat hallituksesta toiseen. Esimerkiksi Sipilän hallituksen ohjelmassa ei ollut juurikaan tavoitteita eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi, mutta Marinin hallitusohjelmassa eläinten hyvinvoinnin edistämisen tavoitteita oli paljonkin. Orpon hallituksen ohjelmassa eläinten hyvinvointia edistäviä tavoitteita on vain muutamia.

Eläinten hyvinvointikysymyksiä käsitellään joissakin kansallisissa strategioissa ja suosituksissa, kuten kestävän kehityksen tavoitteissa, ravitsemussuosituksissa, kestävissä ruokajärjestelmissä ja ruokapolitiikassa, biodiversiteetin lisäämisen tavoitteissa, ilmastomuutoksen hillinnän tavoitteissa, ilmastoruokaohjelmassa, kouluruokasuosituksissa ja lainvalmistelun vaikutusten arvioinnissa.

Eläinten hyvinvointi on Euroopan unionille tärkeää perussopimuksen, vihreän kehityksen ohjelman ja pellolta pöytään -strategian kautta. Iso kysymys kuitenkin on, konkretisoituuko eläinten etu niin, ettei ihmisen taloudellinen tai muu intressi aja sen edelle.

Eläinten hyvinvointikorvausten merkitys tuotantoeläinten pidon taloudellisena tukena kasvaa vuosi vuodelta. Hyvinvointikorvauksiin käytetään yhä enemmän rahaa: korvauksiin käytettävä summa on kasvanut vuodesta 2016 vuoteen 2021 noin 20 miljoonalla eurolla. Hyvinvointikorvausta saaneiden tilojen määrä sen sijaa vähenee vuosi vuodelta samalla kun eläintuotantotilojen määrä vähenee: vuonna 2016 hyvinvointikorvauksia sai noin 6 400 tilaa, kun vuonna 2021 korvausta sai enää noin 5 700 tilaa. Myös hyvinvointikorvausten toimenpiteiden määrä on aiempaa vähäisempi; esimerkiksi siipikarjan ulkoilua ei tueta enää.

Hyvinvointikorvausta voi yhä saada häkeissä pidettäville tuotantoeläimille. Emakkosikalat, joissa on käytössä häkkiporsitus, voivat saada korvausta hyvinvointisuunnitelman tekemiseen, samoin kuin munintakanalat, joissa on käytössä virikehäkit. Parsinavettatilat ja maidontuotantotilat, joilla lehmät ovat ympärivuotisesti sisällä voivat saada hyvinvointikorvausta hyvinvointisuunnitelman tekemiseen.

Suomalaisten naudan- ja sianlihan kulutus on hieman vähentynyt, kun taas broilerin kulutus on vuosi vuodelta kasvanut. Sen vuoksi suomalaisten kokonaislihankulutus ei juurikaan ole laskenut, vaan pysytellyt viime vuosina noin 79 kg:ssa luullista lihaa henkeä kohti vuodessa. Ravitsemussuosituksen mukainen lihansyönnin enimmäismäärä olisi 39 kg lihaa henkeä kohti vuodessa.

Lue lisää: Lihansyönti ja eläinten hyvinvointi – joko-tai vai sekä-että?

Broilerilintujen teurasmäärä on kasvanut vuoden 2011 noin 57 miljoonasta yksilöstä vuoden 2021 kaikkiaan 82 miljoonaan yksilöön. Suomessa vuosittain teurastettujen eläinyksilöiden määrä onkin broilereiden suuren teurasmäärän takia kasvanut kymmenessä vuodessa huimalla 25 miljoonalla eläimellä. Luomukotieläintuotteiden osuus Suomessa tuotetuista kotieläintuotteista ei toiveista huolimatta viime vuosina ole kasvanut. Kuluttajat voivat nyt tehdä ostopäätöksen eläinten hyvinvoinnin perusteella, kun maitotuotteisiin saatiin vuonna 2023 riippumaton, valvottu eläinten hyvinvointimerkintä.

Suomessa on kahdella erillisellä hallituskaudella toiminut eläinsuojeluasiamies. Eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnat, eduskunnan ympäristövaliokunta ja useat eläinjärjestöt ovat toivoneet eläinasiavaltuutetun viran vakinaistamista.

Euroopan komissio valmistelee parhaillaan esitystä EU:n uudeksi eläinten hyvinvoinnin lainsäädännöksi. Lainsäädäntöluonnos on luvattu julkaista vuoden 2023 lopussa.

Lue lisää raportista: Politiikka ja talous

 

Eläinten hyvinvoinnin sääntely

Vuodesta 2010 lähtien valmisteltu uusi laki eläinten hyvinvoinnista tulee voimaan vuoden 2024 alussa. Keskeisiä muutoksia vuodelta 1996 peräisin olleeseen eläinsuojelulakiin ovat muun muassa uudet säännökset emakoiden ja ensikoiden häkeissä pitämisen vähentämisestä, koiran- ja kissanpentujen kaupasta, eläinten jalostuksesta sekä jatkuvan juomaveden vaatimuksesta. Vähimmäisvaatimusten tiukentumisesta huolimatta olemassa olevien porsimishäkkien tai parsinavetoiden käytölle ei asetettu uudessa laissa takarajoja. Myös monet siirtymäajat eläinten hyvinvoinnin kannalta parempiin olosuhteisiin tai hoitokäytäntöihin jäivät pitkiksi.

Uuden eläinten hyvinvointilain myötä uudistetaan lukuisat valtioneuvoston eri eläinlajien hyvinvointia koskevat asetukset. Myös kokonaan uusia, eläinten hyvinvointiin liittyviä asetuksia on luvassa, kuten asetukset eläimille tehtävistä toimenpiteistä sekä eläinten jalostuksesta. Lakia alemman tason säädökset ovat merkittäviä eläinyksilöiden hyvinvoinnin kannalta, koska niissä annetaan lakitasoa yksityiskohtaisempia vaatimuksia.

Seura- ja harrastuseläimiä koskevia säädösuudistuksia

Eläinten hyvinvointilaki (693/2023) ja sen nojalla annettavat asetukset tarkentavat seura- ja harrastuseläinten pitoa, olosuhteita, hoitoa ja jalostusta. Laissa on useita uusia työkaluja lemmikkieläinten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä uusia säännöksiä eläinjalostuksesta, eläinten maahantuonnista, eläinten myynnistä ja luovutuksesta sekä eläimille kipua aiheuttavien välineiden kiellosta.

Eläinten jalostuksella tulee lain mukaan pyrkiä elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten tuottamiseen. Jalostuksessa tulee jatkossa käyttää fyysisesti ja psyykkisesti terveitä eläimiä, joiden voidaan olettaa periyttävän näitä ominaisuuksia myös jälkeläisilleen. Laki kieltää sellaisen eläimen käyttämisen jalostukseen, joka ei perinnöllisen ominaisuuden tai sairauden takia kykene lisääntymään luonnollisesti tai jonka hyvinvoinnille lisääntymisestä todennäköisesti aiheutuisi merkittävää haittaa. Lakipykälää tullaan tarkentamaan eläinjalostusta koskevalla asetuksella.

Uutena vaatimuksena laissa säädetään nisäkkäiden omistajan tai pitäjän velvollisuus estää pitämiensä eläinten hallitsematon lisääntyminen. Pykälän tarkoituksena on ohjata eläinjalostusta yhä enemmän eläinten hyvinvointia huomioivaan suuntaan. Hallitsemattoman lisäännyttämisen kiellolla pyritään parantamaan etenkin kissojen hyvinvointia laittamalla vapaasti lisääntyvien populaatiokissojen omistajat vastuuseen lemmikeistään.

Eläinlääkärit ovat jatkossa velvollisia ilmoittamaan diagnosoimistaan kissojen ja koirien sairauksista ja vioista, jotka rajoittavat eläimen jalostuskäyttöä. Ilmoitettavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi hengitysteitä avaavat leikkaukset ja keisarileikkaukset sellaisilla koiraroduilla, jotka eivät pysty synnyttämään luonnollisesti. Laki tulee sovellettavaksi koirien osalta vuoden 2024 alusta ja kissojen osalta vuoden 2027 alusta.

Uudessa laissa rajataan lajit, joita voidaan pitää tuotantoeläimenä, sirkuseläimenä tai kiertävässä eläinnäyttelyssä. Säännösten tarkoituksena on varmistaa, että näissä tarkoituksissa pidetään vain eläimiä, joiden pito voidaan käytännöllisesti järjestää lain edellyttämällä tavalla. Valtioneuvoston asetuksella säädetään myöhemmin lajeista, joita saa pitää seura- ja harrastuseläiminä.

Eräs lakiesityksen uusista pykälistä koskee kissan- ja koiranpentujen maahantuontia. Pykälä kieltää alle kuuden kuukauden ikäisten koiran- ja kissanpentujen tuonnin Suomeen, jos tarkoituksena on myydä tai muutoin luovuttaa pentu Suomessa edelleen neljän kuukauden kuluessa tuonnista. Tavoitteena on puuttua aiempaa tehokkaammin pentutehtaissa tuotettujen pentujen tuontiin ja myyntiin Suomessa.

Toinen uusi pykälä asettaa vähimmäisvaatimukset tiedoille, joita on annettava koirien ja kissojen myyntiä tai muuta luovutusta koskevassa markkinoinnissa. Ilmoituksissa on oltava myyjän tai muun luovuttajan nimi, mahdollinen tieto ammattimaisesta kasvatustoiminnasta ja siihen liittyvä tunnus, eläimen syntymäaika, ikä tai arvio iästä, eläimen syntymämaa ja sijaintipaikka. Eläimen sairauden tai vahingoittumisen lisäksi ostajalle tai vastaanottajalle on ilmoitettava myös muut eläimen hyvinvoinnin kannalta oleelliset tiedot. Säännöksen tarkoituksena on parantaa myytävien tai muutoin luovutettavien koirien ja kissojen jäljitettävyyttä nykyisestä.

Laki rajoittaa myös eläinten luovutusta tietynlaisissa tilaisuuksissa tai paikoissa: esimerkiksi eläinten luovuttaminen arpajais- tai kilpailuvoittona kielletään, samoin kuin eläinten myynti toreilla ja markkinoilla. Koirien, kissojen, frettien ja isojen papukaijojen myynti eläinkaupoissa kielletään, eikä eläimiä saa luovuttaa pysyvästi alle 16-vuotiaalle ilman huoltajan suostumusta.

Laissa säädetään eläimille tarpeetonta kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa aiheuttavien välineiden ja laitteiden kiellosta. Näiden maahantuonnin valmistuksen, myynnin, luovutuksen ja käytön ohella nyt myös markkinointi ja hallussapito kielletään, jotta kieltoa on mahdollista valvoa tehokkaasti. Pykälässä kiellettäviä laitteita ja välineitä ovat esimerkiksi piikkipannat, -kuolaimet ja -kannukset sekä uutena sähköpannat ja muut eläimeen kiinnitettävät, sähköiskun antavat laitteet.

Eläinten hyvinvoinnin valvonnan viranomaisjärjestelmä säilyy uuden lain myötä muuten ennallaan, mutta Tulli saa toimivallan valvoa eläinten hyvinvointisäännösten noudattamista EU:n sisärajoilla. Uudistus auttaa lakiin sisältyvän koiran- ja kissanpentujen tuontikiellon valvontaa.

Laissa on myös uusi säännös, joka tuo ilmoitusvelvollisuuden nimetyille tahoille, jotka ovat voineet esimerkiksi asiakaskäynnillä havaita asiakkaalla olevan avun tarpeessa oleva eläin, mutta salassapitosäännösten nojalla eläimestä ei ole aiemmin voinut ilmoittaa eläinsuojeluviranomaiselle. Velvollisuus ilmoittaa eläinsuojeluviranomaiselle avun tarpeessa olevasta eläimestä koskee esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon tuottajia, terveydenhuollon ammattihenkilöitä, palo- ja pelastustointa, ulosottoviranomaista sekä seurakuntia ja muita uskonnollisia yhdyskuntia. Muutoksella on merkitystä lemmikkinä pidettävien eläinten hyvinvoinnille, sillä kotien seinien sisällä elävien lemmikkieläinten ahdinko jää usein piiloon, ellei ulkopuolisella taholla ole mahdollisuutta ilmoittaa siitä eläinsuojeluviranomaiselle.

Lain mukaan nisäkkäiden ja lintujen pysyvässä pitopaikassa on jatkossa oltava jatkuvasti juomavettä eläinten saatavilla. Lemmikkieläinten osalta poikkeuksen muodostavat vain ammattimaiset rekikoiratarhat koirien pysyvinä pitopaikkoina silloin, kun vesi sääolosuhteiden takia jäätyy. Koirille on tällöin tarjottava vettä vähintään kolme kertaa päivässä. Imettävillä nartuilla ja vieroittamattomilla koiranpennuilla on kuitenkin aina oltava vettä saatavilla pysyvässä pitopaikassaan.

Laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä mahdollistaa lemmikkien tunnistusmerkintä- ja rekisterivelvoitteen säätämisen monille lajeille. Ensimmäisenä säädettiin vuonna 2023 voimaantullut maa- ja metsätalousministeriön asetus koirien tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä. Kissojen hyvinvoinnin kannalta olennainen säädös kissojen tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä on luvattu vuonna 2026.

Luonnonvaraisten eläinten hyvinvointia koskevia säädösmuutoksia

Säädöksiä, joilla vaikutetaan voimakkaasti luonnonvaraisten eläinten hyvinvointiin, löytyy muun muassa metsästyksen, kalastuksen, eläinten hyvinvoinnin, luonnonsuojelun ja vieraslajisääntelyn piiristä. Osa säädöksistä, kuten eläinlajien metsästystä koskevat säädökset, uudistetaan vuosittain.

Luonnonvaraisten eläinten hyvinvointia koskevaa lainsäädäntöä on paljon, ja kokonaisuuden hallinta on haastavaa. Luonnonvaraisia eläimiä koskevaa lainsäädäntöä ei ole totuttu tarkastelemaan eläinten hyvinvoinnin (eläinyksilön oman kokemuksen) näkökulmasta. Hyvinvointinäkökulma on kuitenkin noussut keskusteluun myös luonnonvaraisten eläinten kohdalla erityisesti silloin, kun ihminen aiheuttaa toiminnallaan luonnonvaraisille eläimille kärsimystä eli tuottaa haittaa eläinten hyvinvoinnille.

Eläinten hyvinvointilakiin (693/2023) sisältyy joitakin muutoksia, jotka koskevat luonnonvaraisia eläimiä. Lain mukaan luonnonvaraisia eläimiä ei saa ottaa elätettäväksi tiettyjä poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Loukkaantuneet tai avuttomat luonnonvaraiset eläimet voidaan ottaa lyhytaikaisesti haltuun ensiapua tai hoitoon toimittamista varten, mutta ne on vapautettava tai toimitettava hoitoon mahdollisimman pian. Jos eläintä ei voida vapauttaa eikä sen hoitoa voida järjestää, se on lopetettava. Luonnonvaraisten eläinten hoito on ilmoituksenvaraista toimintaa, ja kunnan on huolehdittava kunnaneläinlääkärin vastaanotolle tuotujen sairaiden tai vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten lopettamisesta.

Aiemmin metsästyslaissa riistaeläimiksi luokitellut supikoira (haitallinen vieraslaji koko EU-alueella) ja minkki (haitallinen vieraslaji Suomessa) poistettiin vuonna 2019 metsästyslain riistaeläinluettelosta tarkoituksena helpottaa ja tehostaa minkin ja supikoiran pyyntiä. Supikoiran ja minkin pyynnissä saa nyt käyttää riistalajien metsästyksessä kiellettyjä menetelmiä, keinovaloa, elektronisia tähtäinlaitteita ja ääntä synnyttävää koneellista laitetta. Metsästäjätutkinnon suorittamista ei myöskään enää vaadita supikoiran ja minkin pyynnissä.

Supikoira-, pesukarhu-, rämemajava- ja minkkinaaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, ovat aiemmin olleet metsästysasetuksen nojalla rauhoitettuja touko-, kesä- ja heinäkuun ajan. Nämä lajit on nyt luokiteltu vieraslajeina rauhoittamattomiksi eläimiksi, joilla ei ole pesintäaikaista rauhoitusta. Niitä saa siis pyydystää ja tappaa mihin vuodenaikaan tahansa, myös lisääntymisaikaan. Sama koskee myös piisamia, jonka pesärauhoitus poistettiin metsästysasetuksella. Emostaan riippuvaisten pesäpoikasten emon tappaminen aiheuttaa poikasille tarpeetonta kärsimystä ja voi johtaa poikasten nääntymiseen kuoliaaksi. Supikoiran tapauksessa myös isän tappaminen voi olla poikasille kohtalokasta, sillä supikoirauros osallistuu poikastensa hoitoon.

Hirvieläintä ajavan koiran enimmäissäkäkorkeus nostettiin vuonna 2019 metsästysasetuksen muutoksella 28 cm:stä 39 cm:iin. Riski hirvieläinten hyvinvoinnin heikkenemiselle kasvaa, kun hirvieläintä saa ajattaa aiempaa korkeammilla ja nopeammilla koirilla. Metsäkauriiden metsästäminen koiraa käyttäen on sallittua nyt myös helmikuussa. Koiralla metsästyksen pidentämisen vaikutuksista erityisesti kantavien kaurisnaaraiden hyvinvoinnille ei ole tietoa.

Metsästysjousen käyttö sallittiin vuonna 2017 muun muassa valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja villisian metsästyksessä, mutta ei hirvenmetsästyksessä. Jousimetsästyksen seurantatutkimus aloitettiin vuonna 2019.

Hirvinaaraan vasasuojaa heikennettiin vuonna 2016 hirvikannan naarasvoittoisuuden suitsimiseksi. Käytännössä vasasuojan katsottiin säilyvän metsästyksen ohjeistuksen ja eettisten sääntöjen avulla. Vasasuojan heikennys voi kuitenkin kasvattaa vasan riskiä jäädä talvehtimaan ilman emää.

Vuonna 2020 koronapandemian takia metsästyslakia muutettiin väliaikaisesti siten, että samana vuonna vanhenevia ampumakokeita ei tarvinnut uusia, vaan niiden voimassaoloa jatkettiin ylimääräisellä vuodella.

Vuonna 2023 kiellettiin vesilintujen hämärämetsästys. Kiellon tavoitteena on, että lintujen lajintunnistukselle on metsästyksen yhteydessä riittävät valaistusolosuhteet, mikä vähentää riskiä ampua rauhoitettuja tai taantuvia lajeja vahingossa. Hämärämetsästyksen kieltäminen parantaa lajintunnistusta ja ampumatilannetta, ja valoisaan aikaan haavakot on helpompi löytää ja lopettaa nopeasti tarpeettoman kärsimyksen välttämiseksi.

Lainsäädännön vaikutukset luonnonvaraisten ja riistaeläinten hyvinvointiin vaihtelevat. Viime vuosina tehdyillä, esimerkiksi pyyntimenetelmiin, koiran käyttöön ja rauhoitusaikoihin liittyvillä metsästyslainsäädännön muutoksilla voi olla luonnonvaraisten eläinten hyvinvointiin oma vaikutuksensa, joka nähdään vasta ajan kuluessa.

Vuonna 2023 voimaan tulleella EU:n metsäkatoasetuksella pyritään minimoimaan EU:n osuus maailmanlaajuiseen metsäkatoon ja metsien tilan heikentymiseen. Samalla on tavoitteena vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja biologisen monimuotoisuuden vähenemistä.

Tuotantoeläimiä koskevia säädösuudistuksia

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin säädösten uusiminen paremmin eläinten hyvinvointia edistäväksi edellyttää usein toimintatapojen muutoksia eläintenpidossa sekä uudenlaista osaamista ja investointeja. Osa eläinten hyvinvoinnin kiristyvistä vaatimuksista vaatii taloudellista panosta eläintuottajalta; toisaalta osa uudistuksista myös hyödyttää eläintuottajan taloutta eläinten parantuvan hyvinvoinnin ja terveyden kautta. Säädösten vaatimiin investointeihin, kuten uuden navetan, sikalan tai kanalan rakentamiseen, on tuottajan mahdollista saada taloudellista tukea.

Uusien parsinavetoiden rakentaminen ja käyttöönotto kielletään hyvinvointilain myötä. Käytännössä uusia parsinavetoita ei juuri ole viime vuosina muutenkaan rakennettu, sillä kokonaan uuden parsinavetan rakentamiseen ei saa investointitukea. Lypsylehmiä ja hiehoja saa jatkossakin pitää parsinavetoissa maidontuotantoa varten, mutta parsinavetan lehmien ja hiehojen pitää päästä jaloittelemaan vähintään 90 päivänä vuodessa aiemman 60 päivän sijaan. Uusissa pihattonavetoissa lehmille ja hiehoille on luvassa enemmän ulkoilmaa, sillä investointitukia on luvattu jatkossa myöntää vain sellaisille pihattonavetoille, joiden yhteydessä on jaloittelutarha tai laidun. Säädös ei kuitenkaan sisälly eläinten hyvinvointilakiin, vaan tulevaan maa- ja metsätalousministeriön tuettavaa lypsykarjarakentamista koskevaan asetukseen.

Sikojen elinympäristön suhteen uusi laki ottaa selkeästi eläinten hyvinvointia edistävän askeleen: uusissa tai vanhoissakaan sikaloissa ei lain tultua voimaan enää saa ottaa käyttöön uusia, kiinteärakenteisia häkkiporsituskarsinoita. Olemassa olevat porsitushäkit saa kuitenkin käyttää loppuun, eikä niiden loppuun käyttämiselle ole siirtymäaikaa.

Porsaiden kirurgisesta kastraatiosta luovutaan 12 vuoden siirtymäajalla. Lain tultua voimaan kirurgisen kastraation yhtydessä on annettava kipulääkitys ja neljän vuoden siirtymäajan jälkeen kipulääkityksen ohella karjuporsaan kivekset on kirurgisen kastraation yhteydessä puudutettava. Sikojen hyvinvoinnin arvioinnin mahdollisuus teurastamolla sisältyy myös uuteen lakiin. Monia sikojen hyvinvoinnistakin kertovia mittareita tarkastellaan teurastamoilla jo nyt lihantarkastussäädösten nojalla.

Eläinten hyvinvointilaissa on lista lintu- ja nisäkäslajeista, joita jatkossa voidaan pitää tuotantoeläiminä, sirkuseläiminä tai kiertävissä eläinnäyttelyissä. Tarkoituksena on varmistaa, että mainituissa tarkoituksissa pidetään vain sellaisia eläimiä, joiden pito voidaan käytännössä järjestää kyseisessä pitomuodossa lain edellyttämällä tavalla. Listalle otettiin käytännössä kaikki tuotantoeläimenä nyt pidettävät lajit sekä vesipuhveli lihantuotantotarkoituksessa.

Eläinkuljetuslakiin (1429/2006) tehtiin vuonna 2021 useita eläinten hyvinvoinnin kannalta positiivisia muutoksia. Eläinkuljetuslaissa edellytetään nyt reittisuunnitelman tekemistä turkiseläinten ja porojen pitkissä kuljetuksissa, kun kuljetus suuntautuu Suomen ulkopuolelle. Tullille annettiin lakimuutoksessa toimivalta valvoa eläinkuljetuksia. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksilla voidaan nyt säätää eläinten kuljetuskuntoisuuden vaatimuksista Suomen sisäisissä kuljetuksissa. Tämän perusteella säädettiin, että vasikoiden on oltava alle sadan kilometrin kuljetuksissa vähintään kymmenen vuorokauden ikäisiä.

Lampaiden suojelua säätelevää valtioneuvoston asetusta muutettiin vuonna 2020 niin, että karitsojen yhtäaikaisen ruokailun mahdollisuudet heikkenivät. Aiempi säädös määritteli ruokintahäkkien vähimmäismitat kaikenikäisille lampaille. Muutoksen myötä alle nelikuisten karitsojen ruokintatilalle säädettiin aiempaa pienemmät vähimmäisvaatimukset. Karitsojen ruokailutilan pienentäminen voi heikentää eläinten hyvinvointia, sillä laumaeläimenä lammas synkronoi käyttäytymistään toisten lauman jäsenten kanssa. Lampaat pyrkivät lepäämään, syömään ja juomaan yhtäaikaisesti. Kasvavat karitsat tarvitsevat tilaa syödä yhdessä ryhmänsä kanssa, joten ruokintapöytätilan vähimmäisvaatimusten heikentäminen alle nelikuisten karitsojen osalta voi heikentää niiden hyvinvointia.

Pitkään uudistettavana olleita valtioneuvoston asetuksia kanojen sekä turkiseläinten suojelusta ei ole vieläkään tehty valmiiksi.

Euroopan unionin uudistuvat eläinten hyvinvointisäädökset

EU:n eläinten hyvinvointipolitiikka ja säädösten toimeenpano kuuluvat terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosastoon (DG-SANTE), jonka komissaarina toimii Stélla Kyriakides.

Euroopan komissio tarkastelee parhaillaan eläinten hyvinvointia koskevia EU-säädöksiä lainsäädännön uudistamiseksi. Luonnoksia ja ehdotuksia uusiksi eläinten hyvinvoinnin EU-säädöksiksi on luvassa vuoden 2023 loppuun mennessä. EU:n eläinten hyvinvointisäätelyn arvioinnissa keskitytään aluksi viiteen EU-direktiiviin ja kahteen EU-asetukseen, joissa säädetään eläinten hyvinvoinnin vähimmäisvaatimuksista tilatasolla, kuljetuksissa ja lopettamisen yhteydessä.

Eläinten hyvinvointia koskevien EU-säädösten tulee olla linjassa vihreän kehityksen ohjelman sekä pellolta pöytään -strategian kestävyystavoitteiden kanssa. Niiden tulee myös olla johdonmukaiset elintarvike-, ympäristö- ja sisämarkkinasääntöjen kanssa. Uuden lainsäädännön tulisi myös helpottaa valvontaa ja varmistaa eläinten hyvinvointi EU:ssa.

Lue lisää raportista: Eläinten hyvinvoinnin sääntely

 

Eläinten hyvinvoinnin valvonta

Viranomaisten tekemän eläinten hyvinvointivalvonnan alaista toimintaa ovat luvan- ja il­moituksenvarainen toiminta, eläinkuljetukset ja tuotanto- sekä seura- ja harrastuseläinten pito tapauksissa, joissa on aihetta epäillä eläinsuojelusää­dösten vastaista toimintaa. Tuotantoeläinten pitoa valvotaan eläinten hyvinvoinnin otantatarkastuksissa, täydentävien ehtojen eläinten hyvinvointitarkastuk­sissa sekä eläinten hyvinvointikorvauksen ja luonnonmukaisen eläintuo­tannon tarkastuksissa. Teurastamojen tarkastuseläinlääkäreiden tekemien teurastamojen eläinten hyvinvointitarkastusten toteutumista valvotaan myös.

Eläinten hyvinvoinnin lainsäädännön vähimmäisvaatimusten toteutumista valvotaan useissa tarkastuksissa. Tuotantoeläintilojen EU-säädöksiin perustuvissa otantatarkastuksissa (kuva 1) havaitut puutteet ovat olleet melko samankaltaisia ja -suu­ruisia vuodesta toiseen. Otantatarkastuksissa vuosina 2011–2014 havaittiin puutteita keskimäärin reilulla neljänneksellä tarkastetuista tiloista, kun vastaava osuus vuosina 2015-2018 oli viidennes. Vuoden 2017 ja 2018 otantatarkastusten tulokset olivat poikkeukselliset: vain 15 % ja 17 % tarkastuksista havaittiin laiminlyöntejä. Vuosina 2019, 2020 ja 2021 laiminlyöntien osuudet kuitenkin jälleen nousivat 30, 27 ja 25 prosenttiin. Ennätysmäisesti epäkohtia, 66 %:lla tarkastetuista tiloista, löytyi turkistilojen tarkastuksissa vuonna 2016.

Eläinkuljetusten EU-säädöksiin perustuvissa tarkastuksissa on havaittu aiempaa vähemmän eläinsuojelullisia puutteita, ja usein puutteet ovat liittyneet asiakirjoihin, todistuksiin ja lupiin (kuva 2).

Epäilyyn perustuvia eläinsuojelutarkastuksia (taulukko 1) on tehty vuodesta 2015 lähtien jopa yli 6 000 tarkastusta vuosittain. Etenkin lemmikkieläinkohteisiin tehdään runsaasti tarkastuksia, mikä johtuu kuntien valvontaeläinlääkäreiden määrän lisäyksestä, mutta myös ilmoituksia tekevien kansalaisten aktiivisuudesta. Neljännes tarkastuksista on viime vuosina ollut uusintatarkastuksia. Laiminlyöntien määrä epäi­lyyn perustuvissa eläinsuojelutarkastuksissa on hienoisesti laskenut, mutta vakavien laiminlyöntien osuus on kasvanut. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kieltoja tai määräyksiä epäilyyn perustuvissa tarkastuksissa on annettu useammin tuotantoeläinkohteissa, kun taas kiireellisiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi on ryhdytty useammin lemmikkieläinkohteissa.

Taulukko 1. Epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset vuosina 2010–2021 (lähde: Ruokavirasto)

Epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset vuosina 2010-2021
		2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019	2020	2021
Tarkastuksia	yhteensä	3439	3638	5106	4911	5091	6018	6368	6448	6508	6358	6046	5828
Laiminlyöntejä*, % tarkastuksista
	yhteensä	40	40	36	34	34	31	30	32	33	30	31	31
	lemmikkieläinkohteet	31	33	25	26	26	25	24	26	28	25	28	27
	tuotantoeläinkohteet	45	45	45	42	43	38	38	41	42	39	38	38
	muu eläin tai määrittelemätön	31	37	36	25	25	27	29	22	25	28	29	38
Vakavia laiminlyöntejä**, % tarkastuksista
	yhteensä	6	7	8	8	9	8	7	9	9	9	10	9
	lemmikkieläinkohteet	9	8	11	11	14	11	11	12	12	11	12	11
	tuotantoeläinkohteet	4	5	4	4	3	3	3	4	4	4	5	4
	muu eläin tai määrittelemätön	10	13	19	10	10	17	9	8	11	8	24	14

*laiminlyöntitapauksessa on annettu määräys korjata eläinten olosuhteet (Eläinsuojelulaki 42§)

**vakavassa laiminlyöntitapauksessa on ryhdytty kiireellisiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi (Eläinsuojelulaki 44§)

Lue lisää raportista: Eläinten hyvinvoinnin valvonta

 

Eläinsuojelurikostuomiot

Poliisille ilmoitetaan nykyisin eläinsuojelurikoksista huomattavasti aiempaa useammin. Kun 2010 ilmoituksia poliisille tehtiin 550 kappaletta, vuonna 2022 ilmoituksia tehtiin jo hieman vajaa 1 000. Poliisi myös selvittää eläinsuojelurikoksia aiempaa enemmän. Vuonna 2010 poliisi selvitti noin 350 eläinsuojelurikosepäilyä, kun vuonna 2022 niitä selvitettiin 570 tapausta (kuva 3).

Syyttäjät saavat entistä useammin käsiteltäväkseen eläinsuojelurikosepäilyjä: vuosina 2011–2014 niitä oli käsittelyssä yhteensä 822, kun vuosina 2015–2018 eläinsuojelurikosepäilyjen määrä syyttäjillä oli 935 ja vuosina 2019–2022 jo 1 259 (lähde: Syyttäjälaitos).

Lue lisää raportista: Eläinsuojelurikostuomiot

 

Eläinten hyvinvoinnin opetus ja koulutus

Eläinten hyvinvointi kuuluu valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin, mutta asia ei ole noussut esiin peruskoulua koskevassa uutisoinnissa. Opettajien osaamisessa eläinten hyvinvointiasioissa voi olla puutteita, ja aihe voi jäädä opettajien oman aktiivisuuden varaan. Eläinten hyvinvointi on kuitenkin monia oppiaineita sivuava teema esi-, ala- ja yläkoulujen sekä lukion opetuksessa. Eläinten hyvinvointiteemalla voi opiskella läpileikkaavasti filosofisia, eettisiä, moraalisia, luonnontieteellisiä, ympäristönsuojelullisia sekä kotitalouden ja uskonnon kysymyksiä. Oppimateriaaleja eläinten hyvinvointiasioista kaivataan kaikille kouluasteille.

Suomessa ei edelleenkään ole yliopistotason eläinten hyvinvoinnin maisterikoulutusohjelmaa. Lähin maisteriohjelma on tarjolla Ruotsin maatalousyliopistossa (SLU) Uppsalassa ja Tukholman yliopistossa.

Lue lisää raportista: Eläinten hyvinvoinnin opetus ja koulutus

 

Eläinten hyvinvoinnin tutkimus

Suomessa tehdään tasokasta eläintutkimusta yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden sekä luonnontieteellisen eläinten hyvinvointitutkimuksen aloilla. Eläinsuojelukysymykset ovat institutionalisoituneet ja eläinharrastukset sekä eläinten terapia- ja avustajakäyttö lisääntyneet. Ihmisten ja eläinten väliset suhteet ovat politisoituneet. Eläinten asemasta ja merkityksestä käytävässä polarisoituneessa keskustelussa tarvitaan yhteiskuntatieteellistä näkemystä, joka ei tarkastele eläimiä vain biologisina, vaan myös sosiaalisina konstruktioina.

Asenteet eläimiä kohtaan sekä ihmisen ja eläimen välisten suhteiden muutokset ja ristiriidat ovat yhteiskuntatieteellisen eläintutkimuksen keskeisiä tutkimuskohteita. Yhteiskunnallisen eläintutkimuksen aiheita ovat viime vuosina olleet esimerkiksi eläinten käsitteellistäminen tieteissä ja taiteissa, eläinoikeuden teoreettinen perusta, sekä eläimet hiljaisina toimijoina lainsäädännössä.

Sikojen hyvinvointitutkimus on Suomessa aktiivista, ja hännänpurennan ehkäisyn tutkimuksessa ja käytännön ehkäisytoimissa Suomi on kansainvälisestikin aktiivinen. Vasikoiden terveyteen sekä lehmien laidunnukseen ja vierihoidon hyvinvointikysymyksiin on viime aikoina etsitty vastauksia tutkimuksen keinoin. Hevosten kuolaimiin liittyvät suuvauriot, hevosen uni ja lepo sekä hevosen hyvinvoinnin mittaaminen ovat niin ikään aktiivisen tutkimuksen kohteina.

Lue lisää raportista: Eläinten hyvinvoinnin tutkimus

 

Luonnonvaraisten eläinten hyvinvointi

Luonnonvaraisten eläinten ja ihmisten intressit törmäävät usein. Ihmisen toiminta voi heikentää eläinten elinolosuhteita sekä lisätä suoraa ja epäsuoraa kuolleisuutta. Toisaalta ihminen edesauttaa toimillaan useiden lajien levittäytymistä ja luo suotuisia elinolosuhteita esimerkiksi vieraslajeille.

Luontokadon ja ilmastonmuutoksen hillitseminen edistää luonnonvaraisten eläinten hyvinvointia

Ilmastonmuutos hankaloittaa erityisesti luonnonvaraisten eläinten sopeutumista ja uhkaa monien lajien olemassaoloa. Näkyvät ja tunnetut eläimet, kuten jääkarhu ja saimaannorppa ovat pulassa lämpenevän ilmaston vuoksi, kuin myös lukemattomat vähemmän tunnetut lajit. Samanaikaisesti ilmastonmuutoksen kanssa luonnonvaraisten eläinten elämään vaikuttavat luontokato ja sitä kiihdyttävät saasteet, taudit ja vieraslajit. Jotkin luonnonvaraiset eläinlajit sopeutuvat lämpenevään ilmastoon, jotkin voivat jopa hyötyä siitä hetken aikaa toisten lajien kustannuksella.

Luontokadon hillitseminen edistää eläinten hyvinvointia säilyttämällä tai parantamalla luonnonvaraisten eläinten elinympäristöjä. Luonnonvaraisten eläinten elinolosuhteita ja hyvinvointia voidaan edistää esimerkiksi ehkäisemällä elinympäristöjen pirstaloitumista pieniksi, toisistaan irrallisiksi saarekkeiksi, joiden välillä yksilöt ja geenit eivät riittävästi vaihdu.

Vieraslajisten eläinten torjunnassa on otettava huomioon, että myös ne (esimerkiksi supikoira ja minkki) ovat tuntevia yksilöitä.

Pienpetoraudat ovat käytössä erityisesti minkin pyynnissä ja kannanhallinnassa, mutta rautoihin voi jäädä muitakin eläimiä. Ansaraudat voivat aiheuttaa eläimelle kärsimystä, kipua ja tuskaa, jos rautoihin joutunut eläin ei kuole välittömästi. Heti tappavia rautoja ei lain mukaan tarvitse tarkastaa päivittäin, joten rautaan kiinni jäänyt, elossa oleva eläin voi joutua kärsimään pitkäänkin. Raudat on huollettava säännöllisesti ja sijoitettava siten, ettei niistä aiheudu vaaraa ihmisille eikä muille kuin pyydystettäville eläimille. Lainsäädäntö ei kuitenkaan edellytä rautojen toimivuuden testaamista, ja markkinoilla on monenlaisia pyyntirautoja, joita kuka tahansa voi hankkia ja asettaa pyyntiin. Raudat, joiden toimivuutta ei ole testattu, voivat olla suuri riski eläinten hyvinvoinnille.

Lyijyhaulien käyttökielto laajenee

Vesilintujen metsästyksessä lyijyhaulit kiellettiin Suomessa vuonna 1996. Euroopan komission hyväksymä lyijyhaulien käyttökielto kosteikoilla tulee voimaan vuonna 2023. Euroopan unionin kemikaalivirasto (ECHA) on ehdottanut komissiolle lyijyluotien ja -haulien sekä lyijyisten kalastuspainojen käytön yhä tiukempaa rajoittamista. Lyijyä korvaavia haulimateriaaleja on markkinoilla runsaasti. Lyijymyrkytys tappaa joka vuosi etenkin kotkia ja joutsenia, ja on merikotkien yleisin yksittäinen kuolinsyy. Metsästysaseiden luodeista tai kalastusvälineiden painoista peräisin oleva lyijy päätyy petolintujen elimistöön, kun ne syövät metsästyksessä haavoittuneita vesilintuja tai lintujen jäänteitä, joissa on lyijyhauleja tai niiden siruja. Linnut voivat myös nokkia lyijyhauleja tai -painoja kivipiiraansa jauhinkiviksi. Lyijy aiheuttaa anemiaa, vaurioittaa hermostoa ja lamauttaa elimistön toimintaa. Eläin kuolee lyijymyrkytykseen usein hitaasti nääntymällä. Luonnonvarakeskuksen tilastojulkistuksen mukaan vuonna 2021 metsästystilanteissa ammuttiin Suomessa noin 2,6 miljoonaa haulikon patruunaa, joista 37 % oli lyijyttömiä. Kiväärin patruunoita ammuttiin noin 620 000, joista lyijyttömiä oli 27 %.

Kalastusmenetelmät ja -käytännöt vaikuttavat kalojen hyvinvointiin

Ihmisen toiminta vaikuttaa monella merkittävällä tavalla myös vedessä elävien eläinten hyvinvointiin. Jokien patoaminen estää lohikalojen luontaiset kutuvaellukset ja heikentää siten niiden lisääntymismahdollisuuksia ja geneettistä monimuotoisuutta. Jätevedet ja maa- ja metsätalouden valumavedet rehevöittävät vesistöjä heikentäen useiden eläinlajien elinolosuhteita. Veteen päätyvät mikromuovit, roskat ja kemikaalit aiheuttavat hyvinvointiongelmia vesieliöille. Taudinaiheuttajia siirtyy vesistöstä toiseen desinfioimattomien pyyntivälineiden mukana, mikä lisää eläinten sairastumisriskiä. Vesiliikenteestä aiheutuu meluhaittaa ja päästöjä, jotka vaikuttavat eläinten käyttäytymiseen, viestintään, suunnistukseen, stressitasoon ja terveyteen.

Kalastusmenetelmällä on suuri vaikutus pyynnin kohteena olevan kalan hyvinvointiin. Kalastuksessa tulee valita kalaa vähiten vahingoittava, mieluiten aktiivinen pyyntimenetelmä. Kalan kokeman stressin kannalta merkittävää on aika, jonka kala joutuu olemaan elävänä pyyntivälineessä ja ilmassa. Kalastusvälineet on koettava säännöllisesti ja riittävän usein, jotta kalat eivät joudu olemaan pitkään esimerkiksi takertuneena verkkoon. Viime vuosina suosiota kasvattaneessa pyydä ja päästä -kalastuksessa saaliiksi saatu kala vapautetaan takaisin veteen. Pyydä ja päästä -kalastus (catch and release, CR) voi vahingoittaa kalaa ja altistaa sairauksille, kuten vesihomeelle. Menetelmä aiheuttaa väistämättä kaloille stressiä ja olosuhteista riippuen voi lisätä kalojen kuolleisuutta huomattavasti.

Saaliskalan nopea tainnutus ja kuoleman varmistaminen ovat tärkeimpiä tekoja kalan hyvinvoinnin huomioimisessa. Hyvä toimintatapa on tainnuttaa kala iskemällä sitä niskaan heti vedestä noston jälkeen ja varmistamalla kalan kuolema verestämällä se välittömästi tainnutuksen jälkeen. Tämä pätee kaikkeen kalastukseen, myös kalastuskilpailuihin.

Liikenne tappaa luonnonvaraisia eläimiä

Tieliikenteessä loukkaantuu ja kuolee huomattava määrä eläimiä. Maailmanlaajuisesti tieliikenne on toiseksi tärkein ihmisestä aiheutuva selkärankaisten eläinten kuolinsyy. Tilastokeskus tilastoi vain sellaisia tieliikenteen riistaonnettomuuksia, joista aiheutuu vaaraa ihmisille. Suomen tieliikenteessä kuolee vuosittain arviolta kolmesta neljään miljoonaa lintua, miljoona nisäkästä, miljoona sammakkoeläintä ja noin 200 000 matelijaa. Hyönteisiä kuolee liikenteessä eniten, mutta niiden lukumääristä ei ole edes arviota.

Liikenteen kielteisiä vaikutuksia eläimiin voidaan lieventää esimerkiksi rakentamalla tien alittavia tai ylittäviä kulkuväyliä. Tiesiltojen alla olevat kuivat väylät vähentävät tehokkaasti pienten ja keskisuurten maaeläinten liikennekuolleisuutta. Eläinten liikennekuolemien ennaltaehkäisemiseksi tarvitaan paitsi eläimille rakennettavia väyliä teiden yli tai ali, myös kuljettajien koulutusta. Eläinonnettomuuksien ehkäisyssä ennakointi, ajonopeuden rauhoittaminen ja huolellinen tienpientareiden tarkkailu ovat avainasemassa.

Liikenne on arvion mukaan vastuussa jopa 65 % eräiden lintulajien kuolleisuudesta, 15 % nisäkkäiden ja sammakkoeläinten kuolleisuudesta ja 5 % matelijoiden kuolleisuudesta. Pienikokoiset eläimet yleensä kuolevat törmäyksissä. Hirvieläimistä kuolee tai lopetetaan onnettomuuspaikalle lajista riippuen noin kolme neljästä.

Lintuja kuolee liikenteessä etenkin alkukesällä, nisäkkäiden kuolleisuus taas ajoittuu voimakkaimmin syksyyn. Hirvieläinonnettomuuksien määrä on runsaimmillaan syksyllä, ja hirvikolareiden määrä on suoraan yhteydessä hirvikannan kokoon. Riistaonnettomuuksien määrä on kasvanut vuosien saatossa; vuonna 2020 riistaonnettomuuksia sattui yli 14 000.

Tieliikenteen vaikutusta Suomen luonnonvaraisten eläinten hyvinvointiin tulee tutkia. Tehokkaat, tiedossa olevat menetelmät eläinten kulun mahdollistamiseksi teiden yli ja ali tulee ottaa käyttöön.

Luonnonvaraisten eläinten kuolleisuudesta ei ole tarkkoja tietoja

Luonnonvaraisten eläinten kuolinsyistä ei ole tarkkoja tilastoja, koska vain pieni osa kuolleista eläimistä päätyy tutkittavaksi. Tunnettuja kuolinsyitä ovat muun muassa tapaturmat, liikenneonnettomuudet, petoeläimen tai ihmisen saaliiksi joutuminen, nälkään nääntyminen sekä taudit. Ruokavirasto seuraa luonnonvaraisten eläinten tauteja Suomessa ja julkaisee vuosittain Eläintaudit Suomessa -raportin, jossa on tietoa myös luonnonvaraisten eläinten tautitilanteesta. Kesällä 2023 korkeapatogeenista H5N1-lintuinfluenssaa tavattiin Suomessa useissa luonnonvaraisissa linnuissa. Lintuinfluenssa levisi myös turkiseläimiin, ja viranomaiset määräsivät satoja tuhansia turkiseläimiä lopetettavaksi taudin vuoksi. Muuntunutta virusta löytyi useammalta turkistilalta, ja viruksen havaittiin tarttuneen myös turkiseläinten välillä.

Lue lisää raportista: Luonnonvaraisten eläinten hyvinvointi

 

Koe-eläinten hyvinvointi

Suomessa eläinkokeita säätelee laki tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta. Lain tarkoituksena on suojella koe-eläimiä tarpeettomalta kärsimykseltä. Eläimiä saa käyttää tieteellisiin tai opetustarkoituksiin vain tarpeellisista ja tärkeistä syistä. Tällöinkin eläimiä on käytettävä mahdollisimman vähäinen määrä ja niiden kärsimän kivun, tuskan ja muun haitan määrä on minimoitava.

EU:ssa koe-eläintoimintaa säätelee direktiivi tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta (nk. koe-eläindirektiivi). Direktiiviin on kirjattu tavoite korvata elävillä eläimillä tieteellisiin ja opetustarkoituksiin tehtävät toimenpiteet kokonaisuudessaan heti, kun se on tieteellisesti mahdollista. Direktiivin avulla pyritään helpottamaan ja edistämään vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä ja varmistamaan niiden eläinten suojelun korkea taso, joita edelleen on käytettävä toimenpiteissä. Eettiset näkökohdat ovat keskeisiä, ja koe-eläinten käytöltä vaaditaan vahvoja ja loogisia perusteita.

Suomessa käytetyt koe-eläimet ovat useimmin hiiriä (45–61 % kaikista koe-eläimistä vuosina 2015–2022). Myös rottia (9–18 %), seeprakaloja (5–12 %) ja muita kaloja (0,3–24 %) käytetään paljon. Suomessa tehtyjen eläinkokeiden määrä ei ole merkittävästi muuttunut viimeisten kahdeksan vuoden aikana: toimenpiteitä tehdään vuosittain noin 82 000–105 500 eläimelle (kuva 4). Lisäksi kehitetään ja ylläpidetään geenimuunneltuja koe-eläinkantoja (n. 4 200–11200 yksilöä vuodessa; kuva 5).

Suomessa tehtävät eläinkokeet liittyvät pääasiassa perustutkimukseen ja soveltavaan sekä translationaaliseen tutkimukseen, joilla pyritään lisäämään tietoa sairauksista ja niiden hoidosta. Koe-eläimiä kasvatetaan ja käytetään myös muihin kuin tutkimustarkoituksiin, esimerkiksi lakisääteiseen turvallisuustestaukseen, vasta-ainetuotantoon ja ammatillisen osaamisen ylläpitoon (kuva 6).

Eläinkokeet luokitellaan neljään luokkaan sen mukaan, miten vakavaa kärsimystä ne aiheuttavat koe-eläimelle. Lievää, kohtalaista tai vakavaa kärsimystä aiheuttavien kokeiden lisäksi tehdään kokeita, joissa koetoimenpiteet tehdään nukutetulle eläimelle ja eläin lopetetaan kokeen päätteeksi, tai kudokset ja muut tarvittavat näytteet kerätään lopetetusta eläimestä. Näiden kokeiden vakavuusluokitus on ’ei toipumista’. Eläimille tehtävien toimenpiteiden vakavuusjakauma ei ole merkittävästi muuttunut viimeisten kahdeksan vuoden aikana. Yleisimmin toimenpiteet aiheuttavat koe-eläimille lievää tai kohtalaista kärsimystä. Vakava- ja ei toipumista -luokan kokeita tehdään vähiten. (kuva 7)

Varsinaisten kokeiden ohella koe-eläimille voi aiheuttaa kärsimystä myös niiden perimä: osa käytettävistä koe-eläinkannoista on muunneltu geneettisesti niin, että niillä on esimerkiksi synnynnäinen immuunipuute tai perinnöllinen alttius sairastua tiettyyn tautiin. Perinnöllisen haitan vakavuudesta ja sen ilmenemisiästä riippuen eläin voi kokea huomattavaakin kärsimystä elämänsä aikana, vaikka ei joutuisi yhteenkään koetoimenpiteeseen. Toisaalta kaikki geneettisen muuntelun avulla tuotetut ominaisuudet eivät aiheuta eläimille kärsimystä. (kuva 8)

Koe-eläimiä voidaan tietyin edellytyksin käyttää uudelleen eli hyödyntää samaa eläintä eri tutkimuskokonaisuuksissa. Uudelleenkäyttö on suhteellisen harvinaista: vuosina 2015–2022 vain 0,15–1,1 % kaikista käytetyistä koe-eläimistä on käytetty uudelleen toisessa kokeessa.

Koe-eläinten käyttöön tarvitaan lupa, ja käytön hyötyjen on oltava suhteessa niille aiheutuvaan haittaan. Eläinkokeiden käyttöä valvovat aluehallintovirastot. Koe-eläinlaitosten toiminnan valvonta perustuu riskinarviointiin. Tarkastuksia tehdään eri taajuudella riippuen laitoksen riskitasosta, joka määräytyy muun muassa tehtävien kokeiden luonteen ja aiempien valvontatulosten perusteella. Tarkastuksissa on havaittu pääasiassa kohtalaisia ja vähäisiä puutteita. Vakavia tai syyteharkintaan johtavia puutteita on havaittu vain harvoin. (Kuva 9)

Aluehallintoviraston mukaan kohtalaisten puutteiden väheneminen viime vuosina on ilahduttava muutos, jonka voi katsoa johtuvan säännöllisestä valvonnasta. Vuonna 2022 täysin kunnossa olevia tai vähäistä ohjausta tarvitsevia laitoksia oli 98 % tarkastetuista laitoksista (88 % vuonna 2021). Puutteiden väheneminen vaikuttaa riskiperusteisen valvonnan suunnitteluun siten, että tarkastustiheys alenee eli vuosittain on tarpeen tarkastaa vähemmän toimijoita ja laitoksia. Koronaepidemiavuonna 2020 tarkastuksia tehtiin vain yhdelle laitokselle.

Kansallisista toimijoistamme etenkin 3R-periaatetta edistävä Fin3R-keskus, tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta TOKES, Tampereen yliopiston FHAIVE-keskus, eläinkokeiden lupahakemukset käsittelevä hankelupalautakunta ja koe-eläinlaitosten omat hyvinvointiryhmät ovat tärkeässä roolissa. Myös alan yhdistykset, kuten Fincopa ja FinLAS tekevät merkittävää työtä koe-eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.

EU seuraa eläinkokeiden määriä ja vakavuusluokkia (tiedot löytyvät komission kertomuksista ja ALURES-tietokannasta) ja pyrkii edistämään eläinkokeiden korvaamista ja vähentämistä. Kosmetiikan testaaminen eläimillä on kielletty EU:ssa, ja unioni aikoo vahvistaa kieltoa edelleen. Kielto ei kuitenkaan ole aukoton, koska kosmetiikan ainesosia voidaan käyttää muihinkin tarkoituksiin kuin kosmetiikkaan, ja silloin niiden turvallisuus on testattava. Komissio aikoo tukea eläinkokeiden vähentämistä tutkimuksessa, koulutuksessa ja opetuksessa edelleen.

Lue lisää raportista: Koe-eläinten hyvinvointi

 

Tuotantoeläinten hyvinvointi

Tuotantoeläinten omistaminen ja pito on elinkeinotoimintaa, jota tuetaan kansallisin julkisin varoin sekä EU-varoin. Julkisten varojen käyttöä valvotaan, jotta voidaan todentaa sitoumusehtojen noudattaminen (tai noudattamatta jättäminen).

Olennaisena osana tuotantoeläimen elämään ja hyvinvointiin kuuluvat myös teuraskuljetus, tainnutus ja teurastus (tai lopetus). Tuotantoeläinten hyvinvoinnin arvioinnissa käytetään useita mittareita, sillä yksittäinen mittari ei kerro eläimen hyvinvoinnista kokonaisuudessaan.

Avointa tilastotietoa suomalaisten tuotantoeläinten hyvinvoinnista tarvitaan lisää

Maatalouslaskenta on yksi harvoista virallista tilastoista, joka kertoo tuotantoeläinten olosuhteista. Kymmenen vuoden välein toteutettava maatalouslaskenta on maailmanlaajuinen tilastotutkimus, johon vastaaminen on lakisääteistä. Suomessa kyselyyn vastaavat kaikki maatalous- ja puutarhayrittäjät, joita oli viimeisimmän maatalouslaskennan alkaessa vuonna 2021 noin 46 000.

Teurastamolla lihantarkastuksen yhteydessä tehdyistä löydöksistä ja teuraseläinten ruhojen hylkäyksistä löytyy tilastotietoa Ruokaviraston vuosittaisista Elintarviketurvallisuus Suomessa -tilastojulkaisuista. Ruokavirasto myös julkaisee vuosittain viranomaisten tekemien eläinten hyvinvointivalvontojen tulokset.

Tilastotietoa nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevasta (terveys-, kuolleisuus-, hoito- ja olosuhdetiedot) ja sikaloiden terveysluokitusrekisteri Sikavasta voi saada pyytämällä tietoja ETT ry:ltä. Lypsykarjatilojen olosuhdetietoja voi pyytää ProAgrialta, joka ylläpitää tuotosseurantakarjojen Tonkka-olosuhdetietokantaa.

Faba osuuskunta auttaa karjanomistajia eläinten jalostuksessa, lisääntymisessä ja terveydessä sekä eläinaineksen tuottavuuden kehittämisessä. Faba tuottaa avointa tietoa esimerkiksi lypsylehmien sairauksien hoidoista ja sorkkaterveydestä.

Suomen eläintilat laajasti mukana elinkeinon ylläpitämissä terveydenhuollon järjestelmissä

Tuotantoeläinten terveys on Suomessa ollut kauan hyvällä tasolla. Hyvä eläinterveys vähentää lääkitystarvetta ja edistää eläinten hyvinvointia. Yritykset, kuten teurastamot, meijerit ja munapakkaamot, ostavat tuottajilta eläimiä ja/tai niistä saatavia tuotteita. Eläinten hyvinvoinnin hyvän tilan varmistaminen on yrityksille tärkeää laatu-, kestävyys- ja eettisestä näkökulmasta. Suomalaiset teurastamot, meijerit ja munapakkaamot rahoittavat Eläinten terveys ETT ry:n toimintaa. ETT ry koordinoi kansallista eläinten terveydenhuoltoa sekä ohjaa eläinaineksen ja rehujen maahantuontia. Yli 95 % Suomessa tuotetusta maidosta, naudanlihasta ja sianlihasta tuotetaan tiloilla, jotka kuuluvat ETT ry:n koordinoimiin nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevaan tai sikaloiden terveysluokitusrekisteri Sikavaan.

Lintuinfluenssa on merkittävä haitta Suomen hyvälle eläintautitilanteelle

Kesän 2023 lintuinfluenssaepidemian leviäminen turkiseläimiin oli vakava isku hyvään suomalaiseen eläintautitilanteeseen. Lintuinfluenssa voi aiheuttaa turkiseläimille kärsimystä ja heikentää merkittävästi turkiseläinten hyvinvointia. Turkiseläinten olosuhdevaatimuksiin kaivataan pikaisesti parannuksia, jotta olosuhteet täyttävät uuden eläinten hyvinvointilain vaatimukset esimerkiksi eläinten olennaisten käyttäytymistarpeiden toteuttamisen osalta.

Teurastettavien eläinten yksilömäärä kasvanut kymmenessä vuodessa yli kahdellakymmenellä miljoonalla

Teuraseläinten yksilömäärät ovat Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvaneet merkittävästi. Vuonna 2011 Suomen teurastamoissa teurastettiin noin 60 miljoonaa eläintä, kun vuonna 2021 yksilömäärä oli jo 84 miljoonaa. Teuraseläinten yksilömäärien valtava kasvu johtuu broilerilintujen teurasmäärien kasvusta. Vuonna 2011 siipikarjan lintuja teurastettiin noin 57 miljoonaa yksilöä, kun vuonna 2021 teurasmäärä oli jo 82 miljoonaa yksilöä. Kirjolohen teurasmäärät ovat myös todennäköisesti kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vuonna 2022 kirjolohia teurastettiin noin 15 miljoonaa kg, kun vastaava luku vuonna 2010 oli noin 11 miljoonaa kg. Muista teuraseläimistä poiketen kasvatettujen kalojen teurasmääriä ei lasketa eläinyksilöinä. Nautojen ja sikojen teurasmäärät ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana jonkin verran laskeneet ja lampaiden sekä vuohien teurasmäärät hienoisesti kasvaneet.

Teuraseläin on tilalla voinut elää hyvänkin elämän, mutta lastaus, kuljetus ja purku teurastamolle on eläimelle aina stressaavaa. Toivottava kehitys olisi, että eläin voisi syntyä kasvatustilalle, elää siellä hyvän elämän ja päätyä teuraaksi kotitilallaan ilman, että eläintä joudutaan kuljettamaan teurastamolle. Liikkuva teurastamo voi mahdollistaa tällaisen kehityksen. EU-lainsäädäntö mahdollistaa nyt jo tilateurastuksen tietyille eläimille tietyin ehdoin.

Munivien kanojen pito-olosuhteet muuttuneet häkeistä lattiakanalohin

Munivien kanojen pito-olosuhteet ovat muuttuneet nopeasti virikehäkeistä kohti lattiakanaloita. Nyt jo suurin osa kananmunista tuotetaan lattiakanaloissa. Suomessa munituista kananmunista puolet oli vielä vuonna 2020 peräisin virikehäkkikanaloista. Vuonna 2022 enää 28 % A-luokan kananmunista oli peräisin virikehäkkikanaloista, kun suurin osa, 61 %, tuotettiin lattiakanaloissa. Ulkokanaloiden (sisätilat vastaavat tavanomaisia lattiakanaloita) osuus kananmunantuotannosta vuonna 2022 oli Siipikarjaliiton mukaan 4 % ja luomukanaloiden 7 % (kuva 10).

Broilereiden jalkapohjat hyvässä kunnossa

Broilerien terveys on kansainvälisesti katsoen Suomessa hyvällä tolalla; esimerkiksi salmonellaa meillä ei juuri esiinny. Broilerien lakisääteisen jalkapohjien kuntopisteytyksen mukaan lintujen jalkapohjat ovat erinomaisessa kunnossa: vuonna 2020 lähes 99 % Suomessa teurastetuista broileriparvista pääsi alle erinomaisen pisterajan, 20 pistettä (mitä alhaisemmat pisteet, sitä parempi tulos). Jalkapohjaindeksi perustuu koko EU:n kattavaan broilerien hyvinvointidirektiiviin. Broilerien kasvatuksessa käytetään Suomessa lähes yksinomaan nopeasti kasvavaa eläinainesta, jolla on omat hyvinvointiriskinsä.

Lehmien liikkumismahdollisuudet navetassa lisääntyneet, laidunnus vähentynyt

Pihattolehmien osuus lypsylehmistämme on kasvanut: ProAgrian tuotosseurantaan kuuluvien tilojen lehmistä noin 70 % elää pihatoissa, kun vielä vuonna 2013 yli puolet lehmistä eli kytkettyinä parsinavetoissa (kuva 11).

Laitumelle pääsevien lypsylehmien osuus on maatalouslaskennan tietojen perusteella vähentynyt vuodesta 2010 vuoteen 2020 (kuva 11). Vuonna 2010 pääsi laitumelle 87 % lypsylehmistä, kun osuus vuonna 2020 oli enää 72 %. Muiden kuin lypsykarjan nautojen laitumelle pääsevien osuus kuitenkin kasvoi: vuonna 2010 muista kuin lypsykarjan naudoista pääsi laitumelle 58 %, kun vuonna 2020 laitumelle pääsevien muiden nautojen osuus oli jo 68 % (kuva 12). Lypsylehmiä, hiehoja, sonneja ja vasikoita pidetään yhä merkittävissä määrin kokoaikaisesti sisällä ilman, että ne pääsevät ulos jaloittelemaan tai laiduntamaan.

Aikuisille naudoille ei ole vähimmäistilavaatimuksia muussa kuin luomutuotannossa. Tilanteeseen saataneen korjaus uuden EU-hyvinvointilainsäädännön myötä sekä kansallisesti nautojen suojelun asetuksen uudistamisen yhteydessä.

Vuonna 2022 lypsylehmiä hoidettiin Faban tilaston mukaan eniten hedelmällisyyshäiriöiden (25 eläinlääkärin tekemää hoitomerkintää 100 lehmää kohti) ja utaresairauksien (20 eläinlääkärin tekemää hoitomerkintää 100 lehmää kohti) vuoksi. Sataa lehmää kohti eläinlääkärin hoitomerkintöjä kertyi vuonna 2022 kaikkiaan 81.

Vasikoiden sarvenaiheiden tuhoaminen eli nupoutus eläinlääkärin tekemänä (kivunlievityksessä ja rauhoituksessa) on yleistynyt nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmä Nasevaan kuuluvilla tiloilla. Vain pari prosenttia nupoutuksista tekee tuottaja itse ilman kivunlievitystä. Vuonna 2012 näin toimittiin vielä 24 %:ssa nupoutuksista.

Vasikoiden kuolleisuus ei ole laskenut. Vasikkakuolleisuuden mediaani tuotosseurantatiloilla vuonna 2020 oli 6,7 %, kun se vuonna 2015 oli 6,3 %. Vasikkakuolleisuusluvulla tarkoitetaan kuolleena syntyneiden ja alle kolmen kuukauden ikäisenä kuolleiden vasikoiden osuutta kaikista syntyneistä vasikoista.

Lypsykarjatiloilla ripulit ovat tavanomaisia pikkuvasikoilla, ja hengitystietulehdukset leviävät vasikkakasvattamoissa. Vasikoiden olosuhteisiin, ruokintaan ja hoitoon panostaminen parantaa vastustuskykyä ja hyvinvointia. Ternimaidon saanti pian syntymän jälkeen on keskeistä vastustuskyvyn kehittymisen kannalta. Lypsylehmien tuottama ternimaito ei aina ole riittävän vasta-ainepitoista, kun taas pihvikarjoissa tätä ongelmaa ei esiinny.

Katso video: Apulaisprofessori Heli Simojoki Helsingin yliopistosta luennoi vasikkaterveydestä eläinsuojeluasiamiehen ja Eläinten hyvinvointikeskuksen nautojen hyvinvointiwebinaarissa

ProAgrian tuotosseurannan maitotiloilla 96 % vasikoista saa maidon tuttiämpäristä, tuttipullosta tai juottoautomaatista imemällä. Tutti- tai automaattijuotto tarjoaa vasikalle luontaisen tavan imeä ja on siten vasikan hyvinvoinnille parempi kuin juotto suoraan ämpäristä.

Häkitön porsiminen yleistynyt

Emakoiden vapaa porsiminen ja imetys ovat yleistyneet Suomessa. Vapaaporsitukseen siirtymistä ovat edesauttaneet erilaiset viljelijätuet, kuten eläinten hyvinvointikorvaus ja korotettu investointituki. Iso osa emakoistamme porsii silti yhä liikkumista voimakkaasti rajoittavissa häkeissä.

Karjuporsaiden kirurginen kastraatio loppuu

Karjuporsaiden kirurgisesta kastraatiosta on päätetty luopua vuoteen 2035 mennessä. Ennen sitä otetaan käyttöön pakollinen kivunlievitys ja puudutus kirurgisen kastraation yhteydessä.

Osittainen rakolattia yleisin sikojen karsinoissa

Sikojen jalkojen alla on sikaloissamme yleisimmin osittainen rakolattia (vuonna 2010 83 %:ssa sikaloista ja vuonna 2020 85 %:ssa sikaloista). Kokonaan rakolattiaisten sikaloiden osuus on kasvanut hieman (vuonna 2010 4,2 % ja vuonna 2020 5,1 %). Suomalaiset siat eivät juuri pääse ulkoilemaan: ulkoilumahdollisuuden sioille tarjosi vuonna 2020 vain 0,1 % sikaloistamme. Tiedot käyvät ilmi maatalouslaskennan tuloksista. (kuva 13)

Kuva 13. Sikaloiden lattiatyypit

Pitkät kuljetukset stressaavat eläimiä

Tuotantoeläimet joutuvat kuljetettaviksi viimeistään teuraskuljetusmatkalla. Joitakin tuotantoeläimiä kuljetetaan muutenkin, kuten maidontuotantotiloille syntyviä sonnivasikoita kasvatettavaksi lihantuotantotiloille ja broilerikananpoikia hautomoista kasvatustiloille. Kuljetus aiheuttaa aina stressiä tuotantoeläimelle ja siten haittaa eläimen hyvinvoinnille. Broileritipujen kuoriutumisen jälkeinen kuljetus voitaisiin välttää kuljettamalla munat kasvatushalliin ennen kuoriutumista.

Suomessa etäisyydet ovat pitkä, joten tiettyjen eläinryhmien kuljetusajat voivat venyä pitkiksi. Tällainen tilanne on erityisesti joissain tapauksissa nautojen teuraskuljetuksissa. Kansallisissa alle sadan kilometrin vasikkakuljetuksissa vasikoiden on oltava vähintään kymmenen vuorokauden ikäisiä.

Hiilidioksiditainnutus heikentää hyvinvointia elämän loppuvaiheessa

Siat, broilerikanat ja kirjolohet tainnutetaan teurastamoissa yleisimmin hiilidioksidikaasulla, joka heikentää eläinten hyvinvointia elämän loppuvaiheessa. Hiilidioksidi on hapan kaasu, jonka hengittäminen aiheuttaa kipua ja tukehtumisen tunnetta.

Teurastamolla lihantarkastuksen yhteydessä tehdyistä löydöksistä ja teuraseläinten ruhojen hylkäyksistä löytyy avoin tilasto Ruokavirastosta. Tuotantoeläinten ruhoja voidaan teurastamolla hylätä osittain tai kokonaan. Ruhohylkäyksestä päättää teurastamolla työskentelevä tarkastuseläinlääkäri. Ruhon hylkääminen voi kertoa puutteista teurastettavan eläimen hyvinvoinnissa. Eläin, jonka ruho päätyy kokonaan tai osittain hylättäväksi, on todennäköisesti voinut huonosti jossain vaiheessa elämäänsä.

Uudistuvaa EU-lainsäädäntöä eläinten hyvinvoinnista seurattava tarkasti

EU:n eläinten hyvinvointilainsäädännön kehittyminen paremmin eläinten hyvinvointivaatimuksia vastaavaksi edistää eurooppalaisten tuotantoeläinten hyvinvointia. EU-lainsäädännön kehittämisellä voidaan osaltaan myös edistää eläinten hyvinvointia maalimanlaajuisesti kauppasopimusten kautta. EU:n ja ulkopuolisten maiden kauppasopimuksiin on jo nyt asetettu eläinten hyvinvointia parantavia ehtoja.

Lue lisää raportista: Tuotantoeläinten hyvinvointi

 

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvointi

Lemmikkieläinten määristä ei tarkkaa tietoa

Lähes joka kolmannessa suomalaiskodissa asuu lemmikkieläin: Tilastokeskuksen tuorein tieto vuodelta 2016 kertoo, että suomalaiskodeissa oli tuolloin 700 000 koiraa ja 590 000 kissaa. Hevosia Suomessa on noin 72 200 (vuonna 2022). Kissojen määrä Suomessa on todellisuudessa suurempi, sillä Tilastokeskuksen arvio ei sisällä villiintyneinä eläviä populaatiokissoja. Rotukissoja rekisteröidään vuosittain 2000–4000, mutta valtaosa kissoistamme on rekisteröimättömiä maatiais- tai kotikissoja. Muita lemmikkinä pidettäviä eläimiä ovat esimerkiksi kanit, jyrsijät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet ja akvaariokalat. Näiden eläinten määristä ei ole saatavilla luotettavaa tilastotietoa.

Merkintä- ja rekisteröintivelvoite koskemaan hevosten lisäksi myös koiria ja kissoja

Suomessa ei ole ollut pakollista merkintä- ja rekisteröintivelvoitetta muille lemmikkieläimille kuin hevosille. Vuonna 2023 avattiin kansallinen viranomaisrekisteri kaikille koirille, ja kissoille on tulossa vastaava rekisteri vuonna 2026. Muiden lemmikkinä pidettävien eläinten rekisteröintiä meillä ei vaadita.

Merkintä- ja rekisteröintivelvoitteen tarkoituksena on parantaa lemmikkieläinten hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta sekä ehkäistä eläintautien leviämistä. Merkinnän avulla eläin voidaan tunnistaa ja yhdistää omistajaansa, mikä helpottaa esimerkiksi kadonneiden tai hylättyjen eläinten löytymistä.

Lemmikkieläinten pitoon käytettävä rahamäärä kasvaa vuosi vuodelta

Lemmikkieläinten asema on muuttunut viime vuosina, ja lemmikkeihin panostetaan enemmän rahaa kuin ennen. Panostus ei kuitenkaan kohtele kaikkia lajeja tasapuolisesti, sillä esimerkiksi koirien hankintaan, tarvikkeisiin, ruokiin ja eläinlääkärikäynteihin kulutetaan huomattavasti enemmän rahaa kuin kissoihin.

Suomalaiset kotitaloudet kuluttivat vuonna 2016 lemmikkeihin reilut 925 miljoonaa euroa. Luvussa oli jo tuolloin huomattavaa kasvua verrattuna vuoteen 2012, jolloin lemmikkeihin käytettiin noin 700 miljoonaa euroa. Luvut sisältävät uusien lemmikkieläinten hankinnan, ruoat, tarvikkeet, lääkkeet, vakuutukset, eläinlääkäripalvelut sekä muut lemmikkieläinpalvelut.

Lemmikilliset kotitaloudet käyttivät vuonna 2016 keskimäärin 1 000 euroa lemmikkieläinten tuotteisiin, palveluihin ja uusien lemmikkien hankintaan. Tämä on 330 euroa enemmän kuin vuonna 2012. Kulutuksen kasvu johtui erityisesti eläinlääkäriin ja muihin lemmikkipalveluihin käytetystä rahamäärästä, joka nousi 130 eurosta 300 euroon lemmikkitaloutta kohti.

Lemmikkieläinten ylläpitämiseen liittyy monia kustannuksia, jotka vaihtelevat eläinlajista riippuen. Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan arvion mukaan esimerkiksi koiran omistaminen maksaa 670–1 960 euroa vuodessa ja hevosen pito 3 600–14 400 euroa vuodessa. Kissan ylläpito maksaa yli 1 000 euroa vuodessa ja kaninkin jopa 1 000 euroa vuodessa. Nämä luvut kertovat vain keskimääräisistä kuluista, eivät eläimen hankintahinnasta tai odottamattomista kuluista, kuten sairauksista tai loukkaantumisista johtuvista eläinlääkärikuluista.

Lemmikkieläinten jalostus tuottaa edelleen hyvinvointihaittoja

Lemmikkieläinten hyvinvointia heikentää liioitellusti ulkonäköominaisuuksiin perustuva jalostus, joka aiheuttaa eläimille terveys- ja käyttäytymisongelmia. Jalostuksesta aiheutuvat ongelmat koskevat useita lemmikkinä pidettyjä lajeja, kuten rotukoiria ja -kissoja, kaneja ja akvaariokaloja.

Yksinomaisesti ja liioitellusti ulkonäköominaisuuksiin perustuva lemmikkieläinten jalostus voi aiheuttaa eläimelle myös perinnöllisiä sairauksia ja pitkäaikaistakin kärsimystä. Esimerkiksi lyhytkalloisuus altistaa eläimen monille perinnöllisille sairauksille ja vioille. Lyhytkalloisella eläimellä voi olla hengitys-, hampaisto-, lisääntymis-, silmä-, iho- ja ruuansulatuskanavan ongelmia. Liioitellun lyhyen kallon muodon jalostaminen on eläinsuojelulain vastaista, sillä laissa on kielletty jalostus, josta voi aiheutua eläimelle kärsimystä tai merkittävää haittaa eläimen terveydelle tai hyvinvoinnille. Luonnonvarakeskuksen, Ruokaviraston ja maa- ja metsätalousministeriön tuoreiden selvitysten (2020, 2023) mukaan hyvinvointihaittaa aiheuttava koiranjalostus on lopetettava ja asetettava valvontakriteerit viranomaisten työkaluiksi.

Vuoden 2024 alussa voimaan astuva eläinten hyvinvointilaki ja sen nojalla annettavat asetukset tulevat edistämään olennaisesti lemmikkieläinten hyvinvointia. Lain mukaan jalostuksessa saa jatkossa käyttää vain fyysisesti ja psyykkisesti terveitä eläimiä, joiden voidaan olettaa periyttävän näitä ominaisuuksia myös jälkeläisilleen (lue lisää uuden lainsäädännön vaikutuksista lemmikkinä pidettävien eläinten hyvinvointiin täältä).

Lue lisää raportista: Seura- ja harrastuseläinten hyvinvointi