Takaisin

”Minun koirani voi paremmin kuin sinun koirasi”

koiran hyvinvointi

Oman koiran hyvinvointi on paremmissa kantimissa kuin muiden koirilla, eikö? Näin tuntuvat tutkimuksen mukaan ajattelevan useimmat koiraomistajat, samaan tapaan kuin suurin osa autoilijoista arvioi olevansa keskimääräistä parempia kuskeja. Tuloksen perustella peiliin katsominen ja oman koiran hyvinvoinnin aiempaa kriittisempi arviointi voisi tehdä hyvää monelle meistä koiranomistajista, ja sitä kautta tuottaa enemmän hyvinvointia itse koirille.

Oman koiran hyvinvointi tapissa

Moni koiranomistaja on vakuuttunut omasta kyvykkyydestään pitää oman koiran hyvinvointi hyvällä tasolla, ja toki omiin kykyihinsä tuleekin luottaa koiran parhaaksi. Uunituore tutkimus kuitenkin kertoo jotain hyvin ikävää meistä ihmisistä: Animal Welfare -tiedelehdessä julkaistu australialaistutkimus nimittäin paljastaa, että koiranomistajat arvioivat järjestään oman lemmikkikoiransa hyvinvoinnin hyväksi tai erinomaiseksi, mutta muiden ihmisten lemmikkikoirien hyvinvointia pidetään vain keskinkertaisena (ei erityisen huonona, muttei oikein hyvänäkään).

Etsintä- ja pelastuskoiran työ arvostetuin

Tutkimus perustui yli 2000 vapaaehtoisen nettivastaajan arvioihin eri tehtävissä käytettävien koirien sekä oman ja muiden ihmisten lemmikkikoirien hyvinvoinnista. Yhdenkään koiran todellista hyvinvointia ei siis mitattu, vaan tutkimus käsitteli ihmisten mielikuvia koirien hyvinvoinnista. Vastaajat arvioivat, että kaikkein huonoimmin voivat taistelukoirat ja katukoirat. Poliisi- ja tullikoirien, avustaja- ja palveluskoirien sekä etsintä- ja pelastuskoirien hyvinvointi taas arvioitiin korkeimmaksi. Vielä sitäkin korkeammalle kuitenkin ylsi vastaajien mielestä oman koiran hyvinvointi, kun taas muiden lemmikkikoirien hyvinvoinnin arvioitiin asettuvan samalle keskitasolle muun muassa rekikoirien ja maatiloilla työskentelevien paimenkoirien kanssa.

Kiusallinen tulos haastaa koiranomistajan

Eri tarkoituksissa käytettävien ja erilaisissa tehtävissä työskentelevien koirien osalta tulos kertoo lähinnä siitä, miten arvostettuina me ihmiset näitä tehtäviä ja tarkoituksia pidämme – koirathan saattaisivat olla eri mieltä, jos niiltä kysyttäisiin. Sen sijaan tulos oman koiran oletetusti paremmasta hyvinvoinnista suhteessa muiden koiriin on jokaisen koiranomistajan kannalta kiusallinen. Mikä saa meidät ajattelemaan, että juuri oma koira saisi enemmän rakkautta, parempaa hoitoa ja huolellisempaa paneutumista hyvinvointiin kuin kenenkään toisen koira?

Tutkijoiden mukaan tuloksen takana saattaa olla se, että kyselyyn vastanneet ihmiset ovat todennäköisesti valikoituneet edustamaan jo valmiiksi koiriin positiivisesti suhtautuvia ja koirien hyvinvoinnista kiinnostuneita ihmisiä, jolloin tuloksella voi olla aavistus todellisuuspohjaa. Todennäköisempää kuitenkin on, että vastaajia on vaivannut hyvin yleinen taipumus tulkita asioita itselleen edullisimmalla tavalla ja luottaa (perusteettomasti) omaan paremmuuteen. Tätä tulkintaa tukee se, että aiemman tutkimuksen mukaan koiranomistajien kyky tunnistaa oman lemmikin stressioireita on rajallinen. Joka viides koiranomistaja myös ajattelee, ettei stressistä ole koiralle psyykkisiä eikä fyysistä haittaa. Kognitiivisen dissonanssin eli ristiriitaisista uskomuksista ja toiminnasta aiheutuvan ahdistuksen välttäminen on ihmiselle luontaista: jos kohtelen koiraani huonosti mutta haluan sen voivan hyvin, alan herkästi ajatella, että ikävä tapani kohdella koiraa onkin itse asiassa hyväksi koiralle ja lisää sen hyvinvointia – ja menen siis täysin metsään.

Tutkimus ja sen epämieluisa tulos antaa aihetta tarkastella omaa koiranomistajuutta kriittisin silmin. Maatiloilla urautumista ja sokeutumista oman tilan eläinten hyvinvointiongelmille kutsutaan tilasokeudeksi. Lemmikinomistajien sokeutumiselle vastaavaa termiä ei ole olemassa, mutta ilmiö on sama. Omia käsityksiä koiran tai muun lemmikin hyvästä elämästä voi tuulettaa perehtymällä esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin määritelmiin ja hyvinvointitutkimukseen, kouluttautumalla osaavien kouluttajien kursseilla ja keskustelemalla esimerkiksi eläinlääkärien ja toisten koiranomistajien kanssa. Eikä pienestä kevätsiivouksesta omien ajatusten arkistoissa yleensä haittaakaan ole.

Pidä koira kiinni ja tarkkaile sen touhuja ulkoillessa

Luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin nimissä koirat on nyt pidettävä kiinni. Koirien lakisääteinen kiinnipitoaika kestää vuosittain maaliskuun alusta elokuun puoliväliin. Jos koira on esimerkiksi metsässä irti, sen on oltava omistajan hallinnassa ja välittömästi kytkettävissä. Kiinnipitovelvoitteen tarkoituksena on turvata luonnonvaraisten eläinten lisääntymisen ja pesinnän onnistuminen sekä jälkeläisten selviytyminen kriittisimmän poikasvaiheen yli.

Kiinni ja lähellä pitäminen on toimiva keino varmistaa myös itse koiran hyvinvointi etenkin tuntemattomammissa paikoissa (olettaen, että myös vapaana juoksemiseen tarjotaan mahdollisuus esimerkiksi koirapuistoissa). Koiran puuhia ja erityisesti syömisiä on hyvä pitää silmällä. Ruokavirasto on tiedottanut kahdesta myrkytystapauksesta alkuvuoden ajalta. Kummallakin koiralla oli todettu etyleeniglykolimyrkytys, mutta myrkytysten alkuperää ei ole pystytty selvittämään, eivätkä tapaukset liity toisiinsa. Hihnassa ja lähellä olevan koiran tekemisiä on helpompi valvoa kuin vapaana laukkaavan seikkailijan, vaikkei katse ihan koko aikaa olisikaan koiran niskaan liimautuneena.

  • 118
  •  
  •