Eläinpolitiikka on polttava aihe, jossa eturyhmien lobbaus ja lainsäädännön sekä käytäntöjen muuttumisen hitaus kohtaavat. Eläinvaltakunta-podcastin toisessa jaksossa pureudutaan aiheesta käytävään poliittiseen keskusteluun ja siihen, miksi lainsäädännön muuttaminen on haastavaa niin Suomessa kuin EU:ssa. Vasemmistoliiton kansanedustaja Mai Kivelä ja EU-parlamentin EEP-ryhmän jäsen Sirpa Pietikäinen keskustelevat lobbauksen vaikutusvallasta, kansalaisaloitteiden roolista ja siitä, miten poliittinen tahto eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi syntyy tai jää syntymättä.
Obs! Läs mer om ämnet i vår svenskspråkiga blogg
Turkistarhaus on esimerkki hitaasta muutoksesta eläinpolitiikassa
Jo 1990-luvun lopulla EU:n tieteellinen komissio totesi, etteivät turkiseläinten pidon käytännöt täytä eläinten hyvinvoinnin vaatimuksia. Siitä huolimatta asiasta ei ole syntynyt yhteistä EU-lainsäädäntöä. Turkiseläimille ei ole lajikohtaista hyvinvointisääntelyä, joten ne jäävät EU-päätöksenteossa katveeseen. Lisäksi Suomi ja muut Pohjoismaat ovat halunneet pitää päätöksenteon asiassa kansallisena.
”Meillä edelleen on turkistarhausta ja se on sallittua, toisin kuin monessa muussa Euroopan maassa”. – Mai Kivelä
Esimerkiksi Ruotsissa viimeinen kettutarha suljettiin jo vuonna 2001, ja vuoden 2025 aikana loputkin minkkitarhat lakkautetaan valtion tarjoaman taloudellisen tukipaketin avulla. Suomessa turkistarhojen määrä on vähentynyt merkittävästi, toiminnassa on yhä muutamia satoja tarhoja. Alaa tuetaan julkisin varoin muun muassa lintuinfluenssakorvauksilla, bioturvallisuustuilla ja kehittämisrahoituksella veronmaksajien kustannuksella.
Fur Free Europe etenee EU:ssa
EU-tason Fur Free Europe -kansalaisaloite keräsi yli miljoona allekirjoitusta. Komissio antoi tämän seurauksena Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle EFSA:lle tehtäväksi selvittää viiden turkiseläinlajin hyvinvointia. Selvitys valmistuu kesäkuun 2025 loppuun mennessä. Komissio on luvannut antaa maaliskuuhun 2026 mennessä vastauksen siitä, aikooko se ehdottaa kieltoa turkistarhaukselle ja turkistuotteiden myynnille tai esittää hyvinvointivaatimuksia.
Kansalaisaloitteet voivat kääntää suunnan, erityisesti kun kysymys on selkeä ja rajattu. Turkistarhauksen kieltoa ajava aloite on tästä hyvä esimerkki. Suomessa sen eteneminen on kuitenkin ollut hidasta, vaikka kansalaisaloite on jo toistamiseen eduskunnan käsiteltävänä. EU:ssa vastaava aloite on johtanut konkreettisiin toimiin, sillä komissio on velvollinen käsittelemään asian ja antamaan vastauksensa.
Lainsäädäntö ja käytäntö eivät kohtaa
Eläinten hyvinvointilain mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kipua tai kärsimystä. Käytännössä eri eläinlajeja kuitenkin kohdellaan hyvin eri tavoin. Lemmikki- ja tuotantoeläimet asetetaan eri asemaan, ja poikkeuksia voidaan myöntää ilman selkeää perustelua, toisinaan pelkästään taloudellisin perustein. Lainsäädäntö ei noudata johdonmukaisesti eläinten hyvinvointitieteen periaatteita.
”Meillä on korkeita tavoitteita, mutta toimimme käytännössä niitä vastaan poikkeuksilla ja ristiriitaisella kohtelulla”. – Mai Kivelä
Poliittiset rakenteet ylläpitävät eriarvoisuutta. Eläinten asioista vastaa Suomessa maa- ja metsätalousministeriö, ja eläinasioiden käsittely tapahtuu pääosin maa- ja metsätalousvaliokunnassa, jossa painopiste on usein taloudellisessa ja tuotannollisessa tarkastelussa.
Lobbaus vääristää kuvaa kansan mielipiteestä
Maatalouslobbaus on vaikuttavaa ja hyvin resursoitua Suomessa ja koko EU:ssa. Etujärjestöt tapaavat päättäjiä säännöllisesti, ja heidän viestinsä kuuluu vahvana. Tehokkaan edunvalvonnan kautta syntyy ilmiö, jossa lobbaajien kanta korostuu suhteessa kansalaismielipiteeseen. Kansalaismielipiteestä saa käsityksen esimerkiksi Eurobarometrikyselyistä, joissa suuri enemmistö eurooppalaisista on ilmaissut haluavansa parempaa hyvinvointia tuotantoeläimille. Vuonna 2023 tehdyssä kyselyssä 84 % vastaajista katsoi, että tuotantoeläinten hyvinvointia tulisi parantaa heidän omassa maassaan.
”Kovaäänisen vähemmistön muutosvastarinta saa eläinkysymyksissäkin aikaan megafonivaikutuksen, jota päättäjät kuuntelevat”. – Sirpa Pietikäinen
Myös maantieteellinen sijainti voi vaikuttaa. Tuottaja, joka olisi halukas luopumaan esimerkiksi turkistuotannosta mutta ei pääse päättäjien puheille, koska asuu kauempana eikä siellä, missä päätöksenteko tapahtuu, jää helposti etujärjestönsä kannan varjoon. Hiljaisempi enemmistö voi jäädä lobbauksessa näkymättömäksi.
Kestävyyskriisi pakottaa muutokseen
EU-komissio valmistelee eläinten hyvinvointilainsäädännön uudistusta, ja tavoitteena on asettaa samat EU-hyvinvointivaatimukset myös tuontituotteille. Komission mukaan eläintuotannon on vastattava kansalaisten huolenaiheisiin ja heijastettava EU:n arvoja. Eläinten hyvinvointimerkinnän käyttöönottoa harkitaan myös osana uudistusta. Muutosten tueksi luvataan siirtymäaikoja ja tukea tuottajille.
Ilmastokriisin ja luontokadon hillitseminen ei ole vain arvovalinta vaan välttämättömyys. Eläintuotanto on merkittävä tekijä ekologisessa kestävyyskriisissä.
”Meidän on pakko muuttaa tätä tuotantoa radikaalisti. Tämä ei ole yhden poliittisen liikkeen mielipide, vaan kansainvälisten ilmasto- ja luontopaneelien viesti”. – Mai Kivelä
Muutos eläinten asemaan ei ole ainoastaan eettinen kysymys, vaan myös olennainen osa siirtymää kohti kestävää yhteiskuntaa.
Eläinpolitiikka on ihmisten tekemää
Eläinpolitiikka ei ole pysyvä tila vaan muuttuva kokonaisuus. EU-parlamentissa eläinten hyvinvointikysymyksissä toimii yli poliittisten ryhmien yhteistyötä tekevä ryhmä Integroup, jossa on edustajia kaikista jäsenmaista. Eläinten asemaa voidaan vahvistaa sekä lainsäädännössä että hallinnon rakenteissa.
”Me jaamme tämän planeetan, ja eläin on tunteva, kokeva, oikeuksia omaava yksilö”. – Sirpa Pietikäinen
Muutos ei tapahdu itsestään, vaan se edellyttää tietoisuutta, vaikuttamista ja poliittista tahtoa. Jos eläinten hyvinvointi halutaan nostaa poliittisesti vakavasti otettavaksi kysymykseksi, on myös toimittava sen mukaisesti – kansalaisina, puolueiden jäseninä ja päättäjinä.
Kuuntele jakso täällä:
Eläinvaltakunta-podcastin eläinpolitiikasta voit kuunnella myös mm. Spotifyssa sekä Applen ja Googlen Podcasteissa. Jakso löytyy litteroituna tekstitiedostona täältä.
***
Eläinvaltakunta on Eläinten hyvinvointikeskuksen podcast, jossa pohditaan ihmisen valtaa ja vastuuta suhteessa muihin eläimiin. Podcast jatkuu toisen kauden jaksoilla. Sarjan on tuottanut Jaksomedia.
Lue lisää:
Animal welfare – European Commission
Djurens Rätt om regeringens besked om minkfarmerna: Äntligen! | Djurens Rätt
ECI ‘Fur Free Europe’ – European Commission
Intergroup on the Welfare and Conservation of Animals
Paisuvatko turkisalan saamat korvaukset jopa 100 miljoonaan euroon? | Animalia-media
Planetaarinen hyvinvointi kuuluu kaikille tunteville olennoille – Eläintieto.fi