Takaisin

Huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista liittyy yhteiskunnallisen tasa-arvon kannatukseen

huoli tuotantoeläimistä kytkeytyy moniin muuttujiin

Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisten tuotantoeläinten hyvinvointia arvioitaessa kriittisimpiä ovat naiset, nuoret ja kaupunkien asukkaat. Myönteisimmäksi tuotantoeläinten hyvinvoinnin tilan arvioivat miehet, vanhemmat ikäryhmät ja maaseudun asukkaat. Yhteiskunnallisen tasa-arvon kannatus ja huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista kietoutuvat asenteissa yhteen, mutta suhtautuminen hyvinvointiin ei riipu koulutustasosta. Suomalaisten asenteita tuotantoeläinten hyvinvointiin ensimmäistä kertaa laajassa mittakaavassa tutkinut valtiotieteilijä Saara Kupsala väittelee tohtoriksi Itä-Suomen yliopistosta 15.8.2019. Julkaisemme ohessa Kupsalan väitöskirjan tiivistelmän.

***

Suuren yleisön asenteet eläimiin vaikuttavat niiden asemaan ja kohteluun yhteiskunnassa. Siksi on tärkeää tutkia näitä asenteita ja niihin yhteydessä olevia tekijöitä. Lihaan ja sen eläinalkuperään liitetyt kulttuuriset merkitykset ovat yhteydessä siihen, kuinka eläinten syöminen nähdään moraalin näkökulmasta, ja siksi on hyödyllistä tutkia, miten lihan kulttuuriset merkitykset rakentuvat arjen käytännöissä. Tässä väitöskirjassa tutkin suomalaisten asenteita tuotantoeläimiin ja käsityksiä niiden mielestä. Lisäksi tutkin, millaisia merkityksiä suomalaiset kuluttajat liittävät lihaan ja eläinten käyttöön ruokana. Väitöskirjan teoreettinen viitekehys pohjautuu sosiologiseen eläintutkimukseen, etenkin sen teorioihin eläinasenteiden yhteiskunnallisesta muotoutumisesta, eläinten kulttuurisesta luokittelusta ja lihan kulttuuristen merkitysten rakentumisesta.

Väitöskirjan aineistona on suomalaisille suunnattu kysely (n = 1824/1890) sekä viisi ryhmäkeskustelua, jotka koostuvat viidestä eri kuluttajaryhmästä: gastronomit, luomukuluttajat, maaseudun naiset, metsästäjät ja supermarketkuluttajat (n = 39). Väitöskirjan kaksi ensimmäistä artikkelia tarkastelevat kyselyn avulla, mitkä tekijät ovat yhteydessä tuotantoeläinten hyvinvointia koskeviin asenteisiin ja käsityksiin niiden mielestä.

Ensimmäinen artikkeli osoittaa, että sukupuolella on sosiodemografisista muuttujista vahvin yhteys tuotantoeläimiin suuntautuviin asenteisiin: naiset ovat keskimäärin enemmän huolissaan tuotantoeläinten hyvinvoinnista kuin miehet. Myös nuoremmilla ikäryhmillä ja kaupunkien asukkailla on taipumus ilmaista suurempaa huolta tuotantoeläinten hyvinvoinnista kuin vanhemmilla ikäryhmillä ja maaseudun asukkailla.

Artikkelit osoittavat, että eläimiin liittyvät kokemukset ja tuotantoeläimiin suuntautuvat asenteet ovat yhteydessä toisiinsa. Maatilalla kasvaneet tai siellä asuvat ovat todennäköisemmin vähemmän huolissaan tuotantoeläinten hyvinvoinnista kuin ne, joilla ei ole maatilataustaa. Sitä vastoin ne, joiden kotitaloudessa on lemmikkieläimiä, ovat keskimäärin enemmän huolissaan tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja liittävät niihin enemmän mielen kykyjä verrattuna niihin, joilla ei ole lemmikkieläimiä.

Artikkelit myös osoittavat, että huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja usko niiden mielen kykyihin ovat positiivisesti yhteydessä sosiaalisen tasa-arvon kannatukseen. Näin väitöskirja antaa empiiristä tukea sille, että eläinten hyvinvointia ja ihmisten välistä tasa-arvoa koskevat asenteet ovat yhteydessä toisiinsa.

Väitöskirjan toinen artikkeli tarkastelee sitä, miten suomalaiset liittävät mielen kykyjä eri eläinlajeihin. Artikkelin tulosten mukaan eläinten biologinen ja kulttuurinen luokittelu on yhteydessä ihmisten käsityksiin niiden mielestä. Nisäkkäiden ryhmässä suomalaiset antavat eniten mielen kykyjä lemmikkieläimille (koira) ja seuraavaksi tuotantoeläimille (lehmä ja sika) sekä luonnonvaraisille eläimille, jotka luokitellaan haittaeläimeksi (susi) tai riistaeläimeksi (hirvi). Lukuun ottamatta kipuun ja mielihyvään liittyviä perustuntemuksia suomalaiset antavat kanoille verrattain vähän mielen kykyjä. Enemmistö suomalaisista uskoo, että kalat (lohi) tuntevat kipua, mutta muuten he liittävät kaloihin ja ruokana käytettäviin selkärangattomiin (katkarapu) vain vähän mielen kykyjä.

Väitöskirjan kolmas artikkeli tarkastelee ryhmäkeskustelujen avulla, millaisia merkityksiä kuluttajat liittävät lihaan ja eläinten käyttöön ruokana. Artikkeli osoittaa, että kuluttajat neuvottelevat lihan ja eläimen välisen yhteyden eri tavoin: osa välttää yhdistämästä lihaa sen eläinalkuperään, kun taas toiset puolestaan käyttävät eläintä muistuttavia ruoka-aineita osana ruokakäytäntöjään.

Ryhmäkeskusteluissa tuli esiin myös ristiriitainen suhtautuminen siihen, kuinka eläimet sijoitetaan syötävien tai lemmikkieläinten kategoriaan. Eläintutkimuksen kirjallisuudessa usein esitetään, että kuluttajat välttävät rutiininomaisesti yhdistämästä lihaa sen eläinalkuperään, mikä on keskeinen lihansyöntiä ylläpitävä käytäntö. Tämä väitöskirja esittää, että kuluttajien suhde lihan ja eläimen väliseen yhteyteen on monimutkaisempi. Silloin kun kuluttajat eivät pyri piilottamaan lihan eläinalkuperää osana ruokakäytäntöjään, eläinten objektivointi ruoan lähteenä on keskeinen prosessi, joka ylläpitää lihansyöntiä.

Analysoimalla kyselyn ja fokusryhmien avulla suomalaisten suhtautumista tuotantoeläimiin väitöskirja on osaltaan kehittänyt ihmisten ja eläinten välisten suhteiden sosiologista tutkimusta. Väitöskirja on tuottanut uutta tietoa eläinasenteisiin yhteydessä olevista tekijöistä sekä lihan kulttuuristen merkitysten rakentumisesta. Eläinasenteita koskevan tutkimuksen kehittämiseksi monilajisen tutkimusotteen suuntaan väitöskirja esittää eläinten mukaan ottamista tutkimusprosesseihin näkyvämmin toimijoina. Näin asennetutkimusta voidaan kehittää vähemmän ihmiskeskeiseen ja eläinten näkökulmia paremmin huomioivaan suuntaan.

Teksti: Saara Kupsala

Väitöskirja A sociological study of Finnish attitudes, perceptions and meanings regarding animals in food production löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Lue lisää tutkimustuloksia eläinten mielen kyvyistä ja tunteista:

Tunteen yhdistävät ihmistä ja eläintä

 

  • 172
  •  
  •