fbpx Siirry sisältöön
Takaisin

Jousimetsästys ei edistä hirven hyvinvointia

hirven jousimetsästys

Metsästettäessä on käytettävä menetelmiä, jotka lopettavat eläimen tuntoisuuden välittömästi ja varmistavat eläimen kuoleman mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Metsästysasetusta on esitetty muutettavaksi niin, että hirvenmetsästys jousiaseella sallittaisiin. Tutkimustietoa jousimetsästyksen tehokkuudesta tai paremmuudesta kiväärimetsästykseen verrattuna ei juuri ole. Uusia pyyntimenetelmiä ei kuitenkaan tulisi ottaa käyttöön, jos niistä on vaarana aiheutua pyydettäville eläimille enemmän kärsimystä kuin parhaillaan käytössä olevista menetelmistä.

Uusia metsästysmenetelmiä ei tule sallia, jos niistä aiheutuu sallittua käytössä olevaa menetelmää suurempi riski metsästettävän eläimen pitkittyneeseen stressiin, kipuun, tuskaan tai kärsimykseen. Esimerkiksi haavoittuneena pakoon päässeiden eläinten määrä tai se aika, joka kestää ammuksen osumasta eläimen tajunnan menettämiseen, ei saa uusilla menetelmillä kasvaa parhaillaan sallittuihin menetelmiin verrattuna.

Kauriiden jousimetsästys sallittua

Vuonna 2017 Suomessa sallittiin kauriiden jousimetsästys. Tutkimustietoa jousimetsästyksen vaikutuksesta kauriiden hyvinvointiin on julkaistu kansainvälisestikin vähän, Suomesta ei lainkaan. Amerikkalaistutkimus raportoi tuhatkunta metsästystapahtumaa, joissa kokeneet metsästäjät olivat pyytäneet valkohäntäkauriita jousiaseilla. Valkohäntäkauriista oli haavoittunut 18 %. Kokenut jousimetsästäjä sai kauriin kaadettua keskimäärin 1,4 laukauksella. Tutkimusta jousimetsästyksen onnistumisesta kauriinpyynnissä ja vaikutuksista kauriiden hyvinvointiin tulisi tehdä Suomessakin. Tutkimuksen tuloksia voitaisiin myöhemmin käyttää arvioitaessa hirven jousimetsästyksen hyväksyttävyyttä.

Hirven jousimetsästys ei ole Pohjoismaissa sallittua. Norjassa ja Ruotsissa on viime vuosina keskusteltu mahdollisuudesta sallia jousimetsästys, mutta kummassakaan naapurimaassa sitä ei vielä ole hyväksytty. Tanska taas on Suomen tapaan hyväksynyt kauriiden jousimetsästyksen.

Ei jousen kanssa hirvimetsälle

Hirven hyvinvoinnin näkökulmasta paras metsästysmenetelmä on sellainen, jossa hirvelle ei ennen ampumista aiheudu stressiä. Huomio on kiinnitettävä tapahtumiin ennen ammuksen osumista eläimeen, sekä aikaan, joka kestää ammuksen osumisesta eläimen tajunnan menettämiseen. Näiden väliin jää eläimelle kipua ja kärsimystä aiheuttava vaihe, jonka aikana eläin voi myös paeta haavoittuneena jonkin matkaa – mitä isommasta eläimestä on kyse, sitä pidemmälle.

Jousimetsästyksen hyvä puoli on, että se on väijyksistä metsästämistä, mikä ei aiheuta eläimelle stressiä ennen nuolen osumaa. Huonona puolena taas on, että jousella tulee enemmän karkuun päässeitä haavakkoja kuin kiväärillä ammuttaessa.

Kauriiden jousimetsästyksessä nuolesta haavoittuneiden ja pakoon päässeiden eläinten osuus on eri lähteiden mukaan 12–48 %. Osuus on suurempi kuin kiväärimetsästyksessä, ja siksi kivääri on metsästysmenetelmänä eläimen hyvinvoinnin näkökulmasta jousiasetta suositeltavampi. 

Pohjoismaiseen tapaan myös Suomessa uusia metsästysmenetelmiä olisi arvioitava etiikan ja eläinten hyvinvoinnin näkökulmista. Olennaista olisi selvittää, kuinka paljon haavoittuneita nuolella ammuttaessa tulee, kuinka kauaksi nuolella ammuttu eläin osuman jälkeen pakenee, ja kuinka kauan osuman jälkeen eläimen tajunnan menetys kestää.

***

Eläinten hyvinvointikeskus otti lausunnossaan 15.2.2019 kielteisen kannan hirven jousimetsästyksen sallimiseen. Lausuntopyyntö (Luonnos valtioneuvoston asetukseksi metsästysasetuksen muuttamisesta) ja perustelumuistio löytyvät toistaiseksi maa- ja metsätalousministeriön verkkosivulta mmm.fi/lausunnolla. Lausumisaikaa on 25.2. asti.

Lähteet:

Gregory, N.G. 2005. Bowhunting deer. Animal Welfare, 14:111-116.

Pedersen, M.A., Berry, S.M. & Bossart, J.C., 2008. Wounding Rates of White-tailed Deer with Modern Archery Equipment. Proc. Annu. Conf. Southeast. Assoc. Fish and Wildl. Agencies, 62:31-34.

Stokke, S., Arnemo, J.M., Brainerd, S., Söderberg, A., Kraabøl, M. & Ytrehus, B. 2018. Defining animal welfare standards in hunting: body mass determines tresholds for incapacitation time and flight distance. Scientific Reports 8: 13786

The owner of this website has made a commitment to accessibility and inclusion, please report any problems that you encounter using the contact form on this website. This site uses the WP ADA Compliance Check plugin to enhance accessibility.