fbpx Siirry sisältöön
Eläinten hyvinvointi Suomessa III

Politiikka ja talous

eläinten hyvinvointi, politiikka ja talous

Eläinten hyvinvointi kietoutuu talouteen ja politiikkaan etenkin silloin, kun on kyse tuotantoeläimistä. Eläintuotannossa on esimerkiksi käytössä lukuisia viljelijätukia, ja taloudelliset tuet ovat tärkeitä suomalaisen eläintuotannon kannattavuudelle. Hallitusohjelmaan on kirjattu useita eläinten hyvinvointiin vaikuttavia uudistuksia, joista osa on jo toteutunut. Eläinten hyvinvointi Suomessa III -raportin tässä osassa kerrotaan tarkemmin politiikka- ja taloustoimien kytköksistä eläinten hyvinvointiin.

Johdanto

Eläinten hyvinvointikorvauksen, tiettyjen investointitukien sekä luonnonmukaisen tuotannon korvauksen ehdoissa on eläinsuojelusäädösten vähimmäisvaatimukset ylittäviä vaatimuksia eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tukien avulla on mahdollista parantaa tuotantoeläinten hyvinvoinnin tilaa Suomessa. Eläinten hyvinvointikorvaukset ovat suosittuja tuottajien keskuudessa. Niitä maksettiin suomalaisille viljelijöille reilut 61 miljoonaa euroa vuonna 2019. Luonnonmukaisen tuotannon korvauksia (sekä luonnonmukainen eläin- että kasvituotanto) maksettiin vajaat 56 miljoonaa euroa vuonna 2019. Vuoden 2021 talousarvion eläinten hyvinvointikorvausten määräraha on 65 miljoonaa euroa, josta Euroopan unionin rahoitusosuus on 42 prosenttia.

Ravintomenoistamme vajaa puolet kuluu eläinperäisiin tuotteisiin. Suomalainen kulutti vuonna 2019 lihaa noin 80 kg. Lihankulutus laski hieman vuoteen 2018 verrattuna. Kuluttajakansalaisten on mahdollista omista lähtökohdistaan tehdä päätöksiä ja arvioida eläinten hyvinvointitoimien riittävyyttä. Tästä huolimatta kansalaisilla ei välttämättä ole tarpeeksi tietoa, jotta ruokakaupassa voitaisiin tehdä valintoja paremman eläinten hyvinvoinnin puolesta.

Kananmunissa voi valita kanan tuotanto-olojen perusteella neljän tuotantotavan väliltä: virikehäkki-, lattia-, ulko- tai luomukanan munia. Tuotantotavat kertovat paitsi kanamunan hinnasta, myös kanojen elinolosuhteista. Maitotuotteisiin on meijeriyritysten ja vähittäiskaupan toimesta saatu aikaan lehmän olosuhteista ja resursseista kertovia brändejä. Vapaan lehmän maito -sanat maitopurkissa kertovat lehmän elävän kytkemättömänä pihattonavetassa, ja joissakin brändeissä vapaus sisältää myös ulospääsyn ja laidunnuksen. Lihalaaduissa ei ole nimenomaan eläinten hyvinvoinnista kertovia tuotemerkkejä, vaikkakin luomulihaa ostamalla voi varmistaa eläinten eläneen väljemmissä ja virikkeellisimmissä olosuhteissa ja päässeen jossain vaiheessa elämäänsä ulos.

Kiinnostus hyönteisten käytön mahdollisuuksista ihmisten ravinnoksi on alkuinnostuksesta hieman hiipunut. Hyönteisten hyvinvointiin vaikuttavat seikat tulee selvittää ennen niiden suurimittaista tuotantoa ihmisten ravinnoksi ja eläinten rehuksi.

Toisin kuin edelliseen hallitusohjelmaan, Sanna Marinin hallituksen ohjelmaan on kirjattu useita eläinten hyvinvointia edistäviä toimia, ja osa niistä on jo toteutettu. Myös media käsittelee eläinten oikeuksia yhä useammin. Toivomus eläinten perusoikeuksien lisäämisestä Suomen perustuslakiin on esitetty.

Raportin tässä osassa kerrotaan eläinten hyvinvointiin kytkeytyvistä politiikan ja talouden toimista. Eläinten hyvinvointitoimijoiden lista on päivitetty, mikäli toimijoissa on tapahtunut muutoksia; muuten toimijoiden osalta viitataan edellisiin Eläinten hyvinvointi Suomessa -raportteihin (2012 ja 2016).

Osion ovat kirjoittaneet Eläinten hyvinvointikeskuksen johtava asiantuntija Satu Raussi ja erityisasiantuntija Tiina Kauppinen. Vieraskynäkirjoittajana raportin tässä osassa on tuotantoeläinten terveyden ja hyvinvoinnin asiantuntija Leena Suojala Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitosta.

 

Hallitusohjelmat

Pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa vuodelta 2015 ei ollut tavoitteita eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Sipilän hallitusohjelmaan oli kirjattu kansallisesta lisäsäätelystä pidättäytyminen EU-säädösten toimeenpanossa sekä maataloutta haittaavien säädösten perkaaminen. Tuotantoeläimiä suoraan koskevia hyvinvointisäädöksiä ei Sipilän hallituksen toimikaudella käsitelty. Eläinten hyvinvointivalvontaa sen sijaan kevennettiin täydentävien ehtojen valvonnoissa rajaamalla valvonta koskemaan vain EU-lainsäädännön vähimmäisvaatimuksia; toisin sanoen kansallisten, EU-säädöksiä tiukempien hyvinvointivaatimusten rikkomuksista ei tule tuottajalle seuraamuksia, jos EU-vaatimukset täyttyvät. Viranomaisvalvonnoissa ei myöskään enää valvota pelkästään kansallisiin säädöksiin kirjattuja eläinten hyvinvointivaatimuksia. Sipilän hallituksen kaudella arvioitiin kotimaisen ruuantuotannon kilpailukykyä, vastuullisuutta, markkina- ja kuluttajalähtöisyyttä ja riittävyyttä huoltovarmuuden näkökulmasta Ruoka2030 -ruokapoliittisessa selonteossa. Selonteko sisältää useita eläinten hyvinvointiin liittyviä kirjauksia.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelman 19.12.2019 kohdassa 3.1. Hiilineutraali ja luonnon monimuotoisuuden turvaava Suomi yhdeksäntenä tavoitteena on eläinten hyvinvoinnin parantaminen. Hallitusohjelmaan kirjatut 12 hyvinvoinnin parantamisen keinoa esitellään esitellään tässä lisämaininnoin, mikäli asia on edennyt vuoden 2021 ensimmäiseen neljännekseen mennessä.

Hallitusohjelmaan 2019 kirjatut keinot ja tehdyt toimet eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi

  1. Viime vaalikaudella eduskunnan käsittelyssä ollutta esitystä laiksi eläinten hyvinvoinnista täydennetään siten, että lain perusteluissa tunnistetaan eläimen itseisarvo ja mahdollistetaan eläinten lajityypillinen käyttäytyminen.

Hallituksen esityksen (154/2018) yksityiskohtaisiin perusteluihin sisältyi jo edellisellä vaalikaudella eläinten itseisarvon tunnistaminen esimerkiksi seuraavasti: ’’Eläinten kunnioittamisen taustalla on ajatus siitä, että eläimellä on itseisarvo, joka on riippumaton eläimen arvosta ihmiselle. Eläimen itseisarvo tarkoittaa sitä, että eläin itsessään on arvokas. Itseisarvon vastakohta on välinearvo. Eläimellä on välinearvoa ihmiselle, jos ihminen hyötyy eläimestä jollain tavalla: välinearvoa on esimerkiksi tuotantoeläimillä, seura- ja harrastuseläimillä, koe-eläimillä ja sirkuseläimillä. Eläimen itseisarvo on kuitenkin riippumaton siitä, hyötyykö ihminen eläimestä: myös ihmiselle hyödyttömillä eläimillä ja ihmiselle haitallisilla tuhoeläimillä on itseisarvo. Voidaan sanoa, että eläimen itseisarvolla tarkoitetaan eläimen moraalista statusta.’’

Eläinten lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistamisesta hallituksen esityksessä (154/2018) todetaan muun muassa seuraavasti: ’’ Eläimen hyvinvointiin vaikuttaa myös merkittävästi eläimen mahdollisuus toteuttaa sille lajityypillistä käyttäytymistä. Eläintenpidossa on vaikeaa tai epätoivottavaa tyydyttää kaikkia eläinten lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluvia tarpeita, kuten lisääntymistarvetta tai esimerkiksi reviirin puolustamiseen liittyvää käyttäytymistä. Eläimellä tulisi kuitenkin olla mahdollisuus toteuttaa riittävässä määrin sellaisia sisäsyntyisiä käyttäytymistarpeitaan, joiden estyminen aiheuttaa eläimelle stressiä ja turhautumista. Sen vuoksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi vaatimus siitä, että eläimellä tulisi olla mahdollisuus toteuttaa tiettyjä olennaisia käyttäytymistarpeitaan. Olennaisten käyttäytymistarpeiden tyydyttäminen tulisi ottaa huomioon eläinten hoidossa, kohtelussa ja eläinten pitopaikkojen suunnittelussa.’’

  1. Asetetaan asiantuntijatyöryhmä selvittämään, miten voidaan tukea sika-alan tavoitetta porsitushäkeistä luopumiseksi. Uusien parsinavetoiden rakentamisesta luovutaan.

Asiantuntijaryhmä asetettiin sika-alan tueksi selvittämään porsitushäkeistä luopumista. Vapaaporsitustyöryhmän työ valmistui vuoden 2020 aikana. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella on Helsingin yliopistossa käynnistetty Tulevaisuuden vapaaporsitus -tutkimushanke.

Uuden parsinavetan rakentamisen kieltäminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Investointituen hakeminen uuden parsinavetan rakentamiseksi tai vanhan parsinavetan laajentamiseksi ei ole enää ollut mahdollista 16.10.2018 lähtien. Edelleen on kuitenkin mahdollista saada julkista tukea vanhan parsinavetan peruskorjaukseen ilman navetan laajennusta.

  1. Maatalouden kannattavuutta tarkastelevan työn yhteydessä selvitetään mahdollisuudet vahvistaa siirtymää insentiiveillä.

Maatalouden kannattavuuden parantamisen tavoitteita on asetettu hallitusohjelman kohdassa 3.4.2 Maatalous.

  1. Selvitetään mahdollisuudet luopua porsaiden kastraatiosta ja taataan riittävä kivunlievitys kivuliaissa toimenpiteissä.

Karjuporsaiden kastraatiosta luopumista ei ole selvitetty. Kirurginen kastraatio on yhä laajasti käytössä Suomen sianlihan tuotannossa.

Rauenneessa hallituksen esityksessä (154/2018) uutena vaatimuksena kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä edellytettäisiin kivunlievityksen käyttämistä. Kivunlievitystä ei kuitenkaan tarvitsisi antaa, jos toimenpiteestä aiheutuva kipu on lievää ja hetkellistä tai jos toimenpide ei esimerkiksi hätätilanteen takia siedä viivytystä. Kivunlievityksellä tarkoitettaisiin kipulääkitystä, puudutteiden tai anestesian käyttöä. Kivunlievityksen vaatimuksista kunkin toimenpiteen yhteydessä tullaan säätämään tarkemmin asetustasolla.

  1. Kehitetään tukijärjestelmää eläinten hyvinvointia parantaviin investointeihin, jotka menevät lain vaatimuksia pidemmälle tai toteuttavat lain määräykset ennen säädettyä siirtymäaikaa.

Eläinten hyvinvointia edistävien investointien tukitasoa nostettiin jo vuonna 2016 edellisen hallituksen aikana 30:stä 35 prosenttiin. Vapaaporsituksen tilantarve ja siten kustannus on suurempi kuin häkkiporsituksen. Vapaaporsituskarsinan tukikelpoista pinta-alaa lisättiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella (262/2019) 20 prosentilla vuonna 2019. Samalla vahvistettiin tukikelpoisten yksikkökustannusten määrä 1 800 euroon porsituskarsinaa kohden, kun häkkiporsitussikala muutetaan vapaaporsitussikalaksi. Edelleen tuetaan myös häkkiporsitussikaloiden rakentamista, mutta pienemmällä investointituella kuin vapaaporsitussikaloita. Hallitusohjelman mukainen työryhmä esitti vapaaporsituksen määritelmäksi, että ensikko tai emakko pidetään vapaana ennen porsimista, koko porsimisajan ja sen jälkeen koko imetysajan. Työryhmä esitti myös, että jatkossa tukea myönnettäisiin vain sellaisiin porsitussikaloiden laajennus- ja uudisrakennusinvestointeihin, joissa toteutetaan määritelmän mukaista vapaaporsitusta. Tämä ohjaisi tuotantoa kohti tavoitetta vapaaporsitukseen siirtymiseksi. Investointitukea voi saada myös häkkikanaloiden muuttamiseksi lattiakanaloiksi. Hyväksyttävä tukikelpoinen kustannus edellä mainitussa tapauksessa on enintään 15 euroa munijakanaa kohden.

  1. Kestävien tuotantotapojen edistämiseksi ja antibioottien liikakäytön vähentämiseksi selvitetään esimerkiksi eläinperäisten tuotteiden osalta antibioottiveron käyttöönottoa.

Asiasta ei ole lisätietoa.

  1. Edistetään eläinten hyvinvoinnin kriteeristöä Pohjoismaiden ja EU:n normeissa ja lainsäädännössä.

Pohjoismaisessa yhteistyössä on kehitetty ja testattu eläinlähtöisiä mittareita käytettäväksi tuotantoeläinten hyvinvoinnin viranomaistarkastuksiin. Eläinlähtöiset mittarit on tarkoitettu täydentämään resurssiperäisiä mittareita (kuten eläimen käytettävissä oleva tila, rehu ja vesi) eläinten hyvinvoinnin arvioinnissa. Naudan karvapeitteen kunto ja liikkumisen helppous ovat esimerkkejä eläimestä itsestään tehtävistä hyvinvoinnin arvioinneista.

Euroopan maatalousneuvosto hyväksyi joulukuussa 2019 Suomen johdolla valmistellut päätelmät eläinten hyvinvoinnista kestävän eläintuotannon erottamattomana osana. Päätelmissä todetaan, että nykyistä lainsäädäntöä on päivitettävä varsinkin tietyillä aloilla tuoreimman tutkimustiedon ja tekniikan kehityksen huomioimiseksi. Tämä koskee erityisesti eläinten pitkien matkojen kuljetuksia, yli kuuden kuukauden ikäisten nautojen hyvinvointia, koirien ja kissojen kaupanpitämistä sekä eläinten teurastusta.

  1. Kehitetään eläinkaupan sääntelyä erityisesti verkossa tapahtuvan eläinkaupan osalta sekä huolehditaan koirien ja kissojen tunnistusmerkinnöistä ja rekisteristä.

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on ministeriön pyynnöstä laatinut ehdotuksen vähimmäisstandardeiksi niille Suomeen rekisteröidyille verkkokauppa-alustoille, joilla myydään seura- ja harrastuseläimiä. Muista toimista eläinkaupan sääntelyn kehittämiseksi ei ole uutta tietoa. Asiaan saataneen valaistusta, kun eläinten hyvinvointilaki etenee.

Koirien tunnistusmerkinnästä ja rekisteröinnistä säädettiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella (1/2021), joka tulee voimaan vuoden 2023 alusta. Lausuntokierroksella on vuonna 2021 ollut laki eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä, joka mahdollistaa lemmikkien tunnistusmerkintä- ja rekisterivelvoitteen laajentamisen koirien jälkeen muihinkin lajeihin. Kissojen tunnistusmerkinnän ja rekisteröinnin säädöksen etenemisen aikataulusta ei ole tietoa, mutta kissojen hyvinvoinnin näkökulmasta asiasta tulisi säätää pikimmiten.

  1. Eläinlääkäreille säädetään ilmoitusvelvollisuus perinnöllisten vikojen johdosta lemmikeille tehdyistä toimenpiteistä.

Eläinlääkäreiden ilmoitusvelvollisuudesta perinnöllisten vikojen johdosta lemmikeille tehdyistä toimenpiteistä on tarkoitus säätää eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain muutoksella, joka käsitellään mahdollisesti samassa hallituksen esityksessä kuin eläinten hyvinvointilaki.

  1. Eläinkokeita korvaavien menetelmien käyttöönoton rahoitusta lisätään.

Eläinkokeita korvaavien menetelmien käyttöönoton edistämiseksi on otettu käyttöön uusi valtionavustus, suuruudeltaan 200 000 euroa vuodessa.

  1. Eläinten hyvinvointiin liittyvän lainsäädännön valvontaa parannetaan ja teurastamoiden videovalvontaa tehostetaan.

Rauenneessa hallituksen esityksessä (154/2018) eläinten hyvinvointilaiksi on useita kirjauksia valvonnan parantamiseksi. Hallituksen esityksen pääasiallista sisältöä käsittelevässä kohdassa todetaan: ’’Eläinten hyvinvoinnin valvontaa koskevaa sääntelyä tarkennettaisiin ja lisättäisiin valvonnan tehostamiseksi. Erityisesti valvontaviranomaisen keinoja puuttua eläinten hyvinvointia koskeviin epäkohtiin lisättäisiin ja täsmennettäisiin. Teurastamoissa valvontaa voitaisiin toteuttaa teurastamon tiloihin asennettavalla kamerajärjestelmällä.’’

  1. Perustetaan eläinsuojeluasiamiehen virka Seinäjoelle.

Eläinsuojeluasiamiehen virka eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi perustettiin Ruokaviraston yhteyteen Seinäjoelle. Virassa aloitti yhteiskuntatieteiden tohtori Saara Kupsala 1.9.2020. Määräaikainen virka jatkuu 31.12.2023 saakka.

Kestävän ruokajärjestelmän perustaksi tarvitaan kansallinen maatila-, kala-, poro- ja riistatalous, todetaan Marinin hallituksen ohjelman kohdassa 3.4.2 Maatalous. Samassa kohdassa on useita eläinten hyvinvointiin vaikuttavia kirjauksia, kuten kotimaisen kalan tarjonnan ja käytön lisäämisen tavoite, tavoite saada uusia harrastajia metsästyksen pariin, sekä porotalouden kehittämisen tavoite. Lisäksi tavoitteena on suunnata maataloustukien painopistettä parantamaan eläinten hyvinvointia: ’’Tulevalla ohjelmakaudella tukien painopiste suunnataan aktiiviviljelyyn sekä parantamaan eläinten hyvinvointia ja ympäristön tilaa.” 

 

Eläinten hyvinvointiin liittyvät kansalliset strategiat

Maa- ja metsätalousministeriön asettaman työryhmän vuonna 2006 julkaisemaa strategiaa tuotantoeläinten hyvinvoinnista ei ole päivitetty. Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on arvioinut strategian toimenpide-ehdotusten toteutumista vuonna 2011.

Kansallisen vieraslajistrategian (2012) tarkoituksena on ehkäistä haitallisten vieraslajien aiheuttamia haittoja ja riskejä Suomen luonnolle, luonnonvarojen kestävälle hyödyntämiselle, elinkeinoille sekä yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnille. Tavoitteena on, että Suomessa olevien ja Suomeen mahdollisesti saapuvien haitallisten vieraslajien aiheuttama uhka ja haitta on minimoitu. EU-tasolla haitallisiksi vieraslajeiksi luokiteltuja eläimiä ovat esimerkiksi supikoira ja piisami. Minkki on luokiteltu Suomessa kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi. Suomi sai vuonna 2019 Euroopan komissiolta luvan jatkaa supikoirien turkistarhausta 30 vuotta siitä huolimatta, että supikoira on koko EU-alueella haitallinen vieraslaji, jota ei saa tuoda maahan, myydä, kasvattaa tai etenkään päästää luontoon. Vieraslajiseksi luokiteltu eläin on myös tunteva yksilö, jonka torjumisessa ja lopettamisessa tulee huomioida eläimen hyvinvointi.

Kansallisessa metsästrategiassa (päivitetty 2019) ei oteta kantaa luonnonvaraisten eläinten hyvinvointiin eikä metsään luonnonvaraisten eläinten elinympäristönä. Strategiaan sisällytetyissä eläinasioissa käsitellään luonnonvaraisten eläinten hyötyarvoja, esimerkiksi luvataan kehittää ja ottaa käyttöön menetelmiä hirvieläinkannan tehokkaaseen säätelyyn. Strategiassa todetaan: ’’Metsästys ja kalastus ovat merkittäviä talousmetsien virkistyskäytön muotoja. Metsästäjiä on Suomessa noin 200 000–300 000 laskentatavasta riippuen. Riistaeläinkannat ovat uusiutuva luonnonvara, jota voidaan kehittää kullekin lajille sopivalla metsän käsittelyllä, ja mahdollistaa kehittyvä erätalous metsätalouden rinnalla. Riistataloudella on moninaisia hyvinvointivaikutuksia ja potentiaalisia mahdollisuuksia tuottaa tuloa maaseudun yrittäjille ja maanomistajille maanomistuksen lisätulonlähteenä. Metsäluonto tarjoaa myös kalastukselle edellytyksiä, esimerkiksi metsäluonto on tärkeä osa taimenkannoillemme tärkeitä pienvesiä.’’

Suomen ruokatutkimuksen ja -innovoinnin strategiassa 2021–2035 tutkimusorganisaatiot nostavat esiin Suomen painopisteitä ja toimenpiteitä kohti ruokajärjestelmää, joka lisää yhteiskunnan hyvinvointia, tukee talouskasvua ja tarjoaa suomalaisille ruoan tuottajille ja elintarviketeollisuudelle tieteelliseen tietoon ja elintarvikeinnovaatioihin perustuvia kasvumahdollisuuksia. Strategian mukaiset elintarviketutkimuksen missiot Suomelle vuodelle 2035 ovat:

  1. Terveellistä, turvallista ja kestävää ruokaa kaikille Suomessa
  2. Ruoan- ja rehuntuotanto Suomessa on kestävää, sopeutuvaa ja kilpailukykyistä
  3. Ruokajärjestelmä on resurssitehokas ja jätteetön
  4. Suomi on kestävään ruokajärjestelmään tähtäävän tutkimuksen ja innovaatioiden sekä uusien toimintatapojen edelläkävijä ja pilotoija.

 

Eläintuotannon tuet

Viljelijätukien tarkoituksena on maataloustuotannon kannattavuuden ja jatkuvuuden turvaaminen. Tukia maksetaan EU:n maataloustukirahastosta, EU:n maaseuturahastosta ja Suomen kansallisista varoista.

Maaseutuohjelman eli Manner–Suomen maaseudun kehittämisohjelman julkinen rahoitus vuosina 2014-2020 on 8 365 miljardia euroa. Rahat tulevat osin Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, osin valtion ja kuntien rahoista. Yksityistä rahoitusta käytetään myös. Maaseutuohjelman avulla tähdätään elinvoimaisen maaseudun säilymiseen, ympäristön tilan paranemiseen, uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön, eläinten hyvinvoinnin parantamiseen ja osaamisen kehittämiseen. Maaseutuohjelmaan sisältyy esimerkiksi seuraavia tukimuotoja: ympäristökorvaus, luonnonmukaisen tuotannon korvaus, luonnonhaittakorvaus, eläinten hyvinvointikorvaus, maatilan investointituki, neuvontatuki ja nuoren viljelijän aloitustuki. Maaseutuohjelman vuosikertomukset vuosilta 2015-2019 löytyvät täältä.

EU:n eläin­palk­ki­ot ovat EU-ra­hoit­tei­sia, tuo­tan­toon si­dot­tu­ja suo­ria tu­kia. Eläin­palk­ki­oi­ta ovat nau­ta­palk­kio (koko maa), lyp­sy­leh­mä­palk­kio (AB-tuki­alue eli Etelä-Suomi), lammas- ja vuohipalkkio, uuhi­- ja kuttupalk­kio (AB-tuki­alue) sekä teu­ras­ka­rit­sa- ja kili­palk­kio (koko maa). Mui­ta suo­ria tu­kia ovat pe­rus­tuki, vi­her­ryt­tä­mis­tu­ki, nuo­ren vil­je­li­jän EU-tuki ja pel­to­kas­vi­palk­kio. Maidon pohjoinen tuotantotuki, mehiläistalouden tuki, nuorten viljelijöiden tuki, pohjoinen kotieläintuki, porotalouden eläinkohtainen tuki, sika- ja siipikarjatalouden tuotannosta irrotettu tuki, sikojen ulkotarhojen aidan rakentamisavustus vuosina 2017–18 ja yleinen hehtaarituki ovat kansallisia tukia. Lisäksi voi hakea ympäristökorvauksia ja tehdä ympäristösopimuksia esimerkiksi alkuperäisrotuisten eläinten kasvattamiseksi.

Maatalouden investointituki

Kotieläintuottaja voi saada investointitukea uuden tuotantoeläinrakennuksen rakentamiseen tai vanhan peruskorjaukseen. Tukea voi saada lypsy- ja nautakarja-, sika-, lihasiipikarja-, lammas- ja vuohitaloudessa sekä mehiläistaloudessa ja hevosten kasvattamisessa tarvittaviin rakentamisinvestointeihin. Turkistaloudessa investointitukea on mahdollista saada varjotalojen, eristämättömien eläinhallien, käsittelytilojen, lantaloiden sekä tuotantovarastojen rakentamisinvestointeihin ja tarhan ympäröimiseen sellaisella aidalla, jolla voidaan estää eläinten pääsy tarhan ulkopuolelle.

Rakentamisinvestoinnissa tuen määrä on aina yli 7 000 euroa, ja tukea voidaan kolmen verovuoden jakson aikana myöntää enintään 1 500 000 euroa maatilaa kohti (tukiprosentit on esitetty täällä ja tukikohteet tarkemmin täällä). Parsinavetoihin voidaan myöntää investointitukea vain peruskorjaukseen eli seinä- ja kattorakenteiden sisäpuolelle tehtäviin investointeihin. Parsinavettojen laajentamista ei tueta.

Valtiontakauksen voi saada navettaan, sikalaan, lihasiipikarjan tuotantorakennukseen, lammas- ja vuohinavettaan, hevoskasvatuksen tuotantorakennukseen, turkistalouden tuotanto- ja käsittelyrakennukseen sekä lantalaan ja aitoihin. Valtiontakausta voi saada yhtä investointia kohden korkeintaan 500 000 euroa.

Maatalouden kilpailukyvyn ja investointien turvaamiseksi voidaan muiden investointikohteiden lisäksi tukea myös eläinten hyvinvointia parantavia erityisiä investointeja. Tuettujen eläinten hyvinvointi-investointien avulla ei saa lisätä tuotantoa, vaan niissä on kyse olemassa olevassa tuotantorakennuksessa tehtävistä investoinneista eläinten olosuhteiden parantamiseksi. Tukitaso on vuodesta 2016 lähtien ollut 35 %. Tuki on kokonaan kansallista.

Eläinten hyvinvointikorvaus 2016–2021

Eläinten hyvinvointikorvaus, aiemmin eläinten hyvinvoinnin tuki, kuuluu maaseutuohjelmaan. Viljelijä voi valita lajeittain eläinten hyvinvointia parantavia toimenpiteitä. Tukeen sitoudutaan vuodeksi kerrallaan. Eläinten hyvinvointikorvausta voi hakea nauta-, sika-, siipikarja-, lammas- tai vuohitilallinen. Tuottajat voivat saada eläinten hyvinvointikorvausta sellaisiin eläinten hyvinvointia parantaviin toimiin, jotka ylittävät eläinsuojelusäädösten vähimmäisvaatimukset. Korvausta ei saa kiinteisiin investointeihin, kuten uuden sikalan tai navetan rakentamiseen.

Hyvinvointikorvauksella korvataan viljelijöille eläinten hyvinvoinnin edistämisestä aiheutuneita lisäkustannuksia ja tulonmenetyksiä. Vuoden 2021 valtion talousarvion eläinten hyvinvointikorvauksen määräraha on 65 miljoonaa euroa, josta Euroopan unionin rahoitusosuus on 42 prosenttia.

Hyvinvointikorvausta voi saada erilaisiin toimenpiteisiin, kuten vasikoiden pito-olosuhteiden parantamiseen, nautojen laidunnukseen ja jaloitteluun, nautojen sairas-, hoito- ja poikimakarsinoihin, sikojen pito-olosuhteiden parantamiseen, sikojen ulkoiluun, porsimisolosuhteiden parantamiseen, sikojen kastraatiokivun poistoon, sikojen sairaskarsinoihin, sikojen virikkeisiin, lampaiden ja vuohien pito-olosuhteiden parantamiseen, lampaiden ja vuohien laidunnukseen ja jaloitteluun, broilereiden ja kalkkunoiden pito-olosuhteiden parantamiseen, siipikarjan virikkeisiin sekä kanojen ja kalkkunoiden ulkoiluun.

Hallitus linjasi vuonna 2018, että vapaaporsituksen hyvinvointikorvausta korotetaan 349 eurosta per eläinyksikkö 436 euroon/eläinyksikkö, sekä sallitaan hyvinvointikorvauksen vapaaporsitustoimenpide osalle tuotannosta. Näiden toimenpiteiden toivottiin madaltavan kynnystä aloittaa vapaaporsituksen kokeilu. Hyvinvointikorvauksen vuoden 2020 sitoumuksessa ei kuitenkaan edellytetä täysin häkitöntä porsimista, vaan emakon ja ensikon saa häkittää enintään kaksi vuorokautta ennen odotettua porsimista ja pitää häkissä enintään kolme vuorokautta porsimisen jälkeen. Poikkeustapauksessa häkissä pidon enimmäiskesto voi olla seitsemän vuorokautta.

Taulukko 2. Eläinten hyvinvointikorvaustoimenpiteiden määrä, tilamäärä ja korvaussummat vuosina 2016-2021 (lähde: Ruokavirasto).

Vuosi201620172018201920202021
Toimenpiteitä yhteensä203912043520448206962090220826
Toimenpiteitä per tila3.183.293.363.433.523.55
Tilamäärä641262056088603859815864
Korvaussumma yhteensä, miljoonaa euroa52.156.658.161.465.5määräraha 65,0

Neuvo 2020

Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan 2014–2020 sisältyy Neuvo 2020 -maatilojen neuvontajärjestelmä, jonka kautta viljelijä voi saada neuvontaa myös eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Neuvo2020-tuella tuottaja voi teettää tilalle tuotantoeläinten terveydenhuoltosuunnitelman tai saada vinkkejä tuotantoeläinten hyvinvoinnin parantamiseen tuotantoeläinneuvojilta. Terveydenhuoltosuunnitelmia tekevät Neuvo 2020-neuvojiksi hyväksytyt eläinlääkärit. Neuvo2020-tuen avulla voi lisäksi teettää jatkossa eläinten hyvinvointikorvauksessa vaadittavan tuotantoeläinten hyvinvointisuunnitelman. Neuvonta on tuottajalle edullista, sillä tuottaja maksaa vain arvonlisäveron osuuden neuvonnan kokonaiskustannuksista. Yksi maatila voi saada neuvontaa 15 000 euron edestä vuosina 2015–2022.

Luonnonmukaisen tuotannon korvaus

Luonnonmukaisen tuotannon korvaus kuuluu Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan 2014–2020. Luonnonmukaiselle kotieläintuotannolle korvausta voi saada 294 euroa hehtaarille vuodessa. Korvauksen saaminen edellyttää viisivuotisen luomusitoumuksen tekemistä. Korvauksen myöntämisen edellytyksenä on täydentävien ehtojen noudattaminen. Tämän lisäksi tilan tulee noudattaa luonnonmukaisen tuotannon ohjeita.

Luonnonmukaisen kotieläintuotannon ehdot eläinten hyvinvoinnista ovat osin tiukemmat kuin eläinsuojelusäädösten vähimmäisvaatimukset. Luomueläimillä on muun muassa enemmän tilaa kuin eläimillä tavanomaisessa tuotannossa, ja ne pääsevät tavanomaisia useammin ulkoilemaan. Vuonna 2018 luonnonmukaisen tuotannon korvauksia maksettiin noin 53 miljoonaa euroa. Luonnonmukaisen kotieläintuotannon korvausten osuus edellä mainitusta tukisummasta ei ole tiedossa. Luonnonmukaista tuotantoa harjoittaville voidaan maksaa kunkin tukijärjestelmän ehtojen mukaisesti myös muita maataloustukia.

Muut ohjelmat ja hankkeet

Ruokaketju-hankkeilla lisätään ruokaketjutoimijoiden osaamista, kuluttajien vastuullisia valintoja sekä ruoan jäljitettävyyttä. Yritykset ja yhteisöt voivat hakea ruokaketjun toiminnan kehittämiseen tarkoitettua avustusta laajoihin, valtakunnallisiin ja yleishyödyllisiin hankkeisiin. Hanke voi olla tiedonsiirtoa, tiedottamista, menekinedistämistä tai kehittämistä. Kohderyhmiä voivat olla elintarvikealan toimijat, viljelijät tai kuluttajat. Ruokavirasto vastaa hankkeiden hallinnoinnista. Hankkeet rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Parhaillaan ovat käynnissä esimerkiksi Eläinten terveys ETT ry:n hanke Kansalliset laatujärjestelmät osana kestävää ruokajärjestelmää, Suomen siipikarjaliiton hanke kananmunaketjun laatujärjestelmän kehittämiseksi sekä Helsingin yliopiston SAPARO-hanke suunnitelmalliseen sikojen  hännänpurennan ehkäisyyn sikatiloille.

Maataloustuotteiden tiedotus- ja menekinedistämisohjelmat ovat EU:n sisämarkkinoille ja kolmansiin maihin suunnattuja kampanjoita, joihin voi saada EU-tukea. Tarkoituksena on lisätä tuotetietämystä ja tuotteiden menekkiä sekä avata maataloustuotteille markkinoita Euroopan ulkopuolelle. Ohjelmien tuotteina voi hedelmien ja vihannesten lisäksi olla myös maito ja liha sekä jotkin niistä valmistetut tuotteet.

Koulumaitotuki on EU-tuki, joka on tarkoitettu päivähoidossa, perusopetuksessa ja toisen asteen opetuksessa oleville lapsille. Sitä voi hakea maidon ja piimän lisäksi muille hapanmaitotuotteille ja juustoille.

Lihan ostajat voivat hakea lihan kuljetusavustusta nautojen, sikojen, lampaiden, siipikarjan, hevosten ja vuohien kuljetuksiin Lapin maakunnassa sijaitsevalta tuotantopaikalta teurastamoon.

 

Eläintuotteiden kulutus ja menekin edistäminen

Eläintuotteiden kulutus

Ravintomenoistamme noin 45 % kuluu eläinperäisiin tuotteisiin eli lihaan ja lihatuotteisiin, kalaan ja kalatuotteisiin, maitoon, juustoon ja muniin (Tietohaarukka 2020). Suomalaiset kuluttivat vuonna 2019 lihaa 79,8 kg henkilöä kohti (Taulukko 3). Sianlihaa kulutettiin eniten, 30,8 kg suomalaista kohti, siipikarjanlihaa 26,6 kg ja naudanlihaa 18,8 kg. Muiden lihojen kulutus henkeä kohti oli alle yksi kilogramma vuodessa. Verrattuna vuoteen 2018 lihan kokonaiskulutus laski vuonna 2019 noin 1,5 kiloa henkilöä kohti. Siipikarjanlihaa syötiin vuonna 2019 melkein neljä prosenttia edellisvuotta enemmän, mutta sianlihan kulutus laski noin viisi prosenttia ja naudanlihan 2,5 prosenttia. Kalaa kulutettiin vuonna 2019 noin 15 kg henkilöä kohti ja kananmunia noin 12 kg. Nestemäisiä maitotuotteita vuonna 2019 kului 148 litraa per suomalainen ja juustoja noin 25 kg (Luke, Ravintotase 2019).

Yhteensä Suomessa tuotettiin vuonna 2019 noin 402 miljoonaa kiloa naudan, sian, siipikarjan lintujen, lampaan, poron ja hevosen lihaa (pois lukien riista ja syötävät sisäelimet), josta sianlihan osuus oli suurin, 171 miljoonaa kiloa. Lihaa kulutettiin määrällisesti enemmän kuin tuotettiin, 427 miljoonaa kiloa. Sianlihan suhteen olimme vuonna 2019 omavaraisia eli kulutus oli tuotantoa pienempää. Muiden lihalaatujen kulutus oli tuotantoa suurempaa (Luke, Ravintotase 2019).

Taulukko 3. Kotimaan lihankulutus (milj. kg) vuosina 2007─2019. Lähde: Luke, Ravintotase.

Vuosi2007200820092010201120122013201420152016201720182019
Naudanliha999795100100102100102105105107106104
sianliha185187184187196195194189193191184179170
siipikarjanliha8792939798103106110118129137141147

Eläinperäisiä elintarvikkeita korvaavia kasvikunnan tuotteita tulee elintarvikemarkkinoille yhä enemmän, ja lihan syönnin vähentäminen tai lopettaminen kiinnostaa ihmisiä enenevässä määrin. Syyt lihansyönnin lopettamiseen voivat olla esimerkiksi ihmisen omassa terveydessä, ympäristössä tai eläinten oikeuksissa. Kasvisruokavalioiden lisääminen on merkittävä tavoite myös EU-tasolla. Sitä tavoitellaan muun muassa EU:n menekinedistämispolitiikalla.

Ravitsemussuositukset kehottavat välttämään liiallista punaisen lihan (nauta, sika, lammas) käyttöä. FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan suomalaismiehistä lähes 80 % ja naisista 26 % syö suosituksia enemmän punaista ja prosessoitua lihaa, ja aivan liian harva syö ravitsemussuosituksiin ja omaan terveytensä nähden riittävästi kasviksia. Kouluruokasuosituksissa vuodelta 2017 kannustetaan kasvisruokien, kalan ja vaalean lihan määrän lisäämiseen. Naudan ja sianlihan kulutuksemme on vähentynyt, kun taas broilerin kulutus on vuosi vuodelta kasvanut, minkä vuoksi suomalaisten kokonaislihankulutus ei juurikaan ole laskenut.

Ilmastokeskustelussa eläintuotannon aiheuttamat päästöt ja lihansyönnin vähentäminen ovat nousseet yhdeksi keskeiseksi puheenaiheeksi (tähän teemaan pureudumme raportissa myöhemmin). Muutokset ihmisten ruokailutottumuksissa vaikuttavat eläinten hyvinvointiin. Lihankulutuksen väheneminen tarkoittaa, että tarvitsemme vähemmän sikoja ja nautoja kotimaiseen kulutukseen. Siipikarjaksi luettavia lintuja sen sijaan tarvittaneen lisää vielä jonkin aikaa.

Hallitusohjelmassa ilmastoystävällisen ruokapolitiikan yhtenä tavoitteena on lisätä julkisissa hankinnoissa ja ruokapalveluissa kasvispainotteisen ruoan osuutta. Hallitusohjelmassa myös tavoitellaan, että kunnat suosivat suomalaista lähi- ja luomutuotantoa lihan, kananmunien ja maidon osalta. UniCafe-ravintolat Helsingissä ovat luopuneet kokonaan naudanlihan käytöstä ravintoloissaan yrityksen hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Myös armeijassa on lisätty kasvisruoan tarjontaa.

Luomulihan osuus vuonna 2019 kaikesta Suomessa tuotetusta lihasta oli 1 %, ja suurin osa tästä oli luomunaudanlihaa. Luomumaidon osuus koko maidontuotannosta oli reilut 3 % ja luomukanamunien lähes 7 % munantuotannosta. Luomubroileria kasvattavia tiloja oli vuonna 2019 kolme. Luomukalaa Suomessa ei edelleenkään kasvateta, mutta Norjasta tuodaan meille kasvatettua luomulohta.

Eläintuotteiden markkinointiväittämät ja laatujärjestelmät

Eläinten hyvinvointiin vedotaan yhä useammin esiin eläinperäisten elintarvikkeiden markkinoinnissa. Ruokavirasto ohjeistaa, kuinka eläinten terveys- ja hyvinvointiväitteitä voidaan markkinoinnissa käyttää. Ruokavirastolla on myös oikeus kieltää elintarvikealan toimijaa jatkamasta elintarvikemääräysten vastaista markkinointia. Eläintuotannosta annettavat tiedot eivät saa olla harhaanjohtavia. Tietojen pitää olla totuudenmukaisia ja tavalliselle kuluttajalle ymmärrettäviä. Eläinten terveyteen, hyvinvointiin ja pitoon viittaavat väitteet ovat Ruokaviraston mukaan tosiasiaväitteitä, ja näiden paikkansa pitäminen tulee pystyä osoittamaan todeksi.

Yleinen perusvaatimus kaikessa eläinten pitämisessä on, että eläintä tulee kohdella hyvin ja eläinsuojelulainsäädännön vähimmäisvaatimusten tulee aina täyttyä. Markkinoinnissa voi kertoa sellaisista tuotantotavoista ja ominaisuuksista, joiden suhteen tuote eroaa muista vastaavista tuotteista. Ruokavirasto suosittelee, että lakisääteisyyden ylittävät hyvinvointivaatimukset, joita tuodaan esiin markkinoinnissa, pohjautuvat laatujärjestelmiin. Tällöin vaatimusten toteutuminen voidaan varmentaa. Laatujärjestelmiä ovat esimerkiksi elinkeinon sertifioidut laatujärjestelmät ja elintarvikeketjun kansalliset laatujärjestelmät.

Kansallinen eläinten hyvinvointimerkki

Suomi aloitti oman, kansallisen eläinten hyvinvointimerkinnän kehittämisen jo vuonna 2017. Luonnonvarakeskus, Pellervon taloustutkimus ja alan toimijat laativat ehdotuksen eläinten hyvinvointimerkinnän kriteereiksi eläinperäisiin tuotteisiin. Ruokapakkauksiin lisättävä hyvinvointimerkintä kuvaisi tuotantotavan ja tuotteen laatua eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Merkintä parantaisi tuotantoeläinten elämää ja toisi kuluttajille tietoa eläinten hyvinvoinnista valintojen tueksi. Se tarjoaisi tuottajalle mahdollisuuden kehittää tuotantoa ja saada työpanokselleen kohtuullinen korvaus. Eläintuotantotilan olisi täytettävä tietyt kriteerit, jotta se voisi päästä merkinnän piiriin.

Hyvinvointimerkinnän perustaksi on kaavailtu muun muassa eläinten ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa, hyviä pito-olosuhteita sekä eläinten hyvää kohtelua ja käsittelyä. Eläimillä tulisi olla mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen ilman kytkemistä, sekä joiltakin osin myös laidunnukseen tai ulkojaloitteluun. Kolmitasoiseksi suunniteltu merkintä mahdollistaisi eläintuotantotilojen asteittaisen kehittämisen ja markkinoiden kannalta riittävän laajan volyymin saavuttamisen. Tärkeää on myös riippumattoman tahon tekemä auditointi ja hyvinvoinnin suunnitelmallinen kehittäminen. Ehdotettua mallia voisivat hyödyntää muun muassa lihanjalostus- ja meijeriteollisuus, munanpakkaamot, elintarvikekauppa, alan viranomaiset, kansalaisjärjestöt ja maatalousyrittäjät.

Merkinnän käyttöönotto edellyttää elinkeinolta avoimuutta ja aktiivisuutta. Yrityksillä on oltava kannustin liittyä hyvinvointimerkintään. Kuluttajalla taas on oltava valmius maksaa tuotteen hinnassa korkeammasta hyvinvoinnista, joka käytetään eri osapuolille aiheutuvien kustannusten kattamiseen markkinoiden ohjaamana. Kyselytutkimuksen mukaan 76 % suomalaisista kokee eläinten hyvinvointimerkityn tuotteen ostamisen myönteiseksi, ja osa kuluttajista on myös valmis maksamaan hyvinvoinnin laadusta. Syksyllä 2020 tehdyssä tuotekokeilussa moni kuluttaja antoi positiivista palautetta eläinten hyvinvointimerkinnästä.

EU:n eläinten hyvinvointimerkki

Eläinten hyvinvoinnista on tulossa myös EU:n prioriteetti tiukempien vaatimusten myötä. Komissio on käynnistänyt eläinten hyvinvoinnista kertovan yhteisen, EU:n laajuisen merkin kehittämisen perustamalla työryhmän, joka selvittää eläinten hyvinvoinnin merkintäjärjestelmiä koskevien kriteerien sääntelyn tarvetta ja vaikutuksia. Työryhmän tehtävänä on laatia ehdotus EU:n laajuisesta eläinten hyvinvointimerkistä elintarvikkeille, jotka on tuotettu EU:n lainsäädäntöä tiukempien eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten mukaisesti.

EU:n yhteisen eläinten hyvinvointimerkin tavoitteena on mahdollisimman monien elintarviketuotantoeläinten hyvinvoinnin parantaminen. On arvioitu, että merkki lisäisi markkinoiden uskottavuutta ja avoimuutta sekä antaisi kuluttajille mahdollisuuden tehdä perustellumpia valintoja. Se auttaisi myös palkitsemaan tuottajia, jotka noudattavat merkin vaatimuksia.

Merkissä olisi tärkeää mennä nykyisiä eläinten hyvinvointia koskevia EU:n lakisääteisiä vaatimuksia pidemmälle, sisällyttää merkkiin asteittain kaikki kotieläinlajit niiden kaikissa elämänvaiheissa (kuljetus ja teurastus mukaan luettuina) ja varmistaa sujuva vuorovaikutus nykyisten merkkien kanssa, todetaan Eurooppa-neuvoston päätelmissä.

 

Eläinten hyvinvointitoimijoita

Suomen järjestyksessä toinen eläinsuojeluasiamies, yhteiskuntatieteen tohtori Saara Kupsala, aloitti työt eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi 1.9.2020. Viran perustaminen oli kirjattu hallitusohjelmaan vuonna 2019. Eläinsuojeluasiamiehen virka on sijoitettu Ruokavirastoon, mutta eläinsuojeluasiamies on riippumaton ja itsenäinen toimija. Virka on määräaikainen vuoden 2023 loppuun.

Maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen vuonna 2009 perustettu tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta jatkaa neljännellä kolmivuotiskaudellaan 2019–2022. Neuvottelukunta on viime vuosina osoittanut kannanoton turkiselinkeinolle, että sen on otettava eläinten hyvinvoinnin edistämisen työkalut tehokkaasti käyttöön sekä tehnyt tiivistelmän kanin olennaisista käyttäytymistarpeista.

Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta perustettiin maa- ja metsätalousministeriön yhteyteen vuonna 2010. Neuvottelukunnan kolmas kausi on juuri päättynyt ja neljäs kolmivuotiskausi 2021–2024 alkamassa. Viimeksi kuluneella kaudellaan neuvottelukunta on ehdottanut vähimmäisvaatimuksia eläinten verkkokaupan standardeiksi, ottanut kantaa vieraslajisten, lemmikkeinä pidettävien eläinten kohteluun ja lopettamiseen, muistuttanut lemmikkien hammashoidon tärkeydestä ja ehdottanut, että kissojen vapaa ulkoilu yksin kielletään kissojen oman hyvinvoinnin vuoksi. Neuvottelukunta on myös laatinut muistilistan avuksi lemmikin hankintaa suunnitteleville.

Tieteellisiin- tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta aloitti toimintansa vuonna 2013 ja toimii nyt toisella viisivuotiskaudellaan. Neuvottelukunnan tavoitteena on edistää eläinkokeiden korvaamisen, niissä käytettävien koe-eläinten vähentämisen ja eläinten olosuhteiden ja hyvinvoinnin parantamisen periaatteiden (3R-periaate) toteutumista. Neuvottelukunta toimii Etelä-Suomen aluehallintoviraston yhteydessä.

Eläinten hyvinvointikeskus toimi vuodet 2009-2016 Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan yhteydessä ja siirtyi vuoden 2017 alussa Luonnonvarakeskuksen yhteyteen. Eläinten hyvinvointikeskus on eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi tiedonlevityksen keinoin perustettu itsenäinen verkostotoimija, jolla on oma viestintä ja elaintieto.fi -sivusto. EHK toimii tuotantoeläinten sekä seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukuntien sihteerinä. Lisäksi EHK on maa- ja metsätalousministeriön nimeämä lopetusasetuksen (NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1099/2009 eläinten suojelusta lopetuksen yhteydessä) 20 artiklan mukainen tieteellisen tuen piste.

Eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtajistossa ovat viime vuosina toimineet kansanedustajat Ritva Elomaa (ps.) ja Emma Kari (vihr.). Eduskunnassa esillä olevia eläinsuojeluasioita voi seurata eduskunnan kotisivulta haluamillaan hakusanoilla.

Suomen eläinoikeusjuristit ry on voittoa tavoittelematon järjestö, joka työskentelee eläinten perusoikeuksien tunnustamisen eteen ja sen puolesta, että eläinten perusoikeudet kirjattaisiin Suomen perustuslakiin ihmisoikeuksien rinnalle.

Ihmisten hyvinvoinnin edistäminen eläinten avulla

Ihmisen hyvinvoinnin edistäminen avustajaeläinten avulla on kasvava toimiala. Avustajaeläimiä on monen lajisia, suosituimpina koirat, kissat ja hevoset. Eläimet voivat toimia tehtävissä monin tavoin. Eläinavusteista toimintaa ovat muun muassa ratsastusterapia ja sosiaalipedagoginen hevostoiminta. Avustajaeläimen hyvinvointi on aina turvattava; eläimen pitää esimerkiksi saada riittävästi palautua työstään. Kaikki eläinlajit ja -yksilöt eivät sovi avustajaeläimiksi.

Green Care on luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää ammatillista toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua. Green Care Finland on yhdistys, joka pyrkii edistämään luonto-, eläin- ja maatila-avusteisten menetelmien käyttöönottoa hyvinvointi- ja terveyspalveluiden yhteydessä. Yhdistyksen sivuilla on listattu eläinavusteisuuteen liittyviä julkaisuja.

 

EU:n eläinten hyvinvointipolitiikka

EU:n eläinten hyvinvointipolitiikan lähtökohtana on Lissabonin sopimuksen 13. artikla, jossa eläimet tunnustetaan tunteviksi. Tämän johdosta eläimiä on kohdeltava niin, etteivät ne joudu tarpeettomasti kärsimään. Näkökanta koskee ihmisten hoidossa olevia eläimiä, kuten tuotantoeläimiä, kuljetettavia eläimiä ja teurastettavia eläimiä.

Viime vuosina on perustettu toimijoita yhdistävä EU Platform on Animal Welfare sekä kolme Euroopan unionin eläinten hyvinvoinnin referenssikeskusta. Euroopan unionissa terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto DG SANTE vastaa koe-eläimiä lukuun ottamatta eläinten hyvinvointiasioista. Koe-eläinten hyvinvointi kuuluu ympäristöasioiden pääosastolle (DG ENVI).

Euroopan Parlamentin teettämässä Animal Welfare in the European Union -raportissa vuodelta 2017 todetaan, että EU:n eläinten hyvinvointipolitiikalla ja -lainsäädännöllä on ollut myönteistä vaikutusta paitsi EU:n maineelle, myös eläinten hyvinvoinnin tilalle maailmassa. Useimmat EU:ssa pidettävät eläimet eivät kuitenkaan kuulu unionin eläinten hyvinvointilainsäädännön piiriin, joten yleiselle EU:n eläinten hyvinvointilaille ja monia lajeja koskeville erityissäädöksille on tarvetta.

Euroopan parlamentin toimia eläinten hyvinvoinnin alueella voi seurata parlamentin sivuilla. Yksi vanhimmista europarlamentin sisäisistä ryhmistä on eläinsuojeluun ja eläinten hyvinvointiin keskittyvä ryhmä The European Parliament’s Intergroup on the Welfare and Conservation of Animals. Aktiivisesti ryhmässä pitkään puheenjohtajana toiminut Euroopan parlamentin suomalaisjäsen Sirpa Pietikäinen (EPP) on ryhmän kunniapuheenjohtaja.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (European green deal) osana on julkaistu niin kutsuttu pellolta pöytään -strategia (Farm to Fork Strategy), jolla lisätään elintarvikeketjujen kestävyyttä, sekä biodiversiteettistrategia, jonka tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden suojeleminen. Strategioissa yhdistyvät luonnon, maataloustuottajien, yritysten ja kuluttajien näkökulmat.

Pellolta pöytään -strategialla halutaan muuttaa ruoantuotannon, jakelun ja kulutuksen tapoja. Kyseessä on EU:n ensimmäinen kattava ruokapoliittinen strategia, joka sisältää sekä ruoan tuottajat että kuluttajat. Strategian avulla halutaan muun muassa lisätä ympäristökestäviä viljelytapoja ja luomutuotantoa, vähentää kasvinsuojeluaineiden, lannoitteiden ja antibioottien käyttöä, parantaa kuluttajien tietämystä kestävistä ruokavalinnoista sekä vähentää ruokahävikkiä EU-tasolla. Tavoitteisiin pyritään 27 konkreettisen toimenpiteen avulla. Esimerkiksi luomuviljelyalaa suunnitellaan kasvatettavan vähintään 25 %:iin ja luomun osuutta myös kalankasvatuksessa lisättävän merkittävästi. Antibioottien käyttö kotieläintuotannossa ja kalankasvatuksessa suunnitellaan puolitettavan.

EU:lla oli vuosille 2012-2015 sen historian toinen eläinten hyvinvoinnin strategia eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Komissio on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kehotuksesta arvioinut strategian ja julkaissut arvionsa. Komissio on selvittänyt strategian tehokkuutta, tavoitteiden saavuttamista ja sitä, ovatko tavoitteet edelleen ajankohtaisia.

Eurooppa-neuvoston päätelmät eläinten hyvinvoinnista

EU:n maatalousneuvosto hyväksyi joulukuussa 2019 Suomen johdolla valmistellut Eurooppa-neuvoston päätelmät eläinten hyvinvoinnista kestävän eläintuotannon erottamattomana osana. Päätelmissä todetaan, että nykyistä EU-lainsäädäntöä on päivitettävä tuoreimman tutkimustiedon huomioimiseksi etenkin eläinten pitkien matkojen kuljetuksiin, aikuisten nautojen hyvinvointiin, koirien ja kissojen myyntiin sekä eläinten teurastukseen liittyen. Yksimielisesti allekirjoitetuilla päätelmillä on poliittista painoarvoa, vaikkeivät ne sido oikeudellisesti.

Suurin osa jäsenvaltioista katsoi, ettei EU-tason eläinten hyvinvointilainsäädäntö ole riittävän kattavaa, ja että lainsäädäntöä olisi tarpeen kehittää. Nyt esimerkiksi aikuisten nautojen, broileriemojen, lampaiden ja vuohien sekä koirien ja kissojen pitoon ja kasvatukseen ei ole yhteistä EU-lainsäädäntöä.

Nykyisen lainsäädännön päivittämistä toivottiin erityisesti elävien eläinten kuljetukseen ja teurastukseen liittyen. Etenkin pitkät eläinkuljetukset EU:sta unionin ulkopuolelle ovat aiheellisesti herättäneet huolta. Elävien eläinten kuljetuksen sijasta olisikin parempi teurastaa eläimet lähtömaassa ja kuljettaa lihaa.

Yhteisen lainsäädännön kehittämisen lisäksi päätelmissä toivotaan komission tarttuvan toimeen eläinten hyvinvoinnin vapaaehtoiseksi edistämiseksi. Eläinten hyvinvoinnin laatujärjestelmät, kuten tuotepakkauksissa asti näkyvä hyvinvointimerkintäjärjestelmä, on yksi keino parantaa eläinten hyvinvointia vapaaehtoisesti.

Nykyisen lainsäädännön noudattamisen yhdenmukaistamisessa on vielä tekemistä, sillä jäsenmaat tulkitsevat yhteisiä säädöksiä osin eri tavoin. Tulkintojen yhdenmukaistamiseksi ja hyvien käytäntöjen jakamiseksi maiden välillä on perustettu kaksi eläinten hyvinvoinnin viitekeskusta, ensimmäinen sikojen ja toinen siipikarjan ja muiden pienten tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseksi. Jäsenmaat antavat neuvoston päätelmissä tukensa nykyisten ja tulevien viitekeskusten toiminnalle.

Päätelmissä kehotetaan komissiota vaikuttamaan mahdollisuuksien puitteissa eläinten hyvinvointiin myös EU:n ulkopuolella. Jäsenmaat toivovat, että EU pitää eläinten hyvinvointia esillä kansainvälisissä kauppaneuvotteluissaan. Komissiolta odotetaan myös EU:n uuden eläinten hyvinvointistrategian laatimista.

 

Kansainvälinen eläinten hyvinvointipolitiikka

Eläinterveyden kansainvälinen järjestö OIE on ottanut eläinten hyvinvoinnin osaksi toimintaansa 2000-luvun alusta. Vuonna 2017 järjestö julkaisi oman maailmanlaajuisen eläinten hyvinvointistrategian. OIE:n eläinten hyvinvoinnin työryhmä kokoontuu vuosittain. Työryhmän kokousraportit ja muut eläinten hyvinvointijulkaisut löytyvät OIE:n verkkosivuilta.

Eläinsuojelujärjestö World Animal Protection on tehnyt luokittelun 50 maailman valtiosta sen perusteella, kuinka kussakin maassa otetaan huomioon eläinsuojelu politiikan ja säädösten tasolla. Animal Protection Index -sivuilla voi vertailla valtioita. Suomi ei ole luokittelussa mukana.

Business Benchmark

Business Benchmark on Farm Animal Welfare (BBFAW) on kahden suuren eläinsuojelujärjestön (Compassion in World Farming ja World Animal Protection) perustama työkalu yritysten vastuullisuuden ja suoriutumisen arviointiin tuotantoeläinten hyvinvoinnin alalla. Järjestelmän tavoitteena on edistää ruuaksi kasvatettavien eläinten hyvinvointia. Business benchmark mittaa ja vertailee yritysten suoriutumista eläinten hyvinvoinnin huomioinnissa, niiden sitoutumista ja käytäntöjä hyvinvoinnin edistämiseksi ja toiminnasta viestimiseksi. Järjestelmä tarjoaa sijoittajille, yrityksille, kansalaisjärjestöille ja muille sidosryhmille välineen hahmottaa yritysten käytäntöjä ja vastuullisuutta eläintuotannossa ja eläinten hyvinvoinnin kysymyksissä.

Uusin raportti vuodelta 2020 vertailee kansainvälisesti 150 suurimman ruoka-alan yrityksen toimintaa eläinten hyvinvoinnista huolehtimisessa kattavan kriteeristön avulla. Raportin mukaan eläinten hyvinvointi on ruoka-alalla tärkeä tekijä ja kehittämiskohde ja edistystä tapahtuu kaiken aikaa, mutta eläinten hyvinvoinnin vaikuttavuus jää usein puutteellisesti ymmärretyksi ja dokumentoiduksi. Eläintuotanto ja jatkojalostus päihittävät kaupan alan ja ravintola-alan paremmalla eläinten hyvinvointikysymysten hallinnalla ja raportoinnilla. Vastuullisuusraportoinnin tarve kasvaa tällä hetkellä erityisesti Etelä-Amerikassa ja Kaukoidässä, joissa operoi kansainvälisen lihantuotannon suurimpia toimijoita.

 

Vieraskynä: Leena Suojala

Eläinten hyvinvoinnin rooli maatalouspolitiikassa kasvaa

eläinten hyvinvointi, politiikka ja talous; kuva navetasta
Poliittiset linjaukset ja talouden reunaehdot vaikuttavat eläinten hyvinvointiin monin tavoin.

Eläinten hyvinvointi on yhä tärkeämpää maatalouspolitiikan monimutkaisessa järjestelmässä niin Suomessa kuin EU:ssakin. Poliittisella linjanvedolla eläinten hyvinvoinnin suhteen on iso merkitys, kun arvioidaan kotieläintuotannon toimintaedellytyksiä ja alalla tarvittavia ohjaus- ja tukitoimia, kirjoittaa MTK:n asiantuntija Leena Suojala vieraskynäkirjoituksessaan.

Eläinten hyvinvointipolitiikka yhä suuremmassa roolissa

Kotieläintuottajalle tuotantosuunnan valinta on sekä arvovalinta – valinta siitä, että haluaa tehdä työtä eläinten parissa -, että liiketaloudellinen valinta. Kotieläintuotannon harjoittamisen täytyy olla sen verran kannattavaa, että tuottajalle jää viivan alle riittävä summa yrityksen pyörittämiseen. Tämä perusperiaate ei aina nouse esiin, kun yhteiskunnallinen keskustelu velloo eläinten hyvinvoinnin parantamisen, lihan syönnistä luopumisen tai eläinten hyödyntämisen kyseenalaistamisen viidakossa. Siinä kotimainen ja globaali tuotanto nähdään helposti samassa paketissa. Suomalainen kotieläintuotanto ei ole tehotuotantoa globaalein mittarein, vaikka se tehokasta onkin.

Taloudesta puhuttaessa mittari on helppo, kun laskemme euroja yhdessä muiden EU-maiden kanssa vapaan kaupan ja vapaan tavaroiden liikkuvuuden nimissä. Politiikalle sen sijaan ei ole olemassa niin kovia mittareita kuin taloudelle. Politiikka on mielikuvia, mielipiteitä, arvoja, vaikuttamista ja kompromisseja. Sillä on kuitenkin merkitystä, millaiset poliittiset suuret linjat yhteiskunnassa vedetään, kun arvioidaan kotieläintuotannon toimintaedellytyksiä, kotieläintuotannon kannattavuutta ja mitä ohjaus- tai tukitoimia alalle voitaisiin suunnata.

Hallitusohjelman eläimiä koskevat kirjaukset ja niiden toteutuminen

Muutamia konkreettisia tavoitteita kotieläintuotantoon liittyen kirjattiin nykyiseen hallitusohjelmaan vuodelta 2019:

Jo kerran eduskunnassa loppusuoralla olleen eläinten hyvinvointilain perusteluita täydennettäisiin eläimen itseisarvolla ja mahdollistettaisiin eläinten lajityypillinen käyttäytyminen entistä paremmin. Myös eläinten hyvinvointiin liittyvän lainsäädännön valvontaa parannettaisiin ja teurastamoiden videovalvontaa tehostettaisiin. Seinäjoelle perustettaisiin eläinsuojeluasiamiehen virka. Ohjelmaan on kirjattu myös asetettavaksi asiantuntijaryhmä selvittämään, miten voidaan tukea sika-alan tavoitteita porsitushäkeistä luopumiseksi. Toinen kirjaus koskee porsaiden kirurgista kastraatiota ja mahdollisuuksia luopua siitä tai taata riittävä kivunlievitys kirurgisen kastraation yhteydessä.

Eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyy myös kirjaus tuotantoeläimille suunnattujen antibioottien vähäisen käytön kehittämisestä ja salmonellavapauden ylläpitämisestä. Kestävien tuotantotapojen edistämiseksi ja antibioottien liikakäytön vähentämiseksi luvattiin selvittää eläinperäisten tuotteiden osalta antibioottiveron käyttöönottoa. Vakavia eläintauteja torjuttaisiin ja vakuutusmaksuveron poisto eläintautivakuutuksista toimeenpantaisiin. Lisäksi luvattiin perustaa kansallinen eläintautirahasto yhdessä maatalousyrittäjien ja elintarviketeollisuuden kanssa. Eläinlääkäripalveluja koskeva lainsäädäntö tultaisiin myös uusimaan siten, että ympärivuorokautisen eläinlääkäripäivystyksen järjestämisvastuu säilyy julkisella sektorilla.

Arvioitaessa hallitusohjelman toteutumista nyt keväällä 2021, voidaan aika selkeästi todeta, että lähes kaikki nämä kirjatut toimenpiteet on toteutettu tai työn alla. Eläinten hyvinvointilakiluonnosta odottelemme parhaillaan lausunnoille, ministeriön lupaus on kevään 2021 aikana. Eläinsuojeluasiamies Saara Kupsala on aloittanut tehtävässään. Vapaa porsitus -työryhmä antoi loppuraporttinsa, jonka perusteella hyvinvointikorvausjärjestelmän toimenpiteitä valmistellaan. Kirurgisen kastraation vaihtoehtoja käsitellään Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnassa. Hallittu antibioottien käyttö ja lääkitysten käyttötarpeen vähentäminen on kärkenä eläinten hyvinvointikorvaus -toimenpiteitä valmisteltaessa tulevalle ohjelmakaudelle. Eläintautirahastotyöryhmän tavoite on saada esitys ennen kesää ministeriöön. Eläinlääkintähuoltolakia uudistetaan ja tavoite on turvata päivystys- ja peruseläinlääkäripalvelut jatkossakin kaikille kotielämille. Eläinten hyvinvointimerkintä -hanke Luken hallinnoimana eteni suunnitellusti ja loppuraportti on julkaisua vailla.

Onko uusia keinoja edistää eläinten hyvinvointia?

Eläinten hyvinvointi on yksi vastuullisuuden ja laadun osa-alueista. Suomalainen kotieläintuotanto on valinnut strategiakseen laadun tuottamisen ja sillä on tutkitusti kuluttajan luottamus. Politiikka on kuitenkin aina yhteensovittamista. Pandemia antoi meille opetuksen myös huoltovarmuuden tärkeydestä ja oman ruuantuotannon merkityksestä.

Tuottajan omista ratkaisuista riippuu, millaisia investointeja hän tekee pitkällä tai lyhyellä aikavälillä. Uudistetaanko rakennuksia, satsataanko tekniikkaan, luovutaanko porsitushäkeistä tai parsinavetoista vai muutetaanko kokonaan tuotantosuuntaa tai vaihdetaan tuotantotapaa – nämä ovat isoja kysymyksiä tuottajan ja tilan tuotannon jatkumisen kannalta, eikä niitä tehdä kevein perustein, vaan visio tulevasta on oltava olemassa. Eläinten hyvinvoinnin edistäminen on yksi niistä tulevaisuuteen tähtäävistä valinnoista, joihin elinkeino on jo vahvasti sitoutunut, ja joita yhteiskunta on erilaisin toimenpitein halunnut tukea. Sama trendi on nähtävissä myös Euroopassa, tosin takamatkalla siellä ollaan verrattuna kotimaiseen tuotantoon.

Teksti: Leena Suojala, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK

 

Seuraava: Eläinten hyvinvoinnin tutkimusEdellinen: Eläinten hyvinvoinnin opetus ja koulutus