Eläimiä käytetään tai ne ovat osallisina monenlaisissa tutkimuksissa, joihin ei vaadita varsinaista eläinkoelupaa. Näiden ja muiden luontoon ja ympäristöön vaikuttavien koeasetelmien ennakkoarviointiin on juuri luotu kansalliset suositukset. Uusien suosituksien vaikutuksia eläinten hyvinvointiin pohdittiin kesäkuussa Eläinten hyvinvointikeskuksen järjestämässä paneelikeskustelussa eri alojen asiantuntijoiden voimin. Keskustelu kuului Tutkimuseettisen toimikunnan järjestämän kansainvälisen tutkimusetiikan symposiumin Inari Symposium on Research Ethics in Nature, Environment and Indigenous Research (InRENEI2026) ohjelmaan.
Eettinen ennakkoarviointi parantaa eläinten hyvinvoinnin huomioimista tutkimuksessa
Tutkimuseettinen neuvottelukunta TENK laati ensimmäistä kertaa Suomessa luontoon ja ympäristöön kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ehdotuksen eettisen ennakkoarvioinnin järjestämiseksi (LYTE-suositus). Suositus tehtiin tutkijoiden tueksi auttamaan luontoon ja ympäristöön liittyvien eettisten kysymysten tunnistamisessa ja jäsentämisessä. Suositusta on tarkoitettu sovellettavaksi kaikkeen tutkimustoimintaan, joka kohdistuu luontoon tai ympäristöön ja johon sisältyvillä toimilla on suoria tai välillisiä vaikutuksia luontoon tai ympäristöön, mukaan lukien eläimiin. Eettisten periaatteiden tarkoituksena on auttaa minimoimaan suunnitellun tutkimuksen haittoja ja suojaamaan luontoa ja ympäristöä tutkimuksen kielteisiltä vaikutuksilta.
Inarissa tutkimusetiikan symposiumissa 12.6.26 julkaistuissa suosituksissa on erillinen lukunsa tutkittavien eläinten kunnioittavasta kohtelusta ja hyvinvoinnin varmistamisesta. Eläimillä tarkoitetaan suosituksessa kaikkia selkärankaisia ja selkärangattomia eläimiä. Suosituksessa todetaan, että jokaisella eläimellä on oma itseisarvonsa, joka ei ole riippuvainen sen ihmiselle tuottamasta hyödystä.
Tutkijan tulee suosituksen mukaan välttää aiheuttamasta kipua, kärsimystä, voimakasta stressiä tai muuta merkittävää haittaa eläimille. Tutkimustoiminnassa tulee myös välttää sellaisia tutkimusasetelmia, joissa eläinten käsittely tai muut toimet johtavat niiden loukkaantumiseen, vammautumiseen tai kuolemaan. Jos ei-tappavia tutkimusmenetelmiä ei ole käytettävissä, eläinten pyydystäminen, tappaminen ja eläimille koituva kärsimys tulee minimoida. Tutkijan tulee kohdata tutkimukseen osallistuva eläin sen omaehtoisuutta kunnioittaen ja tukea eläimen lajityypillisten käyttäytymistarpeiden ja yksilöllisen hyvinvoinnin toteutumista. Tutkimusasetelmissa, joissa on osallisina lemmikki- tai tuotantoeläimiä, tulee tunnistaa ja minimoida eläimiin kohdistuvien vaikutusten lisäksi myös tutkimuksen mahdolliset vaikutukset ihmisille ja heidän ammatti-, elinkeino- tai harrastustoiminnalleen. Tutkimustoiminnassa on huomioitava sekä tutkimuksen välittömät että välilliset vaikutukset eläimiin.
Eläinten hyvinvointi on enemmän kuin kärsimyksen puuttumista
Mitä suositukset käytännössä tarkoittavat eläinyksilöiden näkökulmasta, ja ovatko ne riittävät? Eläinten hyvinvointikeskuksen järjestämässä paneelikeskustelussa Inarissa tarkasteltiin suositusten kohokohtia ja puutteita ja pohdittiin eettisen ennakkoarvioinnin käytännön vaikutusta keskustelun vetäjän Satu Raussin johdolla.
Keskustelussa todettiin, että eläinten hyvinvoinnista puhuttaessa huomio kiinnittyy usein ensisijaisesti kärsimyksen ehkäisemiseen, mikä on vain osa kokonaisuutta. Tutkimuseettisessä keskustelussa on merkittävää, että eläinten ja luonnon itseisarvo tunnustetaan yhä selvemmin, eikä niitä tarkastella ainoastaan ihmisille koituvan hyödyn näkökulmasta. Kun eläimet nähdään yksilöinä eikä vain lajinsa edustajina, myös niiden hyvinvoinnin merkitys korostuu. Jokaisella eläimellä on oma kokemuksensa elämästään, hyvinvoinnistaan ja ympäristöstään. Tämä koskee niin ihmisen hoidossa olevia eläimiä kuin luonnonvaraisiakin eläimiä.
Tutkimuksessa laajasti hyväksytyn määritelmän mukaan eläinten hyvinvointi tarkoittaa eläimen omaa kokemusta psyykkisestä ja fyysisestä tilastaan. Hyvinvointiin vaikuttavat muun muassa:
- hyvä terveys
- kivun, vammojen ja sairauksien puuttuminen
- riittävä ravinto ja veden saanti
- sopiva elinympäristö
- mahdollisuus lajinmukaiseen käyttäytymiseen
- sosiaaliset suhteet lajitovereihin silloin, kun laji niitä tarvitsee
- turvallisuuden tunne ja hyvä kohtelu
- myönteinen suhde ihmisiin silloin, kun eläin on ihmisen kanssa tekemisissä.
Hyvinvointi ei kuitenkaan tarkoita vain negatiivisten kokemusten puuttumista. Siihen kuuluu myös mahdollisuus myönteisiin kokemuksiin. Eläimet voivat kokea iloa, innostusta ja mielihyvää. Ne voivat tutkia ympäristöään, leikkiä, hoitaa jälkeläisiään tai saada emon hoivaa. Positiivisia tuntemuksia tarjoavat esimerkiksi virikkeellinen ympäristö, mieluisa ravinto, lajitoverit tai positiiviset vuorovaikutustilanteet ihmisten kanssa.
Näkökulman muutos pahoinvoinnin poistamisesta positiivisen hyvinvoinnin lisäämiseen on merkittävä. Sen sijaan, että kysyisimme, miten haittoja voidaan vähentää, tulisi pohtia, millainen elämä tutkimukseen osallistuville eläimille mahdollistetaan.
Tutkimuksen eettiset perusvaatimukset tiukentuvat jatkuvasti
Eläimet ovat oikeudellisessa mielessä edelleen pääosin esineoikeudellisen sääntelyn piirissä, vaikka lainsäädäntö tunnistaa niiden tarpeet yhä vahvemmin. Esimerkiksi eläinten hyvinvointia koskeva sääntely edellyttää, että eläimillä on mahdollisuus toteuttaa olennaisia käyttäytymistarpeitaan, kuten liikkumista, lepoa, syömistä ja lämmönsäätelyä.
Eläinkokeita koskeva EU-lainsäädäntö asettaa tutkimukselle tiukat vaatimukset. Kaikki toimenpiteet, jotka voivat aiheuttaa eläimelle vähintään neulanpiston tasoista kipua tai haittaa, edellyttävät viranomaisen hyväksyntää.
Kaikki eläimiin liittyvä tutkimus ei kuitenkaan kuulu tämän järjestelmän piiriin. Monet kenttätutkimukset, havainnointitutkimukset sekä lemmikki- ja tuotantoeläimiin liittyvät tutkimukset voivat jäädä varsinaisen lupamenettelyn ulkopuolelle, vaikka niilläkin voi olla vaikutuksia eläinten hyvinvointiin. Juuri tähän väliin sijoittuu eettisen ennakkoarvioinnin merkitys.
Eettisen arvioinnin ytimessä hyötyjen ja haittojen punninta
Eettisen ennakkoarvioinnin keskeinen periaate on hyötyjen ja haittojen arviointi. Tutkimuksen yhteydessä tulee kysyä, mitä tietoa tutkimus tuottaa, kuka tiedosta hyötyy, milloin hyödyt toteutuvat, ja millaisia haittoja eläimille aiheutuu.
Periaate kuulostaa yksinkertaiselta, mutta käytännössä kyse on yhdestä tutkimuksen vaikeimmista arvioista. Hyödyt voivat olla epävarmoja, välillisiä tai toteutua vasta pitkällä aikavälillä. Eläimille aiheutuvat haitat sen sijaan ovat välittömiä ja konkreettisia.
Siksi eettistä ennakkoarviointia ei pitäisi nähdä hallinnollisena muodollisuutena, vaan järjestelmällisenä tapana arvioida tutkimuksen oikeutusta. Arvioinnissa joudutaan perustelemaan, miksi tutkimus on tarpeellinen, miksi eläinten käyttö on välttämätöntä ja miten haittoja voidaan minimoida jokaisessa tutkimuksen vaiheessa.
Eläinkoeluvan ulkopuolelle jäävissä tutkimuksissa eettisiä kysymyksiä
Eettinen vastuu ei pääty tilanteisiin, joissa virallista lupaa ei tarvita. Luonnonvaraisiin eläimiin, tuotantoeläimiin tai lemmikkeihin kohdistuva tutkimus voi herättää merkittäviä hyvinvointikysymyksiä myös silloin, kun lakisääteistä ennakkoarviointia ei vaadita.
Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi luonnonvaraisten eläinten pyydystäminen ja merkitseminen, eläinten käyttäytymisen tutkiminen maatiloilla, tai eläinpotilaista kerättävän aineiston käyttö tutkimuksessa. Keskeinen kysymys kuuluu: milloin eettinen arviointi on tarpeen, vaikka laki ei sitä vaadi?
Jos vastaamme, että arviointia tarvitaan vain silloin, kun säädökset pakottavat siihen, ymmärrämme etiikan sääntöjen noudattamisena. Jos taas katsomme arvioinnin tarpeelliseksi aina silloin, kun eläinten hyvinvoinnille aiheutuu merkittävä riski, ymmärrämme etiikan vastuuna.
Eettinen keskustelu esitetään usein vastakkainasetteluna tieteellisen edistyksen ja eläinten hyvinvoinnin välillä. Tällainen asetelma voi olla harhaanjohtava. Todellisuudessa hyvä tutkimus ja hyvä eläinten hyvinvointi kulkevat usein käsi kädessä. Stressi, kipu ja epänormaali käyttäytyminen eivät ole ainoastaan eettisiä ongelmia, vaan ne heikentävät myös tutkimusaineiston luotettavuutta ja tulosten laatua.
Sen sijaan että pohdimme, kuinka paljon haittaa voidaan oikeuttaa tutkimuksen nimissä, voisimme kysyä, millainen tutkimusjärjestelmä tuottaisi sekä luotettavaa tietoa että tutkimukseen osallistuville eläimille aidosti hyvän elämän. Tämä on huomattavasti vaativampi tavoite kuin pelkkä haittojen minimointi. Samalla se on myös rehellisempi tapa tarkastella tutkimuksen eettisyyttä.
Eettisestä ennakkoarvioinnista ei saa tulla kumileimasin
Eettisen ennakkoarvioinnin suurin riski on, että siitä tulee muodollinen menettely, jossa tutkimussuunnitelmia hyväksytään ilman riittävän kriittistä tarkastelua. Sama riski koskee kaikkea eläinten käyttöä tutkimuksessa. Siksi jokainen eläimiä koskeva tutkimushanke edellyttää huolellista arviointia. On varmistettava, että tutkimus on todella tarpeellinen, eläinten käyttöä ei voida korvata muilla menetelmillä, eläinmäärä pidetään mahdollisimman pienenä ja eläimille aiheutuvat haitat minimoidaan.
Eettisen ennakkoarvioinnin tarkoitus ei ole lisätä byrokratiaa, vaan tarjota järjestelmällinen tapa arvioida tutkimuksen hyötyjä, haittoja ja oikeutusta. On myös syytä muistaa, että hyvä eläinten hyvinvointi ja hyvä tiede eivät useinkaan ole ristiriidassa keskenään, vaan tukevat toisiaan.
Tutustu LYTE-suositukseen täällä
Lue lisää:
Uusi kansallinen suositus luontoon ja ympäristöön kohdistuvalle tutkimukselle
Monitieteinen tutkimus avaa uusia näkökulmia eläinten hyvinvointiin
Eläinkokeet Suomessa – tuoreita näkökulmia ja keskustelun tarvetta
Koe-eläinten suojelun neuvottelukunnan toiveena suunta kohti yhtenäisempää 3R-työtä