Kanien ja pienten jyrsijöiden pidossa ja suhtautumisessamme näihin eläimiin lemmikkeinä on parantamisen varaa, totesi seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta. Jokaisen lemmikin tulisi sairastaessaan päästä eläinlääkärin hoitoon tai asiallisesti lopetettavaksi. Omistajan tulisi varautua siihen, että hoito voi maksaa enemmän kuin itse lemmikki. Lemmikin pito-olosuhteita on mahdollista parantaa kotioloissakin niin, että ne vastaavat paremmin eläimen lajinmukaisiin käyttäytymistarpeisiin: esimerkiksi kanille voi tarjota kaivelulaatikon, jossa kani saa vapaasti toteuttaa tarvettaan kaivaa ja kaivautua.
Ei lemmikkiä leluksi lapselle
Kanien ja pienten jyrsijöiden jalostus ja hyvinvointi puhuttivat seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan helmikuisessa kokouksessa. Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri ja lemmikkiharrastaja Jenni Ranki kertoi, että valtaosa hoitoon tuotavista kaneista on hyvin hoidettuja lemmikkejä, ja yksinomaan lasten lemmikeiksi hankittujen kanien osuus on vähenemään päin. Hoitoon tuotujen kanien hyvinvointi ei kuitenkaan kerro kaikkien kanien tilanteesta: hoidon tarpeessa olevien, mutta syystä tai toisesta sitä vaille jäävien kanien ja pikkujyrsijöiden määrää ja osuutta voi vain arvailla. Hankintahinnaltaan edulliset ja suhteellisen lyhytikäiset lemmikit ovat yleisyyteensä nähden aliedustettuina eläinlääkäriin tuotavien eläinten joukossa.
Rokottaminen kaniinien verenvuotokuumetautia ja myksomatoosia vastaan on parantanut yleisesti lemmikkikanien hyvinvointia. Tavallisimpia syitä tuoda kani hoitoon ovat vatsakivut, tasapainoelinsairaudet ja hengitystieinfektiot. Luppakorvakaneilla on paljon korva- ja hammassairauksia ja selkärangan epämuodostumia, joiden esiintymiseen tulisi puuttua ensisijaisesti jalostuksen keinoin.
Rotilla todetaan paljon antibioottihoitoa vaativia hengitystiesairauksia sekä kasvaimia. Marsuilla ja gerbiileillä tyypillinen ongelma ovat munasarjarakkulat. Kaneilla ja pikkujyrsijöillä yleisiä ovat myös virtsatieoireet, tapaturmat ja pito-olosuhteisiin liittyvät hyvinvointiongelmat. Pienen lemmikin hoidon hinta eläinklinikalla voi muodostua suuremmaksi kuin eläimen hankintahinta, mikä tulee toisinaan yllätyksenä asiakkaille.
Lemmikinomistajien tiedoissa aukkoja
Pienten lemmikkien pidossa yleisiä puutteita on, että laumaeläimiä pidetään yksin ja ilman riittäviä virikkeitä. Lemmikinhankkija ei aina saa oikeaa, riittävää tietoa lemmikin hoidosta ja tarpeista, etenkin jos lemmikki ostetaan verkosta. Sukusiitos aiheuttaa pikkujyrsijöillä ongelmia, jotka ilmenevät muun muassa sairauksina ja ongelmakäyttäytymisenä. Lemmikkinä pidettävien eläinten elämästä, terveydestä, sairastumisista, lopetuksesta tai kuolemasta on hyvin vähän tietoa saatavilla, niistä ei kerätä tilastoja, eivätkä kaikki lemmikit päädy eläinlääkärin hoitoon silloinkaan, kun tarvetta olisi. Erityisesti pikkujyrsijöitä tuodaan eläinlääkärin lopetettavaksi suhteellisen harvoin ja usein liian myöhään; todennäköisimmin näiden eläinten annetaan liian usein kuolla itsekseen.
Gerbiilien kasvatus on haasteellista varsinkin isommissa kasvattamoissa suurina määrinä. Jokaista eläintä tulisi pystyä seuraamaan ja tarkkailemaan yksilöllisesti. Kanilla tulisi olla vähintään asuinhuoneen kokoinen tila, mahdollisuus kaivaa sekä juosta ja hyppiä. Lajityypilliset käyttäytymistarpeet eivät tyydyty lain vaatimissa vähimmäiskokoisissa häkeissä.
Eläintenpidossa ja -jalostuksessa tilannetta olisi mahdollista parantaa lainsäädännöllä. Eläinten myynti-ilmoittelua ja myyntiä verkossa olisi tarpeen valvoa ja tarkastaa. Lemmikkikanit tulisi myydä rokotettuina ja sirutettuina, eikä leikkaamattomia kaneja tulisi kasvattaa kuin valvotusti. Tiedon luppakorvakanien terveysongelmista pitäisi olla laajemmin lemmikinhankkijoiden saatavilla. Laumaeläinten yksinpidon kieltäminen ja lemmikkien tilavaatimusten päivittäminen vastaamaan nykytietämystä toisi lisää hyvinvointia kaneille ja pikkujyrsijöille.
Anna kanille kaiveltavaa
Kanilla on erityisen vahva lajityypillinen tarve kaivaa ja kaivautua. Kanit piiloutuvat mielellään erilaisiin luoliin ja kaivavat niitä milloin ulkotarhoihin, milloin sohvatyynyihin. Kovimpia kaivelijoita ovat leikkaamattomat naaraskanit, joilla on pesän kaivamiseen hormonaalinen tarve – siksikin kanin leikkauttaminen on tärkeää! Mahdollisuuksien järjestäminen kaivamiseen sisätiloissa kotioloissa voi olla vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Kanille voi järjestää erilaisia piilopaikkoja ja tarjota kaivelulaatikon, jossa on kaivamiseen sopivaa kuivikemateriaalia.
Nykylainsäädännön mukaan lemmikkikaneja ei enää saa tunnistusmerkitä tatuoimalla. Neuvottelukunta puolsi näkemystä, ettei asetusta eläimille tehtävistä toimenpiteistä ryhdytä avaamaan eikä tatuointia sallita lemmikkikanien merkintämenetelmänä jatkossakaan. Tutkimukset viittaavat siihen, että tatuointi ilman puudutusta voi olla erittäin kivulias kokemus kanille. Lemmikkikanien pidossa kyse on harrastustoiminnasta, jonka sääntelyn löyhentämistä ei ole eettisesti kestävää perustella kustannustehokkuudella, neuvottelukunta katsoi.
Tarjoa koiralle pitkäkestoista pureskeltavaa, mutta herkkuja vain harkitusti
Aiemmassa kokouksessaan neuvottelukunta keskusteli lemmikkien myrkyllisiksi epäillyistä rehuista. Ruokaviraston rehuasiantuntija Hanna Laatio kertoi rehuvalvonnan keinoista jäljittää haitallisiksi osoittautuvia lemmikinrehuja. Ruokavirasto julkaisee vuosittain tiedot rehuvalvonnasta ja valvontanäytteiden analyysituloksista. Kaikkea ei kuitenkaan pystytä valvomaan, joten on mahdollista, että markkinoille päätyy myös rehuja, jotka eivät täytä kansallisia kriteereitämme.
Rehujen laatuongelmien syy ei aina tutkimuksista huolimatta selviä, kuten viimevuotisessa koirien puruluita koskeneessa tapauksessa. Aiemmat tapaukset, joissa koirille tarkoitetut kanafileet (2018) ja koiranrehusta löydetyt glykoalkaloidit (2023) aiheuttivat oireita, ovat Ruokaviraston mukaan poikkeuksellisia. Kanafileitä oletettavasti annettiin koirille liian paljon, minkä vuoksi ne saivat liikaa proteiinia suhteessa muuhun ruokavalioon. Oheislöydöksenä havaittiin puruluihin ja makupaloihin liittyvä ongelma: moni koiranomistaja antaa koiralle liikaa herkkuja suhteessa koiran normaaliin ruokavalioon.
Pureskelu on koiralle vahva käyttäytymistarve, joka koiran täytyy pystyä tyydyttämään. Haljasnahkaiset puruluut toimivat hyvin, koska niiden pureskelu vie koiralta enemmän aikaa kuin niin kutsutun kevytrullan syöminen. Pureskelun ohella muukin hyvinvointilain edellyttämä käyttäytymistarpeiden toteutuminen kuten ravinnonhankinta ja -etsiminen ovat eläimille tärkeää lajinmukaista käyttäytymistä, jonka toteutumisen voi parhaiten varmistaa tarjoamalla lemmikille lajinmukaista ravintoa sopivasti virikkeistäen.
Lue lisää:
Lemmikkieläinten jalostus tuottaa kauniita yksilöitä, mutta myös kärsimystä
Muistilista lemmikinottajan avuksi
Eläinten hyvinvointi Suomessa III: Seura- ja harrastuseläinten hyvinvointi