Takaisin

Naudanliha lautasella oli sonnipoika neljän seinän sisällä*

kotimainen naudanliha on etupäässä maitorotuisten sonnien lihaa

Laitumella tyytyväisenä märehtivä lehmä ja aamukasteisessa maisemassa käyskentelevä lihanauta ovat sitä kuvastoa, jota kuluttajille mielellään tarjotaan suomalaisesta maidon- ja lihantuotannosta puhuttaessa. Suurin osa kuluttamastamme naudanlihasta on kuitenkin peräisin maitorotuisista sonneista, joita ei ole tapana päästää ulos jaloittelemaan, saati laitumelle. Kasvatusolosuhteilla ja ulkoilulla on iso vaikutus nautojen hyvinvoinnille, mutta naudanlihakeskustelussa eläinten hyvinvointi on toistaiseksi lähes täysin sivuutettu.

(*paitsi jos lautasella on vapaasti laiduntaneen pihvikarjan lihaa, alle 20 % kotimaisesta lihantuotannosta)

Naudanliha pois helsinkiläisopiskelijoiden lounaslistalta

Kädenvääntö vapaan lehmän määritelmästä ei ollut ehtinyt vielä laantua, kun naudanliha pääsi puolestaan otsikoihin: helsinkiläinen opiskelijaravintolaketju Unicafe ilmoitti viime viikolla luopuvansa naudanlihasta ruoka-annoksissaan. Unicafe perusteli päätöstään ilmastosyillä: naudanliha tuottaa moninkertaisesti suuremman hiilijalanjäljen kuin kasviperäinen valkuainen sekä sianliha ja broileri, joilla naudanliha aiotaan korvata. Samaan hengenvetoon Unicafe lisäsi, ettei se tingi raaka-aineidensa kotimaisuudesta. Vain 15 % Unicafen käyttämästä lihasta on nautaa, ja sen kysyntä vähenee koko ajan. Taustalla on siis myös liiketaloudellisia syitä.

Unicafen päätöstä kiirehtivät vastustamaan ja puolustamaan muun muassa useat poliitikot, julkimot, opiskelijat, järjestöjen edustajat ja tutkijat. Puheenvuoroissa on keskitytty etupäässä ruotimaan sitä, onko kotimaisesta naudanlihasta perusteltua luopua ilmastosyistä vai ei, ja jos naudanlihasta luovutaan, pitäisikö samalla luopua maidostakin. Muita syitä ja näkökulmia, kuten nautojen hyvinvointia tai naudanlihan tai maidon arvoa ihmisen ruokana, on sen sijaan pohdittu huomattavasti vähemmän.

Kotimainen naudanliha on maidon sivutuote

Suomalaisessa nautatuotannossa pääroolia näyttelee lypsylehmä, joka tuottaa hyvin maitoa, mikäli synnyttää vuosittain vasikan. Joka toinen syntyvä vasikka on sonni, ja sonnin roolina on kasvaa teuraaksi ja päätyä lihaksi ruokapöytiin. Maidon- ja naudanlihantuotantomme liittyvät näin olennaisesti yhteen: kotimaisesta naudasta noin 80 % on peräisin maidontuotannon sivutuotteena tulevasta sonnivasikoiden ja tuotannosta poistettavien lypsylehmien lihasta. Lukuun sisältyy myös pieni osa sellaisten hiehojen lihaa, joita ei syystä tai toisesta kasvateta lypsylehmiksi. Loput kotimaisesta naudanlihantuotannosta on peräisin niin sanotusta emolehmätuotannosta eli liharotuisten nautojen kasvatuksesta.

Lypsykarjarotuisten sonnivasikoiden ja liharotuisten nautojen kasvatustavat eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Lypsykarjaan syntyvillä sonnivasikoilla ei luonnollisesti ole virkaa maidontuotannossa (muutamia hyvin valittuja keinosiemennyssonneja lukuun ottamatta), ja useissa muissa maissa sonnivasikat lopetetaankin syntymän jälkeen hyödyntämättä niitä mitenkään. Suomessa on haluttu toimia toisin: vaikka lypsykarjarotuiset vasikat eivät ole kaikkein tehokkaimpia lihantuottajia, ne kasvatetaan kuitenkin teuraskokoon, noin puolitoistavuotiaiksi, ja käytetään ihmisravinnoksi. Sonnivasikan rahallinen arvo ei ole ollut kummoinen, mikä valitettavasti näkyy vasikoiden pito-olosuhteissa.

Lypsyrotuisen sonnin elämä mahtuu kasvattamon seinien sisään

Lypsykarjatilalle syntyneet vasikat erotetaan emästään useimmiten välittömästi. Ensimmäiset viikot vasikat voivat kasvaa syntymätilallaan, sen jälkeen ne yleensä viedään vasikkakasvattamoihin ja niistä matka voi jatkua vielä loppukasvattamoihin. Loppukasvattamot ovat useimmiten lämmitettyjä rakennuksia, joissa naudat elävät rakolattiaisissa ryhmäkarsinoissa. Alle kaksiviikkoisella vasikalla pitää olla hyvin kuivitettu makuupaikka, mutta sen jälkeen tavanomaisessa tuotannossa vasikkaa saa pitää kovalla ritilälattialla, vaikka se ei ole suositeltava ratkaisu vasikkakarsinassa.

Rakolattia on kova ja vetoisa, sorkkiin kohdistuva paine on kiinteää lattiaa suurempi, ja teuraspainoisen ison naudan makuualustaksi pelkkä betoninen rakolattia on epämiellyttävä. Loppukasvattamo voi olla myös lämmittämätön kylmäpihatto, jossa naudat elävät kiinteäpohjaisissa, kuivitetuissa ryhmäkarsinoissa. Nauta kestää hyvin kylmää, jos sillä on kuiva ja pehmeä makuualusta, joten hyvin hoidettu ja runsaasti kuivitettu kylmäpihatto on naudan kannalta mukavampi vaihtoehto.

Emolehmätuotannossa vasikka on emon hoivassa

Emolehmätuotannossa lihakarjan vasikat kasvavat pitkään, usein yli puoli vuotta, emojensa kanssa. Emolehmät pidetään useimmiten kylmäpihatoissa, ja laidunkausi on pitkä. Emolehmäkarjojen pitopaikkana voi olla myös pihattomaisen makuuhallin ja ruokintakatoksen yhdistelmä. Lihakarjan vasikat vieroitetaan noin puolivuotiaina ja myydään loppukasvattamoihin tai kasvatetaan teuraskokoon synnyintilallaan. Liharotuisia vasikoita kasvatetaan yleensä kuivitetuissa, kiinteäpohjaisissa kylmäpihatoissa, mikä on nautojen hyvinvoinnin kannalta usein lämpimiä ritilälattiakasvattamoja parempi ratkaisu.

Luomunauta näkee päivänvalon

Kotimainen luomunaudanliha on käytännössä peräisin emolehmäkarjoista, sillä lypsykarjarotuisia sonneja ei juuri luomuna kasvateta.  Luomutuotannossa kaikkien nautojen on päästävä laitumelle, ja sonnien laiduntamisen järjestäminen on haastavaa. Tosin luomussa yli vuodenikäisten sonnien laiduntamisvaatimuksesta voidaan poiketa niin, että sonneille riittää päivittäinen ulkoilu ja jaloittelu tarhassa, myös talviaikaan. Loppukasvatusvaiheessa, viimeisten kolmen kuukauden aikana ennen teurastusta, lihaksi kasvatettavia luomunautoja ei kuitenkaan tarvitse päästää ulos ollenkaan.

Nautaa, possua, broileria?

Nautojen hyvinvoinnin kannalta on siis merkitystä, miten ja missä tarkoituksessa nauta on lihaksi kasvatettu. Kotimaisen tuotannon etu, lypsykarjarotuisten sonnien kasvatus lihaksi, voi olla sonnin näkökulmasta taakka: liharotuisena sonni voi kasvaa emän hoivassa, ulkona laitumella ja hyvässä kylmäpihatossa, mutta maitorotuisena se elää elämänsä useimmiten neljän seinän sisällä. Ulkomaisen naudan kasvatusoloja taas emme tunne yhtä tarkkaan kuin kotimaisen. Mutta millainen vaikutus naudanlihasta luopumisella tulee olemaan possuihin ja broilereihin, joilla nauta korvataan? Jospa siitä tulisi seuraava keskustelunaihe: miten parantaa sikojen ja siipikarjan hyvinvointia?

Lue lisää kotimaisesta lihantuotannosta ja sen säädöksistä:

Eläin ruokana – kuluttajan opas, Jauheliha

 

EDIT 25.20.19 Selkeyden vuoksi poistettu ingressistä maininta sonnivasikoiden osuudesta naudanlihantuotannossa, koska sama asia käsitelty tarkemmin kolmannessa kappaleessa.

  • 804
  •  
  •