fbpx Siirry sisältöön
Takaisin

Turkistuotannon olosuhteet eivät tue eläinten hyvinvointia – uutta sääntelyä ja EU-kantaa odotetaan

turkistuotanto ja häkkikasvatus eivät tue eläinten hyvinvointia; kuvassa minkki

Turkistuotanto nykymuodossaan, häkkikasvatuksena, ei mahdollista eläinten lajinmukaista käyttäytymistä eikä vastaa eläinten olennaisiin käyttäytymistarpeisiin. Eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi turkistuotannon olosuhteita tulisi muuttaa olennaisesti ja sääntelyä parantaa, jos tuotantoa Suomessa jatketaan. Uutta kansallista sääntelyä on pian odotettavissa, ja EU:ssa käynnissä oleva pohdinta turkistuotannon tulevaisuudesta unionissa voi olla Suomen kannalta ratkaisevaa.

Lajinmukainen käyttäytyminen määrittää hyvinvointia

Eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta mahdollisuus lajinmukaiseen käyttäytymiseen on olennaista kaikille eläimille. Sisäisten motivaatiotekijöiden säätelemä käyttäytyminen on itsessään tärkeää, riippumatta käyttäytymisen lopputuloksesta, ja sen estyminen voi aiheuttaa eläimelle stressiä, turhautumista, terveysongelmia tai fysiologisiaan tai käyttäytymiseen liittyviä muutoksia. Lain mukaan tuotannossa pidettävillä eläimillä  on oltava mahdollisuus toteuttaa liikkumiseen, lepoon, kehon huoltoon, ravinnon etsintään sekä sosiaalisiin suhteisiin liittyviä olennaisia käyttäytymistarpeitaan. Tarkastelimme näiden tarpeiden toteutumismahdollisuuksia nykymuotoisessa turkistuotannossa tieteellisen kirjallisuuden ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan laatiman käyttäytymistarvelistauksen pohjalta.

Lajityypillisiä käyttäytymistarpeita ovat ketuilla muun muassa kaivaminen ja piiloutuminen ja minkillä uiminen. Siniketut ovat motivoituneita pääsemään maapohjalle. Häkkipohja ei mahdollista esimerkiksi siniketuille tärkeää kaivamiskäyttäytymistä, kettujen myyrähyppyjä, ympäristön tutkimista eikä saalistuskäyttäytymiseen liittyviä käyttäytymismuotoja. Minkillä on tarve kiipeillä ja uida, ja luonnossa minkit saalistavat myös vedessä. Uimismahdollisuuden on todettu hidastavan stereotyppisen käyttäytymisen kehittymistä yksin pidetyillä minkeillä. Häkkikasvatus ei mahdollista minkkien uimiskäyttäytymistä, ympäristön tutkimista eikä lajinmukaista ravinnonhankintakäyttäytymistä. Minkit eivät myöskään pysty toteuttamaan tarvettaan kiipeillä, jos niitä pidetään yksikerroksisissa häkeissä tai jos kerroshäkkien välinen laipion kulkuaukko on suljettu. Minkin hyvinvointia parantaa monimuotoinen pitoympäristö, jota häkkiolosuhteet eivät täysin pysty tarjoamaan.

Häkkipohjien materiaalit ja silmäkoko eivät ole optimaalisia turkiseläinten tassujen kokoon nähden, sillä eläinten paino jakautuu verkkopohjilla äärimmäisen pienelle alalle kerrallaan. Nuoret eläinyksilöt ovat erityisen aktiivisia liikkumaan, mutta pienimpien pentujen tassut voivat mahtua verkon silmistä läpi, mikä aiheuttaa olennaista haittaa pentujen liikkumiselle ja leikkimahdollisuuksille.

Liikunnan tarpeen tyydyttäminen edellyttää esteetöntä tilaa liikkua, ja monipuolinen pitoympäristö edesauttaa eläimen liikkumista. Liikkuminen liittyy kaikkiin eläimen käyttäytymistarpeisiin. Liikkuminen on itsessään tärkeää, ja sen tarve patoutuu herkästi. Turkiseläinten liikkuminen häkeissä on hyvin rajallista. Esimerkiksi minkkien stereotyyppinen käyttäytyminen ja passiivinen makaaminen lisääntyvät virikkeettömissä häkeissä. Virikkeiden käyttö edistää minkkien hyvinvointia, mutta yksin virikkeillä ei voida poistaa minkkien stereotyyppistä käyttäytymistä tarhaoloissa. Tutkimusta tuotantominkkien hyvinvoinnista häkittömissä pitomuodoissa ei ole tehty.

Sama eläin, eri standardit luonnossa, eläintarhassa ja tuotanto-oloissa

Luonnonoloissa Suomessa elävillä turkiseläinlajeilla on laajat reviirit, joita ne puolustavat vierailijoilta. Vertailun vuoksi eläintarhaoloissa ketuilla, supikoirilla ja naaleilla on oltava ulkotarha, jonka pinta-ala on vähintään 600 m². Lisäksi eläimillä on lajin tarpeiden niin vaatiessa oltava sisätilaa vähintään 5 m² eläintä kohden niin, että pinta-ala on aina vähintään 25 m². Minkeillä ulkotarhan pinta-alan on oltava vähintään 10 m² eläintä kohden (kuitenkin vähintään 15 m²) ja sisätilan vähintään 10 m² eläintä kohden (maa- ja metsätalousministeriön asetus 2/EEO/2003). Tuotanto-oloissa eläinten käytössä olevan tilan määrä itsessään ei takaa eläinten hyvinvointia, mutta tila ja sen käyttömahdollisuudet vaikuttavat eläinten hyvinvointiin epäsuorasti: suurempi tila mahdollistaa paremmin esimerkiksi virikkeiden käytön, monipuolisen liikkumisen ja muiden eläinten väistämisen. Tämänhetkiset tilavaatimukset eivät takaa turkiseläimille riittäviä mahdollisuuksia lajinmukaisen käyttäytymisen toteuttamiseen ja liikkumisen tarpeen tyydyttämiseen tarhaoloissa.

Leikki ja lepo tarpeen kaikille eläimille

Supikoiralla on tarve nukkua talviunta kovina talvina, mutta tarhaolot eivät yleensä mahdollista talviunen nukkumista pesäkopissa. Vierekkäisissä häkeissä pitäminen ei muodosta luonnossa yksin eläville eläimille, kuten minkille, lajinomaisia olosuhteita ja mahdollisuutta oman reviirin ylläpitoon. Myöskään ketut, siniketut ja supikoirat eivät pysty tarhaoloissa partioimaan reviirillään ja ylläpitämään sosiaalisia suhteitaan lajinmukaisesti. Ketut, naalit ja supikoirat elävät yleensä lisääntymiskaudella pareittain, ja erityisesti supikoirauros osallistuu pentujen hoitoon aktiivisesti, mikä ei tarhaoloissa ole mahdollista.

Leikki on kaikille turkistuotantoon käytettäville eläinlajeillemme olennainen käyttäytymistarve. Leikin tarpeen tyydyttäminen edellyttää, että eläimillä on materiaalia ja tilaa liikuntaleikkeihin sekä lajitovereita sosiaalisiin leikkeihin. Monipuolinen elinympäristö edistää leikkiä. Leikki on tärkeää erityisesti nuorille eläimille, mutta myös aikuiset eläimet leikkivät toisinaan. Nykymuotoinen häkkikasvatus ei täysin mahdollista nuorten eikä etenkään aikuisten yksilöiden leikkiä, sillä tilan puute, verkkopohjan laatu ja käytettävissä olevien virikkeiden ja leikkimateriaalin vähäisyys eivät tue leikkimiskäyttäytymistä.

Turkistarhauksen tulevaisuutta pohditaan EU:ssa

Suomi tarkentaa parhaillaan turkiseläinten pidon sääntelyä uudella, piakkoin lausunnoille tulevalla asetuksella. EU-tasolla käytävä keskustelu turkistuotannon tulevaisuudesta voi kuitenkin osoittautua kansallista sääntelyä ratkaisevammaksi, mikäli Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) kanta tarhauksen suhteen kääntyy negatiiviseksi. EFSA selvittää parhaillaan turkistuotannon jatkomahdollisuuksia vastauksena Fur Free Europe -kansalaisaloitteeseen ja raportoi tuloksista vuoden päästä, maaliskuussa 2025. Selvityksen ja lausuntojen perusteella EU-komission on tarkoitus päättää vuonna 2026, mikä on turkistarhauksen kohtalo unionissa.

 

Lue lisää:

Ahola L, Mononen J, Mohaibes M. Effects of access to extra cage constructions including a swimming opportunity on the development of stereotypic behaviour in singly housed juvenile farmed mink (Neovison vison). Applied Animal Behaviour Science 2011;134(3–4).

Hansen S, Malmkvist J, Palme R, Damgaard B. Do double cages and access to occupational materials improve the welfare of farmed mink? Animal Welfare 2007;16(1):63-76.

Henriksen B, Møller S, Malmkvist J. Animal welfare measured at mink farms in Europe. Applied Animal Behaviour Science 2022;248.

Malmkvist J, Palme R, Svendsen P, Hansen S. Additional foraging elements reduce abnormal behaviour – fur-chewing and stereotypic behaviour – in farmed mink (Neovison vison). Applied Animal Behaviour Science 2013;149(1–4).

Meagher, R, Ahloy Dallaire J, Campbell D, Ross M, Møller S, Hansen S, Díez-León M, Palme R, Mason G. Benefits of a Ball and Chain: Simple Environmental Enrichments Improve Welfare and Reproductive Success in Farmed American Mink (Neovison vison). Plos One 2014.

Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta: Tuotantoeläinten olennaiset käyttäytymistarpeet

Eläintieto.fi: Turkiseläinten hyvinvointi

Turkiseläinten hyvinvointi ei toteudu nykymuotoisessa tuotannossa