fbpx Siirry sisältöön
Takaisin

Monitieteinen tutkimus avaa uusia näkökulmia eläinten hyvinvointiin

yhteiskunnallinen eläintutkimus toimii eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi; kuvassa lampaita

1990-luvulta lähtien uusi monitieteinen eläintutkimuksen ala on kasvanut nopeasti. Uuden tutkimusalan ytimessä on yhteiskunta- ja kulttuuritieteellinen tutkimus. Mutta mitä hyötyä ihmistieteellisestä tutkimuksesta on eläinten hyvinvoinnille, esimerkiksi niille yli 80 miljoonalle tuotantoeläimelle, jotka Suomessa vuosittain teurastetaan? Sosiologi Salla Tuomivaara pohtii vieraskynäkirjoituksessaan uusien tutkimusalojen merkitystä eläinkäsityksemme muokkaajina. 

Monitieteinen eläintutkimus avaa uusia näkökulmia siihen, mitä emme muuten näkisi

Teurastaminen on hyvin suurta eläinmäärää koskeva toimenpide, jonka puitteet ovat jo kauan olleet suurelle yleisölle pitkälti saavuttamattomia. Teurastamoissa vierailevat säännöllisesti vain niissä työskentelevät ihmiset ja esimerkiksi tiedotusvälineiden edustajien on yleensä vaikea päästä kuvaamaan teurastamoiden olosuhteita. Teurastaminen myös herättää ihmisissä tunteita eikä moni mahdollisuuden avautuessakaan halua nähdä teurastusta. Näiden epämukavien tunteiden takia elintarvikealakaan ei halua juuri esitellä teurastusta.

Kulttuurinen ja yhteiskunnallinen eläintutkimus on kuitenkin tuottanut paljon tutkimustietoa teurastamisesta. Tämä tieto kertoo niin teurastustoiminnan teollistumisesta, ihmisten suhtautumisesta teurastamiseen, teurastamotyöntekijöiden kokemuksista työstään kuin esimerkiksi siitä prosessista, joka kulttuurissamme vaaditaan, jotta elävä – empatiaakin herättävä – eläin muuttuu lihaksi, elintarvikkeeksi, eikä esimerkiksi luotaantyöntäväksi raadoksi. Yhteiskunta- ja kulttuuritieteellinen tutkimus katsoo teknisiksi, rationaalisiksi tai itsestäänselvyyksiksi katsottujen prosessien, käytäntöjen ja ajattelutapojen taakse ja osoittaa miten ne ovat rakentuneet sosiaalisesti ja kulttuurisesti ja miten tällaiset käytännöt vaihtelevat esimerkiksi ajassa ja paikassa.

Tämän tutkimustiedon avulla voimme avata esimerkiksi kysymystä siitä, miten tulemme toimeen moderneille yhteiskunnille tyypillisten, keskenään hyvin ristiriitaisten eläinsuhteidemme kanssa: Miten voimme sekä helliä läheisimpiä lemmikkejämme että pyörittää kymmenien miljoonien eläinten teurastusjärjestelmää? Miksi hyväksymme yksien tuntevien olentojen ennenaikaisen tappamisen ja syömisen ja kammoamme vastaavaa toisten kohdalla? Vastaus koostuu esimerkiksi kulttuurisista luokitteluista, normeista ja etäisyyden ja läheisyyden säätelystä.

Yhteiskunnallisen eläintutkimuksen tarve nousi luonnontieteellisen tutkimuksen tuloksista

Eläinten kohtelu, etenkin eläinten tehotuotanto alkoi nousta yhteiskunnalliseksi kiistakysymykseksi 1970–1980-lukujen mittaan. Filosofi Peter Singerin vuonna 1975 julkaistua teosta Animal Liberation (suom. Oikeutta eläimille) seurasivat eläinoikeusliikkeen kasvun vuodet. Tämä oli osin seurausta uudesta eläimiä koskevasta tutkimustiedosta. Nopeasti lisääntynyt ymmärrys esimerkiksi muiden eläinten kognitiivisista ja sosiaalisista kyvyistä pakotti arvioimaan uudelleen eläinkuvaamme ja eläinten kohtelua. Toisaalta tästä politisoitumisesta seurasi tarve uudenlaiselle eläintutkimukselle, samalla tavoin kuin yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus seurasi aikanaan ympäristöliikkeen kasvua.

Ihmisen tekemä luokittelu määrittelee eläimen aseman yhteiskunnassa

Luonnontieteiden puolella eläinten hyvinvointitutkimus kehittyi tuottamaan tietoa etenkin ihmisten käyttämien eläinten kohtelusta ja sen vaikutuksesta eläimiin. Ihmistieteiden puolella alettiin tehdä tutkimusta asenteistamme eläimiä kohtaan, eläinten yhteiskunnallisen aseman muutoksesta ja ihmisten ja muiden eläinten välisestä vuorovaikutuksesta. Uutta eläintutkimusta hallitsi alusta lähtien monitieteisyys. Nykyisin human–animal studies tai animal studies -nimikkeiden alla tehdään tutkimusta lähes kaikki humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä tieteenaloilla.

Uusi monitieteinen eläintutkimus ei kiistä eläintutkimusta pitkään hallinneiden luonnontieteiden ansioita eläinten ymmärtämisessä, mutta se huomauttaa, että eläinten merkitykset ja ihmisten ja muiden eläinten välisten suhteiden luonne eivät avaudu pelkän luonnontieteellisen tutkimuksen avulla. Vaikka tarvitsemme tietoa eläimistä itsestään – mitä ihmistieteellinen eläintutkimus ei juurikaan anna – yhteiskunnassamme eläinten kohtelun ratkaisee tapamme luokitella ja arvottaa kyseinen eläin (esim. Arluke & Sanders 1996, 9). Klassinen esimerkki tästä on ihmisen luomien kategorioiden voima eläinten kohtelussa: Se, millaisten eläinten ryhmään tietty eläinyksilö ihmisen toimesta luokitellaan, ratkaisee sille kuuluvan kohtelun. Turkiskettua ja eläintarhakettua saa kohdella toisistaan poikkeavin tavoin, eikä koirien ja sikojen erilainen kohtelu ja arvostus johdu eläimistä itsestään, vaan meidän suhteestamme niihin.

Asenteet ja käsitykset vaikuttavat tutkimuksenkin taustalla

Eläinasenteita koskeva tieto on tarpeen, kun pohdimme esimerkiksi eläinsuojelulainsäädännön uudistamistarpeita. Meidän on tunnistettava omat kulttuuriset asenteemme, jotta huomaamme esimerkiksi taipumuksemme vaatia tietyille eläimille parempaa kohtelua kuin toisille. Meidän on hyödyllistä ymmärtää, miksi hevosten kiinnipidon kielto on niin paljon helpommin hyväksyttävissä kuin nautojen vastaava. Tämä tieto ei löydy hevosen tai naudan lajityypillisistä ominaisuuksista, vaan näillä eläimillä yhteiskunnassamme olevasta sosiaalisesta ja taloudellisesta merkityksestä. Toisaalta vallitsevat eläinkäsitykset vaikuttavat myös siihen, millaista tieteellistä tutkimusta teemme ja miten tulkitsemme sen tuloksia, myös luonnontieteissä.

Näkökulma eläinsuojelulainsäädäntöön muuttuu, kun muistutamme itseämme siitä, että kuulumme myös itse eläinkuntaan ja alamme pohtia laissa sallitun tarpeellisen hyväksikäytön oikeutusta. Yhteiskuntatieteellisessä eläintutkimuksessa keskeisellä sijalla on ymmärryksemme ihmisen ja muiden eläinten välille rakennetusta erosta ihmisen identiteetin rakennuspalikkana. Historiallinen tieto pyrkimyksistämme määrittää ihmisen ja (muiden) eläinten välistä eroa ja yhtäältä pelko näiden kategorioiden sekoittumisesta taustoittaa niin geeniteknologiaan kuin eläinten oikeuksiin tänä päivänä kohdistuvia pelkoja. Toisaalta yhteiskuntatieteellinen tutkimus on nostanut esiin eläimellistämisen merkitystä ihmisten välisenä alistamisen muotona ja hierarkioiden ylläpitäjänä.

Kriittinen katse eläinkäsitykseemme

Osana laajempaa eläintutkimuksen kenttää kasvoi 2010-luvun mittaan kriittinen eläintutkimus – eläinten asemaan kantaaottava ja eläinten aseman parantamiseen pyrkivä monitieteinen tutkimusalue. Kriittinen eläintutkimus purkaa perinteisiä ihmiskeskeisiä näkökulmia ja sen kehittymiseen on vaikuttanut posthumanistinen ajattelusuuntaus. Tutkimusalueella eläinten asemaa ja kohtelua sekä eläinkäsitystämme tarkastellaan kriittisesti, yhteiskunnallisten valtasuhteiden näkökulmasta. Kriittisen eläintutkimuksen piiristä on noussut sellaisia käsitteitä kuin karnismi eli lihanormi, ja sen piirissä on analysoitu esimerkiksi uudenlaisia tapoja järjestää ne monilajiset yhteisöt, joissa jatkuvasti elämme, mutta jotka nyt perustuvat ihmisen ehdottomaan valta-asemaan ja muiden eläinten hyväksikäyttöön ihmisten ehdoilla.

Teksti: Salla Tuomivaara. Tuomivaara on sosiologi ja yhteiskuntatieteiden tohtori, joka työskentelee post doc -tutkijana Turun yliopistossa.

 

Lue lisää:

Tuomivaara, Salla (2003): Eläimet muuttuvassa yhteiskunnassa – johdatus ihmisten ja eläinten välisten suhteiden sosiologiaan. Julkaisematon sosiologian pro gradu –tutkielma. Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos. Tampereen yliopisto.

Eläinten hyvinvoinnin tutkimus on monitieteistä

Kirjasuosituksia:

Arluke, Arnold & Sanders, Clinton (1996) Regarding animals. Temple University Press, Philadelphia.

DeMello, Margo (2012) Animals and Society. An Introduction to Human-Animal Studies. Columbia University Press.

Donaldson, Sue and Will Kymlicka (2011) Zoopolis: A Political Theory of Animal Rights. Oxford University Press, Oxford.

Joy, Melanie (2010) Why we love dogs, eat pigs and wear cows. An introduction to carnism. Conari Press, San Francisco.

Pachirat, Timothy (2011). Every twelve seconds: Industrialized slaughter and the politics of sight. New Haven, Yale University Press.

Singer, Peter (1991) Oikeutta eläimille. Englanninkielinen alkuteos 1975. Suomentanut ja Suomea koskevin tiedoin täydentänyt Helena Tengvall. WSOY, Helsinki.

Taylor, Nik (2013) Humans, Animals and Society. An Introduction to Human– Animal Studies. Lantern Books, New York.

Taylor, Nik and Twine, Richard (toim.) (2014) The Rise of Critical Animal Studies: From the Margins to the Centre. Routledge, London & New York.

Tuomivaara, Salla (2019) Animals in the Sociologies of Westermarck and Durkheim. Palgrave Macmillan, London.

Vialles, Noëlie (1994) Animal to Edible. Cambridge University Press, Cambridge. Ranskankielinen alkuteos 1987.

 

  • 5
  •  
  •