Porsaiden kirurginen kastraatio on eläimelle kivulias toimenpide, mutta vaihtoehdot siitä luopumiseksi ovat vähissä. Maa- ja metsätalousministeriön tilaaman selvityksen mukaan kirurgisesta kastraatiosta tullaan kuitenkin ennen pitkää luopumaan sikojen hyvinvoinnin vuoksi. Juuri julkaistu selvitys valottaa kirurgisen kastraation vaihtoehtoja, immunokastraatiota ja täyskarjujen kasvatusta. Selvityksessä arvioidaan myös eri vaihtoehtojen kustannuksia ja vaikutuksia sianlihan vientiin.
Porsaiden kirurginen kastraatio aiheuttaa pitkäkestoista kipua
Sikojen kirurgisesta kastraatiosta luopumista on toivottu kirjattavaksi uuteen eläinten hyvinvointilakiin, ja kastraation vaihtoehtoja on luvattu selvittää perusteellisesti. Kirurgisen kastraation välttämättömyys on herättänyt alalla keskustelua jo pitkään: esimerkiksi kansallinen tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on ilmaissut huolensa kirurgisen kastraation vaikutuksista karjuporsaiden hyvinvointiin.
Karjuporsaiden kirurginen kastrointi on porsaalle kivulias toimenpide, jossa iho viilletään auki kiveksiin asti, kivekset vedetään ulos ihoviillosta ja siemenjohtimet katkaistaan. Kastrointi aiheuttaa vakavan kudosvaurion ja voimakkaan kivun, joka jatkuu tulehdusreaktion vuoksi vielä päiviä kastraation jälkeenkin. Kastroitujen porsaiden kuolleisuus on suurempi kuin kastroimattomilla, mihin vaikuttaa ainakin haavojen tulehtumisriski.
Toimenpiteen yhteydessä voidaan käyttää pistoksena annettavaa tulehduskipulääkettä, joka lievittää toimenpiteen jälkeistä kipua, sekä paikallispuudutusta, joka lievittää kipua toimenpiteen aikana. Näiden käyttö on vapaaehtoista, eikä vaikutus kestä haavan paranemisen vaatimaa aikaa. Suomessa lihatalot edellyttävät tulehduskipulääkkeen käyttöä asiakastiloiltaan. Myös kivunlievityksen antaminen itsessään aiheuttaa porsaille stressiä.
Kastroinnin taustalla kuluttajien mieltymys
Lihasiaksi kasvatettavat karjuporsaat on tapana kastroida, koska sukukypsyyden myötä osalla karjuista lihaan kehittyy pahana pidettyä hajua, joka tulee esiin lihaa kypsennettäessä. Kaikki ihmisen eivät koe hajua epämiellyttävänä, mutta hajun kehittymisen riski on haluttu teollisuudessa minimoida, ja kastrointi estää hajun aiheuttavien yhdisteiden erityksen.
Tällä hetkellä suomalaistuottajilla ei ole taloudellisesti kannattavaa vaihtoehtoa karjuporsaiden kirurgiselle kastraatiolle, sillä teurastamot maksavat täyskarjuista mahdollisen hajun vuoksi liian alhaisen hinnan.
Porsaiden kirurginen kastraatio valtavirtaa Euroopassa
Pohjoismaissa ja Saksassa valtaosa karjuporsaista kastroidaan kirurgisesti, mutta kivunlievityksen käytännön vaihtelevat, toteaa selvityksen laatinut sikojen sairauksien ja terveydenhuollon professori Mari Heinonen. Espanjassa, Alankomaissa, Iso-Britanniassa ja Kreikassa kirurginen kastrointi on huomattavasti harvinaisempaa.
Päätöksiä kirurgisesta kastraatiosta luopumiseksi ei ole selvityksessä mukana olleissa maissa tehty, vaikka se on ollut tavoitteena jo kauan. Osa maista on siirtynyt kasvattamaan karjuja ilman kastrointia ja osa kehittänyt kastraation yhteydessä annettavaa nukutusta, puudutusta ja jälkikivun lääkitystä.
Vaihtoehtona immunokastraatio tai täyskarjujen kasvatus
Karjut on mahdollista kastroida myös immonologisesti. Immunokastraatiossa karjulle annetaan pistos, joka neutraloi sukupuolihormonin vaikutuksen eivätkä karjun kivekset kehity. Pistoskertoja tarvitaan kaksi, ja pistokset annetaan porsaille lihasikavaiheessa, jolloin porsaat ovat isompia ja vaikeammin käsiteltäviä kuin viikon ikäisinä kirurgisesti kastroitavat porsaat.
Toinen vaihtoehto kirurgiselle kastraatiolle on kasvattaa karjut ilman kastrointia, ns. täyskarjuina. Tapa vaatii tuottajilta sopeutumista, sillä karjut on kasvatettava nykyistä väljemmin ja pidettävä erillään naaraista. Myös niiden käsittely ja teurastukseen liittyvä logistiikka eroavat kastroitujen porsaiden käsittelystä, mikä tuottaa lisävaivaa ja -kustannuksia.
Suomessa immunokastraatio ja täyskarjujen kasvatus eivät vielä ole saaneet jalansijaa. Yhtenä syynä tähän on, ettei immunokastraatio ole suosittua Kiinassakaan, jonne viedään sianlihaa Suomesta. Lihatalot pelkäävät Kiinan-viennin vaarantuvan, jos kirurginen kastraatio korvataan muulla menetelmällä tai jos lihassa esiintyy karjunhajua, mutta selvityksen perusteella pelko voi olla aiheeton.
Kustannukset ratkaisevassa roolissa
Kirurgisen kastraation suosiota Suomessa selittää se, että toimenpide on tuottajan itse tekemänä suhteellisen halpa, 4-5 senttiä porsasta kohden. Tulehduskipulääkkeen käyttö nostaa kustannusta vain hieman, mutta eläinlääkärin tekemänä toimenpide tulee huomattavasti kalliimmaksi. Tuottaja voi hakea korvausta kipulääkityksestä aiheutuviin kustannuksiin kansallisen eläinten hyvinvointikorvausjärjestelmän kautta.
Immunokastraation taloudellinen kokonaisvaikutus riippuu selvityksen mukaan siitä, miten menetelmä otetaan käyttöön. Immunokastraatioon liittyy muun muassa karjujen kasvatuksesta, käsittelystä ja pistoksista aiheutuvaa lisätyötä, mutta leikkaamattoman karjun kasvuvauhti on kovempi ja tuotto parempi kuin leikatulla porsaalla. Arvion mukaan sopivalla ruokinnalla katetuotto voi olla immunokastroitujen karjujen kasvatuksessa parempi kuin kirurgisesti kastroitujen porsaiden kasvatuksessa. Koko tuotantoketjun tasolla kustannusvaikutuksen arvioidaan jäävän vähäiseksi.
Porsaiden kirurginen kastraatio loppuu ennen pitkää
Kirurgisesta kastraatiosta luopuminen ei ole helppoa, sillä menetelmä on halpa ja korvaavaa, kustannustehokasta tapaa ei tällä hetkellä ole näköpiirissä. Selvityksen tehneen Mari Heinosen mukaan kastraatiosta tullaan kuitenkin ennen pitkää luopumaan eläinten hyvinvoinnin vuoksi. Tulevaisuudessa ei todennäköisesti tulla valitsemaan yhtä ainoaa tapaa torjua karjunhajua lihassa, vaan tuottajilla tulee olemaan useita vaihtoehtoja.
”Kastraatiosta tullaan luopumaan sikojen hyvinvoinnin takia jossakin vaiheessa. Parasta olisi, jos se tapahtuisi vapaaehtoisesti ja yritykset voisivat hyödyntää sitä esim. markkinoidessaan eläintensä hyvinvointia.”
– professori Mari Heinonen
Kirurgisesta kastraatiosta luopuminen tulee joka tapauksessa ottamaan aikaa, selvityksen mukaan ainakin 10-15 vuotta. Siirtymäaikana kastraation yhteydessä voitaisiin ottaa käyttöön kipulääkityksen ohella pakollinen paikallispuudutus, jonka tuottaja tekisi itse. Eläinten hyvinvoinnin kannalta olisi hyvä saada markkinoille porsaille suun kautta annettava kipulääke.
Immunokastraatio ja täyskarjujen kasvatus voitaisiin selvityksen mukaan ottaa käyttöön heti, kun teurastamot alkavat ottaa vastaan immunokastroituja karjuja ja täyskarjuja niin, että tuottaja saa niistä kunnon korvauksen. Tätä ennen on kuitenkin selvitettävä useita asioita, kuten se, miten teurastamoilla tunnistetaan haisevat karjut ja millaisiin tuotteisiin niiden ruhot voidaan käyttää. Myös pitkähäntäisten karjujen kasvatus on uusi asia, josta ei vielä ole kokemusta.
”Täyskarjujen kasvatus ja immunokastraatio ovat selvityksen mukaan taloudellisesti mahdollisia ja jopa suositeltavia vaihtoehtoja kirurgiselle kastraatiolle, kunhan siirtyminen niihin hoidetaan suunnitellusti ja huolellisesti tuottajia neuvoen.”
– professori Mari Heinonen
***
Selvityksen tilannut maa- ja metsätalousministeriö on kutsunut koolle viranomaisia, tutkijoita ja sika-alan toimijoita luomaan askelmerkkejä uudenlaiselle sianlihantuotannolle sikojen hyvinvoinnin edistämiseksi. Selvityksen tulokset aiotaan myös ottaa huomioon eläinten hyvinvointilain valmistelussa.
Lue lisää:
Mari Heinonen 2021: Kastraatioselvitys
Sikojen kirurgisesta kastraatiosta luopuminen edellyttää yhteistyötä laajalla rintamalla
Neuvottelukunta: Porsaiden kirurginen kastraatio on hyvinvointiongelma
Uusi eläinten hyvinvointilain luonnos nyt lausuntokierroksella
Eläinten hyvinvointi Suomessa III -raportti: Tuotantoeläinten hyvinvointi