Kalat ovat vaihtolämpöisiä, eli niiden lämpötila muuttuu veden lämpötilan mukaan. Kylmässä vedessä kalan liikkeet ja elintoiminnot hidastuvat, minkä ansiosta kala voi selviytyvä pitkiäkin aikoja syömättä.
Kirjolohi on sopeutumisen mestari
Kirjolohi (Oncorhynchus mykiss) on eläinravintoa käyttävä, tyynenmerenlohiin kuuluva petokala. Se on muiden lohikalalajien tapaan rasvainen kala, ja sen lihakset ovat ravinnosta johtuen punertavat. Punertavan värin aiheuttavat luonnossa ravinnosta (esim. katkat) saatavat punaiset karotenoidipigmentit astaksantiini ja kantaksantiini.
Kirjolohi on erinomainen sopeutuja ja monien muiden lohikalalajien tapaan hyvin muunteleva laji. Luonnossa se pystyy sopeutumaan elämänsä aikana makean tai suolaisen veden elämään tai vaihtamaan elinpaikkaa suolaisen ja makean veden välillä. Luonnonvaraisena tällaisilla saman lajin eri elinympäristöissä elävillä kaloilla sanotaan olevan erilaisia ekologisia muotoja.
Ekologiset muodot eroavat toisistaan huomattavasti niin elinkierto-ominaisuuksiltaan, ravinnonhankinnaltaan kuin kasvultaan ja ulkonäöltään. Kirjolohen tapauksessa ekologiset muodot ovat paikallinen virtavesissä elävä muoto, sekä viileistä järvistä tai merestä jokeen kutemaan nousevat, vaeltavat muodot.
Kirjolohi on lähtöisin Pohjois-Amerikasta
Kirjolohen alkuperäistä levinneisyysaluetta luonnossa ovat Tyyneenmereen laskevat vesistöt Aasiassa sekä Yhdysvalloissa. Kirjolohen luonnollinen lisääntyminen Suomen vesistöissä on ollut vähäistä. Toistaiseksi ei ole havaintoa siitä, että kirjolohesta olisi syntynyt Suomen luonnossa varsinaisia luonnonkantoja, vaikkakin kirjolohen luonnonpoikasia on paikoin tavattu eteläisten jokien latvavesissä. Luonnossa lisääntyviä kirjolohikantoja löytyy Etelä-Ruotsista. Kirjolohi on luokiteltu Suomessa tarkkailtavaksi ja paikallisesti haitalliseksi vieraslajiksi.
Kirjolohen käyttäytyminen riippuu elinympäristöstä
Luonnonvarainen kirjolohi kutee sorapohjaisissa virtavesissä kevätaikaan. Kirjolohinaaras laskee mätimunat kutualueelle kaivamiinsa sorakuoppiin, joissa poikaset kuoriutuvat. Aikuisen kirjolohen elinpiirin laajuus voi vaihdella suppealta jokialueelta useiden tuhansien kilometrien merivaellusalueeseen kalan ekologisesta muodosta, ravintotilanteesta ja muista ympäristötekijöistä riippuen. Jokiympäristössä kirjolohi on territoriaalinen, kotialuettaan puolustava laji, jolla on sosiaalinen arvojärjestys eli hierarkia. Järvi- ja merialueella syönnösvaelluksella olevat kirjolohet liikkuvat myös parvissa. Luonnonvarainen kirjolohi liikkuu vedessä 20 metriin syvyyteen asti ja ui maksimissaan noin 2,3 km tunnissa.
Luonnonkalojen hyvinvointiin liittyy useita näkökulmia:
| Hyvinvointiin vaikuttava tekijä | Esimerkki |
|---|---|
| Sosiaaliset vuorovaikutukset | Luonnossa parvikalat elävät saman lajin yksilöiden muodostamissa parvissa. Ne joutuvat joskus kilpailemaan samoista resurssista, mutta hyötyvät yhteistyöstä. |
| Ympäristöolosuhteet | Luonnossa olosuhteet vaihtelevat vuodenkierron mukaan. Kalojen elinympäristön laatuun vaikuttavat ihmisen toiminta ja luonnolliset tapahtumat, jotka puolestaan vaikuttavat kalojen terveyteen ja käyttäytymiseen. |
| Terveys | Luonnonympäristössä on lukuisia taudinaiheuttajia ja loisia. |
| Käyttäytyminen | Luonnossa vaelluskalat vaeltavat ja parvikalat elävät ryhmässä. Kutuaikana kalat voivat puolustaa reviiriään aggressiivisesti. Luonnossa useimmat kalat kohtaavat saalistajia koko elämänsä ajan. |
| Ravinto | Luonnossa ravintoa ei ole saatavilla tasaisesti. Kalat voivat toisinaan joutua olemaan pitkiäkin aikoja ilman ruokaa. |
| Kalastus | Kalalla on riski joutua pyydystetyksi. Kalastusmenetelmästä riippuen kala voi kärsiä vammoista, stressistä ja käyttäytymismuutoksista, jotka puolestaan voivat lisätä saalistusriskiä ja kuolleisuutta. |
Lisää tietoa: Luonnonvarakeskuksen Kala-atlas, Kirjolohi