Valintoja eläinten hyvinvoinnin puolesta on mahdollista tehdä

Tuotantoeläinten hyvinvointi koskettaa ja liikuttaa tunnetasolla monia, mutta samalla kotieläintuotanto on yhä useammalle tuntematon ala, jonka yksityiskohtia tuodaan kansalaisten näkyviin vain valituin osin. Valintoja eläinten hyvinvoinnin puolesta voi tehdä, kun tietää, mistä ja miten valita. Vinkkejä valintojen pohdintaan löydät oheisesta kirjoituksesta, joka on julkaistu alun perin biologian ja maantieteen opettajien liiton (BMOL ry) Natura-lehdessä 2/2022.

Valintoja eläinten hyvinvoinnin puolesta –  millä eväillä?

Jokaisella meistä on vaikutuksemme tuotantoeläinten elämään ja hyvinvointiin, tiedostimme sitä tai emme. Ruokaostoksilla teemme valintoja: lataanko ostoskärryyni kotimaista tai saksalaista lihaa, vai soijanugetteja tai nyhtökauraa, valitsenko kylmäaltaasta norjanlohta vai kotimaista kiertovesikasvatettua kirjolohta, tarttuuko matkaan luomulehmän tai vapaan lehmän maitoa vai ennemmin kaurajuomaa… Äänestäessämme tulemme samalla vaikuttaneeksi siihen, millaista maatalous- ja ympäristöpolitiikkaa Suomessa tehdään, ja millaiseksi esimerkiksi parhaillaan valmistelun loppusuoralle päässyt, vanhan eläinsuojelulain korvaava eläinten hyvinvointilaki asetuksineen muodostuu. Vaikuttamisen tasoja ja välineitä on monia.

Eläinten hyvinvoinnin tieteellisen, yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan hyvinvointi on eläimen kokemus omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilastaan. Siihen vaikuttavat eläimen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Sopeutumiskykyyn taas vaikuttaa se, millaiseksi tuotantoeläin on jalostettu. Hyvinvoiva eläin pystyy toteuttamaan lajinmukaisia käyttäytymistarpeitaan.

Mutta miten tehdä tietoisia valintoja, kun tuotantoeläinten elämä pysyy pitkälti tuotantorakennusten seinien sisäpuolella, kuluttajien näkymättömissä? Varsinkin teurastamojen arki pysyy kansalaisille tiukasti näkymättömissä. Sikojen ja etenkin siipikarjan tuotanto tapahtuu hygieniasyistä ja tautiriskeistä johtuen tiukasti valvottuna sisätiloissa; vain luomutuotantoon kuuluu pakollisena ulkoilu. Toisaalta sikojen ja siipikarjan luonnonmukainen tuotanto on Suomessa hyvin vähäistä.

Lypsylehmistäkään kaikki eivät pääse kesäisin laitumille patsastelemaan kansalaisten ihmeteltäviksi, lihantuotantoon kasvatettavista lypsylehmien sonnivasikoista puhumattakaan. Vain niin kutsuttu pihvikarja eli emolehmätuotannon naudat (emot ja sonnit jälkeläisineen) ulkoilevat säännöllisesti.

Kalankasvatus jää yhtä lailla näkymättömiin. Kalanpoikaset kasvatetaan usein sisätiloissa ja aikuisetkin eläimet pysyvät altaissa tai verkkokasseissa veden alla näkymättömissä. Toisaalta eläinten ja niiden olojen näkeminen omin silmin ilman tietopohjaa ei vielä takaa mitään, sillä maallikko pystyy usein tunnistamaan eläinten hyvinvoinnissa vain karkeimmat puutteet.

Hyvinvointisertifikaatit vielä vähissä

Jos tuotantoeläinten hyvinvoinnista haluaa saada puolueetonta tietoa, on nojattava lainsäädäntöön, tutkimustietoon, eläintenpidosta kerättyihin kattaviin tilastoihin, eläinlääkärien ja muiden asiantuntijoiden arvioihin tai eläintuotteille myönnettyjen sertifikaattien tarjoamaan tietoon. Eläinten hyvinvoinnin riippumattomat sertifikaatit ovat Suomen kuluttajamarkkinoilla vielä vähissä: teollisuudella on omia merkkejään, mutta riippumatonta yhtenäistä eläinten hyvinvointimerkkiä meillä ei vielä pitkällisistä ponnisteluista huolimatta ole saatu markkinoille. Toistaiseksi valittavissa on muutamia yhteiseurooppalaisella, tieteelliseen eläinten hyvinvointitutkimukseen perustuvalla Welfare Quality -sertifikaatilla merkittyjä maitotuotteita sekä EU:n luomusäädöksiä noudattavia liha- ja maitotuotteita ja kananmunia. Suomalainen eläinten hyvinvointimerkkikonsepti on olemassa, mutta sitä ei vielä ole otettu käyttöön.

Suomalainen kotieläinteollisuus pyrkii jatkuvasti parantamaan eläinten terveyttä, hyvinvointia ja elinolosuhteita ja onkin monissa pyrkimyksissään onnistunut hyvin: suomalainen ruoka on maailman puhtainta ja turvallisinta ihmisten syödä, eläimet ovat varsin terveitä, eläinlääkkeiden ja etenkin -antibioottien käyttö vähäistä. Tarkoin varjeltu hygienia ja suhteellisen hyvät kasvatusolosuhteet mahdollistavat sen, että eläimiä ei juuri lääkitä ennaltaehkäisevästi. Meiltä puuttuvat myös monet yleisvaarallisiksi luokitellut eläintaudit.

Sen sijaan eläinten lajinmukaisen käyttäytymisen osalta parannettavaa on vielä. Puolet kananmunistamme on munittu häkkiolosuhteissa, vajaa kolmannes naudoistamme elää yhä kytkettyinä parsiin, valtaosa emakoistamme porsii edelleen häkeissä, eivätkä siat ja broilerit yleensä pääse ulos. Rajoituksille on syynsä ja perusteensa, mutta eläinten hyvinvoinnin kokonaisuuteen sisältyy väistämättä riskejä, joita on hallittava ja punnittava. Hyvän eläinterveyden ylläpitämiseksi uhrataan joskus muita eläinten hyvinvointia parantavia tekijöitä, kuten ulkoilun ja liikkumisen vapaus. Laitumelta voi saada loisen tai tarttuvan taudin. Riskin vastapainoksi saamapuolella olisivat eläinten mahdollisuus toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeita, kuten ravinnonetsintää, ympäristön tutkimista, lajitoverien välisten sosiaalisten suhteisen hoitoa ja vapaan liikkumisen tarvetta.

Tuottajille eläinten hyvinvointikorvausta

Lajinmukainen käyttäytyminen on keskeistä kaikkien eläinten hyvinvoinnille, ja mahdollisuuksia siihen pyritään turvaamaan säädöksin, joilla asetetaan eläintenpidon vähimmäisvaatimukset. Lainsäädäntö onkin yksi merkittävimmistä tuotantoeläinten hyvinvoinnin perälaudoista: jos se vuotaa, vahingolle altistuu todennäköisesti huomattava määrä eläimiä.

Lainsäädännön vaatimusten tarkoitus on toimia eläintuotannon perälautana, jota ei saa alittaa, mutta ylittäminen on toivottavaa. Lainsäädännön minimin noudattaminen ei vielä turvaa eikä takaa eläinten hyvinvointia, vaan hyvinvoinnin parantamiseksi eläinteollisuuden on tehtävä vapaaehtoisia toimia. Tällaisia ovat suomalaisessa tuotannossa esimerkiksi porsitushäkeistä eroon pyrkiminen ja vapaaehtoinen kivunlievityksen käyttö vasikoiden nupoutuksessa. Hyvinvoinnin edistämisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseen on tuottajille tarjolla eläinten hyvinvointikorvaus, jota voi hakea, kun sitoutuu noudattamaan korvausehtoja esimerkiksi parantamalla eläinten olosuhteita.

Kotieläintuotantoamme koskevat säädökset noudattavat pitkälti EU:n eläinten hyvinvointisäädösten vähimmäisvaatimustasoa. Elintarvikehygienian ja eläinten terveyden ohella meillä on kuitenkin muutamia eläinten hyvinvointiin liittyviä valtteja, joita EU vaatii, mutta harva jäsenmaa noudattaa. Tällainen on esimerkiksi suomalais-ruotsalainen tapa noudattaa EU:n laajuista sikojen hännäntypistyskieltoa. Siat voivat stressaantuessaan purra toistensa häntiä, mikä on sekä puutteellisen hyvinvoinnin syy että seuraus. Muualla Euroopassa kieltoa kierretään direktiiviin kirjatun porsaanreiän kautta, mutta suomalaiset siat kasvavat häntineen päivineen. Ongelmana meillä, kuten monessa muussakin EU-maassa sen sijaan on karjuporsaiden kirurginen kastrointi, jonka saa toistaiseksi tehdä ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Vaihtoehtoja sille etsitään parhaillaan tutkimuksen keinoin.

Uusi eläinten hyvinvointilaki

Suomessa on jo yli kymmenen vuoden ajan sorvattu uutta eläinten hyvinvointilakia, joka korvaisi nykyisen, jo vanhentuneen eläinsuojelulakimme. Pitkällisen valmistelun ja poliittisen veivauksen päätteeksi lakiehdotus on loppukesästä 2022 tulossa eduskunnan käsittelyyn, ja voimaantulokin häämöttää piakkoin. Laki tulisi ehdotetussa muodossaan muuttamaan jonkin verran tuotantoeläinten pitoa Suomessa: esimerkiksi lehmien pitoa parsinavetoissa ei kiellettäisi, mutta uusia parsinavetoita ei enää saisi rakentaa. Emakoita saisi edelleen porsituttaa liikkumisen estävissä häkeissä, mutta niin kutsuttujen tiineytyshäkkien (=häkki, jossa emakko viettää tiinehtymisen jälkeisen kuukauden) pitkäaikainen käyttö loppuisi. Kaikkiaan lakiehdotus sisältää useita eläinten hyvinvointia edistäviä, periaatteellisia linjauksia, mutta samalla sallii näihin useita lain tarkoitusta vesittäviä poikkeuksia. Nähtäväksi jää, millaisen lain eläinten hyvinvoinnista Suomi saa eduskunnan käsittelyn päätteeksi.

Eläin ruokana – kuluttajan opas

Eläinten hyvinvoinnissa on eroja eri eläinlajien ja tuotantotapojen osalta. Tämä opas auttaa hahmottamaan, miten eläinten hyvinvointi toteutuu eri tavoin tuotetuissa kotimaisissa eläinperäisissä tuotteissa. Lähtökohtana on lihapaketti kaupan kylmätiskissä, kananmunakenno hyllyllä tai maitopurkki kylmäkaapissa.

Ruokapakkausten nimet hämmentävät, sillä esimerkiksi munia, maitoa ja jauhelihaa myydään lukuisilla eri kauppanimillä, jotka eivät välttämättä kerro eläinten hyvinvoinnin todellisuudesta.

Osa kotimaisista tuotantoeläintiloista on vapaaehtoisesti sitoutunut eläinten hyvinvointikorvauksen ehtoihin. Tuottaja saa korvauksen sellaisista erikseen määritellyistä eläinten hyvinvointia edistävistä toimenpiteistä, jotka ylittävät lainsäädännön vaatimukset. Suomessa on myös käytössä elinkeinon omat sika- ja nautatilojen terveydenhuollon seurantajärjestelmät Sikava ja Naseva, joihin kuuluu yli 90 % sikatiloista ja noin 70 % nautatiloista. Tuotantoeläintilan sitoutuminen eläintenterveydenhuollon seurantajärjestelmiin tai eläinten hyvinvointikorvaukseen ei kuitenkaan näy kuluttajapakkauksessa.

Oppaassa on valittavana kotimainen maito, jauheliha (sika, nauta, broileri) ja munat, vertailussa lakisääteiset tuotantomuodot (tavanomainen ja luomutuotanto; kananmunissa virikehäkit, lattiakanalat, ulkokanalat ja luomukanalat) sekä muutamia teollisuuden omia, vapaaehtoisia tuotantotapoja, kuten Welfare Quality -sertifikaatilla merkitty vapaan lehmän maito. Opas havainnollistaa kunkin tuotantotavan yleiset periaatteet, eläinten pitopaikan olosuhteet ja ulkoilumahdollisuuden, sekä tärkeimmät hyvinvointitekijät ja -riskit.

Naudan elämänpuu -hyvinvointilaskuri

Eläimen hyvinvoinnin laskuri naudan erilaisille elämänpoluille kertoo naudan hyvinvoinnista sen elämän eri vaiheissa. Voit valita naudalle haluamasi elämänpolun ja katsoa, millaisen hyvinvointilukeman asiantuntijat antaisivat nautasi elämälle.

Eläimiltä ei voida suoraan kysyä mielipidettä eikä eläinten hyvinvointia voida mitata käyttäen yhtä yksiselitteistä muuttujaa. Laskurissa on käytetty nauta-alan asiantuntijoiden arviota nautojen erilaisten elämänvaiheiden ja olosuhteiden hyvinvointivaikutuksista. Hyvinvoinnin arvioinnissa on huomioitu eläimen hyvinvoinnin osa-alueet, kuten ruokinta, olosuhteet, sairastuvuusriski, kuolleisuus, sosiaalinen ympäristö, mahdollisuus toteuttaa lajinmukaisia käyttäytymistarpeita, eläimen tunnetila ja muut kokemukset. Asiantuntijat ovat arvottaneet naudan elämän vaiheita eri tavoin, ja siksi niillä on erilainen painoarvo kokonaisuudessa.

Laskurin pisteytyksessä 100 pistettä vastaa parasta mahdollista kuviteltavissa olevaa eläimen hyvinvointia. Nolla pistettä kuvaa huonointa mahdollista kuviteltavissa olevaa hyvinvointia.

Laskurissa on huomioitu yleisesti Suomessa käytössä olevat nautojen pito-olosuhteet ja toimintatavat pääpiirteittäin. Tuotantotiloilla olosuhteet ja toimintatavat vaihtelevat; siksi kaikkia yksityiskohtaisia variaatioita ei ole voitu huomioida. Laskurissa esitellyt tuotantotavat, pitopaikat ja hoitokäytännöt vastaavat kuitenkin vähintään lainsäädännön vähimmäistasoa. Laskurissa on jätetty huomiotta pienet eläinryhmät, kuten siitossonnit ja vasikkana teurastetut naudat.

Laskuri on osa Luonnonvarakeskuksen Animal Welfare Calculator (AWEC) -hanketta. Sen tavoitteena on auttaa kuluttajia valitsemaan käyttämänsä eläinperäiset elintarvikkeet omien arvojensa mukaisesti.

Alkuperäisteksti on julkaistu biologian ja maantieteen opettajien liiton (BMOL ry) Natura-lehdessä 2/2022.