Suomi käyttää joka vuosi karkeasti noin 100 000 koe-eläintä etupäässä perus- ja soveltavaan tutkimukseen. Lisäksi tuhansia eläimiä vuositasolla käytetään tutkimuksen tarpeisiin käytettävien geenimuunneltujen eläinkantojen kehittämiseen ja ylläpitoon. EU on asettanut tavoitteeksi päästä kokonaan eroon eläinkokeista korvaamalla ne muun muassa solu- ja tietokoneavusteisilla malleilla. Toistaiseksi tavoite ei näytä koe-eläinten käyttömäärissä Suomen tasolla edistyneen.
Laki ja direktiivi säätelevät koe-eläinten käyttöä
Suomessa eläinkokeita säätelee laki tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta. Lain tarkoituksena on suojella koe-eläimiä tarpeettomalta kärsimykseltä. Eläimiä saa käyttää tieteellisiin tai opetustarkoituksiin vain tarpeellisista ja tärkeistä syistä. Tällöinkin eläimiä on käytettävä mahdollisimman vähäinen määrä ja niiden kärsimän kivun, tuskan ja muun haitan määrä on minimoitava.
EU:ssa koe-eläintoimintaa säätelee direktiivi tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien eläinten suojelusta (nk. koe-eläindirektiivi). Direktiiviin on kirjattu tavoite korvata elävillä eläimillä tieteellisiin ja opetustarkoituksiin tehtävät toimenpiteet kokonaisuudessaan heti, kun se on tieteellisesti mahdollista. Direktiivin avulla pyritään helpottamaan ja edistämään vaihtoehtoisten menetelmien kehittämistä ja varmistamaan niiden eläinten suojelun korkea taso, joita edelleen on käytettävä toimenpiteissä. Eettiset näkökohdat ovat keskeisiä, ja koe-eläinten käytöltä vaaditaan vahvoja ja loogisia perusteita.
Suomi käyttää vuosittain vajaat 100 000 koe-eläintä
Suomessa käytetyt koe-eläimet ovat useimmin hiiriä. Myös rottia, seeprakaloja ja muita kaloja käytetään paljon. Suomessa tehtyjen eläinkokeiden määrä on viime vuosina pysynyt pitkälti samana: toimenpiteisiin päätyy vuosittain 80 000-110 000 koe-eläintä. Lisäksi kehitetään ja ylläpidetään geenimuunneltuja koe-eläinkantoja.
Suomessa tehtävät eläinkokeet liittyvät pääasiassa perustutkimukseen. Seuraavaksi eniten eläimiä käytetään soveltavaan tutkimukseen, jolla pyritään lisäämään tietoa sairauksista ja niiden hoidosta. Koe-eläimiä kasvatetaan ja käytetään myös muihin kuin tutkimustarkoituksiin, esimerkiksi lakisääteiseen turvallisuustestaukseen, vasta-ainetuotantoon ja ammatillisen osaamisen ylläpitoon.
Valtaosa koe-eläimistä kokee lieväksi tai kohtalaiseksi määriteltävää kipua
Yleisimmin toimenpiteet aiheuttavat koe-eläimille lievää tai kohtalaista kärsimystä. Vakava- ja ei toipumista -luokan kokeita tehdään vähiten.
Varsinaisten kokeiden ohella koe-eläimille voi aiheuttaa kärsimystä myös niiden perimä: osa käytettävistä koe-eläinkannoista on muunneltu geneettisesti niin, että niillä on esimerkiksi synnynnäinen immuunipuute tai perinnöllinen alttius sairastua tiettyyn tautiin. Perinnöllisen haitan vakavuudesta ja sen ilmenemisiästä riippuen eläin voi kokea huomattavaakin kärsimystä elämänsä aikana, vaikka ei joutuisi yhteenkään koetoimenpiteeseen. Toisaalta kaikki geneettisen muuntelun avulla tuotetut ominaisuudet eivät aiheuta eläimille kärsimystä.
Eläinkokeiden luokat sen mukaan, miten vakavaa kärsimystä ne aiheuttavat koe-eläimelle:
- Lievä
- Kohtalainen
- Vakava
- Ei toipumista (koetoimenpiteet tehdään nukutetulle eläimelle ja eläin lopetetaan kokeen päätteeksi, tai kudokset ja muut tarvittavat näytteet kerätään lopetetusta eläimestä)
Koe-eläinten käyttö edellyttää lupaa ja valvontaa
Koe-eläinten käyttöön tarvitaan lupa, ja käytön hyötyjen on oltava suhteessa niille aiheutuvaan haittaan. Eläinkokeiden käyttöä valvovat aluehallintovirastot.
Koe-eläinlaitosten toiminnan valvonta perustuu riskinarviointiin. Tarkastuksia tehdään eri taajuudella riippuen laitoksen riskitasosta, joka määräytyy muun muassa tehtävien kokeiden luonteen ja aiempien valvontatulosten perusteella. Tarkastuksissa on havaittu pääasiassa kohtalaisia ja vähäisiä puutteita. Vakavia tai syyteharkintaan johtavia puutteita on havaittu vain harvoin.
Kohtalaisten puutteiden väheneminen viime vuosina on ilahduttava muutos. Vuonna 2022 täysin kunnossa olevia tai vähäistä ohjausta tarvitsevia laitoksia oli 98 % tarkastetuista laitoksista.
Kansallisista toimijoistamme etenkin 3R-periaatetta edistävä Fin3R-keskus, tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta TOKES, Tampereen yliopiston FHAIVE-keskus, eläinkokeiden lupahakemukset käsittelevä hankelupalautakunta ja koe-eläinlaitosten omat hyvinvointiryhmät ovat tärkeässä roolissa. Myös alan yhdistykset, kuten Fincopa ja FinLAS tekevät merkittävää työtä koe-eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.
EU haluaa kokonaan eroon eläinkokeista
EU seuraa eläinkokeiden määriä ja vakavuusluokkia (tiedot löytyvät ALURES-tietokannasta) ja pyrkii edistämään eläinkokeiden korvaamista ja vähentämistä. EU:n tavoitteena on päästä eläinkokeista kokonaan eroon, mutta aikataulua tavoitteelle ei ole asetettu.
Kosmetiikan testaaminen eläimillä on kielletty EU:ssa, ja unioni aikoo vahvistaa kieltoa edelleen. Kielto ei kuitenkaan ole aukoton, koska kosmetiikan ainesosia voidaan käyttää muihinkin tarkoituksiin kuin kosmetiikkaan, ja silloin niiden turvallisuus on testattava. Komissio aikoo tukea eläinkokeiden vähentämistä tutkimuksessa, koulutuksessa ja opetuksessa edelleen.
Lue lisää:
Eläinten hyvinvointi Suomessa III: Koe-eläinten hyvinvointi
Eläinten hyvinvointi Suomessa III: Eläinten hyvinvoinnin trendit
Eläinkokeettomat menetelmät kehittyvät, mutta mikä hidastaa niiden käyttöönottoa?
3R-konsortio tavoittelee eläinkokeetonta Suomea
Koe-eläinten suojelun neuvottelukunta jatkaa uudella kokoonpanolla