Koe-eläimiä käytetään todellisuudessa enemmän kuin tutkimuksissa raportoidaan. Iso osa eläinkokeissa käytetyistä eläimistä ja niistä saadusta aineistosta jää raportoimatta, jos tutkimuksen tulos ei olekaan odotusten mukainen eikä sitä siksi julkaista. Samantyyppisestä julkaisuharhasta kärsivät muutkin tieteenalat, mutta eläinkokeita käyttävillä aloilla julkaisematta jäävien kokeiden taustalla on aina ollut eläviä eläimiä.
Julkaisuharha vääristää tutkitun tiedon kertymistä
Julkaisuharha on tieteen parissa kauan tunnettu ilmiö. Tieteellisissä julkaisusarjoissa julkaistaan yleensä tutkimuksia, joissa on tehty jokin merkittävä tai kiinnostava löytö. Nämä tutkimukset muodostavat vain pienen osan kaikista tehdyistä tutkimuksista. Jos tutkimus ei tuota odotetusti hypoteesin mukaista tai muuten huomionarvoista tulosta, sitä on hyvin vaikeaa saada julkaistuksi.
Eläinkokeissa nollatuloskin on tulos
Koe-eläinten kannalta ongelmalliseksi julkaisuharhan tekee se, että niin sanotut nollatuloksetkin voivat olla tärkeää tietoa tutkitun asian kannalta. Julkaisuharhasta voi seurata tarpeetonta koe-eläinten käyttöä, jos aiemmista, julkaisematta jääneistä eläinkokeista ei ole tieteellisesti vertaisarvioitua tietoa saatavilla, kirjoittaa tiedelehti Science. Koe-eläimiä tullaan tahattomasti käyttäneeksi tarpeettomasti ja tarpeettoman suuria määriä, vaikka jo muutamakin julkaistu nollatulos olisi voinut osoittaa muille tutkijoille, että esimerkiksi tietty yhdiste ei toimi toivotulla tavalla eläinkokeissa.
Koe-eläimiä käytetään paljon muun muassa lääketutkimuksissa. Lääkkeen tehon osoittavia tutkimuksia julkaistaan suhteessa enemmän kuin tutkimuksia, joissa osoitetaan, ettei lääke tehoa. Julkaisuharha syntyy, kun tarkastellaan jostain lääkeaineesta tehtyjä julkaisuja: niiden perusteella voi näyttää siltä, että useimmat tutkimukset vahvistavat lääkkeen tehon. Tosiasiassa lääkeaine on voitu useissa tutkimuksissa osoittaa tehottomaksi, mutta näitä tutkimuksia ei julkaista eikä tieto siten päädy laajan tutkijayhteisön käyttöön.
Kolme neljästä koe-eläimestä jää raportoimatta
Utrechtin lääketieteellisessä yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa selvisi, että noin puolet tutkimuksista, joissa oli käytetty koe-eläimiä, julkaistiin tieteellisesti. Kuitenkin vain neljäsosa tutkimuksissa käytetyistä koe-eläimistä raportoitiin tieteellisissä julkaisuissa. 75 % käytetyistä koe-eläimistä jäi siis julkaisujen osalta kokonaan pimentoon. Etenkin pienikokoisilla koe-eläimillä, kuten hiirillä ja rotilla, tehtyjä kokeita jäi raportoimatta.
Tärkeimpiä syitä näiden tutkimusten julkaisematta jäämiselle oli se, ettei tutkimuksessa saavutettu tilastollisesti merkitsevää tulosta, että koe oli vain kokeiluluonteinen, ja että eläinmallien kanssa ilmeni teknisiä ongelmia. Tutkijat uskovat, ettei tilanne eroa tästä muissakaan yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa maailmalla.
Tehdäänkö eläinkokeita turhaan?
Julkaisuharhasta ei kärsi pelkästään tieteen laatu, vaan konkreettisesti myös eläimet. Eläinsuojelun etiikan kannalta on hyvin kyseenalaista, että koe-eläimillä tehtyjä tutkimuksia jätetään julkaisematta. Eläinten käyttöä tutkimuksissa perustellaan uuden tiedon tuottamisella. Jos uusi tieto ei syystä tai toisesta ole mieleistä ja se jätetään julkaisematta, eläinkokeet on silloin tehty turhaan.
EU:ssa koe-eläinten käyttö eri tutkimusaloilla ja eri tarkoituksissa tunnetaan, koska unionissa tilastoidaan maakohtaisesti vuosittain kaikki käytetyt koe-eläimet. Täällä käytettyjen koe-eläinten määrä ei siis jää samalla tavalla pimentoon kuin maissa, joissa koe-eläinten käyttöä ei tilastoida. EU:ssa tehtyjen, tieteellisesti julkaistujen tutkimusten käyttämiä eläinmääriä voi periaatteessa verrata tilastoihin ja nähdä, että vain osa käytetyistä eläimistä raportoidaan tutkimusjulkaisuissa. Ongelmaksi jää edelleen, ettei kansainvälinen tutkijayhteisö saa tietoa niistä julkaisematta jääneistä tutkimuksista, joissa ei saatu odotetun mukaista tulosta.
Julkinen rekisteröinti avuksi
Kaikkien eläimiä käyttäneiden tutkimusten tieteellinen julkaiseminen lisäisi tutkijoiden työtä, mutta toisi myös monenlaisia etuja. Se voisi säästää toisten tutkijoiden aikaa, vaivaa ja rahaa, kun tiedettäisiin, mikä ei aiemmissa tutkimuksissa toiminut tai onnistunut. Ennen kaikkea se vähentäisi tutkimuksessa tarvittavien koe-eläinten määrää, kun usean tutkimusryhmän ei tarvitsisi epäonnistua samalla tavalla samoissa kokeissa.
Lääkkeeksi ongelmaan on esitetty koe-eläimiä käyttävien tutkimusten julkista rekisteröimistä (esimerkiksi preclinicaltrials.eu) jo ennen tutkimuksen tekoa. Tällöin tutkija kertoo julkisesti etukäteen, millaisen tutkimuksen, millä eläimillä ja millä menetelmillä aikoo tehdä. Tutkimuksen julkaiseva tiedelehti voi myös etukäteen sitoutua julkaisemaan tutkimusraportin riippumatta siitä, millainen tulos kokeesta tulee. Tällainen julkaisemistapa toivottavasti yleistyy tulevaisuudessa ja tuo yhä useampien tutkijoiden tietoon niidenkin eläinkokeiden tuloksia, joita ei muuten julkaistaisi.
Lue lisää:
Science 14.10.2020: Millions of animals may be missing from scientific studies
van der Naald M, Wenker S, Doevendans PA et al. 2020: Publication rate in preclinical research: a plea for preregistration. BMJ Open Science 2020;4:e100051. doi:10.1136/bmjos-2019-100051
Koe-eläinten käyttöä pyritään vähentämään
Suomen koe-eläinlaki ja -asetus muutoksessa komission huomautuksen vuoksi
Miten vähentää koe-eläinten vakavaa kärsimystä ja kuolleisuutta?
Pieniä tekoja ja suuria linjoja koe-eläinten kärsimyksen vähentämiseksi