Eläinkokeettomat menetelmät yleistyvät hiljalleen tieteellisen tutkimuksen menetelmätyökaluina, mutta niiden kehitykseen toivotaan lisää vauhtia. EU:n tavoitteena on korvata elävillä eläimillä tieteellisiin ja opetustarkoituksiin tehtävät toimenpiteet heti, kun se on tieteellisesti mahdollista. Lisärahoitus ja joustavuus uusien menetelmien hyväksymisessä auttaisivat unionia tässä pyrkimyksessä, toteavat Tampereen yliopiston tutkijat Hanna Vuorenpää, Laura Saarimäki ja Tarja Toimela oheisessa vieraskynässään. Teksti on osa Eläinten hyvinvointi Suomessa III -raportin koe-eläimiä koskevaa osaa.
Eläinkokeettomat menetelmät aliedustettuina hyväksytyissä testimenetelmissä
Koe-eläindirektiivi (2010/63/EU) edellyttää, että testiä ei pidä tehdä eläimillä, mikäli eläinkokeelle vaihtoehtoinen testimenetelmä on olemassa. Kaikki virallisesti hyväksyttävät testimenetelmät on luetteloitu Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) ohjeistoissa. Silmiinpistävästi noin 150:sta voimassa olevasta testimenetelmästä alle 20 tehdään soluilla tai muilla eläinkokeettomilla menetelmillä. Virallisesti hyväksyttyjen eläinkokeettomien testimenetelmien määrä on siis edelleen pieni.
Taustalla on uusien testimenetelmän kehittämisprosessi, joka on pitkä, kallis ja vaatii erityisosaamista. Testimenetelmän toimivuus pitää todistaa laajoissa kansainvälisissä validoinneissa ennen kuin se voidaan ottaa osaksi OECD-ohjeistoja. Testimenetelmien validoinnit pitää suorittaa GLP-laatujärjestelmää (Good Laboratory Practice) noudattavissa laboratorioissa, joita Suomessa on vain kuusi. Rahoituksen saaminen testimenetelmän validointiin tai osallistumiseen kansainväliseen validointityöhön on erittäin hankalaa. Tutkimusrahoitusta ei myönnetä jo kehitetylle testimenetelmälle, joka ei tuota uutta tieteellistä tietoa vaan vaatii menetelmän toimivuuden testaamista tunnetuilla testiaineilla. Myös GLP-laatujärjestelmän ylläpitäminen vaatii rahoitusta, jota tieteellisesti suuntautuneet rahoituslähteet eivät yleensä myönnä.
Ristiriitaisena lopputuloksena valmista testimenetelmää ei usein viedä virallisesti hyväksytyksi eläinkokeita korvaavaksi menetelmäksi, vaan se jää tutkimustasoiseksi tieteelliseksi julkaisuksi. Suomessa Maa- ja metsätalousministeriö rahoittaa Suomen ainoaa EU:n hyväksymää referenssilaboratoriota FHAIVE:a Tampereen yliopistossa. Sen GLP-laatujärjestelmässä voidaan suorittaa eläinkokeettomien testimenetelmien validointeja, joskin rajallisin resurssein.
Eläinkokeettomilta testimenetelmiltä vaaditaan enemmän kuin eläinkokeilta
EU:n REACH-asetus vaatii kemikaalien mittavaa riskinarviointia ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi. Kemikaalit asetetaan järjestykseen sen perusteella, kuinka paljon niitä tuotetaan ja mikä on arvio kemikaalin riskistä ihmisille ja ympäristölle. Kattavampi testaus kohdistetaan kemikaaleihin, joita tuotetaan enemmän ja jotka ovat mahdollisesti haitallisimpia.
Eläinkokeettomat menetelmät on kirjattu ensisijaisiksi testisysteemeiksi REACH-asetukseen, mikä asettaa suurta testauspainetta kemikaalien turvallisuuden arviointiin. Tietokonemallinnus ja laskennalliset menetelmät ovat suoritusteholtaan korkeita ja niiden potentiaali eläinkokeiden korvaamiseen on suuri. Niiden laajamittaista käyttöä hidastavat kuitenkin muun muassa kattavan ja hyvälaatuisen datan puute sekä huolet liittyen aineiston ja menetelmien luotettavuuteen ja toistettavuuteen.
Yliopistoissa suoritettavan perustutkimuksen osalta solumalleilta ja tietokonemallinnukselta vaaditaan ennen kaikkea kykyä tuottaa uutta tieteellistä tietoa luotettavalla tavalla. Vaikka eläinmalleja ei ole koskaan osoitettu tieteellisesti päteviksi testimenetelmiksi, on eläinkokeettomien menetelmien osoitettava kykynsä tuottaa tieteellistä tietoa jopa hieman eläinmalleja paremmin ansaitakseen paikkansa eläinkokeiden korvaajina. Tietyillä tutkimusaloilla eläinmalleille ei vielä kyetä tuottamaan mitään korvaavaa menetelmää. Näissä tapauksissa eläinkokeista eläimillä aiheutuvaa haittaa tulisi eettisesti kestävin menetelmin verrata niistä saatavaan hyötyyn.
Teksti: Hanna Vuorenpää, Laura Saarimäki ja Tarja Toimela. Kirjoittajat ovat solu- ja molekyylibiologiaan erikoistuneita tutkijoita Tampereen yliopiston monikudosmallintamisen huippuyksikössä ja vaihtoehtomenetelmäkeskus FHAIVE:ssa (Finnish Hub for Development and Validation of Integrated Approaches).
Lue lisää:
Eläinten hyvinvointi Suomessa III: Koe-eläinten hyvinvointi
Koe-eläinten maailmassa kärsimys on väistämätöntä, mutta sitä on lievitettävä
Julkaisuharha jättää osan koe-eläimistä näkymättömiin
Koe-eläinten käyttöä pyritään vähentämään