fbpx Siirry sisältöön
Takaisin

Lihansyönti ja eläinten hyvinvointi – joko-tai vai sekä-että?

lihansyönti aiempaa pienemmässä määrin on askel kohti kestävämpiä ruokavalintoja; kuvassa lampaita

Ruokamurroksen keskellä erilaisten ”välimalliratkaisujen” tukeminen ruokailutavoissamme voi auttaa siirtymisessämme kohti kestävämpiä, eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin huomioivia ruokailutottumuksia. ’Vähemmän, mutta parempaa’ -mantran noudattaminen edistää myös ihmisen omaa terveyttä ja hyvinvointia, ja fleksaamisesta eli lihan, maidon ja munien osittaisesta vaihtamisesta kasviperäisiin tuotteisiin on tutkitusti hyötyä. Paljon puhutun kiertotalouden avaintekijöitä on siirtymä eläinperäisistä kohti kasviperäisiä proteiineja. Kaikkea uutta ei ole pakko hotkaista kerralla, vaan halutessaan voi edetä myös askel kerrallaan, pohditaan oheisessa jutussa, joka on julkaistu myös KMVET-lehden kolumnina. 

Fleksaaminen tuottaa tulosta

Keskustelua lihan syömisestä leimaa joko-tai-asetelma. Joko osallistut vuosittain vegaanihaasteeseen ja olet kasvinahkakengissä kulkeva vegaani, tai sitten olet lihansyöjäjuntti, joka ei välitä eläinten hyvinvoinnista, ilmastonmuutoksesta, luontokadosta eikä omasta terveydestään.

Asia ei ehkä ole näin dramaattinen. Luonnonvarakeskuksen SkenoProt-tutkimushankkeessa selvitettiin, millaisia vaikutuksia olisi eläinproteiinien korvaamisella kasviproteiineilla. Hankkeen tuloksissa todettiin, että ruokavalio, jossa proteiinista puolet on eläinperäistä ja puolet kasviperäistä, voi tuoda merkittäviä ilmastohyötyjä sekä huomattavia hyötyjä jokaisen omaan terveyteen. Monia meistä varmasti kiinnostaa tieto, että eläinproteiinin osittainenkin korvaaminen kasviproteiinilla vähentää paksusuolisyövän ja tyypin 2 diabeteksen riskiä sekä edistää sydän- ja verisuoniterveyttä – tämäkin on SkenoProt-hankkeen interventiotutkimuksen tulos. Tällainen ruokavalion muutos on jo monelle hyvin mahdollinen, ja kyselytutkimuksen mukaan aikomusta monilla kansalaisilla tuohon suuntaan onkin.

Puoli kiloa viikossa, ja montakos eläintä se olikaan?

Suomalaiset söivät vuonna 2020 ruholihana laskettua lihaa vajaat 80 kg per henkilö. Lihavalmisteita ja punaista lihaa ei tulisi ravitsemussuositusten mukaan käyttää enempää kuin 500 g viikossa. Määrä tarkoittaa kypsää lihaa ja vastaa raakapainoltaan 700–750 g:aa. Vuodessa tuo enimmäissuositus tekee 39 lihakiloa henkeä kohti. Lihankulutuksestamme tulisi siis oman terveytemme nimissä leikata yli puolet pois.

Suomalaisen vuonna 2020 syömästä lihasatsista 37 % oli sianlihaa, 35 % broilerinlihaa ja 24 % naudanlihaa. Muiden lihalaatujen (lampaanlihan, hevosenlihan, poronlihan ja riistaeläinten lihan) osuus oli hyvin pieni. Ravitsemussuosituksen mukaan ja suomalaisten lihalaatujen syönnin osuuksilla sianlihaa saisi syödä vuodessa henkeä kohti reilut 14 kg (vuonna 2020 syötiin noin 30 kg), broilerinlihaa vajaat 14 kg (vuonna 2020 syötiin vajaat 28 kg) ja naudanlihaa reilut 9 kg (vuonna 2020 syötiin vajaat 19 kg).

Ravitsemussuosituksen mukaiseen ja eläinten keskimääräisillä teuraspainoilla laskettuun maksimilihansyöntiin tarvittaisiin vuosittain Suomessa noin 141 500 nautaa, 855 600 sikaa ja 42 777 800 broileria. Nyt teurastettujen eläinten määrät ovat kaksin-, jopa monikertaiset.

Vuonna 2020 Suomessa teurastettiin 260 000 nautaa, 1 900 000 sikaa ja 81 000 000 broileria.

Karkeaan eläinmäärälaskelmaan pitäisi toki lisätä ainakin tarvittavien emo- ja isäeläinten määrät. Jos söisimme lihaa ravitsemussuositusten mukaisen enimmäismäärän, riittäisi kuitenkin, että kasvattaisimme noin 35 miljoonaa broileria vähemmän kuin nyt, noin miljoona lihasikaa vähemmän kuin nyt ja noin 100 000 teurasnautaa vähemmän kuin nyt.

Tuotantoeläinmäärien iso vähennys voi kuulostaa epärealistiselta. Alankomaat suurena kotieläintuottajamaana kuitenkin ilmoitti viime vuonna, että se aikoo, vapaaehtoisuuteen perustuen, vähentää kolmanneksen maansa sika-, kana- ja lehmämäärästä. Alankomaiden tuotantoeläinmäärät ovat suuruusluokaltaan aivan muuta kuin Suomen. Ei kuitenkaan ole poissuljettua, että tulevaisuudessa jokaisella valtiolla on kestävyyden näkökulmasta määritellyt maksimituotantoeläinmäärät. Ja ne määrät ovat huomattavasti vähäisemmät kuin nyt.

Mistä lihantuotantoa leikattaisiin?

Eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta nautamäärän vähennys voitaisiin tehdä maitorotuisista sonneista esimerkiksi siementämällä lypsylehmiä sukupuolilajitellulla spermalla. Maidontuotantoa varten syntyisi vain lypsylehmiksi toivottuja lehmävasikoita. Maitorotuisen sonnin elämä ei aina ole käyttäytymistarpeiden tyydyttymisen näkökulmasta se kaikkein paras. Maitorotuinen sonni ei juuri laitumelle Suomessa pääse, vaan elää suhteellisen karussa ryhmäkarsinassa, jossa jalkojen alla ja makuupaikkana voi pahimmillaan olla pelkkä betoni.

Naudalle on tärkeää päästä kesäaikana ulos laiduntamaan. Laiduntaminen myös ehkäisee luontokatoa lisäämällä elonkirjoa – etenkin, jos laidunnettavana alana on perinnebiotooppi. Perinnebiotoopit ovat lajistoltaan monimuotoisimpia luontotyyppejämme, jotka olivat lähes hävitä, ja joiden pelastamisella on nyt kiire. Märehtijöitä voidaan meillä laiduntaa ilman suuria tautiriskejä, kuten pelkoa afrikkalaisesta sikarutosta tai lintuinfluenssasta, ja kohentaa näin sekä eläinten hyvinvointia että ympäristön tilaa. Uhanalaiset perinnebiotoopit sopivat laidunnettaviksi etenkin lypsylehmien hiehoille ja geneettisesti arvokkaille alkuperäiskarjan naudoille ja lampaille. Perinnebiotooppilaiduntamisesta pitääkin tehdä viljelijöille kannattavaa toimintaa.

Maatalous on luontokadon pysäyttämisen avaintoimija

Maatalous on kiertotalouden avulla avaintekijä luontokadon pysäyttämisessä, kertoo Sitran uusi raportti. Kiertotaloustoimista vaikuttavimmat ovat siirtyminen yhä enemmän lihaa korvaaviin proteiineihin, ruokahävikin vähentäminen ja uudistavan viljelyn menetelmiin siirtyminen. Ravintoa voidaan Sitran mukaan tuottaa noilla keinoin nykyistä huomattavasti pienemmällä viljelysmaalla ja tuotantopanoksilla, mikä jättää luonnon monimuotoisuudelle enemmän tilaa. Suomessa viljellään jo upeita kasveja ihmisravinnoksi, esimerkiksi hernettä, härkäpapua, öljyhamppua, kauraa ja jopa vihreitä gourmet linssejä.

Teksti on julkaistu KMVET-lehden hyvinvointikolumnina numerossa 3/2022.

 

Lue lisää:

Luonnonvarakeskus, Politiikkasuositus: Maltillisella ruokavalion muutoksella merkittäviä terveys- ja ympäristöhyötyjä

Luonnonvarakeskus, Suomalaisen kotieläintuotannon kokonaiskestävyys: Kilpailukyky suhteessa tärkeimpiin kilpailijamaihin

PerinneHyvä-hanke: Perinnebiotoopeilla hyvinvointia luonnolle ja naudoille

Laiduntavat eläimet ja uhanalaiset perinnebiotoopit hyötyvät toisistaan

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto SITRA: Luontokato voidaan pysäyttää kiertotalousratkaisuilla – ruoka ja maatalous avainasemassa 

Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014