Koe-eläinten käyttö tieteessä on herättänyt keskustelua vuosikymmenien ajan. Aluksi painopiste oli lähinnä tutkimuksen toteutuksessa, mutta huomio on siirtynyt koko ajan enemmän eläinten hyvinvointiin. Eläinkokeita koskeva lainsäädäntö on kehittynyt Suomessa ja EU:ssa merkittävästi viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Rinnalle on noussut huolenpidon kulttuuriksi (Culture of Care, CoC) kutsuttu ajattelutapa, jossa ei tyydytä pelkästään lain minimin täyttämiseen, vaan tavoitellaan eläinten hyvinvoinnin ja työyhteisön kulttuurin kokonaisvaltaista parantamista. Helsingissä järjestetty seminaari High standards, Humane Science valaisi koe-eläinalan kehittymismahdollisuuksia eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta, lue kuulumiset ohesta!
Lainsäädännöllä parempaa koe-eläinten hyvinvointia
Suomessa merkittävä käännekohta oli vuoden 2006 koe-eläinlaki ja -asetus, kertoi koe-eläinten suojelun neuvottelukunnan puheenjohtaja Hanna-Marja Voipio. Uusi laki ja asetus toivat systemaattisemman lähestymistavan eläinten hyvinvoinnin turvaamiseen sekä toivat lainsäädäntöön kansainvälisissä kongresseissa jo paljon keskustellun 3R-periaatteen (Replacement, Reduction, Refinement). Erityisesti refinement, eli eläinten olojen ja käsittelyn parantaminen, sai painoarvoa. Samaan aikaan tutkimusjulkaisuissa yleistyi ARRIVE-ohjeistus, joka tuki eläinten käyttöön liittyvän raportoinnin läpinäkyvyyttä.
Vuonna 2010 hyväksytty EU-direktiivi toi yhtenäiset säännöt koko Eurooppaan. Suomessa direktiivi implementoitiin vuonna 2013, ja sen myötä perustettiin uusia käytäntöjä: nimettiin vastuullisia eläinlääkäreitä, luotiin hyvinvointiryhmiä ja perustettiin koe-eläinten suojelun neuvottelukunta (TOKES). Vaatimuksiksi tuli eläinkokeiden vakavuusluokittelu, humaanit päätepisteet, yleistajuiset tutkimustiivistelmät sekä strukturoitu koulutus eläinten kanssa työskenteleville. Direktiivin pitkän aikavälin tavoitteeksi asetettiin eläinkokeista luopuminen kokonaan, vaikka muutos onkin hidasta.
Huolenpidon kulttuuri – pehmeästä ohjeesta uuteen normiin
Huolenpidon kulttuuri eläinkoetoiminnassa voidaan nähdä eräänlaisena eettisenä toimintatapana tai -ohjeistuksena. Aluksi sitä pidettiin pehmeänä lähestymistapana, mutta käytäntöjen vakiintuessa niiden noudattamatta jättäminen alkaa näyttäytyä aikansa eläneeltä. Huolenpidon kulttuuri sisältää sekä eläinten että ihmisten hyvinvointiin liittyviä ulottuvuuksia. Erityisesti vuodesta 2020 alkaen se on saanut jalansijaa tieteellisissä kongresseissa ja käytännön toiminnassa. Konkreettista edistystä ovat esimerkiksi ns. 3H:n periaatteet: housing, handling, habituation. Kyse on eläinten ympäristöstä, käsittelystä ja totuttamisesta – arjen yksityiskohdista, joilla voi olla ratkaiseva merkitys hyvinvointiin.
Eläimen näkökulma keskiöön
Seuraava askel koe-eläinalan kehityksessä on siirtymä tutkimuskeskeisyydestä eläinkeskeisyyteen. Tämä tarkoittaa kysymysten asettamista eläinten näkökulmasta: mitä ne tarvitsevat, mistä ne pitävät, millaisia tunnetiloja ne kokevat ja miten voimme tukea koe-eläinten positiivista hyvinvointia. Vaikka eläimet ovat yhä pääosin häkeissä, on Suomessa esimerkiksi Helsingin yliopistossa kokeiltu ns. play pen -järjestelyä, joissa eläimet voivat liikkua vapaammin. Keskustelua käydään myös virikkeiden käsitteestä: miksi asioita, jotka ovat eläimelle välttämättömiä, kutsutaan yhä virikkeiksi, ikään kuin ne olisivat luksusta? Ehkä todellisia virikkeitä olisivat vasta ne pienet ylimääräiset ylellisyydet, joita voitaisiin tarjota perustarpeiden tyydyttämisen lisäksi, pohti Voipio puheenvuorossaan.
Hyviä kokemuksia huolenpidon kulttuurista käytännössä
Sveitsi on ollut edelläkävijä monissa käytännöissä, vaikka EU:n lainsäädäntö ei sitä koske, kertoi Zürichin yliopiston 3R-koordinaattori Paulin Jirkof. Sveitsissä toimiva Swiss 3R Competence Centre tukee vaihtoehtoisten menetelmien ja käytäntöjen kehittämistä ja käyttöönottoa. Uuden menetelmän keksiminen ei yksin riitä: menetelmä on myös validoitava, standardoitava ja levitettävä käytäntöön. Vaihtoehtoisista käytännöistä Jirkof mainitsi konkreettisena esimerkkinä hiirten käsittelyn tunnelin avulla. Käytäntö on kuluneen vuosikymmenen aikana yleistynyt laajasti. Vuonna 2023 Sveitsin lakiin lisättiin vaatimus, että hiirten nostamista hännästä on vältettävä.
Myös koe-eläinten kasvatuksessa syntyvien ylijäämäeläinten määrää on pystytty vähentämään jopa puolella, kun tutkijat ja eläintenhoitajat ovat tiivistäneet yhteistyötä. Tämä on osoittanut, että hyväkään laki ei yksin riitä, vaan käytännön tasolla tarvitaan aktiivista yhteistyötä ja uusia ratkaisuja.
Koe-eläintoiminta rasittaa myös ihmistä – eläintenhoitajat kaipaavat avoimuutta ja tukea jaksamiseen
Eläinten hyvinvointi kytkeytyy suoraan myös ihmisten jaksamiseen. Jordi Tremoleda Lontoon Queen Mary -yliopistosta toi esiin, että hierarkiat tutkijoiden ja eläintenhoitajien välillä voivat vaikeuttaa avoimuutta. Hoitajat ovat usein emotionaalisesti sidoksissa eläimiin, mutta heidän näkemyksiään ei aina kuulla. Eutanasia on yksi raskaimmista työtehtävistä, ja siitä aiheutuva kuormitus voi johtaa myötätuntouupumukseen ja kognitiiviseen dissonanssiin. Tämän vuoksi instituutioiden tulisi luoda turvallisia tiloja avoimelle keskustelulle ja emotionaaliselle tuelle.
Tremoledan mukaan tunteiden näyttämistä ei tulisi pelätä: se voi olla voimavara, joka parantaa niin eläinten kuin ihmistenkin hyvinvointia. Hoitajilla on valtava merkitys eläinten elämään, ja huolenpidon kulttuurissa tämä tunnustetaan entistä vahvemmin. Samalla on muistettava, että eläinten lopetuksen tulee aina perustua eläimen parhaaseen – ei siihen, mikä on ihmiselle helpointa.
Eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien käyttö kasvaa
Vaihtoehtomenetelmät, kuten solumallit, eivät vielä täysin korvaa eläinkokeita, mutta niiden kehitys etenee. Keskeistä on yhteistyö: solumallien kehittäjät tarvitsevat eläinfysiologien osaamista, ja eläinkokeiden asiantuntijat voivat hyötyä uusista menetelmistä. Näin tietoa voidaan jakaa molempiin suuntiin.
Kokonaisuudessaan kehitys on kulkenut pitkän matkan 2000-luvun alun sääntelyuudistuksista kohti kulttuurista muutosta. Huolenpidon kulttuurissa ei ole kyse vain siitä, mitä laki edellyttää, vaan millaisia arvoja ja asenteita työyhteisöissä rakennetaan. Kun eläinten hyvinvointi, henkilöstön jaksaminen ja tutkimuksen laatu nivoutuvat yhteen, voidaan edistää sekä eettisesti vastuullista että tieteellisesti korkeatasoista tutkimusta. Muutos on hidasta, mutta tulevaisuudessa on odotettavissa yhä eläinkeskeisempiä ratkaisuja, joissa myös koe-eläinten positiivista hyvinvointia voidaan edistää.
Katso videolta seminaarin luennot (englanniksi):
The Finnish Culture of Care Symposium 2025 High standards, Humane Science
Lue lisää:
Tieteellisiin tai opetustarkoituksiin käytettävien eläinten suojelun neuvottelukunta TOKES