Kalojen hyvinvointi on osa vastuullista kalankasvatusta ja kalastusta. Se kiinnostaa kuluttajia, järjestöjä ja päätöksentekijöitä ja puhuttaa myös julkisuudessa. Vastajulkaistu raportti taustoittaa kalojen hyvinvointiin liittyviä suosituksia, lainsäädäntöä ja kalojen hyvinvoinnin tilannetta Suomessa ja luo katsauksen kalojen kansainvälisen hyvinvointitutkimuksen nykyiseen tilaan. Raportti listaa myös 13 nostoa kalojen hyvinvoinnin kehittämiseksi kasvatuksen eri vaiheissa, hyvinvoinnin sääntelyssä ja aihepiirin koulutuksessa.
Kalojen hyvinvoinnista tiedetään vähemmän kuin muiden tuotantoeläinten
Kasvatetun kalan suosio ruokapöydissä on johtanut kalatuotannon kasvamiseen ja tehostumiseen. Kotimaisen kalankasvatuksen ja kalastuksen lisääminen on sekä Suomessa että EU-tasolla strateginen tavoite, jonka avulla voidaan parantaa ruokaturvaa, vähentää tuontiriippuvuutta ja edistää kestävämpää ruoantuotantojärjestelmää. Kalankasvatus on ilmastovaikutuksiltaan tehokas tuotantomuoto, joka käyttää vähemmän luonnonvaroja verrattuna moniin maalla pidettäviin tuotantoeläimiin.
Kalankasvatus on kuitenkin intensiivistä eläintuotantoa, jossa kalojen hyvinvointi riippuu useista ympäristötekijöistä, kuten tuotantomenetelmästä, veden laadusta, kasvatusolosuhteiden hallinnasta ja ravinnosta. Kalan hyvinvointiin liittyvät riskit vaihtelevat erilaisten tuotantomenetelmien välillä, ja monia näistä riskeistä ei ole tutkittu riittävästi. Tämä tekee kalojen hyvinvoinnin varmistamisesta haastavaa.
Kalojen elinoloihin ja hyvinvoinnin turvaamiseen kiinnitetään yhteiskunnassa yhä enemmän huomiota. Kaloja koskeva lainsäädäntö ei kuitenkaan ole yhtä kattavaa kuin muiden tuotantoeläinten kohdalla. Kansainväliset ja kansalliset hyvinvointiohjeet ja -standardit eivät ota riittävästi huomioon eri kalalajien biologisia ja käyttäytymiseen liittyviä erityispiirteitä tai erilaisia tuotantoympäristöjä. Tarve sääntelylle ja ohjeistukselle hyvinvoinnin parempaan huomiointiin on ilmeinen.
Kalojen hyvinvoinnin parantamiseen pyritään suosituksin
Luonnonvarakeskuksen koordinoima kalojen hyvinvointihanke tunnisti yhdessä alan yritysten, kalaterveyden ammattilaisten, tutkimuslaitosten ja muiden sidosryhmien kanssa kotimaisen kalan kasvatuksen keskeisimmät hyvinvointihaasteet ja etsi niihin ratkaisuja hyvinvointiohjelman rakentamiseksi. Hankkeen loppuraportti kuvaa kasvatetun ja kalastetun kalan hyvinvointiin liittyviä erilaisia näkökulmia, kuten tuotantoympäristöä, hyvinvoinnin mittareita, lainsäädäntöä ja sen kattavuutta kasvatetun kalan osalta sekä ohjeita ja alan yritysten ja eläinlääkäreiden käsityksiä kalojen hyvinvointikysymyksistä ja tarpeista hyvinvoinnin parantamiseksi.
Raportti tarjoaa suosituksia kalankasvattajille, viranomaisille, lainsäätäjille sekä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi. Suositusten tarkoituksena on tukea kestävän ja vastuullisen kalantuotannon kehittämistä vastaamaan sekä kuluttajien odotuksiin että eläinten hyvinvointiin liittyviin eettisiin ja oikeudellisiin vaatimuksiin.
13 nostoa kalojen hyvinvoinnin kehittämiseksi kasvatuksen eri vaiheissa, hyvinvoinnin säätelyssä ja aihepiirin koulutuksessa
1. Tuetaan laitoksella työskentelevien osaamisen kehittymistä
Laitoksen huolellinen hoito ja kalojen oikeanlainen käsittely on kalojen hyvinvoinnin perusta. Se nojaa osaavaan henkilöstöön ja parhaiden toimintatapojen käyttöön läpi tuotantoketjun emokalastosta kalojen tainnutukseen. Paikalliset olosuhteet huomioivat työtavat pienentävät kuolleisuutta ja vähentävät heikosta hyvinvoinnista kärsivien yksilöiden määrää. Alentunut kuolleisuus pienentää myös kasvatuksessa tarvittavaa eläinmäärää.
2. Parannetaan kalaterveyttä
Kalatautien asianmukainen ehkäisy ja hallinta on keskeistä kuolleisuuden ja hyvinvointiongelmien pienentämiseksi. Rokotteita ja tautidiagnostiikkaa kehitetään globaalisti. Sen lisäksi Suomessa kannattaa jatkaa paikallisten olosuhteiden, patogeenien ja syndroomien tutkimusta (mm. vesihome, Yearsinia, flavobakteerit, selkärankaongelmat) kansainvälistä tutkimusta tiiviisti seuraten.
3. Kehitetään tainnutusmenetelmiä
Kun hiilidioksiditainnutusta ei (tätä kirjoitettaessa) enää juuri käytetä, on seuraavaksi keskityttävä sähkötainnutuksen yksityiskohtien hiomiseen kalayksilön hyvinvoinnin näkökulmasta, ja toisaalta seurattava tainnutusmenetelmien yleistä teknistä kehitystä. Tulevaisuudessa on etsittävä toimivaa ratkaisua myös kerralla saaliiksi saaduille suurille kalamäärille.
4. Virikkeellistetään kasvatusympäristöjä
Kasvatusympäristön virikkeellistämisen hyödyt istutettavien kalojen kasvatuksessa on osoitettu, mutta ruokakalankasvatuksessa asia kaipaa lisää tutkimusta ja yritysmittakaavan pilotointeja. Tieteelliset tutkimukset viittaavat vahvasti siihen, että virikkeellistämisellä voi olla merkittäviä positiivisia vaikutuksia myös ruokakalojen hyvinvointiin ja kasvuun, mikä tekee aiheesta tärkeän kehittämiskohteen kestävän kalankasvatuksen edistämisessä.
5. Hyödynnetään teknologiaa hyvinvoinnin varmistamiseksi
Kalayksilöiden määrä on suurimmillaan poikaskasvatuksessa, ja kasvatuksen muuttuessa yhä intensiivisemmäksi sekä tekniikkaan nojaavaksi vedenlaadun tarkka seuranta ja varmistaminen monipuolisilla menetelmillä vähentää merkittävästi kalojen hyvinvointiongelmia. Tekoäly, kuten konenäkö, avaa uusia mahdollisuuksia kalojen hyvinvoinnin seurantaan. Automatisoidut monitorointijärjestelmät mahdollistavat reaaliaikaisen hyvinvointi-indikaattoreiden tarkkailun, ja tekoälyä voidaan hyödyntää suurten valvontadatamäärien analysoinnissa hyvinvointiongelmien ja -trendien havaitsemiseksi. Näin uudet teknologiat auttavat edistämään hyvinvointia ja tukevat parempien hoitopäätösten tekemistä.
6. Turvataan tutkimus- ja kehitysrahoitusta
Kalojen hyvinvoinnin edistäminen vaatii riittävän perusrahoituksen turvaamista. Ilman osaavaa henkilöstöä akuutteihin ongelmiinkaan ei voida tarttua. Tutkimuksen rahoituksen turvaaminen on myös laajempi tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan kysymys.
7. Luodaan kansalliset kalalaji- ja tuotantojärjestelmäkohtaiset ohjeistot
Suomalaisen kalankasvatuksen olosuhteet ja niiden vaikutukset kasvatettavien kalalajien hyvinvointitarpeisiin on arvioitava perusteellisesti, jotta ohjeistukset voidaan sovittaa nimenomaan Suomen erityispiirteisiin. Tämä edellyttää kansallista tutkimusta ja parhaiden toimintakäytäntöjen kehittämistä, jotta kalankasvatus voi toimia mahdollisimman tehokkaasti ja kestävästi.
8. Otetaan käyttöön hyvinvointimittareita
Erilaisten hyvinvointitoimien tuloksellisuuden arviointiin tarvitaan mittareita eli indikaattoreita. Erityisesti suomalaiseen tuotantoon sovellettavista indikaattoreista tarvitaan käyttökokemuksia. Indikaattorit tulee räätälöidä niin, että ne ovat riittävän tarkkoja mutta samalla soveltuvat osaksi erilaisten tuotantomuotojen rutiineja. Kuolleisuuteen johtaneiden syiden tarkempi selvitys, luokitus ja kirjanpito lisää tietoa hyvinvoinnista ja johtaa parannuksiin.
9. Kehitetään lainsäädäntöä ja vapaaehtoisia järjestelmiä
Seurataan kalojen hyvinvointisäädösten kehittymistä Euroopassa ja tarvittaessa pyydetään tarkennuksia EU:n kalojen hyvinvoinnin referenssikeskukselta. Hyvinvoinnin varmistamiseksi lainsäädännön puutteita voidaan täydentää vapaaehtoisuuteen perustuvalla seurantaohjelmalla, joka pohjautuu ajantasaiseen lainsäädäntöön sekä suosituksiin kalojen hyvinvoinnin toteuttamisesta ja valvonnasta.
10. Suojataan kalat pedoilta
Hylkeiden, haikaroiden ja merimetsojen aiheuttamia hyvinvointiongelmia voidaan vähentää suojautumalla esimerkiksi oikein asennetuilla lintuverkoilla ja hyljekarkottimilla. Seuraamme jatkuvasti petojen aiheuttamien ongelmien laajuutta ja tarkastelemme maailmalla kehittyviä uusia ratkaisuja, jotta tarvittaessa voimme tehostaa suojautumistoimia entistä paremmin.
11. Edistetään suomalaisen kalamateriaalin käyttöä jalostuksessa
Kasvatettujen kalojen alkumateriaali on suurelta osin peräisin kotimaisista emokaloista, mikä varmistaa kalayksilöiden paremman geneettisen sopeutumisen suomalaisiin olosuhteisiin. Patogeeniresistenssin kehittämistä voidaan edelleen edistää suomalaisissa tutkimus- ja kehityshankkeissa, mikä vahvistaa kotimaisen kalan kilpailukykyä ja kestävyyttä.
12. Kehitetään kaupalliseen kalastukseen soveltuvia hyvinvointitoimia
Kalojen hyvinvointia kohentavat toimet parantavat myös saaliin laatua ja siten toiminnan kannattavuutta. Sisällytetään luonnonvaraiset kalat hyvinvointia koskeviin pohdintoihin ja tutkimukseen.
13. Verkostoidutaan
Kalojen terveyteen ja hyvinvointiin liittyvät koulutukset, työpajat ja konferenssit tarjoavat arvokasta uutta tietoa ja luovat mahdollisuuksia verkostoitumiseen. Näissä tapahtumissa syntyneitä kontakteja voidaan hyödyntää yhteishankkeiden ja yhteistyöprojektien edistämisessä. Lisäksi suomalaisiin tilaisuuksiin kutsutut kansainväliset asiantuntijat tuovat mukanaan uusia näkökulmia ja parhaita käytäntöjä, mikä vahvistaa osaamista ja yhteistyötä kansainvälisesti.
Lue lisää:
Westerback, J., Airaksinen, S., Eriksson-Kallio, A. M., Hellström, E., Kauppinen, T., Korkea-aho, T., Raussi, S. & Vielma, J. Taustaselvitys kalojen hyvinvointiohjelman pohjaksi: Kalojen hyvinvoinnin nykytila ja kehitystarpeet. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 20/2025. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 118 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-419-034-3
Luonnonvarakeskuksen blogi: Kalojen hyvinvointi on tärkeää kasvattajille ja kuluttajille
Kala on tuotantoeläimenä yleinen, mutta tuntematon
Eläintieto.fi: Kirjolohi