Uusi asetus hevosten hyvinvoinnista – mitä jokaisen hevosenomistajan pitäisi tietää

Hevosenpidon Q&A uuden asetuksen myötä

Saako hevosta pitää enää yksin? Entä jos se ei tule toimeen muiden hevosten kanssa?

Hevosella tulee olla pitopaikassaan lajitoveri. Jatkossakin hevosen pitäminen yksin on siis kiellettyä. Poikkeuksena hevonen voi olla yksin 12 viikkoa, jos esimerkiksi sen tallikaveri kuolee, mutta viimeistään 12 viikon jälkeen hevosen on taas päästävä lajitoverin seuraan. Poikkeamismahdollisuus on vain eläinlääketieteellisestä syystä.

Pitääkö vettä olla jatkuvasti tarjolla?

Hevosilla pitää olla vettä jatkuvasti saatavilla niiden pysyvässä pitopaikassa sekä sulan maan aikana myös muussa kuin pysyvässä pitopaikassa, esimerkiksi laitumella. Jos juomavesi jäätyy pakkasella, hevosille on tarjottava vettä kuuden tunnin välein.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että sulan veden aikaan hevosella tulee olla koko ajan vettä saatavilla karsinassa, pihatossa, tarhassa tai laitumella. Jos pihatosta on vapaa kulku tarhaan, pysyvän pitopaikan vapaa vesi on käytettävissä riippumatta siitä, onko juomapiste tarhassa vai pihatossa.

Jos veden saannista huolehditaan talvella viemällä vesi määräajoin tarhaan, vesi on hyvä jättää hevosen saataville eristettyyn juoma-astiaan. Lämmin vesi pysyy jonkin aikaa sulana, joten jätettäessä vesi hevosen saataville se voidaan tarjota harvemmin kuin kuuden tunnin välein. Kuusi tuntia on siis maksimiaika veden loppumisesta tai jäätymisestä seuraavaan veden tarjoamiseen.

Säännökseen veden tarjoamisesta kuuden tunnin välein silloin kun vesi muuten jäätyisi on viiden vuoden siirtymäaika.

Miten usein karkearehua pitää antaa?

Hevosen karkearehun saanti on järjestettävä siten, että paastoaika ilman karkearehua ei ole yhtäjaksoisesti yli kuutta tuntia. Liian pitkät karkearehun ruokintavälit voivat altistaa hevosen vatsahaavalle ja stereotyyppiselle käyttäytymiselle. Riittävän usein toistuva karkearehun saanti on keskeistä hevosen lajityypillisen käyttäytymisen kannalta.

Säännökseen karkearehun tarjolla olosta kuuden tunnin välein on viiden vuoden siirtymäaika.

Miksi asetus ei puutu hevosten kasvavaan lihavuusongelmaan?

Ylipaino on iso ongelma hevosten hyvinvoinnissa. Asetus ei ota siihen kantaa, sillä sitä koskeva säännös löytyy jo laista: eläinten hyvinvointilaki edellyttää, että eläin saa sopivassa määrin hyvälaatuista ravintoa, jonka koostumuksen ja tarjoamistavan on vastattava eläimen fysiologisia tarpeita ja olennaisia käyttäytymistarpeita. Asetuksessa todetaan, että hevosen on saatava riittävästi karkearehua, ei siis liikaa eikä liian vähän. Ylipainoisilla hevosilla kerta-annosten kokoa tulee ensisijaisesi pienentää ja hidastaa syömistä esimerkiksi heinäautomaattien avulla.

Milloin varsan saa vieroittaa?

Varsan voi vieroittaa aikaisintaan kuuden kuukauden iässä. Vieroitus on toteuttava asteittain, jolloin se lievittää varsan stressiä ja muistuttaa tamman luontaista tapaa vieroittaa varsa. Liian varhainen vieroitus lisää hevosilla läheisriippuvuutta ja kasvattaa vatsahaavan riskiä. Varsan hyvinvoinnin kannalta vieroitusiästä on mahdollista poiketa perustellusta syystä ja jos varsa on kehitystasoltaan valmis vieroitettavaksi. Poikkeama voi kuitenkin olla enintään 15 päivää. Myös eläinlääkärin tekemän arvion perusteella vähimmäisvieroitusiästä voidaan poiketa tamman tai varsan hyvinvoinnin turvaamiseksi, esimerkiksi jos varsan emä kuolee ja sijaisemoa ei ole saatavilla.

Säännökseen varsan vieroituksen vähimmäisiästä on viiden vuoden siirtymäaika.

Mitä asetus sanoo kuolainten käytöstä aiheutuvista suuvaurioista?

Hevosten hoitoon ja käsittelyyn tarkoitettujen välineiden, laitteiden ja aineiden tulee lain mukaan olla tarkoitukseensa sopivia, eivätkä ne saa aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua, kärsimystä tai vahingon vaaraa. Jos hevosen suun tarkastuksessa havaitaan vaurioita kuolainalueella, on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin vaurioiden ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi. Tämä voi tarkoittaa kuolainten välttämistä, kunnes vaurio on parantunut. Kyseeseen voi tulla myös esimerkiksi kieleen puremisen estäminen, sopivamman varusteen käyttö, tai ohjaspaineen tai pään asennon korjaaminen kuolainta käytettäessä vaurion paranemisen mahdollistamiseksi ja uusiutumisen ehkäisemiseksi. Tarvittaessa on kutsuttava eläinlääkäri tekemään suun tarkastus ja antamaan eläinlääketieteellistä hoitoa.

Mitä säännös turpakosketuksesta tarkoittaa?

Hevosella tulee olla mahdollisuus näkö- ja kuuloyhteyteen pysyvässä pitopaikassa sekä päivittäiseen turpakosketukseen toisen hevosen kanssa karsinassa, pihatossa, tarhassa tai laitumella. Lajitoverin seura on hevosen lajityypillisen käyttäytymisen ja hyvinvoinnin kannalta keskeinen vaatimus. Sosiaalisen kanssakäymisen mahdollistava talliympäristö edistää hevosen hyvinvointia. Sosiaalisten kontaktien puute taas aiheuttaa hevosilla apatiaa ja stressiä sekä altistaa stereotyyppiselle käyttäytymiselle. Lyhytaikainen poikkeus voidaan hyväksyä esimerkiksi tarhausjärjestelyistä, hevosen liikuttamisesta, kilpailu- tai valmennusmatkasta tai vastaavasta syystä.

Poikkeuksena turpakosketusvaatimuksessa on orien pito: orien turvallisuuden varmistamiseksi niitä ei tarvitse päästää turpakosketukseen toisten hevosten kanssa. Eläinlääkäreiden toimitiloissa, karanteenitalleissa, siittoloissa ja kilpailu- ja valmennustapahtumissa sosiaalisten turpakosketuksen rajoittaminen voi myös tulla kyseeseen tarttuvien tautien leviämisen estämiseksi sekä lääkeainekontaminaation välttämiseksi.

Minkä kokoinen ulkotarhan pitää olla?

Hevosten pitää päästä päivittäin liikkumaan vapaasti tarhassa tai laitumella. Uusien tallirakennusten yhteydessä tarhan pinta-alan on oltava vähintään 300 m², mutta säädös ei ota kantaa siihen, kuinka montaa hevosta tämänkokoisessa tarhassa saa pitää. Vaatimuksen myötä uusien tallien rakentamisessa on siis huomioitava myös hevosten tarhojen vaatima tilantarve. Vaatimusta sovelletaan myös rakennuksiin, joissa ei ole pidetty hevosia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vanhat tallit saavat edelleen käyttää pienempiä tarhoja, mutta uusiin niitä ei enää saa rakentaa. Tarhassa tulee olla säänsuoja, jos hevosia ei voida ottaa tarhasta tai laitumelta sisälle talliin tai laitumelta pihattoon olosuhteiden vaatiessa.

Hevosella tulee olla mahdollisuus päivittäiseen lepoon makuultaan. Jos tarhassa on säänsuoja, jossa on kuivitettu makuualusta, hevonen voi levätä makuultaan myös tarhassa. Jos hevonen ei voi levätä riittävästi tarhassa tai laitumella, se on otettava talliin tai pihattoon lepäämään. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi, jos tarhassa ei ole kuivaa makuupaikkaa.

Pitääkö isolle hevoselle olla isompi karsina kuin pienelle?

Säkäkorkeudeltaan yli 170 cm hevosten karsinoille tulee aikaisempaa suurempi kokovaatimus. Karsinatalleilla isojen hevosten karsinoita pitää tarvittaessa suurentaa, jos ne ovat nykyisen lainsäädännön minimivaatimusten mukaisia. Myös pihattojen pinta-alavaatimukset suurenevat. Pilttuita ei saa käyttää enää vuoden 2027 jälkeen.

Säännökseen yli 170 cm hevosten karsinakoosta on kymmenen vuoden siirtymäaika vanhoille talleille. Pihattojen kokovaatimuksella on viiden vuoden siirtymäaika. Asetuksen voimaan tulon jälkeen rakennettaviin uusiin ja peruskorjattaviin talleihin ja pihattoihin sovelletaan kuitenkin uuden asetuksen vaatimuksia.

Saako imppauspantaa käyttää?

Imppauspannan käyttö kielletään. Imppaus on hevosen stereotyyppistä käytöstä, jossa se ottaa ilmaa ruokatorveensa ja tukeutuu samalla hampaillaan esimerkiksi tarhan aitaan tai ruokakuppiin, minkä takia käytöstä kutsutaan myös puunpuremiseksi. Imppauspanta estää hevosta toteuttamasta tätä käyttäytymismallia.

Tutkimuksissa on havaittu, että imppauspantaa käytettäessä hevosen stressi kasvaa. Stereotyyppisen käyttäytymisen kuten imppaamisen estäminen voi johtaa siihen, että hevonen imppaa korostetun paljon tilaisuuden saatuaan. Imppauspannalla hoidetaan oiretta, mutta varsinaiseen käytöksen syyhyn se ei vaikuta. Imppaaminen voi myös lisätä ähkyn riskiä.

Imppaaminen ei tartu hevosesta toiseen, mutta jos imppaus on muodostunut hevoselle tavaksi, se saattaa tehdä sitä, vaikka alkuperäinen syy olisi poistunut. Imppauspantaa voidaan käyttää vain eläinlääketieteellisestä syystä, jos muut hevosen hyvinvointia parantavat toimenpiteet eivät auta.

Miksi asetus sälyttää uusia kustannuksia hevosalan maksettavaksi?

Lähes kaikki uusi sääntely aiheuttaa muutoksia ja taloudellisia vaikutuksia, eikä asetus hevosten hyvinvoinnista tee siinä poikkeusta. Asetukseen sisältyy vaatimuksia, joista voi aiheutua kustannuksia. Siirtymäajat mahdollistavat varautumisen uusiin vaatimuksiin. Esimerkiksi ulkotarhojen vähimmäispinta-ala koskee vain uusia talleja ja pihattoja sekä rakennuksia, joissa ei ole pidetty hevosia edellisten kymmenen vuoden aikana, jos ne otetaan uudestaan käyttöön asetuksen voimaantulon jälkeen.

Milloin uudet vaatimukset tulevat voimaan?

Asetus tulee voimaan 1.1.2026. Ruokavirasto tiedottaa loppuvuoden aikana valvonnan näkökulmista ja julkaisee hevosalan toimijoille suunnatun Hevosten hyvinvoinnin lainsäädäntöä koottuna -oppaan, josta myös muutokset käyvät ilmi.