Eläinvaltakunta-podcastin kolmas kausi on käynnistynyt! Kauden ensimmäisessä jaksossa pohditaan, miten syvälle ihmiskeskeisyys on koirakulttuurissamme juurtunut. Huomio kohdistuu esimerkiksi ihmisten ja eläinten suhteisiin, eläimiin liitettyihin merkityksiin sekä eläinten asemaan yhteiskunnassa. Jakson asiantuntijana on Jyväskylän yliopiston tutkija Ate Tervonen, joka on väitöstutkimuksessaan tarkastellut muun muassa kulttuurin vaikutuksia koiriin rotukoiratuotannossa ja koirankoulutuksessa.
Ihmisen mieltymykset voivat ohittaa koiran hyvinvoinnin
Koira elää ihmisen rinnalla, mutta vain harvoin ihmisen kanssa tasavertaisena toimijana. Ihminen päättää, millainen koiran tulisi olla, mihin tehtäviin sen pitäisi soveltua, ja millaista käyttäytymistä siltä odotetaan. Samalla ihminen määrittelee, millaisia terveysriskejä koiran voidaan hyväksyä kantavan halutun ulkomuodon tai muiden rodulle asetettujen tavoitteiden vuoksi.
Koirakulttuurin ihmiskeskeisyys tarkoittaa sitä, että ihmisen tavoitteet ja mieltymykset asetetaan helposti koiran omien tarpeiden edelle, määrittelee yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen alalta väitellyt tutkija Ate Tervonen. Ihmiskeskeisyys näkyy esimerkiksi valmiutena käyttää koiran koulutuksessa väkivaltaa ihmisen valitsemien tehtävien saavuttamiseksi. Jalostuksessa se puolestaan ilmenee tilanteissa, joissa tietty ulkomuoto tai rodun ominaisuus asetetaan koiran terveyden ja hyvinvoinnin edelle.
”Katsommeko koiraa ensisijaisesti tuntevana ja kokevana eläimenä vai ihmisen kulttuuristen mieltymysten toteuttajana?” – Ate Tervonen
Kyse ei kuitenkaan ole yksinkertaisesta vastakkainasettelusta. Koiran ja ihmisen suhde voi sijoittua eri tavoin eläinkeskeisyyden ja ihmiskeskeisyyden väliselle jatkumolle. Monet ihmiset välittävät koiristaan, käyttävät niiden hoitamiseen aikaa ja rahaa sekä pyrkivät rakentamaan yhteistä arkea. Tästä huolimatta ihmiskeskeiset oletukset vaikuttavat koirakulttuuriin monilla tasoilla. Keskeinen kysymys kuuluukin: katsommeko koiraa ensisijaisesti tuntevana ja kokevana eläimenä vai ihmisen kulttuuristen mieltymysten toteuttajana?
Rotukoira on myös kulttuurinen rakennelma
Järjestelmällisen ja tavoitteellisen koiranjalostuksen juuret ulottuvat 1800-luvulle. Isossa-Britanniassa koiranäyttelyt kehittyivät karjanäyttelyiden rinnalle, ja samalla perustettiin ensimmäinen kenneljärjestö. Rotukoirasta muodostui keskiluokkaisen aseman, yksilöllisyyden ja erottautumisen väline. Tämä ajattelutapa levisi myöhemmin muualle länsimaihin.
Koirarotuihin on liitetty myös kansallisia ja alueellisia merkityksiä. Rodusta voi muodostua kulttuurinen symboli, jonka säilyttämiseen liittyy voimakkaita tunteita. Tällöin jopa koiran terveyttä parantavat muutokset voivat herättää vastustusta, jos niiden katsotaan vaarantavan rodun totutun ulkomuodon tai identiteetin. Myös koirankoulutuksen käytännöissä näkyvät historialliset ihanteet. Kuria ja voimankäyttöä korostanut koulutusperinne on osittain siirtynyt sotakoirien koulutuksesta siviilikoirien kouluttamiseen, toteaa Tervonen.
”Koiran terveyttä parantavat muutokset voivat herättää vastustusta, jos niiden katsotaan vaarantavan rodun totutun ulkomuodon tai identiteetin.” -Ate Tervonen
Koiran biologiseen todellisuuteen vaikuttavat monet kulttuuriset tekijät. Rotumääritelmät, jalostuksen tavoiteohjelmat, koiranäyttelyt, kokeet, elokuvat ja kirjallisuus eivät ainoastaan kuvaa koiria. Ne vaikuttavat siihen, millaisia koiria lisäännytetään, arvostetaan ja hankitaan.
Rotumääritelmä kertoo ihanteesta, jalostuksen tavoiteohjelma ongelmista
Rotumääritelmissä kuvataan yleensä yksityiskohtaisesti koiran ihanteellinen ulkomuoto sekä hyväksyttävä vaihtelu esimerkiksi koossa ja värissä. Koiran luonne saa niissä vähemmän tilaa. Jalostuksen tavoiteohjelmissa tarkastellaan puolestaan rodun tilannetta muun muassa terveyden, hyvinvoinnin ja perinnöllisen monimuotoisuuden näkökulmista. Niillä pyritään myös ohjaamaan rodun tulevaa jalostusta.
Jalostuksen tavoiteohjelma on tärkeä tietolähde jokaiselle, joka harkitsee rotukoiran hankkimista. Ohjelma voi tehdä näkyväksi rodussa esiintyvät vakavat sairaudet, lisääntymisongelmat ja muut hyvinvointiriskit. Esimerkiksi englanninbulldoggin ja ranskanbulldoggin tavoiteohjelmat sisältävät vakavaa tietoa rotujen terveydestä ja lisääntymisestä.
Aloita koiran hankinta pohtimalla näitä kysymyksiä:
- Millaisia sairauksia rodussa esiintyy?
- Pystyykö koira hengittämään, liikkumaan, lisääntymään ja synnyttämään normaalisti?
- Kuinka monimuotoinen rodun perimä on?
- Mitkä ominaisuudet voivat tuottaa koiralle kipua tai rajoittaa sen normaalia käyttäytymistä?
- Onko haluttu ulkomuoto koiran hyvinvoinnin kannalta perusteltavissa?
Rotukoirasysteemiä ylläpitää kokonainen toimijaverkosto
Rotukoirien ominaisuudet eivät synny vain yksittäisten kasvattajien valinnoista. Rotukoirasysteemi koostuu kasvattajista, kenneljärjestöistä, rotujärjestöistä, koiranomistajista, näyttelyistä, käyttökokeista, rotumääritelmistä ja jalostuksen tavoiteohjelmista. Myös koirat itse kuuluvat tähän järjestelmään toimijoina. Lisäksi populaarikulttuuri voi vaikuttaa rotujen suosioon ja sitä kautta siihen, millaisia koiria tuotetaan.
Järjestelmällä on sekä ongelmia ylläpitäviä että niitä korjaavia ominaisuuksia. Rekisteröity koirakanta mahdollistaa sukutietojen, terveystulosten ja jalostusvalintojen seurannan. Suomessa tehty terveystutkimus ja koirien rekisteröinti antaa myös mahdollisuuksia muutokseen. Samalla puhdasrotuisuuden tavoite, suljetut populaatiot ja rodunomaisuuden korostaminen voivat vaikeuttaa perinnöllisen monimuotoisuuden lisäämistä.
Siksi koko järjestelmää ei välttämättä tarvitse purkaa, mutta sen tavoitteita on muutettava perusteellisesti, vetoaa Ate Tervonen. Ulkomuodon ja puhdasrotuisuuden sijaan keskiöön tulisi asettaa koiran kokonaisvaltainen hyvinvointi.
”Ihmisten tulisi hellittää omasta näkökulmastaan, avautua enemmän koiran näkökulmalle ja ottaa se huomioon niin arjessa, koulutuksessa, lisääntymisessä kuin lainsäädännössäkin.” -Ate Tervonen
Kuuntele jakso täällä:
Eläinvaltakunta-podcastin kolmannen kauden avausjaksossa toimittaja Matias Manner keskustelee Jyväskylän yliopiston tutkijan Ate Tervosen kanssa suomalaisesta koirakulttuurista, jalostuksesta ja koirien asemasta ihmisten muovaamassa yhteiskunnassa. Voit kuunnella podcastin jaksoja Spotifyssa, YouTube Musicissa ja Applen Podcasteissa. Jakso löytyy litteroituna tekstitiedostona täältä.
***
Eläinvaltakunta on Eläinten hyvinvointikeskuksen podcast, jossa pohditaan ihmisen valtaa ja vastuuta suhteessa muihin eläimiin. Sarjan tuottaa NN100.
Lue lisää:
Eläinvaltakunta-podcastissa kysytään, miksi jalostamme sairaita eläimiä
Meneekö lemmikkien inhimillistäminen liian pitkälle, pohtii Eläinvaltakunta-podcast
Eläinten kouluttaminen ja kohtelu puheenaiheena Eläinvaltakunta-podcastissa