Back

Laidunnus perinnebiotoopilla lisää luonnon monimuotoisuutta

laidunnus lisää luonnon monimuotoisuutta

Kun karjan laidunnus ja vapaa liikkuminen luonnonlaitumilla on vähentynyt, on kokonaisia perinnebiotooppeja kadonnut Suomesta. Viime vuonna julkaistun Suomen luontotyyppien uhanalaisuusselvityksen mukaan perinnebiotoopit ovat äärimmäisen uhanalaisia. Laiduntamisen loppuminen tietää umpeenkasvua, ja koko luontotyyppi uhkaa hävitä. Nautojen ja lampaiden laidunnus perinnebiotoopilla edistää sekä laiduntavien eläinten hyvinvointia että perinnebiotoopin säilymistä ja lajiston monimuotoisuutta.

Viljelty nurmi ei ole perinnebiotooppi

Nurmikasvien viljely on viljanviljelyä ilmastoystävällisempää, mutta muutaman viljellyn nurmikasvilajin nurmi ei ole perinnebiotooppi. Perinnebiotoopilla on runsas kasvi- ja eläinlajien kirjo, sinne ei tuoda ravinteita ulkopuolelta, eikä maata käännetä tai kylvetä. Korkeatuottoisen lypsykarjan laiduntaminen viljellyllä nurmilohkolla edistää lypsylehmien hyvinvointia, mutta ei ennallista tai ylläpidä perinnebiotooppeja.

Märehtijä päästelee, mutta laidunnus lisää perinnebiotoopin lajikirjoa

Yli puolet kotieläintuotantosektorin maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä syntyy naudanlihan- ja maidontuotannossa, raportio YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO. Naudan pötsibakteerit tuottavat hiilidioksidia ja metaania. Rehuntuotanto, metsien raivaaminen pelloiksi ja laidunalueiksi, lannan varastointi ja prosessointi sekä eläintuotteiden kuljetukset ja prosessointi tuottavat nekin päästöjä. Lehmän suhteelliset päästöt tuotettua maito- tai lihakiloa kohden vähenevät, kun lehmän tuotostaso nousee tai lehmä elää hyvin tuottavana kauan. Mikäli kasvatamme kuluttamamme eläimet itse, emme siirrä raaka-ainetuotannon haitallisia ympäristövaikutuksia muualle, vaan hoidamme ne kotimaassa. Viime aikoina kansalaisille on annettu runsaasti toimintaohjeita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Biodiversiteettikadon pysäyttämisen toimista sen sijaan on kerrottu paljon vähemmän. Yksi ratkaisu Suomessa olisi lisätä nautojen ja lampaiden pitoa luonnonlaitumilla.

Mitä hyötyä perinnebiotoopeista?

Kuka perinnebiotoopilla laiduntavista naudoista ja lampaista hyötyisi? Ainakin perinnebiotoopeilla viihtyy moni kasvi-, sieni-, hyönteis-, lintu- ja nisäkäslaji. Sen lisäksi perinnebiotooppi on ihmiselle esteettinen näky, elämys, jossa runsaslajiseen ympäristöön yhdistyy kotieläinten maisemaa kaunistava näky.

Laidunnus edistää tutkitusti lehmien hyvinvointia. Laiduntavat lehmät pystyvät toteuttamaan lajinomaisia käyttäytymistarpeitaan, kuten syömiskäyttäytymistä, liikkumista ja sosiaalisten suhteiden hoitoa. Laidun on hyvä makuu- ja kävelyalusta naudalle, siellä on tilaa, luonnonvaloa ja raikasta ilmaa. Tutkimusnäyttöä löytyy myös siitä, että laiduntavat lehmät sairastavat sisällä pidettäviä lehmiä harvemmin utare- tai kohtutulehduksia ja niillä on vähemmän sorkkasairauksia ja jalkavammoja.

Korkeatuottoisiksi jalostetut lypsylehmät eivät sovi hyvin luonnonlaitumille, sillä niukalti ravintoa tarjoava luonnonlaidun ei pysty niiden energiantarvetta tyydyttämään. Luonnonlaitumilla voidaan kuitenkin pitää karumpiin olosuhteisiin sopeutuneita rotuja, kuten ylämaankarjaa ja kotimaisia alkuperäisrotuja.

Kiinnostaisiko luonnonlaidunliha kuluttajia?

Kuluttajille tuotantoeläimen hyvinvoinnin ratkaisee monesti juuri eläimen vapaus liikkua ulkona. Kaupan hyllystä luonnonlaitumella pidetyn eläimen lihaa tai maitoa ei kuitenkaan löydy. Meiltä puuttuu sertifioitu luonnonlaidunlihatuotanto, vaikka sellaista joitakin vuosia sitten suunniteltiin. Ruotsissa luonnonlaidunlihaa on ollut kuluttajille tarjolla jo vuosia, vaikkei se suuri myyntimenestys ole ollutkaan.

Luonnonlaitumilla myös hyvinvointiriskejä

Laidunnus luonnonlaitumella ei automaattisesti tee eläintä autuaaksi, vaan laitumellakin eläinten hyvinvointia on tarkkailtava päivittäin. Puhtaan veden jatkuva saanti on varmistettava, eläinten sairaudet hoidettava ja ravitsemukselliset tarpeet tyydytettävä. Laitumelle poikivia eläimiä ja poikimista on erityisesti tarkkailtava sekä varmistettava vastasyntyneiden ternimaidon saanti ja terveys. Laidunnuspaine eli eläinten määrä alueen kestokykyyn nähden ei saa olla liian suuri, mikä tekee luonnonlaidunlihan suuremman mittakaavan tuotannosta tällä hetkellä taloudellisesti mahdotonta.

Eläinten laiduntamisella aikaansaadut metsälaitumet, kedot, niityt ja hakamaat ovat uhanalaisia elinympäristöjä. Nämä perinnebiotoopit ovat aina kasvipeitteisiä, ja siksi ilmasto- ja ympäristöystävällisempiä kuin joka vuosi korjattavat ja kynnettävät viljapellot tai aika ajoin uusittavat viljellyt nurmet. Nurmen viljelyä kuitenkin tarvitaan, koska eläimiä on ruokittava ja hoidettava myös laidunkauden ulkopuolella. Laidunkausi kestää etelä-Suomessakin maksimissaan vain puoli vuotta.

Olisiko nyt sopiva aika yrittää Suomessa uudestaan luonnon monimuotoisuutta lisäävää, perinnebiotooppeja elvyttävää sertifioitua luonnonlaidunlihatuotantoa?

Teksti on julkaistu KMVET-lehden hyvinvointikolumnina numerossa 1/2019.

 

Lue lisää:

Kaikkien lehmien pitäisi päästä kesällä laitumelle

Nauta on luonnoltaan laiduntaja

Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018: Luontotyyppien punainen kirja. Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet

Eläinten hyvinvointikeskus, 2014: Selvitys nautojen parressa ja pihatossa pidon hyvinvointi- ja talousvaikutuksista

Food and Agriculture Organization of United Nations, 2013: Tackling Climate Change through livestock. A global assessment of emissions and mitigation opportunities. FAO Rome.

Naturbeteskött – en grön produkt med många mervärden

WWF Suomi ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, 2013: Kriteerit luonnonlaidunlihan tuotannolle Suomessa 3.6.2013.

  • 763
  •  
  •