fbpx Siirry sisältöön
Takaisin

Tuleeko vesipuhvelista uusi suomalainen tuotantoeläin?

vesipuhveli juomassa

Uusi eläinten hyvinvointilaki tulee todennäköisesti rajaamaan niitä eläinlajeja, joita Suomessa voidaan pitää lemmikkeinä tai tuotannossa. Yksi tuotantoeläinlaji, josta keskustelua tullaan käymään, on vesipuhveli. Olennaista on selvittää, voidaanko vesipuhveleita pitää Suomen oloissa niin, että niiden hyvinvointi ei kärsi.

Positiivilistan ideana hyvinvointihaittojen ennaltaehkäisy

Tekeillä olevaan uuteen eläinten hyvinvointilakiin suunnitellaan lisättäväksi lista sallituista tuotanto- ja lemmikkieläinlajeista (ns. positiivilista). Sallittujen lajien listan tarkoituksena on, että ennen uuden lajin ottamista selvitetään, onko eläinlajia mahdollista pitää lainsäädännön vaatimukset täyttäen ja turvaten hyvä eläinten hyvinvoinnin taso. Eläintenpitäjällä, eläinlääkärillä, sorkkahoitajalla, lopettajilla ja viranomaisella esimerkiksi pitää olla käsitys siitä, mitä uusi eläinlaji vaatii voidakseen hyvin. Villeimmät ideat, kuten tiikeri lemmikkinä, ovat estettävissä joko uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa sääntelevän CITES-sopimuksen nojalla, EU:n tuontikieltoasetuksella tai Suomen viranomaisten toimesta eläinsuojelulakiin tai muihin säädöksiin perustuen. Positiivilista rajaisi yksiselitteisesti ne lajit, joita meille saa tuoda ja pitää. Listalle olisi mahdollista myöhemmin lisätä lajeja, joiden pidon katsottaisiin onnistuvan Suomen oloissa.

Vesipuhveli Suomessa mietityttää

Vesipuhveli on alun perin aasialainen tuotantoeläin, ja lajia löytyy jo Suomestakin muutamia yksilöitä. Vesipuhvelin asema uutena kotimaisena tuotantoeläimenä kuitenkin herättää keskustelua: pystyvätkö lajin yksilöt sopeutumaan Suomen oloihin riittävän hyvin, jotta lajia kannattaisi meillä pitää ja onko meillä riittävästi osaamista vaikkapa vesipuhveleiden terveydenhuollosta? Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta pohti asiaa edellisessä kokouksessaan, jossa eläinten hyvinvoinnin tutkija Laura Hänninen Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta kertoi, mitä vesipuhvelien käyttäytymisestä ja hyvinvoinnista tiedetään tutkimuskirjallisuuden pohjalta.

”Köyhän miehen traktori”

Vesipuhveli, Aasiassa köyhän miehen traktoriksikin kutsuttu, on kesyyntynyt tuhansia vuosia sitten. Vesipuhveleita on 75 eri rotua, ja eläimiä käytetään maidontuotannossa sekä vetoeläiminä. Villi vesipuhveli on yhä myös olemassa.

Vesipuhvelilla on tumma, paksu iho. Karvaa ja hikirauhasia on hyvin vähän, joten rypeminen on tärkeää lämmönsäätelyn kannalta. Rypeminen lisää ihon verenkiertoa, jolloin lämpö haihtuu kehosta paremmin. Sosiaalinen kehonhoito on myös vesipuhveleille tärkeää.

Utelias perhe-eläjä

Vesipuhvelit elävät nautojen tavoin matriarkaalisissa perheryhmissä. Luonteeltaan ne ovat uteliaita ja käyttävät runsaasti aikaa ympäristön tutkimiseen. Vesipuhveli poikii ja hoitaa jälkeläisiin samaan tapaan kuin nauta: se hakeutuu syrjään laumasta poikimaan ja imettää vasikkaansa ensimmäiset päivät piilossa. Myöhemmin vasikka seuraa emäänsä ja liittyy muuhun laumaan.

Vasikalla on voimakas imemisen tarve. Luonnonoloissa vesipuhvelit imettävät yhdessä, ja lehmä hyväksyy usein muutkin kuin omat vasikkansa imemään. Vasikka on emon alla vajaan vuoden ikäiseksi ja vieroittuu, kun uusi vasikka syntyy.

Hyvinvointiongelmia tuotannossa

Vesipuhvelin kasvatuksesta Suomen viileissä oloissa ei ole tutkimustietoa. Hyvinvointiriskejä ovat mm. paleltumat sekä ruokinnan, sorkkahoidon ja vasikoiden vieroituksen onnistuminen.

Vesipuhvelit kiinnostuvat ihmisestä ja tottuvat ihmisen läsnäoloon. Siitä huolimatta käsittely on hyvä aloittaa jo aivan pikkuvasikkana, sillä jos vesipuhveli kokee olonsa uhatuksi, se voi käydä ihmisen päälle. Myös laumaansa suojeleva siitossonni voi aiheuttaa vaaratilanteita.

Maidontuotannossa vesipuhvelivasikat vieroitetaan emästään usein heti vasikan synnyttyä. Vasikkakuolleisuus on korkea: keskimäärin 10-20 % vasikoista menetetään. Pikkuvasikoita tappavat erityisesti ripulit, ja imemiseen liittyvät ongelmat ovat yleisiä.

Jos vesipuhveleiden lämmönsäätelystä ei huolehdita, niiden hedelmällisyys heikkenee. Vesipuhveleita pidetään tuotanto-oloissa yleensä melko ahtaasti, mikä laskee lehmien maidontuotantoa. Ahtaassa navetassa yhden eläimen erottaminen joukosta on vaikeaa. Tilanahtaus haittaa myös eläinten tutkimiskäyttäytymistä ja aiheuttaa usein ongelmakäyttäytymistä.

Vesipuhveleilla on testattu eläinten hyvinvoinnin mittausta kansainvälisen Welfare Quality -mittausmenetelmän avulla. Mittausten perusteella yleisiä hyvinvointiongelmia olivat ylikasvaneet sorkat, ruokintaongelmista aiheutuvat emättimen ja kohdun ulosluiskahdukset, sekä ihonirhaumat ja paiseet. Vesipuhvelien hankala käsiteltävyys voi olla yksi syy sorkkahoitojen laiminlyöntiin. Vesipuhvelilehmien maidontuotannossa taas käytetään rutiininomaisesti oksitosiinihormonia, jotta lehmät pystytään lypsämään koneellisesti, ja oksitosiinin toistuvasta pistämisestä epähygieenisissä olosuhteissa aiheutuu paiseita. Rypemisalueita ei juuri ole tuotanto-oloissa käytössä, joten vesipuhvelit makaavat monesti kostealla ja sontaisella navetan käytävällä.

Vesipuhvelin tainnutukseen ei vielä ole selkeää, hyvää ratkaisua. Vesipuhvelin kallon rakenne on erilainen kuin naudalla, eikä naudan tainnutukseen tarkoitettu pultti sovellu vesipuhvelin tainnutukseen.

Hyvinvointilain käsittelyä eduskunnassa odotetaan

Ensimmäiset vesipuhvelit tulivat Suomeen samaan aikaan, kun uutta eläinten hyvinvointilakia ja siihen liitettävää sallittujen tuotantoeläinlajien positiivilistaa suunniteltiin. Vesipuhveli ei ole listalla, eikä listaa olla tiettävästi muuttamassa ennen kuin eduskunta ottaa kantaa uuden eläinten hyvinvointilain sisältöön. Vesipuhvelia voitaisiin Suomessa käyttää vain lihantuotantoon, sillä maidontuotanto ei nykyisen lainsäädännön puitteissa ole sallittua. Lainsäätäjän näkökulmasta vesipuhveleiden tuonti Suomeen on ongelmallista.

Ruotsissa vesipuhveleita käytetään maidontuotannossa. Vesipuhvelituottajien kokemuksen mukaan vasikoiden juotossa on haasteita ja sorkkahoito vaatii erilaista osaamista kuin naudoilla. Rypemistarpeen toteutuksessa on myös haasteita, koska vesipuhvelit yrittävät talvella rypeä jäisissä lammikoissa, mikä haittaa niiden lämmönsäätelyä.

  • 66
  •  
  •