Siirry sisältöön
Takaisin

Hirvet ovat yksilöitä, liikkuminenkin sen paljastaa

hirvi metsässä tien läheisyydessä

Hirviyksilöiden väliset erot elinpiireissä ja liikkumisessa ovat merkittäviä. Yksilölliset liikkumistavat paljastuivat, kun hirvien liikkeitä ja elinpiirien kokoja tarkasteltiin GPS-seurannalla. Tutkimus lisäsi tietoa myös hirviemojen mieluisimmista vasomispaikoista ja hellesään suosikkimetsistä. Hirvestä ja muista luonnonvaraisista eläimistä kuultiin tutkittua tietoa Luonnonvarakeskuksen tammikuussa järjestämillä Riistapäivillä Jyväskylässä.

Hirven elinpiirien koko vaihtelee

Hirviyksilöllä voi olla selvästi erilaiset talvi- ja kesäelinpiirit, joiden välillä se vaeltaa, kun taas toinen hirvi voi viettää koko vuoden yhdellä ja samalla alueella. Hirven talvielinpiiri, 1000-3000 hehtaaria, on keskimäärin pienempi kuin kesäelinpiiri, 2000–5000 hehtaaria, kävi ilmi Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Melinin tutkimuksesta. Melin seurasi GPS-pantojen avulla 119 hirven liikkeitä vuosina 2008-2011.

Liikkumisen ja elinpiirien yksilöllisyydestä kertoo, että pannoitetuista seurantahirvistä yksi saattoi viettää kesää pienellä sadan hehtaarin alueella, kun toisen kesäelinpiiri kattoi lähes 10 000 hehtaaria. Vaellukset reviirien välillä olivat keskimäärin 5–8 km:n pituisia, pisimmillään kymmeniä kilometrejä. Yksi hirvistä päätti siirtyä kesällä alueelta toiselle ja vaelsi yli 200 kilometrin matkan.

Hirviemo voi synnyttää ihmisasutuksen lähelläkin

Hirvinaaras synnyttää keväällä mieluiten ojitetulle turvemaalle ja oleilee tällaisilla paikoilla vasan kanssa lähes koko kesän. Vasan kasvettua hirviemo siirtyy jälkikasvuineen lehtipuuvaltaiselle alueelle. Hirviemo voi myös synnyttää hyvin lähellä, vajaan puolen kilometrin säteellä, ihmisasumuksesta ja viihtyä samoilla seuduilla vielä vasankin kanssa. Osa hirviemoista palaa synnyttämään uudelleen samalle paikalle.

Kuumuus stressaa hirveä

Hirvi viihtyy eri vuodenaikoina erilaisissa metsissä. Se oleskelee yleensä sellaisessa metsässä, josta kulloisenakin vuodenaikana löytää parhaiten syötävää. Lämpötila voi kuitenkin ohjata hirven toisenlaisille aleille, sillä hirvi sietää huonosti hellettä: jo yli +20 celsiusasteeseen nouseva lämpötila aiheuttaa hirvelle lämpöstressiä.

Kesällä kuumaan päiväaikaan hirvi joutuu turvautumaan korkeapuustoisiin metsiin, joissa tiheä latvusto suojaa paahteelta. Se makailee aloillaan kuumina päivinä ja käväisee öisin ilman viilennyttyä syömässä paremmilla laitumilla.

Mustikka maistuu hirvelle

Hirvi söisi mielellään mustikanvarpuja, mutta joutuu talvella tyytymään myös havuravintoon, etenkin mäntyyn. Hirvi syö ruohokasveja, varpuja sekä puiden ja pensaiden versoja, oksia ja lehtiä. Hirvelle tärkeää ravintoa ovat esimerkiksi pajut, haapa ja pihlaja, ja mieluisimpia ovat elinympäristöt, joissa näitä ravintokasveja kasvaa paljon. Kesällä hirvelle maistuu hyvin vattu, kertoi Riistapäivillä tutkija Barbara Zimmerman Norjasta.

Hirvi kuolee todennäköisimmin metsästäjän luotiin

Norjassa ja Ruotsissa arvioidaan olevan yhteensä noin 400 000 hirveä, kertoi Barbara Zimmermann. Vuosittain Norjan hirvistä kuolee noin kolmannes: susien tappamana 7,5 % ja metsästäjien toimesta 17 %. Norjassa noin 110 000 hirveä ammutaan vuosittain, eli metsästäjän saaliiksi joutuminen on hirven yleisin kuolinsyy. Karhujen arvioidaan tappavan 2,3 % ja liikenteen ja tautien noin 2,5 % hirvistä. Alueittainen vaihtelu kuolleisuudessa on suurta.

Ruokavirasto selvittää luonnonvaraisten eläinten tauteja

Ruokavirasto tutkii kuolleita luonnonvaraisia eläimiä (kuolleena löytyneitä ja metsästäjien lähettämiä), ja hirvi on yksi eniten tutkituista lajeista. Sydänpussintulehduksen aiheuttamat muutokset ovat olleet melko yleisiä Ruokaviraston tutkimilla hirvenvasoilla, kertoi Marja Isomursu Ruokavirastosta. Keuhkomadon aiheuttama keuhkoputkentulehdus voi myös pahaksi äityessään tappaa hirven.

Aivoihin vaikuttavaa TSE-tautia on tavattu Suomessa kolmesta vanhasta kuolleesta hirvestä vuosina 2018–2022. TSE-tauti ei ole varsinainen pelätty prionitauti CWD (hirvieläinten näivetystauti), sillä TSE ei leviä hirven eritteissä ympäristöön. Pelätyn CWD-taudin mahdollista leviämistä Suomeen on tutkittu metsästäjien Ruokavirastolle toimittamista tuhansista näytteistä.

 

Lue lisää:

Ausilio, G., Wikenros, C., Sand, H., Wabakken, P., Eriksen, A. & Zimmermann, B. 2022. Environmental and anthropogenic features mediate risk from human hunters and wolves for moose. Ecosphere.

Melin, M., Matala, J., Pusenius, J. & Packalen, T. 2019. Calving and post-calving habitat use of female moose in two contrasting areas. Wildlife Biology.

Melin, M. 2015. Studying habitat use and behavior of moose (Alces alces) by integrating airborne laser scanning and GPS tracking. Väitöskirja.

Melin, M., Matala, J., Mehtätalo, L., Tiilikainen, R., Tikkanen O-P., Maltamo, M., Pusenius, J. & Packalen, P. 2014. Moose (Alces alces) reacts to thermal stress by utilising thermal shelters in boreal forests – an analysis based on airborne laser scanning of the canopy structure at moose locations. Global Change Biology 20, 1115-1125.

Ruokavirasto: Luonnonvaraisten eläinten sairaudet

Eläinten hyvinvointi Suomessa III: Luonnonvaraiset eläimet

Jousimetsästys ei edistä hirven hyvinvointia

The owner of this website has made a commitment to accessibility and inclusion, please report any problems that you encounter using the contact form on this website. This site uses the WP ADA Compliance Check plugin to enhance accessibility.