fbpx
Takaisin

Eläimen kärsimys arvotetaan tuomioistuimissa vaihtelevasti

ovatko eläinsuojelurikos ja rangaistus suhteessa toisiinsa, ihmettelee koira

Eläinsuojelurikoksen tekijä pääsee todennäköisimmin vähäisellä rangaistuksella, jos poliisi, syyttäjä ja tuomari ovat kokemattomia eläinsuojeluasioissa. Myös tietyissä käräjäoikeuksissa tuomioita langetetaan vähemmän ja kevyempinä kuin toisissa. OTT, rikos- ja prosessioikeuden yliopistonlehtori Tarja Koskela tarkasteli eläinsuojelurikoksista annettuja tuomioita ja havaitsi, että tuomioissa oli paljon alueellista ja tekomuotoihin liittyvää vaihtelua. Lisäksi tuomioistuimissa vaihteli tulkinta siitä, koska tekoa on pidettävä törkeänä eläinsuojelurikoksena.

Rangaistuksen oltava oikeassa suhteessa rikokseen

Eläinten kaltoinkohtelun kriminalisoinnilla on haluttu yhteiskunnassamme osoittaa, että eläinten huono kohtelu tai laiminlyönti ei ole moraalisesti hyväksyttävää. Kun eläimen kaltoinkohtelu kuitenkin on tapahtunut, siitä langetettavan rangaistuksen on oltava oikeassa suhteessa rikoksen vakavuuteen. Rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytäntöjen yhtenäisyys. Rangaistus on mitattava oikeudenmukaisessa suhteessa teon vahingollisuuteen, vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin ja muuhun tekijän syyllisyyteen. Oikeudessa eläimiin liittyvät rikokset eroavat ihmisiin liittyvistä siinä, että eläin rinnastetaan tavaraan: se on ’varallisuusoikeudellinen esine’ eli omaisuutta, jolla voidaan käydä kauppaa.

Eläinsuojelurikoksissa on useita tekomuotoja

Eläinsuojelurikos edellyttää aktiivista tekemistä, tahallista laiminlyöntiä tai törkeää huolimattomuutta sekä julmuutta ja raakuutta. Rikoslain mukaan ”joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta pahoinpitelemällä, liiallisesti rasittamalla, jättämällä tarpeellista hoitoa tai ravintoa vaille […] kohtelee eläintä julmasti tai tarpeetonta kärsimystä, kipua tai tuskaa aiheuttaen, on tuomittava eläinsuojelurikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi”.

Perusmuodon ohella rikoslaista löytyvät myös törkeä ja lievä eläinsuojelurikos sekä eläintenpitokielto. Lisäksi eläinsuojelulaissa on säädetty eläinsuojelurikkomuksesta. Jos rikos on tehty erityisen raa’alla tai julmalla tavalla, rikoksen kohteena on huomattavan suuri määrä eläimiä tai rikoksella tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä ja rikos on kokonaisuutena arvostellen törkeä, tekijä tuomitaan törkeästä eläinsuojelurikoksesta vankeuteen. Jos taas teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, kyseessä on lievä eläinsuojelurikos ja seurauksena on vain sakkorangaistus.

Eläinsuojelurikkomus on tekomuodoista lievin, mutta sekin edellyttää tahallisuutta tai huolimattomuutta. Eläinsuojelurikkomuksesta voidaan tuomita esimerkiksi silloin, kun henkilö rikkoo eläintenpitokieltoa tai toimii välikätenä eläintenpitokiellon rikkomiseksi.

Eläintenpitokielto turvaa eläinten hyvinvointia

Eläintenpitokielto ei ole rangaistus vaan turvaamistoimi, jottei eläin joutuisi uudestaan rikoksen kohteeksi. Eläintenpitokielto voidaan määrätä rikoksen johdosta, mutta se ei edellytä henkilön tuomitsemista rangaistukseen; seuraamuksena voi siis olla pelkästään eläintenpitokielto. Kiellon saanut henkilö ei saa omistaa, pitää eikä hoitaa eläimiä eikä vastata eläinten hyvinvoinnista.

Tuomioita annetaan vaihtelevasti

Tutkimuksessaan Tarja Koskela kävi läpi vuosilta 2011-2016 käräjäoikeuksien eläinsuojelurikoksista antamat tuomiot (588 kpl) sekä tapaukset, joissa syyte eläinsuojelurikoksesta oli tuomioistuimessa hylätty (51 kpl).  Toisessa tutkimuksessaan Koskela analysoi käräjäoikeuksien vuosina 2011–2018 törkeistä eläinsuojelurikoksista (39 kpl) antamia tuomioita. Tuomiot jakautuivat käräjäoikeuksittain hyvin epätasaisesti, mikä oli havaittu jo aiemmissakin tutkimuksissa.

Eläimiin kohdistuneista rikoksista tuomittuihin rangaistuksiin ja seuraamuksiin tuli jonkin verran muutoksia, kun lakiin lisättiin törkeä eläinsuojelurikos vuonna 2011; esimerkiksi pysyvien eläintenpitokieltojen määrä romahti ja pitkien, yli 10 vuoden eläintenpitokieltojen määrä väheni oleellisesti, vaikka lainsäädännön muutoksella ei tähän pyritty. Tosin eläintenpitokieltoja on onnistuttu antamaan myös lainvastaisesti, kuten eläintenpitokieltoon tuomittu maatalouslomittaja, joka kuitenkin sai lomittajan työssään hoitaa eläimiä (eläintenpitokieltoon tuomittu ei yksiselitteisesti lain mukaan saa hoitaa eläimiä). Tästä näkyy, että tuomioistuimissa lisäkoulutus olisi tarpeen.

Ahkerimmassa käytössä rangaistusasteikon alin osa

Eläinsuojelurikoksista tuomittaessa on Koskelan mukaan käytetty eniten rangaistusasteikon alaosaa, toisin kuin esimerkiksi huumausainerikoksissa, joista usein tuomitaan ankaria rangaistuksia. Rattijuopumusrikoksistakin, jotka ovat oikeudellisesti samantyyppisiä kuin eläinsuojelurikokset, tuomitaan keskimäärin kovemmin kuin eläinsuojelurikoksista. Eläinsuojelutuomioita myös langetetaan vuosittain huomattavasti pienempi määriä kuin esimerkiksi tuomioita (ihmisten) pahoinpitelyistä.

Tuomio lievempänä kuin mistä syytettiin

Koskela selvitti myös vuosina 2011–2018 annettuja tuomioita, joissa tekijää oli syytetty törkeästä eläinsuojelurikoksesta, mutta tuomio annettiinkin lievemmin rangaistavasta perustekomuodosta eli eläinsuojelurikoksesta (31 kpl). Käräjäoikeuden päätösten mukaan 58 %:ssa näistä teko ei ollut erityisen raaka tai julma, tai se ei kohdistunut huomattavan suureen määrään eläimiä. ’Suuresta määrästä’ tosin oli ollut erilaisia näkemyksiä syyttäjällä ja tuomarilla. Joissain tapauksissa ’suuren määrän’ linjaamisen puute näkyi hyvin selvästi: esimerkiksi 13 naudan hoidon laiminlyönti oli tuonut tuomion törkeästä eläinsuojelurikoksesta, mutta 27 kissaan kohdistunut, törkeänä syytetty teko sen sijaan tuomittiin perusmuotoisena.

Muita syitä perusmuotoisena tuomitsemiseen olivat käräjäoikeuden päätösten mukaan mm. tahallisuuden puute (vaikka myös perustekomuoto edellyttää tahallisuutta), tekijän mielenterveysongelmat ja se, ettei tekoa kokonaisuudessaan arvioiden katsottu törkeäksi.

Tuomioistuimille rutiinia eläinsuojelurikosten käsittelyyn

Epäilty eläinsuojelurikos voi myös jäädä kokonaan syyttämättä. Koskela on tutkinut väitöskirjassaan muun muassa syyttämättäjättämispäätöksiä eläinsuojelurikoksissa. Syyttämättäjättämispäätöksissä on Koskelan mukaan parantamisen varaa: syyksi on esimerkiksi todettu, ettei tapahtuneesta ole näyttöä, vaikka näyttöä olisi ollut mahdollista hankkia. Ongelmana on, että eläinsuojelutapauksia on niin vähän, ettei tuomioistumille kerry riittävästi rutiinia ja osaamista tapausten hoitoon. Eläinsuojelurikoksissa tuomioistuimen kokoonpanossa ei ole asiantuntijajäsentä eikä asiantuntijatodistelua käytetä. Todistajan rooli kaatuu yleensä vain virkaeläinlääkärille. Annettu näyttö ei vakuuta, jos eläimen kärsimystä ei tuoda tarpeeksi ymmärrettävästi esiin.

Tuomittava teko on rangaistuksensa ansainnut, mutta Koskelan mukaan rangaistuksilla ei yleensä ole ennaltaehkäisevää vaikutusta eläinsuojelurikoksissa. Toisaalta tekoja ei ainakaan vähennä se, että yhteiskunta ei tuomitse tekijää asianmukaisesti. Yhteiskunnallinen paine kuitenkin ajoi lisäämään lakiin törkeän tekomuodon, joten yleisellä mielipiteellä eläinsuojelurikosten tuomittavuuteen on merkitystä.

***

Koskela kertoi tutkimuksestaan Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan pyynnöstä neuvottelukunnan viimeisimmässä kokouksessa. Tulokset on julkaistu seuraavissa maksumuurin takana olevissa julkaisussa:

Koskela Tarja: Törkeä eläinsuojelurikos – vai onko? Edilex 2019/19.

Koskela Tarja: Ankaroittiko rikoslain muutos oikeuskäytäntöä eläinsuojelurikoksissa? Defensor Legis N:o 5/2018.

 

Lue lisää:

Sofia Väärikkälä, Tarja Koskela, Laura Hänninen & Mari Nevas. Evaluation of criminal sanctions concerning violations of cattle and pig welfare, Animals 2020, 10(4): 715.

Helsingin yliopisto, Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus 21.4.2020: Nautoihin ja sikoihin kohdistuneista eläinsuojelurikoksista selvittiin pääosin sakoilla

Eläimiksi – kriittisen eläintutkimuksen näkökulmia, Tarja Koskela 20.2.2020: Syyttämättäjättämispäätös – viesti eläinten kaltoinkohtelun hyväksyttävyydestä?

Koskela Tarja: Optimaalinen eläinsuojelu rikosprosessissa ja julkishallinnossa. Dissertations in Social Sciences and Business Studies. University of Eastern Finland 2017.

EHK blogi 21.3.2019: Eläinten hyvinvointilaki jää uusien päättäjien käsiin

 

  • 296
  •  
  •