fbpx Siirry sisältöön
Takaisin

Luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin edistäminen edellyttää eettistä keskustelua, yhteistyötä ja resursseja

luonnonvaraisten eläinten auttaminen; kuvassa kettu

Vuosi vuodelta kansalaisten mielenkiinto luonnonvaraisten eläinten auttamiseen kasvaa, ja yhteiskunnan odotetaan kantavan enemmän vastuuta luonnonvaraisten eläinten auttamisesta. Aiheeseen liittyy useita eettisiä kysymyksiä, joista on tärkeää keskustella eri toimijoiden kesken. Luonnonvaraisten eläinten auttamistyö vaatii lisää yhteisiä käytäntöjä, ohjeistuksia, koulutusta ja taloudellisia voimavaroja, pohdittiin pyöreän pöydän keskustelussa luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnista.

Eläinsuojeluasiamies ja Eläinten hyvinvointikeskus järjestivät pyöreän pöydän keskustelun luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnista 14.11.2022. Tilaisuuden tarkoituksena oli tuoda yhteen eri toimijoita keskustelemaan luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin edistämisestä. Tilaisuuteen kutsuttiin viranomaisten, järjestöjen, tutkimuksen ja luonnonvaraisten eläinten hoitolatoiminnan edustajia. Päivän teemana olivat avun tarpeessa olevien luonnonvaraisten eläinten auttaminen sekä luonnonvaraisten eläinten vahingoittumisen ennaltaehkäisy. Tavoitteena oli lisätä tietoa aiheesta sekä tuoda esiin erilaisia näkökulmia, ratkaisuja ja hyviä käytäntöjä.

Keskustelua pohjustivat asiantuntija-alustukset. Alustuksissa käsiteltiin luonnonvaraisten eläinten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, luonnonvaraisten eläinten auttamista ja hoitamista ohjaavaa lainsäädäntöä, luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestämistä, auttamistoiminnan haasteita ja ratkaisuja sekä eläimiin liittyviä liikenneonnettomuuksia ja niiden ennaltaehkäisyä. Alustajina toimivat asiantuntijat Tiina Kauppinen, Tiina Pullola, Ville Vepsäläinen, Sonja Blom ja Milla Niemi. Esitysten jälkeen oli keskusteluosuus, jossa osallistujat kertoivat näkemyksiään ja kuulivat muiden näkökulmia päivän teemasta.

Luonnonvaraisten eläinten hyvinvointi on osa yhteistä hyvinvointia

Eläimen hyvinvointi on eläimen kokemus sen omasta fyysisestä ja psyykkisestä olotilasta, kuvasi Eläinten hyvinvointikeskuksen erityisasiantuntija Tiina Kauppinen alustuksessaan. Hyvinvoinnin osa-alueisiin lukeutuvat eläimen biologinen toiminta, luonnollinen käyttäytyminen ja tunteet. Useat eri ihmistoiminnan muodot, kuten liikenne ja teollisuus, vaikuttavat luonnonvaraisten eläinten hyvinvointiin. Näitä vaikutuksia on kartoitettu Eläinten hyvinvointikeskuksen Eläinten hyvinvointi Suomessa III -raportissa.

Ihmisten ja muiden lajien terveys ja hyvinvointi kytkeytyvät toisiinsa, korosti Kauppinen. Viheliäiset ongelmat, kuten ilmastonmuutos, luontokato, kasvava mikrobilääkeresistenssi ja zoonoosit, uhkaavat niin ihmisten kuin luonnonvaraistenkin eläinten hyvinvointia. Esimerkiksi villieläinten elintilan kapeneminen ja ihmisten ja luonnonvaraisten eläinten kohtaamisten lisääntyminen kasvattavat riskiä taudinaiheuttajien leviämiselle ihmisten ja eläinten välillä. Luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin edellytyksistä huolehtimalla voidaan edistää myös yhteistä hyvinvointia. Kauppisen mukaan ihmisillä voidaan katsoa olevan vastuu luonnonvaraisten eläinten kärsimyksestä silloin, kun ihmisen toiminta aiheuttaa kärsimystä ja heikentää selviytymisen mahdollisuuksia esimerkiksi eläinten elinympäristöjen muutoksilla.

Eläinten hyvinvointilakiesitys tuo muutoksia luonnonvaraisten eläinten auttamiseen

Luonnonvaraisten eläinten hoitoa säätelevät useat lait, totesi maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Tiina Pullola. Näitä lakeja ovat eläinsuojelulaki, luonnonsuojelulaki, metsästyslaki sekä laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta. Eläinsuojelulaki on keskeisin luonnonvaraisten eläinten auttamista säätelevä laki. Eläinsuojelulain mukaan avun tarpeessa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Eläinten hyvinvointilaki tulee korvaamaan nykyisen eläinsuojelulain ja -asetuksen. Eläinten hyvinvointilakiesitys on tällä hetkellä eduskunnan käsiteltävänä, ja laki tulee voimaan mahdollisesti vuonna 2024. Lakiesityksessä säädetään edelleen kaikkia kansalaisia koskevasta velvollisuudesta auttaa apua tarvitsevia luonnonvaraisia eläimiä.

Eläinten hyvinvointilakiesitys sisältää myös muutoksia luonnonvaraisten eläinten auttamiseen. Uutena asiana lakiesityksessä on kunnan velvollisuus huolehtia kunnaneläinlääkärin vastaanotolle tuotujen sairaiden tai vahingoittuneiden luonnonvaraisten eläinten lopettamisesta, jonka kulut valtio korvaa kunnalle. Lakiesityksessä myös ehdotetaan luonnonvaraisten eläinten pidempiaikaisen hoidon säätämistä ilmoituksenvaraiseksi. Jatkossa kansalaiset voisivat ottaa vahingoittuneen tai muuten avuttomassa tilassa olevan luonnonvaraisen eläimen haltuun ainoastaan ensiapua tai jatkohoitoon toimittamista varten. Lisäksi luonnonvaraisia eläimiä hoitaville tahoille asetetaan lakiesityksessä velvollisuuksia huomioida luonnonsuojelu-, metsästys- ja vieraslajilainsäädäntö toiminnassaan.

Hoidettavien eläinten määrä lisääntyy vuosi vuodelta

Korkeasaaren Villieläinsairaala on Suomen suurin luonnonvaraisten eläinten hoitola, kertoi Villieläinsairaalan kuraattori Ville Vepsäläinen. Vuosittain hoitolassa hoidetaan 1300–1700 potilasta. Villieläinsairaalan eläinmäärät kasvavat vuosi vuodelta, mutta rahoitusta on vähemmän. Valtionavustusta annetaan vain luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen eläinlajien auttamiseen, vaikka eläinsuojelulain mukaan kaikkia avun tarpeessa olevia luonnonvaraisia eläimiä on pyrittävä auttamaan. Avustusperusteista huolimatta Villieläinsairaalassa hoidetaan niin rauhoittamattomien kuin rauhoitettujen ja riistaeläimiin kuuluvien lajien yksilöitä.

Luonnonvaraisten eläinten hoitolatoimintaan liittyy erilaisia haasteita, kuvasi Vepsäläinen. Villieläinsairaalan potilasaines on huonokuntoista, ja noin 40 % potilaista on jo saapuessaan mahdotonta pelastaa. Eläintautien lisääntyminen luonnonvaraisissa eläimissä vaikeuttaa hoitotyötä. Lisäksi useat eri lait ja viranomaiset vaikuttavat toimintaan, ja lainsäädäntöön olisi tarpeen saada selkeyttä. Vepsäläisen mukaan luonnonvaraisten eläinten hoito tulisikin säätää luvanvaraiseksi uudessa eläinten hyvinvointilaissa. Nyt toimintaa ei valvota riittävästi ja hoitajien osaamisen taso vaihtelee, mikä voi johtaa eläinten kärsimykseen. Myös sosiaalisessa mediassa jaettavat julkaisut, joissa auttaminen on tosiasiallisesti haitaksi eläimen hyvinvoinnille, vaikuttavat niin Villieläinsairaalan kuin muiden hoitopaikkojen toimintaan.

Tarvitaan lisää tietoa, standardeja ja arvojen kirkastamista

Luonnonvaraisten eläinten auttamisen suuria haasteita ovat resurssien ja tiedon puute sekä auttajakentän jakautuneisuus, kertoi SEY Suomen eläinsuojelun luonnonvaraisten eläinten hankkeen projektikoordinaattori Sonja Blom. Haasteet johtuvat kulttuurisista, poliittisista ja käytännöllisistä syistä. Ajatellaan esimerkiksi, että luonto hoitaa ongelmat, ja ihmisen merkitystä ongelmien synnyssä voidaan vähätellä. Tällaiset kulttuuriset oletukset vaikuttavat eläimiä koskeviin lainsäädännöllisiin ja taloudellisiin päätöksiin, eikä luonnonvaraisten eläinten auttamista säännellä ja resursoida riittävästi. Käytännön seurauksena auttaminen on jäänyt lähinnä vapaaehtoistoimijoille.

Blomin mukaan keskeisiä ratkaisukeinoja ovat arvojen kirkastaminen, tiedon ja ymmärryksen lisääminen sekä yhteistyön ja standardien kehittäminen. Toiminnan tavoitteista, motiiveista ja eettisistä arvoista tulisi keskustella enemmän. Tiedon lisäämiseksi tarvitaan tieteellisen tiedon hyödyntämistä ja kokonaisvaltaisemman ymmärryksen kasvattamista. Toimijoiden tulisi myös järjestäytyä paremmin, tehdä yhteistyötä ja luoda standardeja toimintaan. Kaikki ratkaisukeinot edellyttävät lisärahoitusta luonnonvaraisten eläinten auttamiseen.

Eläinonnettomuuksia voi ennaltaehkäistä

Liikenne lisää eläinten kuolleisuutta merkittävästi, kertoi Latvasilmu osk:n asiantuntija, maatalous- ja metsätieteiden tohtori Milla Niemi. Arvioiden mukaan liikenne on globaalisti toiseksi tärkein ihmisestä aiheutuva selkärankaisten kuolinsyy. Euroopan maanteillä kuolee vuosittain arviolta 194 miljoonaa lintua ja 29 miljoonaa nisäkästä. Suomessa tilastoidaan vuosittain noin 14 000 törmäystä villien sorkkaeläinten kanssa. Myös eläinonnettomuuksien kustannukset yhteiskunnalle ovat merkittävät, Niemi toi esiin.

Niemen mukaan riista-aidat ovat oikein käytettynä tehokas keino vähentää eläinonnettomuuksia. Riista-aitojen ongelmia ovat kuitenkin esimerkiksi liittymät, joista eläimet pääsevät tiealueelle, sekä onnettomuuspaineen siirtyminen alemmalle tieverkolle. Onnettomuuksien ehkäisemiseksi riista-aitoja tulisikin käyttää vain yli- ja/tai alikulkujen kanssa. Yli- ja alikulut lieventävät riista-aitojen estevaikutusta, ja eläinten liikkuminen mahdollistuu, ja elinympäristöjen pirstoutumisesta aiheutuvat haitat vähenevät. Maisema- ja vihersillat on todettu tehokkaiksi ylikulkuratkaisuiksi. Lisäksi erilaisten alikulkujen avulla voidaan vaikuttaa eläinten liikkumiseen. Alikulkuja voidaan räätälöidä eläinten tarpeita paremmin vastaaviksi esimerkiksi huolehtimalla suojaavan kasvillisuuden läheisyydestä. Tienvarsien varoitusmerkit ja varoitus- ja valistuskampanjat ovat halpoja ja helppoja eläinonnettomuuksien ennaltaehkäisyn keinoja, mutta eivät kovin tehokkaita.

luonnonvaraisten eläinten auttaminen; kuvassa valkoposkihanhet

Pyöreän pöydän keskustelussa pureuduttiin luonnonvaraisten eläinten hyvinvointiin

Pyöreän pöydän keskustelussa osallistujat keskustelivat luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin kysymyksistä. Keskustelussa pohdittiin muassa siitä, millainen auttamistoiminta on eläimen edun mukaista, millaisia ongelmakohtia ilmenee luonnonvaraisten eläinten auttamisessa ja miten niitä voisi ratkaista sekä millaisin keinoin luonnonvaraisten eläinten vahingoittumista voitaisiin ennaltaehkäistä. Tilaisuudessa ei pyritty konsensukseen, vaan tarkoituksena oli tuoda eri toimijat yhteisen pöydän ääreen kertomaan näkemyksiään ja kuulemaan muita. Tilaisuudessa tuotiin monipuolisesti esiin erilaisia näkemyksiä päivän teemaan.

Keskustelu eettisistä kysymyksistä on tärkeää

Luonnonvaraisten eläinten auttamiseen liittyy useita eettisiä kysymyksiä, joista tarvitaan yhteistä keskustelua, tuotiin esiin keskustelussa. Eettiset kysymykset koskevat esimerkiksi sitä, missä tapauksissa tulisi puuttua luonnonvaraisen eläimen tilanteeseen, milloin eläin tulisi ottaa hoitoon ja milloin eutanasia on perusteltua. Luonnonvaraisten eläinten auttaminen on kaikille tärkeää, mutta näkemykset auttamistavoista ovat erilaisia. Vaihtelevien näkemysten taustalla ovat esimerkiksi erilaiset eettiset lähtökohdat, arvot ja koulutustausta. Lisää keskustelua tarvitaan esimerkiksi toimintamalleista koskien auttamisen rajoja ja keinoja, kun on kyse tauteihin sairastuneista luonnonvaraisista eläimistä, tuotiin esiin keskustelussa. Myös tutkittua tietoa olisi tärkeää olla enemmän eettisen keskustelun tueksi.

Luonnonvaraisten eläinten auttamistoiminnan lähtökohtana tulisi olla eläimen elämänmittaisen hyvinvoinnin huomiointi, esitettiin keskustelussa. Hoidon tavoitteen olisi suuntauduttava yksittäisen vamman hoitamista pidemmälle, elinikäisen hyvinvoinnin turvaamiseen. Hoidon antamisen jälkeen eläimen tulisi voida jatkaa elämäänsä ilman kipua ja elää lajityypillistä elämää. Auttamisen tulisi olla myös eläinlähtöistä ihmislähtöisten näkökulmien sijaan.

Keskeistä on pyrkiä ennaltaehkäisemään ja minimoimaan ihmisten luonnonvaraisille eläimille aiheuttamia haittoja. Ihmisten aiheuttamat riskit luonnonvaraisille eläimille tulisi huomioida nykyistä paremmin. Myös ohjeistusta vahinkojen ennaltaehkäisyyn tulisi olla enemmän. Keskustelussa tuotiin esiin, että nykyisen käsityksen mukaan suurin osa ihmisen kohtaamista apua tarvitsevista luonnonvaraisista eläimistä on suoraan tai epäsuorasti joutunut pulaan ihmistoiminnan seurauksena. Tällöin ihmisen eettisen vastuun tunnistaminen korostuu. Keskustelussa esitettiin, että hyvien elinympäristöjen turvaaminen olisi perustavanlaatuinen keino ennaltaehkäistä luonnonvaraisten eläinten vahingoittumista. Ennaltaehkäisyn keinoiksi ehdotettiin myös muun muassa lintuturvallisia ikkunalaseja ja rakennetun ympäristön viherrakenteen parantamista.

Ongelmien ratkaisu vaatii uusia rakenteita ja käytäntöjä

Yhdeksi keskeisistä ongelmista luonnonvaraisten eläinten auttamisessa nousi organisoitumisen ja yhteisten toimintatapojen ja ohjeistusten puute. Yhteiset linjaukset, ohjeistukset ja hyvän toimintatavan oppaat voisivat olla ratkaisuja ongelmaan. Esimerkiksi toimintaohjeisto hoitoloille olisi tarpeen, esitettiin keskustelussa. Ohjeistusten tulisi olla tieteeseen perustuvia, ja tutkimusta toiminnan tueksi olisi tärkeää olla saatavilla enemmän.

Hoitotoiminnan osaamistason suuri vaihtelu ja puutteellinen sääntely ovat merkittävä ongelma. Halu auttaa ei yksin riitä, vaan toimijoilla tulee olla tietoa ja osaamista asianmukaisen avun antamiseen. Keskustelussa esitettiin, että koulutusta luonnonvaraisten eläinten auttamisesta ja hoitamisesta tulisi olla nykyistä enemmän. Eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi toimintaa tulisi voida valvoa nykyistä paremmin ja hoitoa antavien toimijoiden asiantuntemus olisi voitava varmistaa. Keskustelussa korostettiin myös kansalaisten neuvonnan ja kansalaisille suunnatun tiedon jakamisen parantamisen tarvetta. Tarvittaisiin neuvontanumero, johon kansalainen voisi soittaa ongelmatilanteissa, tai vähintäänkin yhteisiä toimintamalleja neuvontaan.

Rahoituksen ja muun resursoinnin riittämättömyys koettiin keskeiseksi ongelmaksi luonnonvaraisten eläinten auttamisessa. Vaikka autettavien eläinten määrä kasvaa vuosittain, toiminta perustuu suurelta osin vapaaehtoistoimintaan ja lahjoitusvaroihin. Keskustelussa esitettiin, että rahoitusta tulisi osoittaa enemmän luonnonvaraisten eläinten hoidon järjestämiseen. Myös viranomaisten riittävästä resursoinnista olisi huolehdittava.

Kärjistynyt ja helposti polarisoituva keskustelu ei edistä luonnonvaraisten eläinten hyvinvointia. On ongelmallista, jos asiantuntijat eivät uskalla osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Yhtenä ratkaisuna esitettiin luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan perustamista. Neuvottelukunta voisi tukea rakentavaa keskustelua ja tarjota areenan eri näkökulmien esittämiseen ja kuulemiseen luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin kysymyksissä.

***

Pyöreän pöydän keskustelussa korostuivat eettisten kysymysten ja näkökulmien moninaisuus sekä rakentavan keskustelun tarve luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin edistämisessä. Keskustelussa esitettyjä keinoja luonnonvaraisten eläinten auttamistoiminnan parantamiseksi olivat muun muassa lainsäädännön kehittäminen, ohjeistukset, rahoituksen lisääminen, koulutus ja kansalaisneuvonta, tiivisti eläinsuojeluasiamies Saara Kupsala loppusanoissaan. Lisäksi esitettiin tarve luonnonvaraisten eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnalle, jonka perustamista myös eläinsuojeluasiamies ja Eläinten hyvinvointikeskus ovat ehdottaneet. Luonnonvaraisten eläinten hyvinvointityössä on olennaista keskittyä myös loukkaantumisten ennaltaehkäisyyn esimerkiksi erilaisissa suunnitteluratkaisuissa, totesi eläinsuojeluasiamies päättäessään keskustelun.

Pyöreän pöydän keskustelun järjestäminen liittyy eläinsuojeluasiamiehen tehtävään tukea ja edistää eri toimijoiden välistä yhteistyötä eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Tarkempi kooste tilaisuuden alustuksista ja keskustelusta löytyy tapahtuman muistiosta

Teksti: Eisa Hermanoff, Tiina Kauppinen ja Saara Kupsala

 

Lue lisää:

Eläinsuojeluasiamiehen muistio pyöreän pöydän keskustelusta

Alustajien diaesitykset eläinsuojeluasiamiehen verkkosivuilla

Eläinten hyvinvointi Suomessa III: Luonnonvaraisten eläinten hyvinvointi

Eläinten hyvinvointi Suomessa III: Visaiset ongelmat ja eläinten hyvinvointi

Hallituksen esitys HE 186/2022 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi eläinten hyvinvoinnista ja siihen liittyviksi laeiksi

Korkeasaaren Villieläinsairaala

SEY Suomen eläinsuojelu: Luonnonvaraisten eläinten hanke

Vihersillat eläinten kulkureittinä tien yli: Eläinyhteyksien riistakameramonitorointi, Väyläviraston selvitys

The owner of this website has made a commitment to accessibility and inclusion, please report any problems that you encounter using the contact form on this website. This site uses the WP ADA Compliance Check plugin to enhance accessibility.