fbpx Siirry sisältöön
Takaisin

Ilon kautta oppiva koira voi hyvin

koiran koulutus; agility

Suojelukoirien koulutuksessa paikoin käytetyt väkivaltaiset koulutusmenetelmät nostivat aiheellisesti laajaan keskusteluun sen, millainen koirankoulutus on hyväksyttävää, millainen ei. Puolustajia on löytynyt niin palkitsemiseen kuin rankaisemiseenkin perustuville menetelmille, ja etenkin keskustelu harmaan alueen rajoista on käynyt kiivaana. Koiran hyvinvoinnin kannalta on kuitenkin yksiselitteistä, ettei väkivalta tuota koiralle mitään hyvää, eikä rankaiseminen edistä koiran ja kouluttajan välistä yhteistyötä. Koira oppii monenlaisilla koulutusmenetelmillä, mutta vain väkivallattomat, koiraystävälliset ja koiralle hyvää mieltä tuottavat menetelmät edistävät koiran hyvinvointia.

Positiivinen vahvistaminen, negatiivinen rankaisu, miten ne menivätkään?

Koira oppii tehokkaasti, kun sen toivottua käyttäytymistä vahvistetaan palkitsemalla koiraa jollakin sille mieluisalla tavalla (esim. herkku, leikki). Tällöin on kyseessä halutun käyttäytymisen positiivinen vahvistaminen. Koira oppii myös silloin, kun sitä rankaistaan ei-toivotusta käyttäytymisestä (positiivinen rankaisu), sille ei anneta ei-toivotun käyttäytymisen seurauksena sen toivomaa resurssia (negatiivinen rankaisu) tai kun jokin koiran kannalta epämiellyttävä asia poistetaan toivotun käyttäytymisen myötä (negatiivinen vahvistaminen). Positiivinen ja negatiivinen eivät ole operantin ehdollistumisen teoriassa arvolatautuneita käsitteitä, vaan positiivinen tarkoittaa sitä, että koulutustilanteeseen lisätään jotain, negatiivisessa taas otetaan pois.

koiran koulutus & positiivinen ja negatiivinen vahvistaminen ja rankaisu
Positiivinen ja negatiivinen vahvistaminen ja rankaisu pähkinänkuoressa. Termit positiivinen ja negatiivinen eivät tässä yhteydessä tarkoita koiran kokemusta tilanteesta. Plussat ja miinukset se sijaan kertovat menetelmän miellyttävyydestä koiran näkökulmasta.

Positiivinen vahvistaminen parantaa koiran ja ihmisen välistä suhdetta

Palkitsemiseen perustuva positiivinen vahvistaminen parantaa koiran vastaanottavaisuutta ja kontaktinottoa kouluttajan kanssa. Se myös vähentää ongelmakäyttäytymistä, on tehokasta ja edistää koiran hyvinvointia parantamalla koiran ja omistajan välistä suhdetta (Rooney & Cowan 2011). Positiivinen vahvistaminen ei perustu pakottamiseen, joten riski ei-toivottuun lopputulokseen on siinä pienempi kuin muilla menetelmillä.

Palkitsemalla koulutetut koirat oppivat nopeammin uusia tehtäviä (Hiby ym. 2004; Rooney & Cowan 2011). Niillä on koulutustilanteissa vähemmän stressistä kertovaa käyttäytymistä, ja ne ottavat enemmän katsekontaktia omistajaansa kuin negatiivisella vahvistamisella koulutetut (Deldalle & Gaunet 2014).

Koiran palkitseminen herkuilla tai leikkihetkellä on tehokkaampaa kuin kehuminen tai rapsutus (Okamoto ym. 2009, Feuerbacher & Wynne 2012, Fukuzawa & Hayashi 2013). Kehu ei ole koiralle mielekäs, ellei koiraa ole siihen ennalta ehdollistettu (Feuerbacher & Wynne 2014).

Koulutusmenetelmän valinta vaatii osaamista ja herkkyyttä

Menetelmien luokittelua miellyttävimmästä epämiellyttävimpään (väkivaltaiseen käsittelyyn asti) on alun perin sovellettu ihmisen käyttäytymisen muuttamiseen lähinnä lasten kasvatuksessa ja opetuksessa. Kehumiseen ja palkitsemiseen perustuvia, kajoamattomia menetelmiä on kehotettu käyttämään aina ensisijaisesti, ja epämiellyttävämpiin menetelmiin siirtymistä on suositeltu vain, jos sille on erityisen vahvat perusteet ja kasvattaja/opettaja on osaava ja pätevä käyttämään menetelmiä.

Sama pätee myös koirien koulutuksessa. Jos koiraa koulutetaan viemällä siltä pois jotain sille mieluisaa tai poistamalla jotain sille epämieluisaa, kouluttajan osaaminen ja ajoitus ovat avainasemassa. Koulutuksen on oltava koiran kannalta ennakoitavaa ja johdonmukaista. Palkkion tai pois ottamisen ajoituksen on oltava täsmälleen oikea, jotta koira ymmärtää, mitä siltä halutaan.

Koulutuksessa on parasta käyttää mahdollisimman vähän koiraan kajoavia, rankaisevia menetelmiä (Friedman 2009). Käyttäytymisen muutokseen tähtäävän koulutuksen menetelmää ei pidä valita sen perusteella, mikä on kouluttajalle itselleen helpointa tai mukavinta. Koiran kannalta huono menetelmä voi nimittäin vaarantaa koiran hyvinvoinnin ja tuottaa ei-toivottua oppimista, pelkoa ja jopa kipua.

Koiran tunnetilojen tunnistaminen koulutustilanteessa on tärkeää. Useimmat ihmiset tietävät, miltä iloinen koira näyttää, mutta pelon tunnistaminen on osoittautunut vaikeammaksi (Wan ym 2012, Blackwell ym. 2013, Mariti ym. 2015). Kouluttaja, joka ei tunnista merkkejä koiran pelosta ja ahdistuksesta, ei myöskään tunnista menetelmää ja tilannetta, joka aiheuttaa näitä tunteita koiralle (Todd 2018).

Koiran kannalta ikävät menetelmät tutkitusti huonoja

Rankaisuun ja pakottamiseen perustuviin koulutusmenetelmiin liittyy tutkitusti enemmän ongelmakäyttäytymistä, koiran hyvinvoinnin heikkenemistä ja ongelmia koiran ja ihmisen välisessä suhteessa (Guilherme-Fernandes ym. 2017). 17 tutkimusta käsittävän meta-analyysin (Ziv 2017) mukaan koiran kannalta epämiellyttävien koulutusmenetelmien käyttö (positiivinen rankaisu, negatiivinen vahvistaminen) voi vaarantaa sekä koiran fyysisen että henkisen terveyden. Positiivinen rankaisu voi koulutustilanteessa olla tehokas, mutta sen paremmasta tehosta positiiviseen vahvistamiseen nähden ei ole todisteita; näyttöä on ennemminkin päinvastaisesta. Metatutkimuksen johtopäätös oli, että koirankouluttajien tulisi käyttää mahdollisimman paljon positiivista vahvistamista ja välttää positiivista rankaisua ja negatiivista vahvistamista (Ziv 2017).

Koiranomistajia ja heidän koiriaan tutkittaessa (n=326) on osoitettu, että palkitsemiseen perustuvat koulutusmenetelmät ovat yhteydessä koirien parempaan tottelevaisuuteen ja vähäisempään ongelmakäyttäytymiseen (Hiby ym. 2004). Rankaisuun perustuviin menetelmiin liittyi siis enemmän koirien ongelmakäyttäytymistä. Tottelevaisuuskokeissa parhaan tulokset saivat koirat, joiden koulutuksessa oli käytetty ainoastaan positiivista vahvistamista.

Rankaisuun perustuvien menetelmien käyttö lisäsi toisessa tutkimuksessa koirien (n=192) pelkoa ja aggressiivisuutta. Positiivinen vahvistaminen oli yhteydessä alhaisimpiin pisteisiin pelokkuudessa, aggressiivisuudessa ja huomiohakuisessa käyttäytymisessä. Positiivisen vahvistamisen ja rankaisun yhdistäminen koulutuksessa taas tuotti koirilla korkeimmat aggressiivisuuspisteet (Blackwell ym 2008). Tämän arvioitiin johtuvan mahdollisesti siitä, että menetelmien käytön arvaamattomuus ja ennakoimattomuus stressaa koiria ja aiheuttaa niille epävarmuutta ja ahdistusta, mikä näkyy aggressiivisuutena.

Ongelmakäyttäytymisen vuoksi eläinlääkärin vastaanotolle viedyillä koirilla (n=140) havaittiin aggressiivista käyttäytymistä tilanteissa, joissa koiraa kohdeltiin uhkaavasti tai väkivaltaisesti. Neutraalia tai palkitsemiseen perustuvaa kohtelua saaneilla koirilla aggressiivista käyttäytymistä ei ollut (Herron ym. 2009).

Kyselytutkimus lähes 4000:lle koiranomistajalle paljasti, että positiivinen rankaisu ja negatiivinen vahvistaminen lisäsivät riskiä koiran aggressiiviseen käyttäytymiseen perheenjäseniä ja vieraita ihmisiä kohtaan (Casey ym. 2014).

Kohtelisinko lastani kuten koiraani?

Koiran kanssa on helppo kommunikoida, koska koira vastaa ihmisen tunteisiin. Koirille saa ja on hyväkin vähän lässyttää kuten pikkulapsille. Lepertelevä puhetyyli yhdessä koiralle merkityksellisten, aiemmin opetettujen sanojen ja ilmausten kanssa auttaa erityisesti pentukoiraa ymmärtämään ja keskittymään asiaan ja edistää ihmisen ja koiran välistä hyvää suhdetta (Ben-Aderet ym. 2017; Benjamin & Slocombe 2018).

Koira on mestari reagoimaan ihmisen tunteisiin esimerkiksi lepyttelemällä suuttunutta omistajaa katuvan näköisin ilmein, vaikkei koira nykytiedon valossa kadu samalla tavalla kuin ihminen. Ihmismäiset käyttäytymistavat voivat helposti johtaa ajatukseen, että koira toimii kuin ihminen, ja tällöin vaarana on koiran vahingollinen inhimillistäminen.

Koira ei ole ihmislapsi, mutta koiran ja lapsen asemassa on paljon samaa: molemmat ovat ihmisen – omistajan tai vanhempansa – vastuun alla ja valtasuhteen vuoksi potentiaalisesti haavoittuvassa asemassa. Omistaja tai vanhempi käyttää valtaa suhteessa koiraan tai lapseen. Lain säätämissä rajoissa hänen on mahdollista, turvaten koiran tai lapsen hyvinvointi, edistää kehittymistä ja tuottaa iloa ja mielihyvää, tai toimia toisin päin. Tältä pohjalta voi kysyä itseltään, palkitsenko koulutustilanteissa koiraa toivotusta käyttäytymisestä sille mieluisilla tavoilla samoin kuin kannustan lastani kehuilla ja kiitoksilla?

 

Lue lisää:

Ben-Aderet, T., Gallego-Abenza, M., Reby, D., Mathevon, N. 2017. Dog-directed speech: why do we use it and do dogs pay attention to it? Proceedings of the Royal Society B. 284:20162429. 20162429.

Benjamin, A., Slocombe, K. 2018. ‘Who’s a good boy?!’ Dogs prefer naturalistic dog-directed speech. Animal Cognition 21:353–364.

Blackwell, E., Twells, C., Seawright, A., Casey, R. 2008. The relationship between training methods and the occurrence of behavior problems, as reported by owners, in a population of domestic dogs. Journal of Veterinary Behavior 3(5):207-217.

Blackwell, E., Bradshaw, J., Casey, R. 2013. Fear responses to noises in domestic dogs: Prevalence, risk factors and co-occurrence with other fear related behaviour. Applied Animal Behaviour Science 145(1-2):15-25.

Casey, R., Loftus, B., Bolster, C., Richards, G., Blackwell, E. 2014. Human directed aggression in domestic dogs (Canis familiaris): Occurrence in different contexts and risk factors. Applied Animal Behaviour Science 152:52-63.

Deldalle, S. & Gaunet, F. 2014. Effects of 2 training methods on stress-related behaviors of the dog (Canis familiaris) and on the dog–owner relationship. Journal of Veterinary Behavior 9(2):58-65.

Feuerbacher, E. & Wynne, C. 2012. Relative efficacy of human social interaction and food as reinforcers for domestic dogs and hand-reared wolves. Journal of the Experimental Analysis of Behavior 98(1):105-29.

Friedman, S. 2008. What’s wrong with this picture? Effectiveness is not enough. Good Bird Magazine 4-4.

Fukuzawa, M. & Hayashi, N. 2013. Comparison of 3 different reinforcements of learning in dogs (Canis familiaris). Journal of Veterinary Behavior 8(4):221-224.

Guilherme Fernandes, J., Olsson, A., de Castro, A. 2017. Do aversive-based training methods actually compromise dog welfare? A literature review. Applied Animal Behaviour Science 196:1-12.

Herron, M., Shofer, F., Reisner, I. 2009. Survey of the use and outcome of confrontational and non-confrontational training methods in client-owned dogs showing undesired behaviors. Applied Animal Behaviour Science 117(1-2):47-54.

Hiby, E. F., Rooney, N. J., & Bradshaw, J. W. S. 2004. Dog training methods: Their use, effectiveness and interaction with behaviour and welfare. Animal Welfare 13(1): 63–69.

Mariti, C., Raspanti, E., Zilocchi, M., Carlone, B., Gazzano, A. 2015. The assessment of dog welfare in the waiting room of a veterinary clinic. Animal Welfare 24(3):299-305.

Okamoto, Y., Ohtani, N., Uchiyama, H., Ohta, M. 2009. The Feeding Behavior of Dogs Correlates with their Responses to Commands. Journal of Veterinary Medical Science 71(12):1617-21.

Rooney, N. & Cowan, S. 2011. Training methods and owner–dog interactions: Links with dog behaviour and learning ability. Applied Animal Behaviour Science 132(3-4):169-177.

Todd, Z. 2018. Barriers to the adoption of humane dog training methods. Journal of Veterinary Behavior 25: 28-34.

Wan M., Bolger N., Champagne F.A. 2012. Human Perception of Fear in Dogs Varies According to Experience with Dogs. PLoS ONE 7(12): e51775.

Ziv, G. 2017. The effects of using aversive training methods in dogs—A review. Journal of Veterinary Behavior 19:50-60.

Eläimen kannalta ikäviä koulutusmenetelmiä ei tarvita, jos kouluttaja hallitsee positiivisen vahvistamisen

Tutkimukset vahvistavat: palkitsemiseen perustuva kouluttaminen edistää koiran hyvinvointia

  • 245
  •  
  •