Pohjoisen kasvava turismi lisää rekikoira- ja poromatkailuelämysten kysyntää. Yrittäjät ovat vastuussa siitä, että eläimet ovat tehtäväänsä sopivia, niiden tarpeet tunnetaan ja niiden hyvinvointi turvataan myös kiireisimpänä sesonkina. Eläinvaltakunta-podcastissa matkailueläinten hyvinvoinnista keskustelevat valvontaeläinlääkäri Minna Haataja-Koskinen sekä porotilallinen, matkailuporoyrittäjä ja matkailuporojen kouluttaja Anne Ollila.
Matkailun kasvu tuo eläinalalle myös kokemattomia toimijoita
Pohjois-Suomen matkailu on kasvanut nopeasti, ja erityisesti ulkomailta tulevien matkailijoiden määrä näkyy eläinmatkailupalvelujen kysynnässä. Paikallisten toimijoiden mukaan asiakkaita olisi usein tulossa niin paljon kuin palveluihin pystytään ottamaan. Kasvu ei kuitenkaan ole eläinten hyvinvoinnin kannalta yksinomaan myönteinen asia.
Kuusamon ja Taivalkosken valvontaeläinlääkärinä työskentelevä Minna Haataja-Koskinen muistuttaa, että eläinmatkailussa liikkuvat suuret rahasummat houkuttelevat alalle monenlaisia yrittäjiä. Kaikilla ei välttämättä ole riittävää osaamista yritystoiminnan pyörittämisestä, eläinten hoidosta tai eläintenpitoa koskevasta lainsäädännöstä. Erityisiä riskejä liittyy ulkomaisiin alihankkijoihin, jotka saapuvat Suomeen koirineen vain matkailun vilkkaimmaksi kaudeksi.
”Tässä bisneksessä liikkuu isoja rahasummia ja se houkuttelee monenlaisia tekijöitä mukaan. Aina näillä toimijoilla ei ole sitä osaamista, että miten bisnestä pitäisi pyörittää ja kuinka niitä eläimiä pitäisi pitää.” –Minna Haataja-Koskinen
Myös poromatkailussa kysynnän kasvu voi synnyttää ongelmia. Poromatkailuyrittäjä Anne Ollila kertoo saavansa yhteydenottoja ihmisiltä, jotka haluaisivat ostaa tai vuokrata poroja esimerkiksi matkailukeskuksen pihalle, vaikka heillä ei ole aikaisempaa kokemusta poronhoidosta. Poro saatetaan nähdä vetonaulana tai maskottina, vaikka sen lajinmukaisista tarpeista ja asianmukaisesta hoidosta ei olisi tarvittavaa tietoa.
Eläimen käyttäminen matkailupalvelussa ei voi perustua pelkästään siihen, että eläin saadaan fyysisesti paikalle. Toiminnan suunnittelussa on otettava huomioon eläimen elinympäristö, sosiaaliset tarpeet, hoito, ruokinta, lepo ja mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Lisäksi tarvitaan osaamista sen arvioimiseksi, soveltuuko yksittäinen eläin ylipäätään matkailutyöhön.
Työhön sopiva eläin osallistuu toimintaan vapaaehtoisesti
Matkailuporoksi kasvaminen on pitkä prosessi. Anne Ollilan tilalla porojen kouluttaminen alkaa ensimmäisenä talvena. Aluksi tavoitteena on rakentaa poron luottamusta ihmiseen ja totuttaa eläintä vähitellen taluttamiseen, valjastamiseen ja rekiporona toimimiseen. Koulutuksessa edetään vaiheittain sen mukaan, miten yksittäinen poro on valmis kohtaamaan uusia asioita.
Kaikki porot eivät sovellu matkailutyöhön. Koulutukseen valitaan eläimiä, jotka alkavat omaehtoisesti kesyyntyä ja viihtyvät ihmisten seurassa. Jos poro ei halua olla läheisessä vuorovaikutuksessa ihmisen kanssa, sen perusluonnetta ei yritetä muuttaa. Työssä olevat porot on tunnettava yksilöinä, jotta niiden käyttäytymisessä tapahtuvat muutokset, väsymys tai mahdollinen hoidon tarve huomataan ajoissa.
Kokeneilla eläimillä on tärkeä tehtävä myös nuorten eläinten kouluttamisessa: vanhempi poro voi toimia nuoren rinnalla apuopettajana, jolloin nuori oppii työskentelyä lajitoveriltaan. Vastaavaa mallioppimista hyödynnetään myös rekikoirien koulutuksessa.
Eläimen halukkuus osallistua toimintaan on tärkeä hyvinvoinnin merkki. Olennaista on tarkkailla, lähteekö eläin työhön oma-aloitteisesti, miten se käyttäytyy työn aikana ja palautuuko se rasituksesta. Eläimen yksilöllinen tunteminen on tässä yhtä tärkeää kuin koulutusmenetelmät.
”Minkälainen työelämä on sellaisella ihmisellä, joka menee töihin vastentahtoisesti pakotettuna ja peloissaan verrattuna siihen, joka menee sinne mielellään mukavien työkavereitten kanssa ja ihan omatoimisesti. Tämä sama pätee myös eläimiin.” –Anne Ollila
Kiireinen sesonki paljastaa eläintenpidon heikot kohdat
Rekikoiratarhoilla havaitut puutteet voivat liittyä esimerkiksi koirien keskinäisiin tappeluihin ja niistä aiheutuviin vammoihin, puutteelliseen eläinlääkärinhoitoon, liian vähäiseen harjoitteluun ennen talvikauden alkua sekä liian lyhyisiin ketjuihin. Jos koiraa ei ole harjoitettu riittävästi etukäteen, se voi joutua aloittamaan lähes päivittäisen työskentelyn puutteellisessa fyysisessä kunnossa.
Kaikki rekikoirina pidettävät koirat eivät kestä kylmyyttä samalla tavalla. Esimerkiksi alaskanhuskien karvapeite voi olla hyvin ohut ja korvat alttiita paleltumille. Tällaisilla koirilla pitäisi olla hyvin eristetty lämmin koppi, johon eläin pääsee tarvittaessa lämmittelemään, muistuttaa Haataja-Koskinen.
Matkailusesongin lyhyys lisää toiminnan paineita. Muutaman kuukauden aikana pitäisi ansaita elanto koko vuodelle. Jos yrityksen omat koirat eivät riitä vastaamaan kysyntään, palveluja voidaan hankkia alihankkijoilta, joilla saattaa puolestaan olla omia alihankkijoita. Lyhyeksi aikaa Suomeen tuotaville koirille ei aina ole järjestetty asianmukaisia pitopaikkoja. Koirat voivat joutua viettämään yönsä ja vapaa-aikansa kuljetusautoissa, kärryissä tai hyvin lyhyissä ketjuissa. Valvonnan ongelmana on myös se, ettei kaikista rekikoirien pitopaikoista ole tietoa.
”On tosi harmillista, että valvontaviranomaisilla ei tällä hetkellä ole kunnon tietoa siitä, missä näitä koiria on ja kuinka paljon ja kuka niitä pitää.” -Minna Haataja-Koskinen
Porojen kohdalla valvonnassa on havaittu muun muassa eläinten pitkäaikaista kytkettynä pitämistä, sairaiden eläinten hoidon laiminlyöntejä sekä puutteita veden saannissa keväällä. Sulava ja tallautunut lumi ei korvaa puhdasta juomavettä tai puhdasta, polkeutumatonta lunta. Ongelmien taustalla voi olla niin osaamattomuutta ja ymmärtämättömyyttä kuin säädösten ja eläintenpitoa koskevien vaatimusten puutteellista tuntemusta.
Selkeämpi sääntely helpottaisi myös hyvinvoinnin valvontaa
Poroilta puuttuu oma lajikohtainen hyvinvointiasetus. Sekä Ollila että Haataja-Koskinen pitävät asetusta tärkeänä, jotta porojen pidolle ja valvonnalle olisi nykyistä selvemmät ja yhdenmukaisemmat vaatimukset. Asetuksessa olisi tarpeen määritellä esimerkiksi poron tarvitsema vähimmäistila, mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen, lajitovereiden seura sekä veden saanti. Myös talvella tarhassa tai matkailutyössä olevalla porolla pitäisi olla mahdollisuus toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään.
Rekikoirien hyvinvointia puolestaan tukisi vaatimus, jonka mukaan kaikilla ulkona pidettävillä koirilla olisi kauttaaltaan eristetty koppi. Silloin koira pääsisi lämmittelemään ja suojaan myös kovilla pakkasilla.
Vastuu ei kuitenkaan kuulu vain viranomaisille. Matkanjärjestäjät voivat vaikuttaa eläinten oloihin valitsemalla yhteistyökumppaneikseen toimijoita, joiden eläintenpito täyttää säädösten vaatimukset. Minna Haataja-Koskinen ehdottaa, että matkanjärjestäjät pyytäisivät säännöllisesti nähtäväkseen eläintenpitopaikkojen tarkastuspöytäkirjoja, jotka ovat julkisia asiakirjoja.
Matkailijan hyvä katsoa elämyksen pintaa syvemmälle
Myös matkailija voi vaikuttaa valinnoillaan. Palveluntarjoajaan kannattaa tutustua jo etukäteen ja selvittää, mitä yritys kertoo eläinten oloista ja käsittelystä. Anne Ollila muistuttaa, ettei pelkkä sertifikaatti ratkaise asiaa. Paikan päällä kannattaa kysyä eläimistä ja kuunnella tarkasti, miten niistä puhutaan.
”Ihmisten pitäisi oppia näkemään muut lajit tuntevina, kokevina yksilöinä, eikä enää massana tai esineenä.” – Anne Ollila
Eläinten käyttäytyminen antaa niin ikään tärkeää tietoa. Minna Haataja-Koskinen nostaa esimerkiksi rekikoirat: jos koirilla on asiat hyvin, ne ovat yleensä innokkaita lähtemään valjaisiin ja juoksemaan. Jos koira sen sijaan täytyy vetää kaulapannasta reen eteen, tilanteen pitäisi herättää kysymyksiä eläimen terveydestä tai soveltuvuudesta työhön. Myös eläinten karvapeite, tilojen yleinen siisteys, henkilökunnan riittävyys ja tapa, jolla eläimiä käsitellään ja niistä puhutaan, voivat kertoa eläinten oloista.
Eläinmatkailussa ei riitä, että asiakkaalle tarjottu kokemus näyttää ulospäin onnistuneelta. Hyvinvointia on tarkasteltava eläimen näkökulmasta: onko eläin terve, sopiiko se tehtävään, miten sitä kohdellaan ja millaiset mahdollisuudet sillä on toteuttaa lajilleen tyypillistä käyttäytymistä.
Kuuntele jakso:
Eläinvaltakunta-podcastin uusimmassa jaksossa toimittaja Matias Manner keskustelee valvontaeläinlääkäri Minna Haataja-Koskisen sekä porotilallisen ja matkailuporoyrittäjän Anne Ollilan kanssa matkailueläinten hyvinvoinnista, alan valvonnasta ja matkailijan vastuusta. Voit kuunnella podcastin jaksoja Spotifyssa, YouTubessa ja Applen Podcasteissa. Jakso löytyy litteroituna tekstitiedostona täältä.
***
Eläinvaltakunta on Eläinten hyvinvointikeskuksen podcast, jossa pohditaan ihmisen valtaa ja vastuuta suhteessa muihin eläimiin. Sarjan tuottaa NN100.
Lue lisää:
Matkailuporon hyvinvoinnista tärkeää huolehtia
Käsittely ja kuljetus stressaavat teurasporoa
Poron paikka on luonnonlaitumella
Kotimainen villieläinturismi jakaa mielipiteitä ja haastaa turvaamaan kohde-eläinten hyvinvoinnin