Ruokapöytiimme kasvatettavan kirjolohen elämästä kertova tietopaketti on juuri julkaistu eläintieto.fi -verkkosivuilla. Kolmiosainen tietopaketti valottaa kirjolohen hyvinvoinnin osa-alueita mätimunasta teurastukseen, vedenlaadusta virikkeisiin, kalan näkökulmasta katsottuna. Kirjolohi on Suomen luonnossa vieraslaji; se elää meillä vain kasvatettuna ruokakalana, joten ihmisen tarjoaman elinympäristön laadulla on suuri merkitys suomalaisen kirjolohen hyvinvoinnille.
Kirjolohi kuuluu moneen suomalaiseen ruokapöytään, mutta silti sen hyvinvoinnista, käyttäytymistarpeista ja elinoloista tiedetään suhteellisen vähän. Kirjolohi ja muut kasvatettavat kalalajimme ovat tuotantoeläimistämme ainoita, joiden teurasmäärät lasketaan kiloina, ei eläinyksilöinä. Suomessa tuotetaan vuosittain noin 12 miljoonaa kiloa kirjolohta eli karkeasti teuraspainosta arvioiden noin kuusi miljoonaa yksilöä.
Elementissään vedessä
Kirjolohi on hyvä sopeutumaan erilaisiin ympäristöihin, mikä on tehnyt siitä suositun kasvatettavan tuotantoeläimen. Sopeutumiskyvystä huolimatta kirjolohen hyvinvoinnin kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että elinympäristön eli veden laatu on kirjolohelle sopiva. Kirjolohen hyvinvointiin vaikuttavat myös muun muassa kasvatustiheys, taudit ja loiset, elinympäristön virikkeettömyys ja kaloille tehtävät käsittelyt kuten mädin lypsy, kuljetus ja teurastus.
Hyvinvointi on kalan oma kokemus
Kirjolohen – kuten muidenkin eläinten – hyvinvointi on eläinyksilön kokemus omasta olotilastaan. Kalojen kyvyistä, kuten kivun tuntemisesta, saadaan koko ajan uutta tutkimustietoa. Kirjolohi on pitkäikäinen tuotantoeläin: sen päätyminen hedelmöityneestä mätimunasta ruokakalaksi lautaselle kestää muutamia vuosia kasvatustavasta riippuen. Kasvatettu kirjolohi elää koko elämänsä suhteellisen virikkeettömissä oloissa. Virikkeiden merkitystä muiden lohensukuisten kalalajien hyvinvoinnille on tutkittu, ja tulokset esimerkiksi pohjasoran käytöstä kalanpoikasten altaissa ovat olleet lupaavia.
Kasvatetun kirjolohen elämän viimeiselläkin vaiheella on merkitystä kalan hyvinvoinnille. Yleinen tapa on tainnuttaa kirjolohet ennen teurastusta lisäämällä veteen hiilidioksidikaasua. Tutkimustiedon perusteella hiilidioksiditainnutus on kalalle epämiellyttävä ja tuskallinen kokemus, ja esimerkiksi Norjassa se on kielletty. Parempi menetelmä on tainnuttaa kalat iskemällä tai sähköllä ja varmistaa kuolema mahdollisimman pian laskemalla kalasta veri.
***
Tietopaketin ensimmäisessä osassa kerrotaan kirjolohen hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Toisessa osassa esitellään kirjolohen elämää luonnonvaraisena lajina. Kolmas osa kertoo kirjolohesta ihmisen kasvattamana, tuotannon eri vaiheista ja elinympäristön laadun merkityksestä kirjolohen hyvinvoinnille.
Sukella pinnan alle ja perehdy kirjolohen elämään www.eläintieto.fi/kirjolohi
Lisää tietoa kaloista:
Kalan kipu on ilmeetöntä, mutta ilmeistä