Eläinten hyvinvoinnin valvonta

Eläinten hyvinvoinnin parantaminen valvonnan avulla edellyttää eläintenpidon ja -hoidon epäkohtien löytämistä, tehokasta puuttumista ja eläimen omistajan käyttäytymisen muuttumista. Eläinten hyvinvointi Suomessa III -raportin uusimmassa osassa tarkastellaan hyvinvoinnin valvonnan tuloksia ja tehokkuutta viimeisten kymmenen vuoden ajalta.

Johdanto

Toimiva eläinten hyvinvoinnin valvonta edellyttää eläintenpidon ja -hoidon epäkohtien löytämistä, tehokasta puuttumista ja eläimen omistajan käyttäytymisen muuttumista. Epäkohtia – eläinsuojelusäädösten vastaista eläinten pitoa, hoitoa tai kohtelua – löytyy viranomaistarkastusten yhteydessä.

Viranomaisten tehokas puuttuminen epäkohtiin edesauttaa eläinten omistajan käyttäytymisen muutosta. Käyttäytymisen muuttamisella pyritään siihen, että ihminen, jonka hallussa eläin on, alkaa toimia eläinsuojelusäädösten mukaisesti. Muutos vaatii eläimen omistajalta motivaatiota, lainsäädännön tuntemusta ja kykyä toimia lain mukaisesti.

Tehokkaalla eläinten hyvinvoinnin valvonnalla on monia hyötyjä. Ilmeisin niistä on eläinten hyvinvoinnin edistäminen, joka on koko valvonnan ydin. Tehokas valvonta vähentää eläinlääkäreiden kuormitusta ja lisää tuottajien välistä tasa-arvoa sekä yhteiskunnan luottamusta järjestelmään. Tärkeää on myös huolehtia siitä, että valvontaa tekevät eläinlääkärit jaksavat työssään ja kykenevät hyvään vuorovaikutukseen eläintenomistajien kanssa.

Eläinten hyvinvoinnin vähimmäisvaatimusten toteutumista valvotaan useissa tarkastuksissa. Tuotantoeläintilojen EU-säädöksiin perustuvissa otantatarkastuksissa havaitut puutteet ovat melko samankaltaisia ja -suu­ruisia vuodesta toiseen. Otantatarkastuksissa vuosina 2011–2014 havaittiin puutteita keskimäärin reilulla neljänneksellä tarkastetuista tiloista, kun vastaava osuus vuosina 2015-2018 oli viidennes. Vuoden 2017 ja 2018 otantatarkastusten tulokset olivat poikkeukselliset: vain 15 % ja 17 % tarkastuksista havaittiin laiminlyöntejä. Vuosina 2019 ja 2020 laiminlyöntien osuudet kuitenkin jälleen nousivat 30 ja 27 prosenttiin. Ennätysmäisesti epäkohtia, 66 %:lla tarkastetuista tiloista, löytyi turkistilojen tarkastuksissa 2016. Eläinkuljetusten niin ikään EU-säädöksiin perustuvissa tarkastuksissa on havaittu aiempaa vähemmän eläinsuojelullisia puutteita, ja usein puutteet ovat liittyneet asiakirjoihin, todistuksiin ja lupiin.

Epäilyyn perustuvia eläinsuojelutarkastuksia on tehty vuodesta 2015 lähtien yli 6 000 tarkastusta vuosittain. Etenkin lemmikkieläinkohteisiin tehdään runsaasti tarkastuksia. Tämä johtuu kuntien valvontaeläinlääkäreiden määrän lisäyksestä, mutta myös ilmoituksia tekevien kansalaisten aktiivisuudesta. Noin neljännes tarkastuksista on viime vuosina ollut uusintatarkastuksia. Laiminlyöntien määrä epäi­lyyn perustuvissa eläinsuojelutarkastuksissa on hienoisesti laskenut edelli­sestä tarkastelujaksosta, mutta vakavien laiminlyöntien osuus on hieman kasvanut. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kieltoja tai määräyksiä epäilyyn perustuvissa tarkastuksissa on annettu useammin tuotantoeläinkohteissa, kun taas kiireellisiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi on ryhdytty useammin lemmikkieläinkohteissa.

Raportin tässä osassa esitetään eläinten hyvinvoinnin viranomaisvalvonnan tuloksia vuosilta 2015–2019/2020. Tuloksia verrataan aiempien vuosien tuloksiin. Valvonnan alaista toimintaa ovat luvan- ja il­moituksenvarainen toiminta, eläinkuljetukset ja tuotanto- sekä seura- ja harrastuseläinten pito tapauksissa, joissa on aihetta epäillä eläinsuojelusää­dösten vastaista toimintaa. Tuotantoeläinten pitoa valvotaan eläinten hyvinvoinnin otantatarkastuksissa, täydentävien ehtojen eläinten hyvinvointitarkastuk­sissa sekä eläinten hyvinvointikorvauksen ja luonnonmukaisen eläintuo­tannon tarkastuksissa. Uusina tuloksina raportoidaan teurastamojen tarkastuseläinlääkäreiden tekemien teurastamojen eläinten hyvinvointitarkastusten toteutumista.

Osion ovat kirjoittaneet Eläinten hyvinvointikeskuksen johtava asiantuntija Satu Raussi ja erityisasiantuntija Tiina Kauppinen. 

 

Valvovat viranomaiset

Kansalainen voi ottaa yhteyttä eläinsuojeluviranomaiseen ja tehdä eläinsuojeluilmoituksen, mikäli epäilee eläinsuojelusäädösten vastaista toimintaa. Eläinsuojeluilmoitus kannattaa tehdä ottamalla yhteyttä oman kunnan virkaeläinlääkäriin eli kunnaneläinlääkäriin tai valvontaeläinlääkäriin. Ilmoituksen voi tehdä myös kunnan terveystarkastajalle, AVI:n läänineläinlääkärille tai poliisille. Virkaeläinlääkärit ja terveystarkastajat työskentelevät yleensä virka-aikoina. Muina aikoina eläinsuojeluilmoitus kannattaa tehdä poliisille.

Eläinsuojeluviranomaiset valvovat eläinsuojelutarkastuksin eläinten suoje­lua koskevien säädösten ja määräysten noudattamista. Tarkasta­jalla on oikeus eläimen, sen pitopaikan tai kuljetusvälineen tarkastamiseen. Lisäksi tarkastajalla on oikeus tarkastaa eläimelle tarkoitettu ruoka ja juoma sekä eläimen hoidossa käytetyt välineet ja varusteet.

Ruokaviraston tehtävänä on eläinsuojelu- ja eläinkuljetuslainsäädännön valvonnan johtaminen, kehittäminen ja ohjaa­minen. Ruokavirasto myös julkaisee vuosittain raportit eläinten hyvinvoinnin val­vonnasta. Ruokavirastolla ei ole eläinsuojelu- tai eläinkuljetuslaissa annettua oi­keutta tehdä tarkastuksia tiloilla tai kuljetuksissa, vaan toimivalta on annettu laissa muille viranomaisille.

Eläinsuojeluviranomaisena aluehallintovirastoissa (AVI) toimivat valvon­taan erikoistuneet läänineläinlääkärit. He ohjaavat kunnaneläinlääkärei­tä paikallisessa valvontatyössä, tekevät tuotantoeläintilojen otantatarkastuk­set ja täydentävien ehtojen tarkastukset eläinten hyvinvoinnin osalta sekä auttavat kunnaneläinlääkäreitä vaikeimmissa eläinsuojelutapauksissa.

Omilla toimialueillaan kunnissa eläinsuojeluvalvontaa tekevät valvontaan erikoistuneet kunnaneläinlääkärit sekä terveystarkastajat ja polii­sit. Kunnaneläinlääkärit tekevät esimerkiksi pääosan epäilyyn perustuvista eläinsuojelutarkastuksista. Teurastamoissa eläinten kuljetusten ja teuras­tuksen eläinsuojelua valvovat tarkastuseläinlääkärit ja valtakunnan ra­joilla rajaeläinlääkärit. Poliisi on ainoa ympärivuorokautisesti töissä ole­va eläinsuojeluviranomainen.

Aluehallintovirastojen valtuuttamat eläinsuojeluvalvojat voivat myös tehdä eläinsuojelutarkastuksia eläintenpitopaikoissa, jotka eivät ole koti­rauhan suojaamalla alueella. Eläinsuojeluvalvojan pitää suorittaa Ruokaviraston järjestämä eläinsuojelutarkastuksen tekemistä koskeva eläinsuojeluvalvojakurssi. AVI:n valtuuttama eläinsuojeluvalvoja ottaa yhteyttä eläinsuojeluviranomaisiin, jos havaitsee tarkastuksessa eläinsuojelusäädösten vastaista toimintaa. Vuonna 2020 aluehallintovirastojen valtuuttamia eläinsuojeluvalvo­jia oli koko maassa 13.

Eläinsuojelulain uudistuksen yhteydessä on selvitetty eläinsuojeluvalvonnan järjestämisen ja toteuttamisen vaihtoehtoja. Selvitykset löytyvät eläinsuojelulain uudis­tuksen verkkosivulta.

 

 

 

Luvan- ja ilmoituksenvaraisen toiminnan tarkastukset

Luvanvaraiselle eläintenpidolle haetaan aluehallintovirastosta (AVI) lupa ja ilmoi­tuksenvaraisesta eläintenpidosta tehdään ilmoitus AVI:n.

Luvanvaraista toimintaa on esimerkiksi eläinten kuljettaminen kaupallisen toiminnan yhteydessä, koe-eläintoiminnan harjoittaminen, eläinten käyttö sirkuksissa, pysyvät ja kiertävät eläinnäyttelyt sekä eläintarhat. AVI:n eläinlääkärin tarkastettua toiminnan edellytykset AVI myöntää toimijalle luvan. Käynnissä olevaa toimintaa tarkastavat AVI:n eläin­lääkärit tai kunnaneläinlääkärit.

Ilmoituksenvaraista toimintaa on ammattimainen tai muutoin laajamittai­nen seura- ja harrastuseläinten pito (esimerkiksi kennelit, ravi- ja ratsuhevos­tallit, eläinhoitolat ja lemmikkieläinkaupat), luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen tuotantotarhaus sekä riistanhoidollinen tarhaus. Ilmoituksenva­raisen toiminnan pitopaikkoja pyritään tarkastamaan säännöllisesti. Tarkas­tukset ovat AVI:n vastuulla. AVI voi määrätä kunnaneläinlääkärin tekemään tarkastuksen kunnan alueella. Esimerkiksi hevostalleihin tehtävistä tarkastuksista vastaavat tavallisesti kunnaneläin­lääkärit. Tarkastuksia voidaan tehdä myös eläinkilpailuissa sekä esityksissä ja näytöksissä, joissa eläimiä on mukana.

Luvan- ja ilmoituksenvaraista eläintenpitoa harjoitettiin 3 282 kohteessa vuonna 2020, kun vuonna 2014 toimintaa harjoitettiin 4 561 kohteessa. Vuonna 2020 tarkastettiin yhteensä 291 luvan- ja ilmoituksenvaraista eläintenpitopaikkaa, kun vuonna 2014 tarkastettiin 727 pitopaikkaa. Vuonna 2020 vaatimustenvastaisuutta havaittiin 35 kohteessa eli 12 % tarkastetuista kohteista. Seitsemään tarkastettuun pitopaikkaan kohdennettiin hallinnollisia toimia tai pakkokeinoja ja kolmessa tarkastetussa kohteessa ryhdyttiin eläinsuojelulain 44 §:n mukaisiin toimenpiteisiin.

 

Tuotantoeläintilojen otantatarkastukset

EU:n jäsenvaltiot valvovat tuotantoeläinten suojelua koskevien vähimmäis­vaatimusten noudattamista tarkastamalla vuosittain edustavan määrän tuo­tantoeläintiloja otantatarkastuksissa. Vuodesta 2010 lähtien tarkastuksia ovat tehneet alue­hallintovirastojen läänineläinlääkärit. Otantatarkastuksista ja niiden tulok­sista raportoidaan EU-komissiolle vuosittain.

Tarkastuksen kohteet on vuodesta 2008 valittu satunnaisotannalla (20-25 %) ja kohdennetusti (75-80 %) ilman epäilyä eläinsuojelusäännösten rikkomisista. Valvontaa kohdennettiin vuosina 2015 ja 2016 luomutiloihin sekä sellaisiin tiloihin, joille valvontaa ei ole aiemmin tehty. Otantavalvonnassa on vuodesta 2017 alkaen painotettu vuosittain eri eläinlajia. Vuonna 2017 valvonta kohdistettiin nautojen pitoon, vuonna 2018 turkiseläinten pitoon ja vuonna 2019 lampaiden pitoon. Koronaepidemia vaikutti vuoden 2020 valvontamääriin ja valvonnan toteuttamiseen, eikä eläinlajikohdennusta vuonna 2020 toteutettu. Painotetussa otannassa huomioidaan muun muassa tilan valvontahistoria, korvamerkkitilaukset, puutteet merkinnässä ja rekisteröinnissä sekä eläinilmoituksissa, tilan eläinmäärä ja kadonneet eläimet sekä eläinten hyvinvointikorvauksen hakeminen.

Vuosina 2008–2010 määrälli­sistä tarkastustavoitteesta toteutui 85–87 %, vuosina 2011–2014 80–84 % ja vuosina 2015–2020 83–95 %. Vuosittaiset otantamäärät vaihtelevat. Esimerkiksi vuonna 2020 tarkastettavaksi valittiin noin 7 % lammas- ja 4 % vuohitiloista, joilla on vähintään 20 eläintä, 7 % kaikista turkistiloista, 3 % sikatiloista, 3 % broileritiloista sekä 3 % nautatiloista, joilla on vähintään 10 nautaa.

Taulukossa 8 ja kuvassa 8 on eläinlajeittain vertailtu tuotantoeläintilojen otantatarkastusten tuloksia vuosilta 2006–2020. Vuosittaiset tulokset löyty­vät myös Ruokaviraston eläinten hyvinvoinnin valvonnan raporteista.

Taulukko 8. Tuotantoeläintilojen otantatarkastukset sekä eläinkuljetusten tarkastukset ja niissä havaittujen eläinsuojelusäädösten laiminlyöntien prosenttiosuudet (lähde: Ruokavirasto).

Vuosi	Vasikat	Siat	Kanat	Turkiseläimet	Ankat ja hanhet	Lampaat	Vuohet	Naudat	Broilerit	Kaikki eläimet
2001	26	12	6	43						27
2002	39	14	8	42						34
2003	33	18	21	38						32
2004	32	17	31	43						32
2005	35	26	15	28						31
2006	28	35	20	26						27
2007	17	23	16	29						19
2008	28	14	7	18	18					22
2009	19	18	18	6	0	29	36			19
2010	14	31	26	61	11	16	21	23		28
2011	20	25	19	53	0	25	0	27		28
2012	24	24	13	54	0	22	8	22	37	25
2013	24	19	15	33	0	17	11	27	48	30
2014		29	0	25	0	0	0	23	0	22
2015		20	0	48	14	17	0	23	22	23
2016		28	26	66		18	0	17	0	24
2017		15	0	23		8		15	0	15
2018		27	*	37		0	0	11	25	18
2019		41		35		20	0	34	0	30
2020		25		0		16	0	30	33	27

*Kana, 2018, tarkastettu 1 tila, jolla puutteita

 

 

Naudat

Vasikkatiloilla laiminlyöntien osuus tarkastuksissa vaih­teli 20–24 % vuosina 2011–2013. Yleisiä ongelmia olivat tilanpuute ryhmäkarsinoissa, vasikoi­den pitäminen yksittäiskarsinoissa yli sallitun ajan, makuupaikan likaisuus ja märkyys, puutteet tilojen ja laitteiden puhtaudessa ja turvallisuudes­sa sekä riittävässä päivittäisessä vedensaannissa. Nämä laiminlyönnit ovat vuodesta toiseen pysyneet samoina.

Vuosina 2015-2020 vasikoiden tilavaatimusten toteutumisessa on yhä ollut puutteita, samoin kuin puhtaudessa ja turvallisuudessa sekä kuivan ja puhtaan makuupaikan järjestämisessä vasikoille. Toisinaan vasikoita pidetään yhä yksittäiskarsinoissa yli sallitun ajan. Vasikoiden ulkotarhan turvallisuus ja kuivana pysyminen ovat myös olleet epäkohtien aiheita viime vuosina. Vasikoiden yleisestä hyvinvoinnista, terveydestä ja puhtaudesta huolehtiminen on välillä havaittu puutteelliseksi. Vasikoiden juotossa ja ruokinnassa on ollut epäkohtia, kuten rehun ja juomaveden likaisuutta. Tilojen ja laitteiden puhtaudesta ja desinfioinnista ei aina ole huolehdittu asianmukaisesti.

Yli 6 kk ikäisiä nautoja pitävillä tiloilla vuosina 2011–2013 havaittujen lai­minlyöntien osuus tarkastuksista vaihteli 20–27 %. Laiminlyönnit olivat vuosina 2011–2013 samoja kuin ensimmäisenä tarkastusvuonna 2010: pito­paikan puhtaanapito, kuivan ja puhtaan makuupaikan puute, riittävän sään­suojan puuttuminen laitumelta tai ulkotarhasta, puutteellinen sorkkahoito, riittävän päivittäisen vedensaannin ongelmat ja puutteet pitopaikan turval­lisuudessa. Lisäksi kytkettynä pidettävät lehmät ja hiehot eivät aina pääs­seet laitumelle tai jaloittelutarhaan.

Vuosien 2015–2020 tarkastuksissa havaittiin laiminlyöntejä 11–34:ssa % tarkastetuista tiloista. Edellä mainittuja puutteita löytyi yhä. Lisäksi todettiin rehun riittämättömyyttä ja sopimattomuutta sekä puutteita juomavedessä, ulkotarhan turvallisuudessa ja kuivana pysymisessä, sekä sairastuneista ja vahingoittuneista naudoista huolehtimisessa. Epäkohtien aiheita olivat myös nautojen likaisuus, henkilökunnan riittämättömyys, laitteiden ja pitopaikan kunto, turvallisuus, valaistus ja puhtaanapito. Ulkona pidettävien nautojen hyvinvointi, makuualueen märkyys ja juoma-astioiden jäätyminen ovat myös olleet viimevuosien nautatilojen tarkastuksissa yleisiä laiminlyöntien syitä.

Siat

Sikatiloilla vuosina 2011–2014 havaittujen laiminlyöntien osuus tarkastuk­sista vaihteli 19–29 %. Tyypillisin laiminlyönti vuonna 2011, kuten edelli­selläkin tarkastelujaksolla, oli tutkimis- ja tonkimismateriaalin ja pesänra­kennusmateriaalin puuttuminen tai vähyys. Vuoden 2012 tuloksissa vain yhdellä tarkastetuista tiloista oli puutteita em. materiaalin antamisessa sioille. Vuonna 2013 puutteita ha­vaittiin samaisessa asiassa viidellä tarkastetulla tilalla ja vuonna 2014 kol­mella tilalla. Puutteita oli myös riittävässä vedensaannissa, ruokailutilan riit­tävyydessä, pikkuporsaiden hampaiden rutiininomaisessa katkaisemisessa, karjuporsaiden kastroinnissa sallittua vanhempina ja eritoten vuonna 2014 tilavaatimusten noudattamisessa. Samoja laiminlyöntejä havaittiin myös edellisellä tarkastelujaksolla.

Vuosina 2015–2020 sikatilojen tarkastuksissa havaittiin laiminlyöntejä 15–41 % tarkastetuista tiloista. Edelleen sioilta puuttui virikemateriaalia, ruokailu- ja muuta tilaa, valaistusta sekä emakoilta pesäntekomateriaalia. Puhtaudessa, lämpötilassa ja turvallisuudessa oli puutteita. Tilojen kunnossapidossa, puhtaanapidossa, kuivituksessa, eläinsuojien olosuhteissa, eläinten hyvinvoinnista huolehtimisessa sekä asianmukaisen ja riittävän rehun saannissa oli korjattavaa. Aina henkilökuntaa ei ollut riittävästi, tai sen pätevyydessä ja tilasiementäjän kelpoisuudessa oli puutteita.

Munivat kanat

Munintakanaloissa vuosina 2011–2013 laiminlyöntien osuus tarkastuksista vaihteli 13–19 %. Yleisin laiminlyönti vuonna 2011 oli kanojen kynsien hiomavarusteiden puuttuminen häkkikanaloissa, jolloin munivia kanoja sai vielä pitää varustelemattomissa häkeissä. Vuosina 2012 ja 2013 havaittiin kolmella tilalla laiminlyöntejä. Nämä liittyivät kanojen tilanahtauteen, ruokinta- ja orsitilan riittämättö­myyteen ja pehkun saannin sekä avokanalassa pesä- ja orsitilan puutteisiin. Vuonna 2014–2015 tarkastettiin 11 tilaa, eikä laiminlyöntejä havaittu lainkaan. Vuoden 2016 laiminlyöntiprosentti tarkastetuista 19 tilasta oli 26. Epäkohdat liittyivät tuolloin orsiin sekä pesän, pehkun ja tilan vaatimusten laiminlyönteihin. Vuonna 2017 tarkastettiin kolme tilaa, eikä laiminlyöntejä havaittu. Vuonna 2018 tarkastettiin yksi tila, jolla havaittiin epäkohtia. Vuosina 2019–2020 ei tarkastettu yhtään munivien kanojen pitopaikkaa.

Turkiseläimet

Vuonna 2010 laiminlyöntejä havaittiin jopa 60 % tarkastetuista 57:stä turkistilasta. Vuosina 2011–2014 havaittiin turkistilojen tarkastuksissa puutteita 25–54 % tarkastetuista tiloista. Vuonna 2014 tarkastettiin vain neljä tilaa, joista yhdellä oli puutteita tarhan pakovarmuu­dessa. Laiminlyönnit olivat 2011–2014 pääsääntöisesti samoja edelliseen tarkastelujak­soon verrattuna. Tilavaatimuksia ei aina noudatettu – erityisesti ongelma ilmeni vieroitettujen ketunpentujen kohdalla. Pureskelu- ja virikemateriaa­lin puuttuminen oli yleistä. Häkkien pohjien muovipäällyste puuttui tai oli kulunut useammalla tarhalla, eikä sairaiden ja vahingoittuneiden eläinten asianmukaista hoitoa ollut aina järjestetty.

Vuosina 2015–2020 turkistilojen tarkastuksissa koettiin epäkohtien ennätyksellisen suuri määrä (vuonna 2016 epäkohtia löytyi 66 % tarkastetuista 38 turkistarhasta): Toisaalta vuosi 2020 sujui täysin ilman laiminlyöntejä tuolloin tehdyissä seitsemän turkistilan tarkastuksissa. Laiminlyönnit ovat viime vuosina (2015–2019) edelleen olleet verkkopohjan, pohjaverkon muovipäällysteen, lattian, virikemateriaalin, pureskelumateriaalin, pitopaikan rakennusten, tilavaatimusten sekä lattioiden kunnon ja turvallisuuden puutteita. Puutteita on havaittu myös eläinten lopettamiseen sekä sairastuneiden eläinten asianmukaiseen hoitoon liittyen. Pesäkopin pienuus ja huono kuivitus on myös ollut laiminlyöntilöydös, samoin kuin tarhan aitaaminen ja eläinten karkaamisen estäminen.

Ankat ja hanhet

Ankka- ja hanhitiloilla ei tarkastuksissa havaittu laiminlyöntejä vuosina 2011–2014. Vuonna 2015 tarkastettiin seitsemän tilaa, joista yhdellä ankkatilalla havaittiin eläinten vedensaantia, tilojen puhtaanapitoa ja kirjanpitoa koskevia puutteita. Ankka- ja hanhitilojen tarkastuksissa on havaittu vain vähän puutteita. Tiloja on vähän, ja siksi niitä myös tarkastetaan vähän. Vuosina 2016–2020 ei tarkastettu lainkaan ankka- ja hanhitiloja.

Lampaat

Lammastiloilla vuosina 2011–2014 laiminlyöntien osuus tarkastuksista vaih­teli 0–25 %. Eniten laiminlyöntejä havaittiin vuoden 2011 tarkastuksissa. Vuonna 2014 tarkastettiin 13 tilaa, eikä laiminlyöntejä havaittu lainkaan. Lammastiloilla laiminlyönnit vuosina 2011–2014 olivat pää­osin samoja edelliseen tarkastelujaksoon verrattuna ja liittyivät pitopaikan puhtauteen ja turvallisuuteen, erityisesti puhtaan ja kuivan makuupaikan puutteeseen. Riittävässä vedensaannissa ja ruokintatilassa havaittiin myös puutteita. Joillakin lammastiloilla tilavaatimukset eivät täyttyneet, ulkotar­hoista puuttui sopiva säänsuoja tai ulkotarhan maapohja ei pysynyt riittävän kuivana.

Vuosina 2015–2020 laiminlyöntien osuus tarkastetuista lammastiloista on vaihdellut 0–20 %. Vuonna 2018 ei havaittu lainkaan laiminlyöntejä, mutta vuonna 2019 tarkastetuista 99 lammastilasta löydettiin epäkohtia 20 %:ssa. Epäkohdat ovat vuosien 2015–2020 tarkastuksissa liittyneet lääkekirjanpidon, sairaan eläimen hoidon, karsinan pinta-alan, ulkotarhan vaatimusten, pitopaikan puhtauden, keritsemisen, sorkkien tarkastamisen sekä veden ja sopivan rehun puutteisiin. Pitopaikan laitteiden ja rakennusten kunto ja turvallisuus sekä eläinten terveydestä, yleisestä hyvinvoinnista ja puhtaudesta huolehtiminen on joissakin pitopaikoissa ollut puutteellista.

Vuohet

Vuohitilojen tarkastuksissa havaittiin vuosina 2011–2014 vähän lai­minlyöntejä, ja niiden osuus vaihteli 0–11 % tarkastetuista tiloista. Val­vontatulokset paranivat vuosista 2009 ja 2010, jolloin havaittiin laiminlyöntejä 36 % ja 22 % tarkastetuista tiloista. Yleisimpiä laiminlyöntejä tuolloin olivat pitopaikan puhtauteen ja tilavaatimuksiin liittyvät puutteet. Vuosina 2015–2020 vuohitilojen tarkastuksissa ei havaittu lainkaan laiminlyöntejä, joskaan vuonna 2017 ei tarkastettu yhtään vuohitilaa. Vuohitiloja tar­kastetaan edelleen vuosittain vähän. Vuosina 2015–2020 on tarkastettu yhteensä 23 vuohitilaa.

Broilerit

Broileritilat otettiin otantatarkastusten piiriin vuonna 2012, jolloin laimin­lyöntejä havaittiin 37 %:lla tarkastetuista tiloista. Vuonna 2013 laiminlyöntiprosentti kas­voi 48:aan. Suuri laiminlyöntien osuus vuoden 2013 tarkastuksissa johtui kasvatusosaston olosuhteiden puutteista ja riittämättömästä valaistuksesta. Kuivan ja kuohkean pehkualu­een sekä ilman laadun ja asianmukaisen lopetusmenetelmän puutteita ilme­ni myös. Vuonna 2014 tarkastettiin kolme tilaa, eikä näillä havaittu laiminlyöntejä. Vuoden 2015 tarkastuksissa havaittiin puutteita sallitun kasvatustiheyden ylityksissä, valaistuksessa sekä lintujen lopetuksessa. Laiminlyöntiprosentti oli tuolloin 22 tarkastetuista tiloista. Vuosien 2016–2017 tarkastuksissa ei havaittu puutteita. Tuolloin tarkastettiin yhteensä seitsemän broileritilaa. Vuonna 2018 tarkastettiin neljä broileritilaa, joista epäkohtia havaittiin yhdellä tilalla. Vuonna 2019 puutteita ei havaittu tarkastetuilla seitsemällä tilalla ja vuonna 2020 kuudesta tarkastetusta broileritilasta epäkohtia havaittiin kahdella tilalla.

 

Täydentäviin ehtoihin liittyvät eläinten hyvinvoinnin tarkastuk­set

Maataloustukien täydentävien ehtojen valvonnan yhteydessä eläinten hyvin­vointia on valvottu vuodesta 2007 lähtien. Täydentävät ehdot muodostuvat voimassa olevasta eläinsuojelulainsäädännöstä. Ehdot eivät siten aseta tuo­tantoeläinten pidolle lisävaatimuksia. Hyvinvoinnin osalta tarkastetaan tietyt lainsäädännössä määritellyt eläinlajikohtaiset tila-, olosuhde- ja hoi­tovaatimukset eli indikaattorit. Indikaattorien määrää lisättiin vuoden 2015 valvonnoissa. Tavoitteena on ollut valvoa vuodesta 2016 lähtien Euroopan unio­nista tulevan eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön noudattamis­ta kokonaisuudessaan. Täydentävien ehtojen noudattamista valvovat alue­hallintovirastojen läänineläinlääkärit. Ehtojen laiminlyönneistä voi seurata maataloustukien takaisinperintä (1, 3 tai 5 %). Keskimäärin laiminlyönnistä seuraa 3 % vähennys kyseisen vuoden tukiin. Mikäli tilalla todettu eläinsuo­jelullinen laiminlyönti arvioidaan tahalliseksi, voidaan tilan kaikkia maata­loustukia leikata.

Täydentäviä ehtoja valvotaan tavallisesti tiloilla, jotka on otannalla valittu tarkastuksen kohteeksi. Valvontaa voidaan laajentaa myös otannan ulko­puolisille tiloille, joilla on jonkin muun valvonnan yhteydessä havaittu lai­minlyöntejä, tai jos valvontaviranomaisen tietoon on tullut eläinsuojelusää­dösten laiminlyöntitapauksia. Täydentävien ehtojen eläinten hyvinvoinnin otantatarkastukset kohdistetaan yleensä nautoihin, sikoihin, lampaisiin, vuohiin ja muniviin kanoihin. Jos tilalla on tarkastuksen yhteydessä muita tuotantoeläimiä, myös nämä valvotaan.

Otantaan kuuluvat tilat

Otantavalvontoja tehtiin 2015–2018 vuosittain 194, 175, 184 ja 181 kappaletta. Vuosina 2011–2017 otantaan kuuluvissa täydentävien ehtojen eläinten hy­vinvoinnin valvonnoissa havaittiin eläinsuojelusäädösten laiminlyöntejä 9–18 %:lla valvotuista tiloista (2009: 17 %, 2010: 15 %, 2011: 18 %, 2012: 17 %, 2013: 12 %, 2014: 14 %, 2015: 14 %, 2016: 11 % ja 2017: 9 %). Valvontatuloksia ei ole vuoden 2017 jälkeen saatavilla. Tyypillinen laiminlyönti on nautojen makuupaikan kuivituksen puute ja vasikoiden liian pienet karsinat tai tilat. Ruokinnan ja juoton laiminlyöntejä löytyy myös.

Otannan ulkopuoliset eli laajennusvalvonnan tilat

Täydentävien ehtojen valvontaa laajennettiin jo vuonna 2009 koskemaan myös sellaisia tiloja, joiden osalta oli jonkun muun valvonnan yhteydessä herän­nyt epäily eläinsuojelulainsäädösten laiminlyönneistä. Tällaista otannan ul­kopuolista valvontaa kutsutaan laajennusvalvonnaksi. Laajennusvalvonnan tiloista suurella osalla havaitaan yleensä lainsäädännön vastaista toimintaa. Laimin­lyöntejä on havaittu vuosina 2009–2017 yhteensä 52, 165, 142, 280, 220, 274, 300, 230 ja 112 tilalla. Tavallista vakavampia laiminlyöntejä havaittiin vuonna 2015 enemmän kuin edeltävinä vuosina, ja tukien täysimääräistä leikkausta ehdotettiin vuonna 2015 yhdeksälle tuotantoeläintilalle.

 

Eläinten hyvinvoinnin valvonta eläinkuljetuksissa

Vuosina 2011–2014 eläinsuojeluviranomaiset tarkastivat 1 547 eläinkuljetusta, vuosina 2015–2018 tarkastusmäärä oli 1 532 eläinkuljetusta ja vuosina 2019–2020 tarkastettiin 856 eläinkuljetusta. Vuosina 2011–2014 keskimäärin 16 %:ssa tarkastetuista kuljetuksista havaittiin laiminlyöntejä, kun vuosina 2015–2018 laiminlyöntejä havaittiin enää keskimäärin 8 % tarkastetuista kuljetuksista. Vuosina 2019–2020 laiminlyöntejä havaittiin noin 10 % tarkastetuista kuljetuksista (Taulukko 9, Kuva 9). Vuosina 2015–2018 viranomainen ryhtyi hallinnollisiin toimenpiteisiin 39 %:ssa niistä kuljetuksista, joissa havaittiin laiminlyöntejä. Vuosina 2019–2020 hallinnollisiin toimenpiteisiin ryhdyttiin 28 %:ssa kuljetuksista, joissa havaittiin laiminlyöntejä.

Taulukko 9. Kaupallisten eläinkuljetusten tarkastukset ja niissä havaittujen laiminlyöntien prosenttiosuudet vuosina 2000-2020 (lähde: Ruokavirasto)

Vuosi	Tarkastettujen eläinkuljetusten määrä	Laiminlyönnit, % tarkastetuista
2000	268	23
2001	318	36
2002	317	26
2003	269	22
2004	474	23
2005	451	23
2006	443	21
2007	369	20
2008	328	11
2009	275	27
2010	348	16
2011	387	16
2012	358	17
2013	384	20
2014	418	12
2015	382	10
2016	411	9
2017	357	7
2018	382	6
2019	424	12
2020	432	8

 

Eläinkuljetusten EU-tarkastuksia tekevät pääosin tarkastuseläin­lääkärit teurastamoissa kuljetusten purkamisen yhteydessä. Lisäksi lää­nineläinlääkärit ja kunnaneläinlääkärit tarkastavat kuljetuksia tien päällä ja lähtöpaikassa. Nauta-, sika- ja siipikarjakuljetukset ovat yleisimpiä tarkastettavia kuljetuksia, mutta myös hevos-, lammas- ja porokuljetuksia tarkastetaan.

Kuljetusajat

Keskimääräinen eläinten kuljetusaika vuosina 2011–2017 tarkastetuissa kul­jetuksissa vaihteli kolmesta ja puolesta neljään tuntiin. Pitkäkestoisimpia tarkastettuja kuljetuksia ovat olleet vuonna 2014 tarkastettu 28 tunnin eläinkuljetus, vuonna 2015 tarkastettu 26,5 tunnin hevoskuljetus ja vuonna 2016 tarkastettu 18 tunnin sikakuljetus.  Vuosina 2011–2014 tarkastetuista 1 547 kuljetuksesta 99 kuljetusta ylitti kestoltaan kahdeksan tuntia. Yli kahdeksan tunnin tarkastettuja eläinkuljetuksia vuosina 2015–2018 oli 136 kappaletta ja vuosina 2019–2020 yhteensä 51 kappaletta.

Eläinkuljetusten tarkastuksista ja niiden tuloksista raportoidaan EU-komis­siolle vuosittain. EU:n jäsenvaltioiden raportit eläinkuljetusten tarkastusten tuloksista vuosilta 2007–2018 ovat luettavissa komission verkkosivulla.

Epäkohdat kuljetuksissa

Havaitut epäkohdat eläinkuljetuksissa ovat olleet pitkälti samoja vuodes­ta toiseen. Eniten epäkohtia tarkasteluvuosina 2011–2014 sekä 2015–2018 havaittiin kul­jettajan pätevyystodistuksiin, kuljetusasiakirjoihin ja eläinkuljettajalupiin liittyvissä vaatimuksissa. Muita vuosittaisia epäkohtia ovat olleet puutteet kuljetusvälineiden kunnossa ja turvallisuudessa sekä pitkien kuljetusten lisävaatimusten noudattamisessa. Eläinten tilavaatimusten nou­dattamisessa ja kuljetuskäytännöissä havaitaan toisinaan myös puutteita. Vuosina 2011–2013 yhteensä 11 kuljetuksessa, va­jaassa prosentissa tarkastetuista kuljetuksista, havaittiin kuljetuskunnottomia eläimiä, kun vuosina 2016–2018 kuljetuskunnottomia eläimiä (kaikkiaan kolme kuljetuskunnotonta kalkkunaa) havaittiin kahdessa kuljetuksessa.

Välityseläimet

Välityseläinkuljetuksia, joissa pääosin kuljetetaan vasikoita syntymätiloilta kasvatustiloille, tarkastettiin 42 kpl vuosina 2011–2014 ja 55 kpl vuosina 2015–2018. Epäkohtia todettiin vuosina 2011-2014 yhteensä 12 kul­jetuksessa ja vuosina 2015–2018 yhteensä 10 kuljetuksessa. Vuonna 2019 tarkastettiin 27 välityseläinkuljetusta, joista epäkohtia havaittiin kahdessa kuljetuksessa ja vuonna 2020 tarkastettiin yhdeksän kuljetusta, joissa ei ollut huomautettavaa. Yleisimmin välityseläinkuljetusten epäkohdat ovat liittyneet puutteellisiin asiakirjoihin ja pätevyystodistuksiin, mutta myös kuivikkeisiin, juottolaitteisiin, ajoneuvon kuntoon ja lämpötilan hälytysjärjestelmään liittyviä puutteita on havaittu.

Hevoset

Hevosten kuljetuksia tarkastettiin vuosina 2011–2014 yhteensä 118 kpl ja vuosina 2015–2018 yhteensä 114 kpl. Vuosina 2019 ja 2020 tarkastettiin 18 ja 37 hevoskuljetusta. Vuosina 2011–2014 epä­kohtia havaittiin 51 tarkastetussa hevoskuljetuksessa ja vuosina 2015–2018 21 kuljetuksessa. Vuonna 2019 epäkohtia havaittiin kymmenessä tarkastetussa kuljetuksessa ja vuonna 2020 yhteensä 16 kuljetuksessa. Hevoskuljetusten epäkohdat liittyvät lähes aina lupien, pätevyystodistusten ja kuljetusasiakirjojen puutteisiin.

Porot

Porojen kuljetuksia tarkastettiin kuljetuksen lähtöpaikassa ja teurastamoilla yhteensä 47 vuosina 2011–2014 ja 41 vuosina 2015–2018. Vuosina 2019 ja 2020 tarkastettiin 23 ja 18 porokuljetusta. Epäkohtia havaittiin 56 %:ssa (2012), 23 %:ssa (2013), 29 %:ssa (2014), 0 %:ssa (2015), 31 %:ssa (2016), 17 %:ssa (2017), 20 %:ssa (2018), 61 %:ssa (2019) ja 28 %:ssa (2020) tarkastetuista kuljetuksista. Aiempina vuosina 2009 ja 2010 tarkastettiin yhteensä 19 porokuljetusta, ja epäkohtia havaittiin peräti 15 (79 %) tarkastetuista kuljetuksista. Epäkohtien syitä ovat olleet kuljetusajoneuvosta puuttuvat eläinkuljetusmerkinnät, puutteellinen valaistus, ajoneuvon kun­non ja turvallisuuden puutteet, puuttunut kuljettajalupa ja lopetusvälineiden puutteet. Kuormaamisessa ja purkamisessa käytettävät välineet, kuten rampit, eivät aina ole olleet asianmukaisia. Kahdessa kuljetuksessa vuonna 2012 eläimet eivät olleet kuljetuskuntoisia.

 

Eläinten hyvinvoinnin valvonta teurastamoissa

Vuodesta 2016 tavoitteena on ollut tehdä jokaisessa teurastamossa vähintään kerran vuodessa teurastamon tarkastuseläinlääkärin toimesta kattava dokumentoitu eläinsuojelutarkastus. Tarkastusten tavoitteena on varmistaa lainsäädännön noudattaminen ja kerätä tietoa teurastamoiden eläinsuojeluvalvonnasta.

Teurastamoiden eläinsuojelutarkastukset aloitettiin vuosina 2015–2016, jolloin Ruokaviraston tarkastuseläinlääkärit ja aluehallintovirastojen läänineläinlääkärit tarkastivat kaikki isot teurastamot. Pienteurastamojen (laitos, jossa teurastetaan ainoastaan osan työpäivää tai koko työpäivän, mutta ei viikon jokaisena työpäivänä) tarkastukset aloitettiin myös vuonna 2016.

Vuosina 2016–2020 toiminnassa olleissa teurastamoissa on 94 %:ssa tehty dokumentoitu eläinsuojelutarkastus vähintään kerran. 20 % teurastamoissa eläinsuojelutarkastus on tehty kaikkina viitenä vuotena. Kolmeen pieneen ja osan aikaa vuodesta toimivaan teurastamoon ei tehty viiden vuoden aikana yhtään kirjattua tarkastusta. Virkaeläinlääkäri valvoo näitäkin teurastamoja, mutta valvonnan dokumentointi on ollut puutteellista.

Vuosittaiset tarkastustiedot 2016-2020

Vuonna 2016 havaittiin, että noin 60 %:lla tarkastetuista teurastamoista oli puutteita. Osa puutteista liittyi ohjeistukseen ja kirjanpitoon. Teurastamot laittoivat pääosan puutteista kuntoon tarkastuksen jälkeen.

Vuonna 2017 kaikissa isoissa broileriteurastamoissa ja 80 %:ssa isoista niin sanotun punaisen lihan teurastamoista tehtiin vähintään yksi dokumentoitu eläinsuojelutarkastus. Pienteurastamojen tarkastuksia tehtiin 27 kappaletta 24 eri teurastamoon. Kaikkia pienteurastamoja ei tarkastettu. Vuoden 2017 tarkastuksissa havaituista epäkohdista suurin osa kohdistui karsinamerkintöihin, yön yli säilytettävien eläinten puutteelliseen kuivitukseen tai lehmien lypsyn laiminlyöntiin, tai puutteisiin kirjallisessa toimintaohjeistossa tai omavalvontamenettelyissä.

Vuoden 2018 aikana yhdeksässä isossa teurastamossa kaikkiaan 14:sta tehtiin vähintään yksi dokumentoitu eläinsuojelutarkastus. Lisäksi tarkastettiin 27 pienteurastamoa, osa useampaan kertaan. Yhteensä tehtiin 38 dokumentoitua eläinsuojelutarkastusta 36 eri teurastamoon. Tarkastuksilla havaituista epäkohdista suurin osa johtui puutteellisesta omavalvontamenettelystä ja siihen liittyvästä kirjanpidosta. Muutamassa pienteurastamossa eläimillä ei ollut saatavana juomavettä heti teurastamoon tuotaessa, vaan sitä tarjottiin vasta, jos teurastus viivästyi useammalla tunnilla.

Vuonna 2019 kaikissa 15 isossa teurastamossa tehtiin vähintään yksi dokumentoitu eläinsuojelutarkastus. Tarkastus tehtiin 24:ä pienteurastamossa, mutta tarkastamatta jäi lähes puolet. Yhteensä tehtiin 40 dokumentoitua eläinsuojelutarkastusta 39 eri teurastamoon. Epäkohdista suurin osa johtui puutteellisesta omavalvontamenettelystä ja siihen liittyvästä kirjanpidosta. Puutteita oli erityisesti tainnutusvälineiden huoltokirjanpidossa. Eläinten säilytystiloissa oli joissain teurastamoissa parannettavaa muun muassa karsinamerkintöjen, ilmanvaihdon ja yön yli säilytettävien eläinten kuivituksen osalta. Nautojen yksittäiskarsinoiden mitoitus ei joissakin teurastamoissa ollut riittävä isompien nautojen säilyttämiseen asianmukaisesti; esimerkiksi yön yli säilytettävillä eläimillä ei ollut riittävästi tilaa makuulle menoon.

Vuonna 2020 kahteentoista kaikkiaan 15 isosta teurastamosta tehtiin vähintään yksi eläinsuojelutarkastus. Pienteurastamojen osalta tarkastus tehtiin 25:een kaikkiaan 43 teurastamosta. Epäkohtia havaittiin kymmenessä teurastamossa, joista kahdessa annettiin eläinsuojelulain mukainen määräys täyttää velvollisuutensa annetussa määräajassa. Muiden osalta toimenpiteet olivat jo käynnissä, tai asiaa vietiin eteenpäin neuvonnallisin keinoin.

Havaituista epäkohdista suurin osa johtui laitoksen puutteellisesta omavalvontamenettelystä. Yleisin epäkohta oli tainnutusvälineiden huoltokirjanpidon laiminlyönti. Eläinten säilytystiloissa ei aina ollut näkyvillä vaadittuja merkintöjä eläinten saapumisajankohdasta ja karsinakohtaisesta enimmäiseläinmäärästä.

Suoraan eläinten hyvinvointiin vaikuttavat ongelmat säilytystiloissa liittyivät isojen teurastamoiden vanhentuneisiin eläinten säilytystiloihin. Nautateurastamojen eläinten yksittäiskarsinoiden mitoituksessa ei aina ole huomioitu eläinten kokoa, jolloin sonneilla tai isokokoisilla lehmillä ei ole karsinassa riittävästi tilaa käydä makuulle tai nousta ylös. Hyvinvointiongelma korostuu, jos eläimiä säilytetään teurastamon tiloissa pitkään. Säilytystilojen rakenneratkaisuissa ei aina ollut huomioitu yli 12 tuntia säilytettävien eläinten lisävaatimuksia, kuten asianmukaista karsinan kuivitusta, parsimattoa tai maidossa olevien lypsylehmien lypsyä.

 

Epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset

Epäilyyn perustuvien eläinsuojelutarkastusten määrä on vakiintunut yli 6 000 vuosittaiseen tarkastukseen vuosina 2015–2020 (Taulukko 10). Eniten tarkastuksia, noin 6 500, tehtiin vuonna 2018. Vuodesta 2013 lähtien on epäilyyn perustuvista eläinsuojelutarkastuksista suurin osa tehty lemmikkieläinkohteisiin. Lem­mikkieläinkohteiden tarkastukset ovat pääosin koirien, kissojen, kanien, erilaisten jyrsijöiden, kalojen ja matelijoiden tarkastuksia. Tuotantoeläintilojen epäi­lyyn perustuvissa tarkastuksissa kohdelajeina ovat useimmiten naudat, hevo­seläimet, lampaat, siat, vuohet ja kanat. Toimenpiteiden suhteellinen osuus tarkastuksista ja niiden kohdistuminen lemmikkieläin- tai tuotantoeläinkohteisiin on pysynyt viime vuosina verrattain samana.

Taulukko 10. Epäilyyn perustuvat eläinsuojelutarkastukset vuosina 2010–2020 (lähde: Ruokavirasto).

		2010	2011	2012	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019	2020
Tarkastuksia	yhteensä	3439	3638	5106	4911	5091	6018	6368	6448	6508	6358	6046
Laiminlyöntejä*, % tarkastuksista	yhteensä	40	40	36	34	34	31	30	32	33	30	31
	lemmikkieläinkohteet	31	33	25	26	26	25	24	26	28	25	28
	tuotantoeläinkohteet	45	45	45	42	43	38	38	41	42	39	38
	muu eläin tai määrittelemätön	31	37	36	25	25	27	29	22	25	28	29
Vakavia laiminlyöntejä**, % tarkastuksista	yhteensä	6	7	8	8	9	8	7	9	9	9	10
	lemmikkieläinkohteet	9	8	11	11	14	11	11	12	12	11	12
	tuotantoeläinkohteet	4	5	4	4	3	3	3	4	4	4	5
	muu eläin tai määrittelemätön	10	13	19	10	10	17	9	8	11	8	24

*laiminlyöntitapauksessa annetaan määräys korjata eläinten olosuhteet (Eläinsuojelulaki 42 §)

**vakavassa laiminlyöntitapauksessa ryhdytään kiireellisiin toimenpiteisiin eläimen hyvin­voinnin turvaamiseksi (Eläinsuojelulaki 44 §)

Eläinsuojelulain mukaisia kieltoja tai määräyksiä annettiin epäilyyn perustuvissa eläinsuojelutarkastuksissa vuosien 2011–2014 aikana 34–40 % tarkastetuista kohteista ja vuosien 2015–2018 aikana 30–33 % tarkastetuista kohteista. Vuosien 2019 ja 2020 aikana kieltoja tai määräyksiä annettiin 30 % ja 31 % tarkastetuista kohteista. Sellaisia tarkastuksia, joissa joudutaan eläinsuojelulain mukaisiin kiireellisiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi, on ollut vuosina 2011–2019 7–9 % kohteista. Vuonna 2020 kiiretoimenpiteisiin jouduttiin 10 % tarkastetuista kohteista.

Tuotantoeläimet

Tuotantoeläinkohteiden tarkastuksissa on vuosien 2011–2014 aikana annettu kieltoja tai määräyksiä 42–54 % tarkastetuista kohteista ja vuosina 2015–2018 38–42 % tarkastetuista kohteista. Vuosina 2019 ja 2020 vastaavat osuudet olivat 39 % ja 38 %. Kiireellisiin toimenpiteisiin ryhdyttiin vuosina 2011–2014 3–5 % tuotantoeläinkohteiden tarkastuksista ja vuosina 2015–2018 3–4 % tuotantoeläinkohteiden tarkastuksista. Vuonna 2019 4 % ja vuonna 2020 5 % tuotantoeläinkohteiden tarkastuksista johti kiiretoimenpiteisiin.

Lemmikkieläimet

Lemmikkieläinkohteiden tarkastuksissa on vuosina 2011–2014 kieltoja tai määräyksiä annettu 25–33 % tarkastetuista kohteista ja vuosina 2015–2018 24–28 %. Vuosina 2019 ja 2020 vastaavat osuudet olivat 25 % ja 28 %. Kiireellisiin toimenpiteisiin jouduttiin vuosina 2011–2014 8–14 % lemmikkieläinkohteiden tarkastuksista ja vastaavasti vuosina 2015–2018 11–12 % tarkastuksista.  Vuonna 2019 11 % ja vuonna 2020 12 % lemmikkieläinkohteiden tarkastuksista johti kiiretoimenpiteisiin.

Kiireelliset toimenpiteet ja sakot

Ruokaviraston eläinten hyvinvoinnin vuoden 2019 valvontaraportin mukaan kiireellisten toimenpiteiden osuus kaikista viranomaistoimenpiteistä on kasvanut. Toimenpiteistä 14 % oli kiireellisiä vuonna 2010, kun vuonna 2019 kiireellisten toimenpiteiden osuus oli 25 %. Kieltojen ja määräysten osuus toimenpiteistä on samalla ajanjaksolla vähentynyt. Kieltojen ja määräysten osuus vuonna 2010 oli 86 % ja vuonna 2019 75 %. Lemmikkieläinkohteiden tarkastusten määrän kasvu lienee vaikuttanut muutokseen.

Uhkasakkoja on epäilyyn perustuvissa tarkastuksissa asetettu tai laitettu vireille vuonna 2015 viisi, vuonna 2016 neljä ja vuonna 2017 kaikkiaan kymmenen.

Uusintatarkastukset

Uusintatarkastuksessa tehdään uusi tarkastuskäynti aiemmin tarkastettuun kohteeseen tarkoituksena varmistaa, että annettuja määräyksiä noudatetaan. Kiellon ja määräyksen saaneita kohteita tulisi tarkastaa uudelleen, jotta voi­daan varmistaa eläimen omistajan kohtelevan eläintänsä lainmukaisesti. Aluehallintovirastojen arvion mukaan uusintatarkastuksia tehtiin vuonna 2010 noin puolelle kiellon tai määräyksen saaneista kohteista, vaikka tavoitteena oli tarkas­taa 90 % kohteista. Epäilyyn perustuvien eläinsuojelu­tarkastusten loppuunsaattaminen ei siis ollut tehokasta ainakaan vuonna 2010.

Vuosien 2011–2014 uusintatarkastusten toteuma ei ole tiedossa. Vuosina 2018 ja 2020 epäilyyn perustuvista eläinsuojelutarkastuskäynneistä 25 % ja 23 % oli uusintatarkastuksia. Vuonna 2018, 2019 ja 2020 epäilyyn perustuvissa eläinsuojelutarkastuksissa annettiin kieltoja tai määräyksiä 1944, 1833 ja 1725 kohteessa. Vuonna 2018 yli 600, vuonna 2019 vajaa 600 ja vuonna 2020 vajaa 500 kielloista ja määräyksistä annettiin uusintatarkastuksen yhteydessä. Tämä tarkoittaa, että aiemmassa tarkastuksessa annettuja kieltoja tai määräyksiä ei noudatettu tai kohteessa oli uusintatarkastuksessa paljastunut uusia puutteita. Vuonna 2018, 2019 ja 2020 yhteensä 150, 133 ja 158 uusintatarkastusta päätyi kiireellisiin toimenpiteisiin eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi.

 

Eläinten hyvinvointikorvauksen toimenpiteiden valvonta

Eläinten hyvinvointikorvaus on maaseutuohjelmaan kuuluva vapaaehtoinen tukimuoto eläintuottajille. Tuen toimenpiteisiin, joita voi valita yhden tai useamman, sitoudutaan vuodeksi kerrallaan.

Eläinten hyvinvointikorvauksen toimenpiteisiin sitoutumisen toteutumista tiloilla valvovat alue­hallintovirastojen valtuuttamat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten eli ELY-keskusten valvojat. Ruokavirasto oheistaa valvontaa ja raportoi sen tuloksista.

Korvaukseen sitoutuneiden tilojen määrät, valvottujen tilojen määrät, tukileikkauksia saaneiden tilojen määrät sekä sanktioprosentit vuosina 2017–2020 on esitetty taulukossa 11. Tukivalvonnoissa on vuosina 2017–2020 sanktioita annettu 17–21 % valvotuista tiloista, kun vuosina 2010–2013 sanktioita määrättiin 29–37 % valvotuista tiloista. Ruokaviraston mukaan vuoden 2020 eläinten hyvinvointikorvaussanktioita saaneiden lammastilojen valvonnoissa puutteita havaittiin eniten asiakirjoissa. Sanktioita saaneiden nautatiloilla yleisimmät puutteet vuonna 2020 olivat asiakirjoissa, makuualueen olosuhteissa ja karsinoiden pinta-aloissa. Sikatiloilla puutteita havaittiin makuualueiden olosuhteissa ja emakoiden ryhmäkarsinoiden pinta-aloissa. Siipikarjatilojen puutteet vuonna 2020 kohdistuivat virikkeisiin, tasoihin, ramppeihin ja orsiin, joita sanktioita saaneilla tiloilla oli määrällisesti ja pinta-alaltaan liian vähän.

Vuosina 2017–2019 valvottiin kunakin noin 7 % eläinten hyvinvointikorvausta saaneista tiloista. Vuonna 2020 valvottiin 4 % tiloista. Eläinten hyvinvointikorvauksen valvontoihin tiloja valitaan erityisesti riskiin perustuen, mutta myös satunnaisotannalla.

Taulukko 11. Eläinten hyvinvointikorvaukseen sitoutuneiden tilojen määrät, valvottujen tilojen määrät, tukileikkauksia saaneiden tilojen määrät sekä sanktioprosentit vuosina 2010–2013 ja 2017–2020 (lähde: Ruokavirasto)

Vuosi	Eläinten hyvinvointikorvaukseen sitoutuneet tilat	Valvottuja tiloja	Tukileikkaus	Sanktio%
2010	4806	291	96	33
2011	4983	290	98	34
2012	6210	339	124	37
2013	5634	340	99	29
…	…	…	…	…
2017	6202	450	85	19
2018	6142	486	85	17
2019	6092	434	72	17
2020	5971	233	49	21

 

Eläinten hyvinvoinnin valvonta luomukotieläintiloilla

Luonnonmukaisesti tuotettujen maataloustuotteiden, rehujen ja elintarvik­keiden valvontaa suunnittelee ja ohjaa Ruokavirasto. Valvonnan tulokset julkaistaan luonnonmukaisen tuotannon valvontaraporteissa (Ruokaviraston internetsivuilla vuosittaisten sektorikohtaisten valvontaraporttien alla). Jokaiselle luomukotieläin­tilalle tehdään vuodessa vähintään yksi valvontakäynti, jolla tarkastetaan luomukotieläintuotannon ehtojen täyttyminen. Luomueläintiloja oli valvonnan piirissä vuonna 2020 yhteensä 1 126. Vuonna 2020 luomukotieläintilojen valvonnoissa havaittiin poikkeamia luomuehdoista 10,7 % tiloista. Eniten puutteita oli eläinten ulkoilussa, ulkoilutiloissa, ruokinnassa ja tilan kirjanpidossa. Markkinointikieltoja vuoden 2020 luomuvalvonnoissa annettiin 17 luomukotieläintilalle.

 

Koe-eläintoiminnan valvonta

Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten eli koe-eläinten pitämisen ja käytön valvonta on Etelä-Suomen ja Itä-Suomen aluehallinto­virastojen tehtävä. Tarkastuksista vastaavat aluehallintovirastojen läänin­eläinlääkärit. Käyntitiheys määräytyy riskiperusteisesti. Korkean riskitason laitoksissa käydään vähintään kaksi kertaa vuodessa ja pienimmän riskin laitoksissa vähintään kerran kolmessa vuodessa. Riskinarvioinnissa huomioidaan muun muassa laitoksessa tehtävien kokeiden luonne, pidettävät eläinlajit ja määrät sekä laitoksen aiemmat valvontatulokset. Lisäksi tehdään tarkastuksia toimenpiteiden suorittamisen valvomiseksi sekä silloin, jos valvontaviranomaiselle ilmoitetaan lainsäädännön rikkomista koskevasta epäilystä.

Suomessa oli vuonna 2019 94 koe-eläintoimintaa harjoittavaa laitosta. Laitoksia tarkastettiin 2019 yhteensä 56 (luku sisältää uusintatar­kastukset). Etukäteen ilmoittamatta tehtiin 24 tarkastusta. Tarkastuksissa havaitut puutteet on vakavuusjärjestyksessä luokiteltu A-, B-, C- ja D-luokan puutteisiin sekä toi­mi- tai hankeluvan peruutuksiin. Vuonna 2019 vähiten vakavia A-luokan puutteita havaittiin yhdeksän kertaa (kahdeksalla eri laitoksella) ja B-luokan puutteita 18 kertaa (11 eri laitoksella). C- ja D-luokan puutteita ei todettu eikä toimi- eikä hankelupia peruutettu vuonna 2019.

Viime vuosina tarkastuksissa todettujen puutteiden määrä on vakiintunut vähäisten puutteiden osalta 10-15 %:iin tarkastetuista laitoksista ja kohtalaisten puutteiden osalta 20 %:iin. Vakavia puutteita on vuosien mittaan todettu vain satunnaisesti.

 

Viranomaisvalvonnan suunnittelu ja kehittäminen

Suomen elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma VASU valmistellaan Ruokavirastossa. Raportti Suomen elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen valvontasuun­nitelman toteutumisesta kokoaa yhteen tiedot tehdystä valvonnasta, valvonnassa havaituista puutteista sekä niistä annetuista seuraamuksista. VASU:n toteutumisesta raportoidaan EU-komissiolle vuosittain.

VASU:un vuosille 2021-2024 sisältyy eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontasuunnitelma. Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan tavoitteena on ennaltaehkäistä ja torjua tarttuvia eläintauteja ja ylläpitää eläinten terveyden korkeaa tasoa, parantaa eläinten hyvinvointia sekä suojella ihmisten terveyttä eläimistä ihmisiin tarttuvilta taudeilta, antibioottiresistenssiltä ja haitallisilta aineilta.

Eläinlääkintähuollon valtakunnallinen ohjelma EHO on osa VASU:a. Tavoitteena on tehostaa ja yhdenmukaistaa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa, ohjata eläinlääkäripalveluiden järjestämistä, yhtenäistää valvontakäytäntöjä ja varmistaa toiminnanharjoittajien samanarvoinen asema suhteessa valvontaan. Tarkoituksena on lisätä valvonnan suunnitelmallisuutta, tehokkuutta ja laatua ohjaamalla valvontasuunnitelmien laatimista aluehallintovirastoissa ja kunnissa.

EHO-ohjelma sisältää myös monivuotisia valvontahankkeita, joiden toteutukseen eläinlääkintähuollon valvontaviran­omaiset osallistuvat. Ohjelmaan mukaan otettujen hankkeiden tavoitteena on tukea uuden ja osittain myös pitkään voimassa olleen lainsäädännön toi­meenpanoa ja näille alueille asetettuja keskeisiä kansallisia tavoitteita. EHO-ohjelmalla pyritään varmistamaan, että vastuutahot varaavat riittävät hen­kilö- ja muut resurssit valvontatehtäviin ja eläinlääkäripalveluihin koko maassa.

 EU-komissio tarkastaa ja auditoi jäsenmaissa muun muassa eläinten hyvinvointisäädösten toimeen- ja täytäntöönpanoa. Tarkastuksen kohteena on myös EU:n tuontisäädösten noudattaminen muissa kuin jäsenmaissa. Auditointien raportit löytyvät EU-komission sivulta.

Valvontaviranomaisten koulutus

Ruokavirasto järjestää säännöllisesti koulutusta eläinten hyvinvoinnista vastaaville valvontaviranomaisille kuten AVI:en läänineläinlääkäreille ja teurastamojen tarkastuseläinlääkäreille. AVI:t puolestaan kouluttavat säännöllisesti oman alueensa eläinsuojeluviranomaisia. Viranomaisyhteistyön tiivistämiseksi Ruokavirasto järjestää viranomaisten eläinsuojelupäiviä, joihin osallistuu virkaeläinlääkäreitä, terveystarkastajia, poliiseja, pelastusviranomaisia ja syyttäjiä.

Valvovien eläinlääkäreiden määrä

Eläinlääkintähuoltolain (765/2009) yhtenä tehtävänä on ollut varmistaa eläinsuojeluvalvonnan erottaminen kunnaneläinlääkäreiden muista tehtävistä, lähinnä eläinlääkäripraktiikasta. Tavoitteena on ollut saada kunnat palkkaa­maan valtion varoin, maa- ja metsätalousministeriön talousarvion eläinlää­kintähuoltomäärärahalla, alueelleen pelkästään valvontatehtäviin keskitty­viä virkaeläinlääkäreitä. Vuosina 2011, 2014 ja 2020 virkaeläinlääkäreitä oli palkattu kuntiin 39, 63 ja 76, joista vuosina 2014 ja 2020 pelkästään eläinsuojeluvalvontaan kohdistui 44 ja 57 henkilötyövuotta. Aluehallintovirasto­jen läänineläinlääkärit tekivät vuosina 2014, 2019 ja 2020 yhteensä noin 22, 25 ja 18 henkilötyövuotta eläinsuojelun valvontaa: tuotantoeläintilojen otantatarkastuksia, täydentä­vien ehtojen eläinten hyvinvoinnin valvontoja ja kunnaneläinlääkäreiden avustamista vaikeissa eläinsuojelutapauksissa. Edellä mainitun luvun pienenemistä vuodesta 2019 vuoteen 2020 voi selittää tuotantoeläintilojen otantatarkastusten lukumäärän pieneneminen ja alueellisten eläintautitorjuntaan liittyvien töiden lisääntyminen.

Erillisiä hankkeita

Ruokavirasto tekee NMDD-projektissa yhteistyötä pohjoismaisten viranomaisten kanssa eläinperäisten hyvinvoinnin mittareiden kehittämiseksi valvontaan. Vuonna 2020 sikojen puhtautta koskevat kriteerit lisättiin valvontaohjeeseen. Työ jatkuu muiden sikoja ja lampaita koskevien kriteereiden osalta. Ruokavirasto osallistuu lisäksi OIE:n Coordination Working Group- Animal Welfare -työryhmän työskentelyyn.

Eläinjalostukseen liittyvän eläinsuojelulainsäädännön toimeenpanon tehostamiseksi valmistui Ruokaviraston, Luonnonvarakeskuksen ja maa- ja metsätalousministeriön yhteistyönä koirien jalostuksen raja-arvoja koskeva raportti Alustava selvitys koirien jalostukseen liittyvistä ongelmista ja puuttumiskeinoista. Koirien jalostusta koskevan raportin toisen osan valmistelu on aloitettu.

Ruokavirasto julkaisi Kissojen hyvinvointi Suomessa -raportin vuonna 2019. Raportti perustuu eläinlääkäreille tehtyyn kyselyyn kissojen hyvinvoinnin ongelmakohdista.