Kirjolohien hyvinvointia voidaan edistää esimerkiksi vähentämällä kalojen kokemaa stressiä, parantamalla elinolosuhteita ja tainnuttamalla kalat iskevällä menetelmällä tai sähkötainnutuksella hiilidioksiditainnutuksen sijaan.
Kalakin tuntee kipua

Olemassa olevan tutkimustiedon perusteella kalat pystyvät tuntemaan kipua ja myös kokevat kivun jollain tavalla. On mahdollista, että kala myös kärsii tuntemastaan kivusta. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA:n tieteellisen arvion mukaan yleisimmin kasvatetut kalalajit pystyvät tuntemaan kipua.
Kaloilla tehdyissä eläinkokeissa on havaittu, että kalat pyrkivät välttämään kipua tuottavia asioita. Jos välttäminen ei onnistu, kalojen kipukäyttäytyminen on hyvin samantyyppistä kuin nisäkkäillä: ne kiemurtelevat, pyrkivät pakoon ja hankaavat kipeää kohtaa. Kipulääkitys vähentää oireilua. Kokeissa, joissa kaloilla on ollut mahdollisuus valita kipulääkityksen ja lääkkeettömyyden välillä, ne ovat valinneet kipulääkityksen.
Tieteellisen näytön mukaan kalat kykenevät melko monimutkaisiin kognitiivisiin suorituksiin. Kaloja voi esimerkiksi kouluttaa positiivisen vahvistamisen keinoin. Sosiaalisten lajien yksilöt ovat huonompia oppimaan uutta joutuessaan eristyksiin muista lajitovereista. Kivun lisäksi myös muita negatiivisia tunteita, kuten nälkää ja pelkoa, saattaa esiintyä myös kaloilla. Siitä, ovatko kalat tietoisia näistä tunteistaan, on eri näkemyksiä.
Olosuhteiden hallinta edistää kirjolohen hyvinvointia
Kasvatetun kirjolohen hyvinvointia voivat heikentää huono vedenlaatu, erityisesti korkea lämpötila ja matala happipitoisuus, bakteeri- ja virusperäiset taudit, loiset, kilpailu ruuasta, ihon, evien ja silmien vauriot sekä erilaisten toimenpiteiden, kuten käsittelyjen ja kuljetusten aiheuttama stressi.
Kasvatettujen kalojen hyvinvointiin liittyy useita näkökulmia:
Hyvinvointiin vaikuttava tekijä | Esimerkki |
---|---|
Kuolleisuus | Heikko vedenlaatu ja ravitsemus sekä krooninen stressi voivat lisätä kuolleisuutta. |
Kasvu | Kalojen kasvu vaihtelee luontaisesti, mutta hidas kasvu voi olla merkki kroonisesta stressistä. |
Syömiskäyttäytyminen | Ruokahaluttomuus (ilman samanaikaista veden lämpötilan laskua ja sen aiheuttamaa luontaista ravinnontarpeen vähenemistä) on tavallisesti ensimmäinen merkki kalan stressistä, joka voi olla lyhyt- tai pitkäaikaista. |
Kunto | Kalan kuntoon vaikuttavat monet tekijät, kuten kehitysaste ja ravinto. Ruokahaluttomuus, huono vedenlaatu ja ravitsemus sekä epämuodostumat voivat heikentää kalan kuntoa. |
Aktiivisuus | Liiallinen tai vähentynyt uintiaktiivisuus voi olla merkki stressistä. Loistartunnat voivat muuttaa kalan käyttäytymistä. |
Epämuodostumat | Kaloille voi tulla epämuodostumia monista eri syistä. Lämpötila ja sen nopeat muutokset erityisesti varhaiskehitysvaiheissa, ravinnon ja veden laatu, kasvatustiheys, virikkeiden puute ja perimä voivat altistaa epämuodostumille. |
Vammat | Kaikenlainen käsittely sekä epäedulliset kasvatustiheydet voivat aiheuttaa vaurioita suomupeitteeseen ja eviin. Hidas haavojen paraneminen voi olla merkki stressistä. |
Sairaudet | Heikko vedenlaatu, ravitsemukselliset puutostilat ja stressi altistavat sairauksille. |
Lisääntyminen | Kalan kyky lisääntyä heikentyy, jos ravitsemus on puutteellinen. Myös krooninen stressi ja epänormaalit kasvatusolosuhteet heikentävät lisääntymistä. |
Hyvä kalojenhoitaja tunnistaa kalojen hyvinvointiongelmat tarkkailemalla parven käyttäytymistä ja kalojen ulkonäköä. Kalaparven käyttäytymistä, kuten liikkumisen ja uintiasennon muutoksia, kannattaa seurata jo ennen kuin kalat huomaavat ihmisen läsnäolon. Kaloja häiritsemätön seurantatekniikka, kuten vedenalaiset kamerat, auttavat käyttäytymisen tarkkailussa. Muutokset evissä, ihossa ja silmissä (kulumat, värimuutokset tai mekaaniset vauriot) voivat olla merkki kroonisesta stressistä ja heikentyneestä hyvinvoinnista.
Ruokinta-aika on hyvä hetki tarkkailla kalojen käyttäytymistä. Kalat levittäytyvät normaalisti melko tasaisesti kasvatusaltaaseen, mutta ruokinnan yhteydessä ne liikkuvat vilkkaammin. Huonokuntoiset, yleensä jonkin sairauden vaivaamat kalat voivat esimerkiksi ajelehtia altaassa, olla väriltään normaalia tummempia, ja niiden silmät voivat olla pullistuneet. Tuolloin oireiden syy on syytä selvittää.
Valtioneuvoston asetus viljeltyjen kalojen suojelusta ja mm. ympäristölupamääräykset edellyttävät kuolleiden kalojen pikaista poistamista. Tämä on tärkeää myös kalatautien hallinnan kannalta. Maalaitoksissa kuolleet kalat voidaan poistaa päivittäin, merikassikasvatuksessa tämä voi olla vaikeampaa. Molemmissa kasvatusympäristöissä kuolleiden kalojen järjestelmällinen ja säännöllinen poistaminen on kuitenkin rutiinitoimenpide.
Kasvatusoloissa kirjolohen hyvinvoinnin osa-alueissa on parannettavaa, toteavat FishEthoBase -sivuston tutkijat. Kirjolohta on kuitenkin tutkittu paljon, ja kasvatusoloja parantamalla on mahdollista edistää kirjolohen hyvinvointia.

Valintajalostuksen tavoitteena parempi tuotanto ja terveys
Kirjolohen kansallista valintajalostusohjelmaa (JALO) ylläpidetään ja kehitetään Luonnonvarakeskuksessa. Valintajalostuksessa parannetaan tasapainoisesti kalojen tuotanto- ja terveysominaisuuksia. Valintaohjelmat on suunniteltu siten, että jalostus parantaa kalojen terveyttä tai ettei terveys ainakaan heikkene tuotanto-ominaisuuksien parantamisen myötä. Terveysjalostuksen avulla pyritään pienentämään kasvatusaikaista kuolleisuutta, vähentämään kaihin esiintymistä ja edistämään kalojen selkärankaterveyttä. Tuotanto-ominaisuuksien jalostuksessa keskitytään nopean kasvun ja halutun ulkomuodon tavoitteluun. Perimän lisäksi kalan kasvunopeuteen vaikuttaa paljon myös ympäristö, kuten rehu, veden lämpötila ja veden laatu.
Kalankasvatuksen taloudellisuus paranee ja ekologinen jalanjälki pienenee kalojen rehunkäytön hyötysuhdetta parantamalla. Kalanlihan elintarvikelaatua parannetaan varsinkin rasvoittumisen hallinnalla.
Kirjolohi tulee normaalisti sukukypsäksi 3–4-vuotiaana. Ruoaksi kasvatettavien kalojen jalostuksessa on kaksi linjaa: nopeaa kasvua tavoitteleva linja ja myöhäistä sukukypsyyttä tavoitteleva, niin sanottu martolinja. Myöhäistä sukukypsyyttä tavoitellaan, koska sukukypsymättömän kalan liha pysyy hyvälaatuisena. Kutuajan lähestyessä kirjolohen liha vaalenee, sillä naarailla punaiset väriaineet kulkeutuvat mätimuniin ja koirailla etenkin ihoon kutuväritykseksi.
Nopean kasvun jalostuslinjalla tuotetaan kaloja, jotka tulevat martolinjaisia kaloja aiemmin sukukypsiksi. Näistä kaloista saadaan lihan lisäksi mätiä kuluttajien ruokapöytiin. Mäti kerätään ennen täyden sukukypsyyden ja kutuajan saavuttamista.
Sukukypsyminen on stressaava elinvaihe
Kirjolohi ei kudun lähestyessä juurikaan syö, vaan käyttää energiakseen varastorasvaa ja lihasten valkuaisaineita, mikä heikentää lihan laatua. Tullessaan sukukypsäksi kala voi mennä huonompaan kuntoon ja koiraskalat tulevat aggressiiviseksi toisiaan kohtaan. Sukukypsyminen on stressaava elinvaihe ja se heikentää kalan immuniteettiä, joten sukukypsät emokalat ovat alttiita erilaisille taudinaiheuttajille, etenkin vesihomeelle. Emokalastoissa koiraiden keskinäisistä yhteenotoista syntyvät ihovauriot altistavat vesihomeinfektioille.
Kirjolohen tuotanto perustuu naarasparviin
Naaraskaloja suositaan ruokakalatuotannossa, sillä niistä saadaan mätiä ja ne kehittyvät koiraita myöhemmin sukukypsiksi. Ruokalan kasvatuksessa sukukypsyys ei ole toivottavaa, joten kalat voidaan teurastaa ennen niiden tuloa sukukypsiksi. Valintajalostuksella ja ympäristöolosuhteita säätämällä voidaan myös viivästyttää kalojen tuloa sukukypsiksi. Kalaparvista voi tehdä puhtaasti naarasparvia, tai muuttaa kromosomistoja niitä moninkertaistamalla. Triploidilla kalalla on kolme kromosomistoa normaalin kahden sijaan. Triploidit kirjolohet ovat steriilejä: ne eivät lisäänny kasvatusoloissa eivätkä mahdollisesti karkuun päästyään myöskään luonnonvaraisesti.
Nukutus ennen mädin ja maidin lypsyä

Kaloja nukutetaan esimerkiksi mädin ja maidin lypsyn, rokotuksen, yksilömittausten tai merkinnän yhteydessä. Nukuttaminen kylvettämällä käsittelyn ja toimenpiteen ajaksi edistää kalan hyvinvointia.
Emokalastojen naaraskaloista kerätään mäti ja koiraskaloista maiti pitämällä kalaa kiinni käsin. Toimenpidettä kutsutaan lypsämiseksi. Kalaa pidetään lypsäessä vatsa alaspäin ja samalla vedetään kädellä kalan vatsapuolelta päästä pyrstöä kohti etenevin liikkein niin, että mäti tai maiti saadaan valumaan kalasta. Kirjolohet lypsetään aina nukutettuina.
Veden laatu on kirjolohen hyvinvoinnille olennaista
Kasvatettavien kalojen pitopaikan veden laatu on tarkastettava riittävän usein, sillä se on tärkein tekijä kirjolohen hyvinvoinnille. Esimerkiksi veden lämpötila vaikuttaa kirjolohen kasvuun ja sukukypsyyden saavuttamiseen. Haudontavaiheessa veden lämpötila voi vaikuttaa sydämen ja luuston kehitykseen.
Vedenlaadussa tärkeitä tekijöitä ovat veden happipitoisuus, virtaus, lämpötila, hiilidioksidipitoisuus, nitraattipitoisuus ja happamuus. Veden laatutekijät, kuten lämpötila ja happipitoisuus ovat vuorovaikutuksessa keskenään: lämpenevässä vedessä veteen liukenevan hapen määrä vähenee, mutta kalojen hapentarve kasvaa. Hiilidioksidipitoisuuden nousu laskee veden pH:a (happamoittaa vettä). Hiilidioksidipitoisuuden nousemista liiaksi on erityisesti varottava kiertovesilaitoksissa ja hyvin tiheässä kalojen kasvatuksessa.
Vedenlaadun suositeltuja raja-arvoja lohikaloille (Lähde: Norjan elintarviketurvallisuusvirasto)
Vedenlaatumittari | Raja-arvo |
---|---|
pH (tulovesi) | 6,2–6,8 |
Veteen liuennut happi | Kyllästysaste 100 % sisään tulevassa vedessä ja 80 % altaasta poistuvassa vedessä |
Happipitoisuus | Yli 15 C°:n vedessä vähintään 6 mg/l (alle 5 mg/l kuolettava) |
Lämpötila | Optimi 14–17 °C |
Hiilidioksidi | Alle 15 mg/l |
Veden laatua, lämpötilaa ja virtausta pitää voida seurata ja kontrolloida jatkuvasti. Veden hapettaminen ja kasvatustiheyden alentaminen tulee aina tarpeen mukaan olla mahdollista. Automaattisessa seurantajärjestelmässä on oltava hälytyslaite.
Ruokintaan ja käsittelyyn liittyy stressitekijöitä
Ruokinta lisää kirjolohen aktiivisuutta, ja kilpailu ruuasta voi aiheuttaa aggressiota. Automaattiruokinta ja jatkuva rehunsaanti vähentävät ruokintaan liittyvää kilpailua. Myös valo vaikuttaa kalojen syöntikäyttäytymiseen. Kaloja voidaan kasvattaa joko luontaisessa valaistusrytmissä tai kiertovesiympäristössä jopa jatkuvassa 24 tunnin valaistuksessa.
Kasvatettavilta kirjolohilta puuttuu luonnonvaraisten lajitoveriensa kaltainen virikkeellinen ja monimuotoinen ympäristö. Yksipuolisen ympäristön vaikutusta kirjolohen hyvinvointiin ei vielä tunneta tarpeeksi. Kirjolohen poikasten evävaurioita on kuitenkin pystytty vähentämään tarjoamalla niille kasvatusympäristöön pohjasoraa.
Kasvatetuilla kirjolohilla esiintyy selkärangan epämuodostumia, joiden yleisyys Suomen valintaohjelmassa on tyypillisesti alle 5 % kaloista. Epämuodostumat voivat olla rehuperäisiä, esim. C-vitamiinin tai fosforin puutoksesta aiheutuvia, tai johtua esim. lämpötilan äkillisestä isosta muutoksesta kalojen varhaiskehitysvaiheissa. Luonnonvaraisten kirjolohien epämuodostumien yleisyydestä ei ole tietoa.
Kala stressaantuu käsittelystä
Tuotanto-olosuhteissa kalojen käsittelyä vältetään. Jos käsittely on välttämätöntä, kaloja käsitellään siten, että ne rasittuvat mahdollisimman vähän ja lyhyen aikaa. Pääsääntöisesti kaloja ei käsitellä yksilöinä, vaan ryhminä. Joissain tilanteissa, kuten rokotuksissa ja merkinnöissä kaloja käsitellään myös yksilöinä (nukutettuina). Norjassa on kehitetty kasvatettaville kaloille rokotusautomaatti, jossa kala nukutetaan ennen kuin robotti rokottaa sen.
Sairas kala voidaan joissain kasvatusmuodoissa poistaa kasvatuspaikastaan ja hoitaa. Käsiteltäessä sairaita kaloja häiritään kuitenkin muita parven yksilöitä. Tyypillisiä käsittelytilanteita ovat kalojen punnitseminen sekä kokolajittelu lajitteluseulalla. Kokolajittelussa parven erikokoiset kalat jaetaan useampiin keskenään samankokoisten kalojen kasvatusryhmiin.
Kirjolohien terveyttä seurataan
Suomessa kasvatettavien kalojen terveystilanne on yleisesti ottaen hyvä. Kalankasvatuslaitosten toiminta on viranomaisten valvonnassa, ja tiettyjä kalatauteja vastustetaan lakisääteisesti. Virusperäistä VHS-tautia torjutaan ja bakteeriperäisen BKD-taudin esiintymistä valvotaan. Osa kasvatuslaitoksista on liittynyt BKD:n vapaaehtoiseen torjunta-ohjelmaan. Useiden kalatautien sekä Gyrodactylus salaris -loisen esiintymistä seurataan säännöllisesti näytteenotoin. Virkaeläinlääkäri tarkastaa kalat ja ottaa tarvittavat näytteet.
Lisätietoa: Tarkastus- ja näytteenotto-ohje vesiviljelylaitoksia valvoville eläinlääkäreille (Evira 2015)
Hyvinvoinnin arviointiin tarvitaan useita mittareita
Kalojen pitopaikka ja hyvinvointi tarkastetaan vähintään kerran päivässä, ellei se ole mahdotonta vaikeiden sääolojen, jääpeitteen tai käytettävän kasvatusmenetelmän vuoksi. Tarkastuksessa kiinnitetään erityistä huomiota epänormaaliin käyttäytymiseen, vaurioihin, sairauden oireisiin ja kuolleisuuteen. Kalojen hyvinvoinnin arvioinnissa pyritään käyttämään sekä fysiologisia mittareita että käyttäytymismuuttujia. Fysiologisia hyvinvoinnin mittareita ovat esimerkiksi kalojen sairastavuus, kuolleisuus, epämuodostumat ja evien kunto. Evien kunnon arviointiin on kehitetty kuusiportainen mittaristo.
Norjassa on kehitetty kasvatetun merilohen hyvinvoinnin arviointia ja julkaistu aiheesta havainnollinen opaskirja Welfare Indicators for farmed Atlantic salmon. Lohikalojen hyvinvoinnin arviointimahdollisuuksia kartoittavan FISHWELL-hankkeen tutkijoilta on tulossa vuonna 2019 opaskirja myös kirjolohen hyvinvoinnin arviointiin.
Kasvatustiheyden optimi vaihtelee kalan elinvaiheen mukaan

Kirjolohien kasvatustiheyttä mitataan yleensä kalojen painolla (kg) vesikuutiossa (m3). Kasvatustiheys on yksi kirjolohen hyvinvoinnin arvioinnin työkaluista, mutta yksin käytettynä se ei ole riittävä. Kasvatustiheys vaikuttaa veden laatuun. Kirjolohia on jalostettu sietämään melko suuria kasvatustiheyksiä stressaantumatta. Hyvästä stressinsiedosta huolimatta suurissa kasvatustiheyksissä muiden olosuhteiden on oltava optimaaliset. Esimerkiksi 120 kg/m3 kasvatustiheys on tutkitusti liian suuri optimaaliseen kirjolohen kasvuun hyvästä vedenlaadusta huolimatta.
Suuri kasvatustiheys lisää kirjolohen evien kulumisen riskiä. Tutkimusten mukaan kasvatustiheyden nosto 10:stä 40:een ja 80:een kg/m3 tai yli 50 kg/m3 johti suurempaan evien kulumiseen. Väljyyskään ei ole välttämättä eduksi, sillä väljimmässä, 10 kg/m3, kasvatuksessa kirjolohien stressihormoni kortisolin pitoisuuden ja kokovaihtelun on tutkimuksessa havaittu olevan suurempi kuin tiheämmässä kasvatetuilla kaloilla.
Liian väljässä kasvatustiheydessä kalat voivat muodostaa keskinäisen hierarkian ruokailun yhteydessä, jolloin voimakkaat, dominoivat yksilöt estävät alempiarvoisempia kaloja saamasta rehua. Suurissa kalatiheyksissä dominoivat yksilöt eivät kykene puolustamaan ruokailupaikkaansa muilta kaloilta, jolloin aggressiivisuus ja kilpailu ravinnosta vähenevät. Kaloja ruokittaessa rehuannos levitetään yleensä laajalle alueelle, jolloin parven kaikilla kaloilla on parempi mahdollisuus saada rehua. Hierarkian syntymistä voidaan ehkäistä myös veden virtausnopeutta lisäämällä.
Norjassa on kehitetty kasvatetun merilohen hyvinvoinnin arviointia ja julkaistu aiheesta havainnollinen opaskirja Welfare Indicators for farmed Atlantic salmon. Lohikalojen hyvinvoinnin arviointimahdollisuuksia kartoittavan FISHWELL-hankkeen tutkijoilta on tulossa vuonna 2019 opaskirja myös kirjolohen hyvinvoinnin arviointiin.