Eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevat riskit kytkeytyvät yhä tiiviimmin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten ruokaturvaan, zoonooseihin, mikrobilääkeresistenssiin ja ilmastonmuutokseen. Näistä riskeistä viestiminen ei ole pelkkä tiedonvälityksen tehtävä, vaan olennainen osa eläintenpitoon liittyvien riskien hallintaa. Olemassa oleva tutkimus ei kuitenkaan yksiselitteisesti kerro, miten onnistunutta riskiviestintää tulisi toteuttaa.
Tutkimus käytännön viestinnän toteutuksesta vähäistä
EU-komission maataloustutkimuksen komitea SCAR tilasi selvityksen eläinten hyvinvoinnin ja terveyden riskiviestinnästä tutkimuksen valossa. Selvityksen tekijäksi valikoitui Eläinten hyvinvointikeskus. Laajan kirjallisuuskatsauksen ja alustavien tulostemme mukaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin riskiviestinnän tutkimus ja käytännöt ovat hajanaisia ja osin riittämättömiä vastaamaan nykyisiin riskinhallinnan haasteisiin.
Suuri osa olemassa olevasta tutkimuskirjallisuudesta on luonteeltaan käsitteellistä tai linjaavaa, eikä perustu varsinaisiin viestintäinterventioihin tai koeasetelmiin. Tutkimuksia, joissa arvioidaan konkreettisten viestintätoimien vaikutuksia käyttäytymiseen tai riskien ymmärtämiseen, on vähän. Erityisen heikoille jäänyt osa-alue on kohdeyleisöjen systemaattinen analyysi. Yleisöt tunnistetaan usein vain epäsuorasti, eikä viestintää ole aidosti räätälöity tutkimuksissa eri toimijaryhmien tarpeisiin.
Myös käytetyt teoriat ja menetelmät vaihtelevat suuresti. Viitekehykset ovat usein yhdistelmiä osallistavista, laadullisista ja mallintaviin lähestymistapoihin nojaavista näkökulmista ilman selkeää yhteistä perustaa. Viestintäkanavat ja -toimijat ulottuvat kansainvälisistä viranomaisista epävirallisiin verkostoihin ja digitaalisiin alustoihin, mutta viestien sisältö ja tavoitteet jäävät usein epäselviksi ja kohdentamattomiksi. Tämä vaikeuttaa viestinnän arviointia ja kehittämistä.
Riskiviestinnän tutkimus ei tavoita kaikkia lajeja, alueita ja kanavia
Katsaus viimeisen kymmenen vuoden tutkimuskirjallisuuteen toi esiin merkittäviä katvealueita. Tietyt eläinryhmät, kuten hevoset, eksoottiset lemmikit ja kasvatetut kalat, ovat jääneet vähälle huomiolle. Eläinten hyvinvointia käsitellään usein vain sivujuonteena varsinaisten terveydellisten riskien rinnalla. Viestintäkanavista digitaalinen ja sosiaalinen media, vertaisverkostot maataloudessa sekä osallistavat, yhteiskehitetyt viestintämallit ovat alitutkittuja, vaikka niiden merkitys käytännössä kasvaa jatkuvasti.
Myös sidosryhmäkatveita on tunnistettavissa. Päätöksentekijöitä ja institutionaalisia toimijoita koskevaa viestintää on tutkittu yllättävän vähän, samoin haavoittuvia ryhmiä, kuten lapsia ja nuoria tai muita kuin eläinlääkäreinä toimivia eläinterveyden ammattilaisia. Maantieteellisesti tutkimus painottuu vahvasti korkean tulotason maihin, kun taas matala- ja keskituloiset alueet sekä kulttuuriset ja ideologiset erot jäävät laajalti huomiotta.
Luottamus viranomaisiin vaihtelee maittain
Eurooppalaisten asenteita tarkastelevat kyselyt osoittavat, että luottamus viranomaisiin on keskeinen viestinnän vaikuttavuutta määrittävä tekijä. Samalla suuri osa kansalaisista ei koe olevansa hyvin informoitu eläin- ja kasvitautiriskeistä, eikä näitä uhkia pidetä erityisen todennäköisinä. Luottamus vaihtelee huomattavasti maiden välillä, mikä korostaa tarvetta kansallisesti ja kulttuurisesti mukautetuille viestintästrategioille.
Eläinten hyvinvointiin liittyvä yhteiskunnallinen kiinnostus on Euroopassa suurta, mutta kansalaisten tietämys eläinten pidosta, hoidosta ja tuotantokäytännöistä on usein rajallista ja median sekä intuitioiden muovaamaa. Tämä asettaa lisävaatimuksia viestinnälle: pelkkä faktatieto ei riitä, vaan tarvitaan ymmärrystä siitä, miten ihmiset muodostavat käsityksensä riskeistä ja niiden hyväksyttävyydestä.
Vaikuttava riskiviestintä edellyttää hyvin arvioituja, kohdennettuja ratkaisuja
YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n ja maailman terveysjärjestö WHO:n periaatteiden mukaan hyvä riskiviestintä on kaksisuuntaista, kohderyhmälle räätälöityä ja avointa. Se huomioi sekä tieteellisen näytön että ihmisten riskikäsitykset, viestii epävarmuudesta ajoissa ja tarjoaa konkreettisia toimintamahdollisuuksia. Tutkimuskatsauksemme havainnot osoittavat, että näiden periaatteiden eteen on tehtävä töitä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kentällä.
Jatkossa keskeinen haaste on siirtyä kuvailevasta ja kartoittavasta tutkimuksesta kohti viestintästrategioiden ja niiden toteutuksen systemaattista arviointia. Tarvitaan kokeellisia asetelmia, pitkittäistutkimuksia ja viestien vaikutuksia mittaavia lähestymistapoja. Niiden avulla voidaan rakentaa vaikuttavaa, luottamusta tukevaa ja yhteiskunnallisesti kestävää eläinten terveyden ja hyvinvoinnin riskiviestintää.
***
Eläinten hyvinvointikeskus toteuttaa EU-komission RefreSCAR-hankkeen tilaaman selvityksen eläinten hyvinvoinnin ja terveyden riskiviestinnän tutkimuksesta. Selvitystä ei ole vielä julkaistu, mutta kerromme hankkeen alustavista tuloksista blogissamme.
Lue lisää:
SCAR Animal health and welfare working group
Lajista toiseen tarttuvia zoonooseja voidaan ehkäistä eläinten hyvinvointia parantamalla
Eläinten hyvinvointi ja globaalit visaiset ongelmat kytkeytyvät toisiinsa