Eläinten kivun monilajiset ulottuvuudet olivat aiheena tämänvuotisessa Eläinten hyvinvointifoorumissa 5.11. Kalan kipu oli pääroolissa, kun tutkija Lynne Sneddon kertoi uusimpien tutkimustulosten pohjalta kalojen kyvystä aistia, tuntea ja kokea. Hän valotti myös uusimpia tutkimuksia, joissa on osoitettu kalojen kokevan kivun epämiellyttävänä ja pyrkivän välttämään sitä. Sneddonin ja muiden kalatutkijoiden työn ansiosta tiedemaailma lähestyy pikkuhiljaa yhteisymmärrystä siitä, että useat kalalajit kykenevät tuntemaan kipua ja kärsimään siitä.
Kalojen elinympäristö, vesi, poikkeaa monissa suhteissa huomattavasti maaeläinten ympäristöstä. Myös kalojen ja muiden vesieläinten aistimaailma ja siitä viestiminen toimivat monessa suhteessa eri tavoin kuin maaeläimillä: kaloilla on esimerkiksi muilta eläinryhmiltä puuttuva kylkiviiva-aisti, jonka avulla ne aistivat vedessä liikkuvia paineaaltoja ja hahmottavat siten esteitä ja etäisyyksiä. Kalojen erilaisuus nisäkkäisiin ja lintuihin verrattuna, niiden näennäinen ilmeettömyys ja kiistämätön hiljaisuus ihmiskorvin aistittuna ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, ettei kalojen aisti-, tunne- ja kokemusmaailmaa ole tutkittu vielä riittävästi, jotta kokonaiskuvasta olisi päästy täyteen yksimielisyyteen.
Kalan kipu ja sen havaitseminen on erityisen vaikeaa, koska kalat ovat evolutiivisesti varsin kaukana ihmisestä. Ne eivät viesti kivustaan ihmisen ja muiden nisäkkäiden tapaan ääntelemällä eivätkä muutenkaan näytä kipuaan ihmiselle ymmärrettävin elein. On kuitenkin olemassa tieteellisiä lähestymistapoja ja kriteereitä, joiden avulla kalojen kykyä tuntea kipua voidaan luotettavasti arvioida.
Miten kala kokee kivun?
Kivun anatomian voi hahmottaa kolmen komponentin kokonaisuutena, johon kuuluvat kudosvaurion aistimisesta kertova hermostollinen mekanismi eli nosiseptio, eläimen tapa reagoida kipuun, sekä tietoinen kivun kokeminen. Nosiseptio on yksinkertainen havainto kudosvauriosta, ja vaste siihen on yleensä vetäytymisrefleksi. Kipu taas on aistittavissa oleva, psykologinen kokemus.
Nosiseption ja kivun neurofysiologisen perustan on kaloilla osoitettu olevan samanlainen kuin nisäkkäillä. Skeptikoiden mukaan kala ei voi tuntea kipua, koska sillä ei ole kivun tietoiseen kokemiseen tarvittavaa monikerroksista uusaivokuorta. Toisin kuin nisäkkäillä, kalojen ja lintujen aivokuori on poimuttumaton, ohut ja yksikerroksinen. Kuitenkin lintujen on todettu kykenevän tuntemaan kipua samalla tavalla kuin nisäkkäiden, mikä viittaa kivuntunnon mahdollisuuteen myös kaloilla.
Samoin kuin nisäkkäillä, myös kaloilla fysiologian ja käyttäytymisen on havaittu muuttuvan niiden tuntiessa kipua. Kipulääkityksellä oireet ovat lievittyneet, mikä viittaa vahvasti siihen, että kalat ovat tunteneet kipua ja kärsineet siitä. Kalojen aivojen aktiivisuuden on osoitettu olevan normaalia suurempaa niiden tuntiessa kipua; kivun tunteen merkityksellisyys on ylittänyt tärkeysjärjestyksessä jopa pelon ja saalistuksenvälttämiskäyttäytymisen.
Koeasetelmin kivun kimppuun
Jotkin kalalajit ovat läpäisseet niin sanotun peilitestin, joka kertoo eläimen kyvystä tunnistaa itsensä erilliseksi muista saman lajin yksilöistä. Kokeissa kaloihin on maalattu täpliä ja niiden on sen jälkeen annettu katsoa itseään peilistä. Osa kaloista on peilikuvan täplän havaitessaan alkanut hangata vastaavaa kohtaa ihossaan, minkä on tulkittu osoittavan, että eläin ymmärtää olevansa itse peilikuvassa. Toistaiseksi testin ovat muista eläinryhmistä läpäisseet vain kädelliset, elefantit, delfiinit ja korpit (tosin sitä on myös kritisoitu esimerkiksi näköaistin sijasta vahvasti hajuaistiin nojaavien eläinten, kuten koirien tietoisuuden testaamisessa).
Kokeellisesti on osoitettu, että kirjolohi, jonka huuliin ruiskutettiin syövyttävää happoa, pyrki hankaamaan huuliaan altaan pohjaan ja seinämiin. Kun samalle kalalle annettiin kipulääkkeeksi morfiinia, hankaaminen väheni. Toisessa kokeessa havaittiin, että kalat, joille oli aiheutettu kipua, olivat valmiita tekemään töitä saadakseen annosteltua itselleen kipulääkettä. Kalat oppivat välttämään kipua aiheuttavaa ärsykettä ja jopa vaihtamaan maisemaa, kuin tiesivät kipukokemuksen olevan odotettavissa.
Eräässä kokeessa kalat saivat valita kahden kammion välillä: toisessa oli kaloille mieluisia virikkeitä, toisessa ei mitään ylimääräistä. Kammioissa kaloille annosteltiin joko happoa tai happoa sekä kipulääkettä. Kalat valitsivat hapon ja kipulääkkeen yhdistelmän silloinkin, kun sitä tarjoiltiin virikkeettömässä, tyhjässä kammiossa, vaikka ilman kivuliaan hapon annostelua ne viettivät aikaansa mieluummin virikekammiossa.
Kalan kipu on haastavaa, mutta mahdollista arvioida
Kalojen kipukäyttäytymisen analysoinnissa Sneddon otti esimerkkilajiksi seeprakalan, joka on yleisesti eläinkokeissa käytetty laji. Seeprakalan käyttäytymistä ja liikkumista voidaan automaattisesti rekisteröidä kolmiulotteisesti 3D mapping -tekniikalla. Menetelmä tuottaa tietoa kalan sijainnista akvaariossa kullakin ajanhetkellä huomattavasti enemmän ja täsmällisemmin kuin ihmisen tekemä havainnointi. Terveet seeprakalat uivat jatkuvasti mutta rauhallisesti liikkuen akvaarion keskivaiheilla. Sairaat tai kipua kokevat kalat sen sijaan eivät juuri liiku, vaan oleilevat altaan pohjan tuntumassa. Jos ne liikkuvat, pyrähdykset ovat nopeita ja käyttäytyminen muutenkin terveestä kalasta poikkeavaa. Näinkin yksinkertaisten havaintojen tekeminen ja tilastointi mahdollistaa terveen, hyvinvoivan kalan erottamisen sairaasta pelkän tilastodatan perusteella.
***
Käytämme kaloja paitsi ruokana, myös lemmikkieläiminä, näyttelyeläiminä ja valtavassa mittakaavassa koe-eläiminä. Eläinkokeet, kalastus ja kalankasvatus sisältävät vaiheita, joissa aiheutamme kaloille kudosvaurioita ja kipua. Näin voi käydä myös akvaariokalojen pidossa. Se, miten kalan kipuun suhtaudumme, riippuu usein siitä, mihin tarkoitukseen kalaa käytämme. Jos hyväksymme sen, että kalojen on mahdollista tuntea kipua ja kärsiä siitä, meidän tulisi myös pohtia ja muuttaa tapojamme hyödyntää kaloja, vetoaa Sneddon.
Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan järjestämä foorumi käsitteli eläinten monilajista kipua ja kivunhoitoa. Videotallenteet Sneddonin ja muiden puhujien luennoista löytyvät täältä.
Animal Sentience -lehdessä on käsitelty kalojen kivuntuntoa useassa eri artikkelissa. Aivotutkija Brian Keyn kirjoituksellaan Why fish do not feel pain aloittama, useita kommenttipuheenvuoroja – sekä väitteen puolesta että enimmäkseen vastaan – sisältävä artikkeliketju löytyy täältä.
Lue lisää kalojen kivusta ja hyvinvoinnista:
Nopea lopetus säästää kalan tarpeettomalta kivulta