Eläinten hyvinvointi on yksi kotimaisen ruoan laatutekijöistä, ja suomalaista ruokaa on totuttu pitämään laadukkaana. Eläinsuojelulain ja -asetusten valossa suomalaisen ruoan laatu ei eläinten hyvinvoinnin osalta poikkea olennaisesti EU-tasosta, sillä säädösvaatimuksemme ovat pitkälti EU:n keskitasoa. Vapaaehtoisin toimin tuottajat ja teollisuus voivat kuitenkin nostaa ruoan laatua eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Valaisimme Suomen säädöstason suhdetta EU-lainsäädäntöön oheisessa kirjotuksessa, joka on julkaistu Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 2/2022.
Eläinten hyvinvoinnissa Suomessa on tyydytty noudattamaan EU:n vaatimuksia
Tieteellisen, yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan eläinten hyvinvointi on eläimen kokemus omasta psyykkisestä ja fyysisestä olotilastaan. Sen hyvinvointiin vaikuttavat sen mahdollisuudet sopeutua ympäristön tapahtumiin ja olosuhteisiin. Sopeutumiskykyyn taas vaikuttaa, millaiseksi tuotantoeläin on jalostettu. Hyvinvoiva eläin pystyy toteuttamaan lajinmukaisia käyttäytymistarpeitaan.
Lajinmukainen käyttäytyminen on keskeistä kaikkien eläinten hyvinvoinnille, ja kaikenlaisessa eläintuotannossa pyritään säädöksin turvaamaan mahdollisuuksia siihen. Eläintuotantoon sisältyy aina myös riskejä: esimerkiksi ulkoilevat ja laiduntavat eläimet voivat saada loisia ja muita taudinaiheuttajia. Eläintenpitäjän ammattitaito on siksi tärkeää kaikissa tuotantomuodoissa eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Eläinten liikkumisen rajoittaminen on yhä yleistä monissa tuotantomuodoissa
Luonnonmukainen tuotanto tarjoaa yleensä parhaat puitteet eläinten lajinmukaisen käyttäytymisen toteutumiseen. Esimerkiksi luomukanalassa on väljempää kuin muissa kanalatyypeissä: neliömetrillä saa pitää korkeintaan kuutta kanaa, kun tavanomaisessa lattiakanalassa sallittu eläintiheys on 9 per neliömetri ja häkkikanalassa 13,3 per neliömetri. Luomueläinten ruokintaan kuuluu aina karkearehua, joka saa olon kylläiseksi ja tarjoaa mieluisaa tekemistä nokkimisen tai tonkimisen ja pureskelun muodossa.
Suomalaisten tuotantoeläinten hyvinvoinnissa on parannettavaa muun muassa eläinten liikkumisenvapauden suhteen. Puolet Suomessa tuotetuista kananmunista on munittu virikehäkeissä. Vajaa kolmannes suomalaisista naudoista elää edelleen kytkettyinä parsiin, eivätkä kaikki lehmät pääse kesäaikana laitumelle. Valtaosa emakoista porsii häkeissä, joissa liikkuminen on hyvin rajoitettua. Suomalaiset siat ja broilerit eivät yleensä pääse ulos.
Luonnonmukaiseen eläintuotantoon kuuluu olennaisena osana eläinten ulkoilumahdollisuus, mutta luomutuotanto on Suomessa pienimuotoista etenkin sikojen ja broilerien osalta.
Suomalaiset tuotantoeläimet ovat terveitä, mutta kärsivät suuren tuotoksen mukaan tuomista rasitteista
Suomalaiset tuotantoeläimet ovat varsin terveitä, ja esimerkiksi täysin ilman antibiootteja kasvatetun sian liha on suomalainen vientituote. Tarkoin varjeltu hygienia ja suhteellisen hyvät kasvatusolosuhteet mahdollistavat sen, että eläimiä ei juuri lääkitä ennaltaehkäisevästi. Meiltä puuttuvat myös monet yleisvaarallisiksi luokitellut eläintaudit.
Terveyttä voidaan kuvata sillä, kuinka paljon tuotantoeläimiä hoidetaan tai lääkitään. Jalostusosuuskunta FABA:n tilaston mukaan korkeatuottoisella (yli 10 500 kiloa maitoa per vuosi) suomalaislehmällä on tarve saada eläinlääkärin hoitoa keskimäärin kerran vuodessa. Matalatuottoinen (alle 7 500 kiloa maitoa per vuosi) lehmä tarvitsee eläinlääkärin hoitoa vuositasolla huomattavasti harvemmin.
Suomessa voidaan itse vaikuttaa nautojen, sikojen, kirjolohen ja siian terveyteen jalostuksen keinoin, sillä näitä eläimiä jalostetaan Suomessa. Siipikarjan suhteen jalostus ei ole omissa käsissämme, sillä jalostusyrityksiä on maailmanlaajuisesti vain muutama, eikä suomalaisella tuotannolla ole valtaa jalostuksen tavoitteiden määrittelyyn.
Sairas eläin tarvitsee lääkintää
Eläintautitilanne Suomessa on hyvä, mutta se ei tarkoita, etteikö lääkkeille olisi käyttöä. Eläinlääkkeitä tulee käyttää, jos lääkehoitoa on saatavilla ja eläimen tila sitä vaatii. Täysin lääkkeetön eläintuotanto ei ole realistinen tai toivottava tilanne, kun on kyse elävistä eläimistä, jotka aika ajoin sairastuvat.
Hyvän eläinterveyden ylläpitämiseksi uhrataan joskus muita eläinten hyvinvointia parantavia tekijöitä. Esimerkiksi riski afrikkalaisen sikaruton leviämiseen on yksi syy siihen, ettei tuotantosikoja päästetä ulos. Samoin lintuinfluenssan uhka edellyttää, että siipikarjan linnut pidetään sisällä luonnonvaraisten lintujen muuttoaikaan.
Antibioottiresistenssin kasvu on vakava uhka ennen kaikkea ihmisen hyvinvoinnille. Myönteistä on, että Suomessa tuotantoeläimille käytetään antibiootteja hyvin vähän. Muutamissa harvoissa maissa, kuten Ruotsissa, antibioottien käyttö eläimille on Suomeakin vähäisempää.
Suomalainen säädöspohja ei täysin takaa eläinten hyvinvointia
Suomen kotieläintuotantoa koskevat säädökset noudattavat pitkälti EU:n eläinten hyvinvointisäädösten vähimmäisvaatimuksia. Yleiseurooppalaisesta linjasta poiketen meillä kuitenkin noudatetaan kuuliaisesti sikojen hännäntypistyskieltoa ja kanojen nokkien typistyskieltoa. Vasikoiden nupoutuksessa käytetään yleisesti kivunlievitystä, lihasioilla on hieman enemmän tilaa kuin EU:n vähimmäisvaatimukset edellyttävät, ja eläimet tainnutetaan ennen teurastusta.
Erityisesti nautojen teuraskuljetuksista osa venyy Suomessa pitkien välimatkojen vuoksi yli kahdeksaan tuntiin. Tuon ajan alittamista on vaadittu EU:ssa eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Suomalaiset tuotantoeläimet ovat verrattain terveitä, mutta kuten muuallakin, ne on jalostettu tuottamaan tehokkaasti munia, maitoa ja lihaa. Ihmisen ruokalautaselle päätyvien suomalaisten eläintuotteiden turvallisuus on erinomaisella tasolla. Eläinten käyttäytymistarpeiden toteutumisessa on kuitenkin parantamisen varaa, sillä hyvinvointi on paljon enemmän kuin pelkkää terveyttä.
Alkuperäisteksti on julkaistu Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 2/2022 osana ruoan alkutuotantoa käsittelevää Tieteenalat dialogissa -juttusarjaa. Tieteessä tapahtuu on Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisu.
Lue lisää:
Eläinten hyvinvointikeskus (2021). Eläinten hyvinvointi Suomessa III, Tuotantoeläinten hyvinvointi
Luonnonvarakeskus: Maatalouslaskenta 2020: Kotieläinten elinolot 2020 (ennakko)