Haaska tai muu ravintohoukutin on yleinen tapa houkutella luonnonvarainen eläin valokuvattavaksi. Eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta haaskaruokintaan ja piilokojukuvaukseen sisältyy riskejä, mutta tutkimusten mukaan niitä on mahdollista hallita ruokinnan hyvällä suunnittelulla ja huolellisella toteutuksella. Luontokuva-lehdessä julkaistu teksti selvittää haaskaruokinnan ja piilokojukuvaksen vaikutuksia eläimiin.
Haaskaruokinnan vaikutuksista vain vähän tietoa
Suomessa eläimiä saa ruokkia ja haaskoja pitää muun muassa eläinten valokuvausta ja katselua varten, kunhan huolehtii ilmoitusvelvollisuudesta ja noudattaa haaskanpidosta annettuja määräyksiä. Vaikka valtaosa haaskoista on metsästäjien pitämiä, myös moni luontokuvaaja ja luontomatkailuyrittäjä hyödyntää eläinperäisiä syöttejä ja haaskoja. Eläinten katselua ja kuvausta tarjoavia toimijoita on kymmeniä, ja ne vetävät vuosittain tuhansia turisteja. Suurpetojen kaupallinen kuvaus- ja katselutoiminta keskittyy Kainuun ja Koillismaan itäosiin.
Suurpedoistamme talviunta nukkuvat karhut käyvät ruokinnoilla ja hyötyvät niistä eniten, mutta myös ahma ja susi vierailevat ihmisen tarjoamilla haaskoilla. Katsaus tutkimusartikkeleihin kertoo, että haaskaruokinnan vaikutuksista eläimiin on vain vähän tietoa. Karhujen haaskaruokintaan tiedetään liittyvän riskejä ihmisen turvallisuuden näkökulmasta, mutta ruokinnan ei ole havaittu olevan suoraan yhteydessä niin sanottuihin ongelmakarhutapauksiin tai aiheuttaneen Suomessa konflikteja ihmisten ja karhujen välille.
Suomalaisen tutkimuksen mukaan karhujen elinpiiri voi pienentyä ruokintapaikkojen läheisyydessä, koska ravinnon hankkimiseksi ei tarvitse tehdä pitkiä saalistusmatkoja. Mitä pidempään karhuja on ruokittu, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ne vierailevat ruokinnalla. Konfliktit saattavat lisääntyä ruokinnan lopettamisen jälkeen, jos ruokintaan tottuneet eläimet etsiytyvät ihmisten lähelle. Tutkijoiden mukaan ruokintapaikkojen olisi hyvä olla riittävän kaukana paikoista, joissa petojen ja ihmisten väliset konfliktit ovat mahdollisia. Syrjäseuduilla tapahtuvan ruokinnan ei ole havaittu muuttavan karhujen käyttäytymistä muualla kuin ruokinnan suorassa vaikutuspiirissä. Huomionarvoista on, että karhua ei saa ampua haaskalta, mutta kun haaskat metsästyskauden alkaessa poistetaan, haaskalla käymään tottunut karhu voi olla helppo saalis metsästäjille.
Ruokinta voi muuttaa eläinten käyttäytymistä
Ulkomaisten tutkimusten mukaan turismia varten järjestetty ruokinta voi muuttaa eläinten käyttäytymistä ja vaikuttaa negatiivisesti niiden terveyteen. Useiden yksilöiden ja eri lajien kohtaaminen ruokintapaikoilla voi kasvattaa tautien ja loisten tarttumisen riskiä. Houkutteleva ruokintapaikka voi pienentää ruokinnalla käyvien eläinten elinpiiriä ja koota paikalle suuria määriä eläimiä, jotka muuten viihtyisivät kauempana toisistaan. Eräässä tutkimuksessa ruokintapaikkoja hyödyntävien petojen ja sekasyöjien havaittiin ryöstävän tavanomaista enemmän ruokintojen läheisyydessä olevia lintujen maapesiä.
Haaskaruokinnalla tiedetään olevan vaikutusta karhujen liikkumiseen, kannan paikalliseen tiheyteen, vuorokausiaktiivisuuteen ja jopa talviuneen. Ruokinta voi vähentää haaskalla käyvien eläinten ihmispelkoa, mikä ei ole villieläinten selviytymisen kannalta toivottavaa. Eläinten välinen kilpailu ruokintapaikoilla (myös luontaisilla haaskoilla) voi aiheuttaa aggressioita.
Miten suurpetojen kuvaus- ja katseluturismi vaikuttaa petojen ja saaliseläinten dynamiikkaan, ei vielä tarkkaan tiedetä. Viitteitä on siitä, että saaliseläinten, kuten hirven ja metsäpeuran kannat ovat paikallisesti pienentyneet ja vasatuotto heikentynyt Kainuussa alueilla, joilla haaskaruokinta on tiheintä ja petokannat vahvoja. Myös poron tiedetään alustavien tutkimusten perusteella välttävän paikallisesti karhujen haaskaruokinta-alueita. Varmuudella ei kuitenkaan voida sanoa, mikä osuus kaupallisella kuvaustoiminnalla on porojen paikalliseen vähenemiseen.
Ruokinta voi hyödyttää niin turismia kuin ruokinnalla käyviä eläimiä, mutta sillä voi olla myös yllättäviä haittoja. On arvioitu, että petoeläinten pennut eivät ehkä opi saalistamaan kunnolla, jos ne vierailevat tiheästi ruokintapaikoilla. Yhden pedon ruokinta voi vaikuttaa toisen pedon kantaan: Sloveniassa karhut varastivat ilvesten tappamia metsäkaurishaaskoja erityisesti viljaruokintojen läheisyydessä. Ruokinta voi vaikuttaa eläinpopulaation perimään, jos se toimii luonnonvalintaa vastaan auttamalla heikkoja yksilöitä selviytymään ja lisääntymään, ja lisätä populaatioiden sisäsiittoisuutta useiden toisilleen sukua olevien eläinten kerääntyessä samoille alueille. Toisaalta pienissä populaatioissa yhdenkin yksilön selviytyminen lisääntymisikään asti, vaikka ruokittuna, on voitto.
Ruokinnan haittoja voi vähentää toimimalla huolellisesti
Kaikkiaan haaskaruokinnan vaikutukset ovat tutkimuksen valossa paikallisia, ja niitä voidaan asianmukaisella toiminnalla pienentää. Rajoittamalla käytettyjen ravintohoukuttimien määrää, kuvaajien ja katselijoiden määrää ruokintapaikalla, ohjeistamalla käyttäytymistä sekä rajaamalla selkeät kuvaus- ja katseluaikataulut voidaan tarjota eläimille turvallinen ruokailumahdollisuus. Tarjoamalla vain luontaista ravintoa varmistetaan, ettei ruokinta vaikuta negatiivisesti eläinten terveyteen. Pieni määriä eläimille sopivaa ruokaa eri paikoissa vaihtelevina aikoina pitää huolen, ettei ravintohoukuttelu lisää petojen paikallista tiheyttä. Samalla kuvaajan on hyväksyttävä suurpetojen kuvaamiseen epävarmuus: eettisesti ei voida taata 100 % todennäköisyyttä tietyn lajin näkemiseen.
Ruokintapaikan pitäminen siistinä, ajoittainen vaihtaminen ja vanhan paikan siivoaminen auttavat vähentämään tautipainetta. Tarjotun ruoan hyvä laatu ja sopivuus kohdelajille edistävät eläinten kykyä vastustaa tauteja.
Ennen haaskaruokintaan ryhtymistä on hyvä punnita ruokinnan hyötyjä ja haittoja, sillä yhdenkin lajin ruokinta vaikuttaa laajasti koko eliöyhteisöön, tutkijat muistuttavat. Ruokinnan riskit on hyvä tunnistaa, mutta hyvin toteutetulla ja rajoitetulla riistaruokinnalla negatiivisilta vaikutuksilta voidaan pitkälti välttyä.
Teksti on julkaistu alun perin Luontokuva-lehdessä 2/2025.
Lue lisää:
Kotimainen villieläinturismi jakaa mielipiteitä ja haastaa turvaamaan kohde-eläinten hyvinvoinnin
Eläin hädässä – milloin pitäisi auttaa, milloin antaa luonnon hoitaa?