Turkistarhoilla kasvatettavien sinikettujen suuri koko, lihavuus ja hyvinvoinnin ongelmat ovat nousseet viime aikoina otsikoihin moneen kertaan. Juuri julkaistun väitöstutkimuksen mukaan sinikettujen hyvinvointia voidaan parantaa laajentamalla kansallista jalostusohjelmaa uusilla terveys- ja rakenneominaisuuksilla ja painottamalla hyvinvointiominaisuuksia nykyistä enemmän. Keinoja hyvinvoinnin edistämiseen on siis olemassa, ja niiden käyttöönotto on turkisalan käsissä. Julkaisemme ohessa tänään 14.12. väittelevän MMM Riitta Kempen väitöskirjan yhteenveto-osan.
Siniketun valinnalla parannetaan lisääntymistä, nahan laatua ja kokoa. Näiden ohella voidaan jalostaa terveys-, rakenne- tai rehuhyötysuhdeominaisuuksia. Siniketun rakenne- ja terveysominaisuuksissa on tapahtunut eläinten lihavuuden lisääntyessä epäedullisia muutoksia, ja on tärkeä tutkia, miten valintaa pitää muuttaa tilanteen korjaamiseksi.
Rehu on tuotannon suurin kustannustekijä, minkä vuoksi rehujen parempi hyödyntäminen on noussut kiinnostavaksi valinnan kohteeksi. Rehun tehoton käyttö voi heikentää kasvua ja lisätä lannan kautta tulevien hukkaravinteiden kuormitusta ympäristöön.
Väitöskirjatyön tavoitteena oli arvioida uusien rakenne-, terveys- ja tuotanto-ominaisuuksien geneettinen vaihtelu ja niiden korrelaatiot nykyisessä valintaohjelmassa olevien ominaisuuksien kanssa. Nämä monipuoliset tiedot tarvitaan valintaohjelman uudistamista varten.
Tutkimushankkeessa luotiin eläinten arviointia varten menetelmät ja asteikot seuraaville uusille ominaisuuksille: rehunkäyttökyky, kuntoluokka (lihavuus), eläinten pituus, etujalkojen asento, liikuntakyky ja silmätulehdusalttius. Nykyinen eläimen ja nahan koon painotus valinnassa parantaa epäsuorasti myös siniketun rehunkäyttökykyä.
Rehunkäyttökyvyn tai nahkaominaisuuksien parantaminen valinnan avulla ei kuitenkaan saisi johtaa ketun terveyden heikentymiseen tai koon ja lihavuuden kasvuun, sillä nopeasti kasvavat ja isokokoiset eläimet kuluttavat enemmän rehua, jolloin rehukustannukset nousevat. Lisäksi nopea kasvu, suuri elopaino ja lihavuus ovat riskitekijöitä alle kuuden kuukauden ikäisen siniketun hyvinvoinnille, sillä ne aiheuttavat usein etujalkojen taipumista ja liikuntakyvyn heikentymistä.
Ison koon tai lihavuuden ja silmäterveyden välille ei löydetty geneettistä yhteyttä, mutta tiheän ja massakkaan turkin valinta voi lisätä silmätulehdusalttiutta. Eläimen pituus uutena valintakriteerinä avaa mahdollisuuden kasvattaa hyvärakenteisia, solakoita kettuja, sillä pituuden valinnasta ei seuraa lihavuutta tai silmäterveyden heikentymistä eikä sillä ole epäedullisia vaikutuksia turkin laatuun.
Sinikettujen rakenteessa, terveysominaisuuksissa ja rehuhyötysuhteessa on perinnöllistä vaihtelua, joten sinikettujen hyvinvointia voidaan tehokkaasti edistää eläinjalostuksen menetelmin tuotanto-ominaisuuksien rinnalla. Tämä kuitenkin edellyttää, että jalostustavoitteet laajennetaan uusiin terveys- ja rakenneominaisuuksiin, valinnan painotusta siirretään hyvinvointiominaisuuksiin ja valinnan apuna käytetään valtakunnallista tietojenkeruujärjestelmää ja jalostusohjelmaa.
Teksti: Riitta Kempe
MMM Riitta Kempe väittelee Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 14.12.2018 klo 12 (luentosali 228, Koetilantie 5, Helsinki).
Väitöskirja Selection for welfare and feed efficiency on Finnish blue fox on ladattavissa täällä.
Väitöstiedote Siniketuille kehitetään terveyttä ja hyvinvointia edistävää jalostusohjelmaa Luonnonvarakeskuksen sivuilla
Lisää tietoa turkiseläinten hyvinvoinnista:
Turkiseläinten hyvinvointiin liittyy useita ongelmia
Turkiskettujen ruokinnassa ja terveysjalostuksessa parannettavaa
Turkiskettujen hyvinvointi huolettaa neuvottelukuntaa
Kannanotto: Turkiselinkeinon otettava hyvinvointityökalut tehokkaasti käyttöön