Hevosurheilun sosiaalinen lisenssi vaatii alalta aktiivisia toimia

Euroopassa on noin viisi miljoonaa hevosta, joista arviolta puolta käytetään jonkinlaisessa urheilu- tai kilpailutoiminnassa. Hevosilla on vahva asema yhteiskunnassa, mutta hevosurheilun hyväksyttävyyden säilyttäminen vaatii vastuun ottamista ja selkeitä toimia hevosten hyvinvoinnin turvaamiseksi; vasta aktiiviset teot voivat edistää hevosalan sosiaalista lisenssiä. Tavoitteena on tilanne, jossa jokaisella hevosten kanssa toimivalla olisi tiedot hevosesta eläimenä, sen käyttäytymisen ja konfliktieleiden tunnistamisesta, sekä taidot toimia hevosen hyvinvoinnin edistämiseksi. 

Hevosten hyvinvoinnin huomiointiin mallia muista eläimistä

Onko hevosurheilun sosiaalinen lisenssi eli toiminnan yhteiskunnallinen hyväksyttävyys edelleen voimassa, pohdittiin marraskuussa 2023 Uppsalassa Ruotsin maatalousyliopistossa (SLU) järjestetyssä NordCAW-seminaarissa. Aiheena oli hevosten hyvinvointi ja käyttö hevosurheilussa, hevosten tuntoisuuden huomiointi lainsäädännössä, hevosurheilun eettiset ongelmakohdat, varusteiden vaikutus hevosen hyvinvointiin, sekä hevosalan muutostyö EU:n alueella. NordCAW (Nordic network for Communicating Animal Welfare) on Pohjolan ja Baltian maiden eläinten hyvinvointikeskusten verkosto, joka välittää tietoa eläinten hyvinvoinnista ja ylläpitää tiedonvaihtoa eläinten hyvinvoinnin tilasta jäsenmaissa. Tilaisuus kokosi paikan päälle eläinten hyvinvointikeskusten, hevosurheilujärjestöjen ja maatalousministeriöiden edustajia sekä tutkijoita Pohjoismaista sekä Baltian maista.

Hevosten tuntoisuuden tunnustamisen tulee olla hevosia koskevien lakien ja sääntöjen lähtökohtana, korosti Tanskan ratsastajainliiton konsultti, eläinlääkäri ja tutkija Mette Uldahl  tilaisuuden avauspuheessa, ja painotti myös hevosalan käytäntöjen loogisen perustelun tärkeyttä. Uldahl vertasi hevostenpitoa tuotantoeläinten häkkikasvatukseen, josta ollaan luopumassa EU:ssa.Urheiluhevoset elävät usein hyvin eristettyä elämää, eikä tämä ole linjassa hyvinvoinnin edistämisen tavoitteiden kanssa. Saman johdonmukaisen, tutkimustietoon heijastelevan arvioinnin tulisi päteä myös kaikkiin muihin käytäntöihin, joita hevosalalla on, Uldahl perusteli.

”Yhteiskunnassa on painetta muuttaa eläinten hyvinvointia parempaan suuntaan, mutta olemme sokeita asioille, joita teemme tavanomaisesti. Jos hyväksyisimme sen, että häkkikasvatus toimii eläinten hyvinvointia vastaan, meidän olisi pakko avata silmät myös hevosten pitämiselle pienissä karsinoissa ja tarhoissa.” – Mette Uldahl

Uldahlin mukaan tieto itsessään ei muuta käytäntöjä parempaan suuntaan, vaan tarvitaan myös pohdintaa siitä, minkä arvojen pohjalta teemme päätöksiä. On olemassa paljon näyttöä siitä, että sikojen saparoiden typistys aiheuttaa kipua ja kärsimystä, mutta moni maa EU:ssa (Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta) pitäytyy käytännössä poikkeusten turvin ja välttää puhumasta ongelmasta.

Hevosalalla ollaan samoissa ongelmissa. Uldahl otti esimerkiksi Tanskassa kielletyn hevosten piiskaamisen lujempaan juoksuvauhtiin. Epäselvät sääntömuutokset siitä, miten raippaa saa tai ei saa käyttää, ovat johtaneet siihen, että raippaa käytetään edelleen vedoten turvallisuuteen vailla tukea tieteelliseltä näytöltä.

Hevosten kohtelua tulee perustella loogisesti

Uldahlin mukaan hevosia koskevaa lainsäädäntöä tulisi uudistaa hevosten tuntoisuuteen pohjaten. Tämä tarkoittaisi myös käytäntöjen hyväksyttävyyden perustelua uudella tavalla Millä perusteilla hyväksymme käytäntöjä, ja paljonko ne loukkaisivat hevosen oikeutta hyvään elämään? Kyse on lopulta arvovalinnoista: kuinka punnita ihmisten intressejä, kuten kilpailunhalua, vastakkain hevosen itseisarvon kanssa.

Myös lainsäädännössä hevosten ja muiden eläinten kohtelua koskevat vähimmäisvaatimukset vaihtelevat sen mukaan, sijoitammeko eläimen tuotantoeläin-, seura- ja harrastuseläin- vai koe-eläinkategoriaan. Hevosen tarpeet eivät kuitenkaan muutu, vaikka ihminen antaa sille eri käyttötarkoituksia. Tuomitsemme usein hevosten pitkät teuraskuljetusmatkat, mutta hyväksymme pitkät kilpailumatkat ympäri maailmaa, jolloin hevoset voivat altistua vakaville tarttuville taudeille. Kilpahevosille aiheutuva stressi altistaa niitä myös vatsahaavalle.

“Jos muutoksia ei tehdä, minne joudumme?” – Mette Uldahl

Moni osallistujista tuntui yhtyvän väitteeseen, että puhe eläinten hyvinvoinnin ongelmista ja tarvittavista muutoksista saa ihmiset pelkäämään omien etujensa menettämistä. Muutos on usein vaikeaa, mutta Uldahlin mukaan sosiaalisen lisenssin menettäminen aiheuttaa lopulta enemmän kustannuksia ja vaivaa palauttaa yhteiskunnan hyväksyntä alaa kohtaan. “Jos muutoksia ei tehdä, minne joudumme?”, hän kysyi. Muutos on Uldahlin mukaan helpompaa, jos siihen liittyy positiivisia tunteita ja hyötyjä sekä vain vähän pelkoja ja negatiivisia mielikuvia muutoksen jälkeisestä elämästä.

Tanskasta uudet suositukset hyvinvoinnin huomioimiselle hevosurheilussa

Kilpailut ja harjoittelu muodostavat hevosen elämässä pienen, mutta hyvin intensiivisen osan, joka voi altistaa hevosen korkealle stressille ja kuormitukselle. Tanskan eläineettisen toimikunnan (Det Dyreetiske Råd) raportti kokoaa tieteelliseen näyttöön perustuvat suositukset hevosten kohtelusta hevosurheilussa. Toimikunta on nimitetty Tanskan maatalousministeriön toimesta aina neljäksi vuodeksi kerrallaan ja sen jäsenistö koostuu eläinlääkäreistä, filosofeista ja eläinalan edustajista. Raportin aihepiirit kattavat hevosen terveyden ja pitkäikäisyyden, elinolosuhteet, sekä harjoittelun ja kilpailut antaen esimerkkejä este- ja kouluratsastuksen kautta.

Edellisten, vuonna 1998 julkaistujen suositusten jälkeen tieteellinen näyttö on karttunut valtavasti, minkä vuoksi suosituksia oli päivitettävä. Toimikunnan puheenjohtaja Bengt Holstin mukaan suositukset ja niiden ottaminen pikimmiten käytäntöön on nyt ajankohtaisempaa kuin koskaan, sillä hevosurheilun kohtaama kritiikki seuraa muuta eläinten käyttöä kritisoivaa keskustelua.

Hevosten kohtelussa rakenteellisia ongelmia

Tanskassa dokumentti Operation X (Yle Areenassa Andreas Helgstrandin pimeä puoli) nosti marraskuussa yhteiskunnalliseen keskusteluun kansainvälisesti menestyneen ja suositun kouluratsastaja Andreas Helgstrandin aiheuttaman kärsimyksen hevosille sekä pitkään kestäneen silmien sulkemisen myös Tanskan ratsastajainliiton taholta. Holst muistutti myös Tokion vuoden 2021 olympialaisista, joissa kilpailija hakkasi hevosta raipalla viisiottelun esteosuudella, mikä johti ratsastuksen poistamiseen viisiottelusta. Holstin mukaan hevosala ei saa tuudittautua viimeaikaisiin kohuihin yksittäistapauksina.

Mikäli hevosala ja liitot eivät puutu toimintaan sekä muuta sääntöjä ja valvontaa, hevosten kohtuuton rasittaminen ja väkivaltainen kohtelu voi jatkua suljettujen ovien takana ja kohuja tulla tulevaisuudessa lisää. Lakien ja sääntöjen tulee avata riittävän yksityiskohtaisesti sallitut ja kielletyt toimintatavat. Tällä hetkellä esimerkiksi Tanskan ratsastajainliiton säännöt ovat epäselvät eivätkä ne määrittele, missä menee haitallisen toiminnan raja: mikä on esimerkiksi liiallista kannusten käyttöä, tai miten määritellään raipan käyttö “huomautusvälineenä”?

Ajatus ”onnellisesta urheilijasta” romukoppaan

Eläineettisen toimikunnan mukaan kansainvälisen hevosurheiluliitto FEI:n mukaan tavoite ”onnellisesta urheilijasta” (Happy Athlete) on epäselvä: kuka määrittelee, milloin hevonen on onnellinen urheilussa, mikä on harmoninen koulutus, ja kuinka paljon hevosen hyvinvoinnille tulee antaa painoarvoa ihmisen määrittelemissä tavoitteissa? Holstin mukaan Eläineettinen toimikunta ei periaatteellisesti vastusta hevosen käyttöä urheilussa, mutta hevosurheilussa tulisi ymmärtää, että hevosella ei ole ihmisen tapaan kunnianhimoa, halua kilpailla ja voittaa, ja että kilpailu tuottaa aina riskejä hevosen hyvinvoinnille. On hyväksyttävä ajatus, että ihminen on valinnut urheilulajin ja tavoitteet. Hevonen ei pysty itse valitsemaan kilpailemista ja sen biologia sanelee sen, mitä hevosen kanssa voidaan tehdä sen hyvinvoinnin rajoissa.

Kritiikkiin suositusten tiukkuudesta Holst vastasi niin suurten rahojen olevan hevosurheilussa pelissä (hevosurheilun taloudellinen arvo on yli 50 miljardia euroa (FEI)), että hevosten asiattoman hyväksikäytön pitää olla mahdotonta, ja tuleville sukupolville pitää pystyä näyttämään esimerkkiä hevosten hyvästä kohtelusta. Toimikunta tavoittelee tilannetta, jossa jokaisella hevosten kanssa toimivalla olisi tiedot hevosesta eläimenä, sen käyttäytymisen ja konfliktieleiden tunnistamisesta, sekä taidot toimia hevosen hyvinvoinnin eduksi näiden tietojen pohjalta.

Apuohjista ei tieteellistä näyttöä hyvinvoinnin edistämisessä

Yksi esimerkki hevosen luonnollista liikettä ja asentoa muuttavista välineistä ovat erilaiset apuohjat ja apuvälineet, jotka toimivat luvattua tarkoitustaan vastaan. Englantilaisen tutkijan ja yrittäjän Russell MacKechnie-Guiren mukaan tutkimusnäyttöä apuvälineiden hyödystä hevosten biomekaniikkaan ei juuri ole. Erilaiset apuohjat ovat Englannissa suosittuja juoksutuksessa ja niitä suositellaan hänen mukaansa kritiikittömästi hevosten kuntoutukseen miettimättä hevosen yksilöllisiä tarpeita ja ominaisuuksia tai välineen käyttäjän taitoa. Apuohjilla ja juoksutusvälineillä tavoitellaan usein tietynlaista muotoa ja aktiivisempaa takajalkojen liikettä. MacKechnie-Guiren esittelemän tutkimusnäytön mukaan nämä välineet kuitenkin vaikeuttavat hevosen tasapainoa. Lisäksi kuolainten ja takajalkojen kautta tulevat apuohjat vetävät hevosta suusta aina takajalkojen liikkuessa taaksepäin.

MacKechnie-Guiren mukaan hevoset oppivat nopeasti myös kompensoivan liiketavan välttääkseen apuohjien ja välineiden aiheuttaman kivun ja epämukavuuden. Apuvälineistä ainostaan yhdellä välineellä löydettiin pientä hyötyä oikein käytettynä: vyö, josta lähtee joustonauha takajalkojen takaa, saattaa edistää harjoittelua eikä aiheuta hevoselle painetta suuhun, niskaan ja selkään. Vaihtoehdoksi hän suosittelee enemmin muita tapoja jumpata hevosta: epätasaisella maastolla liikkuminen, puomityöskentely ja muu jumppa mieluiten jo nuoresta iästä asti. Viesti on yksiselitteinen: hevosen lihaksisto kehittyy harjoituksella, ei apuvälineillä.

Korkean tason kilpailuissa enemmän suuvaurioita

Mette Uldahl esitteli seminaarissa tuloksiaan urheiluhevosten suuvaurioista. Uldahl avustajineen teki Tanskassa yli 3000 suutarkastusta koulu- ja kenttäratsastuskilpailuissa. Uldahlin tutkimuksissa havaittiin, että mitä korkeampi kilpailutaso, sitä enemmän hevosilla oli suuvaurioita. Tämä oli Uldahlin mukaan nurinkurista, sillä hänen ennakko-oletuksensa mukaan kokeneempien ratsastajien pitäisi olla taitavampia ja aiheuttaa vähemmän vahinkoa. Kuolaintyypillä tai ratsastuslajilla ei ollut vaikutusta, kun taas kireällä turpahihnalla oli merkittävä yhteys suuvaurioihin. Suurin osa vaurioista oli peräisin jatkuvasta kovasta paineesta, jolloin kudos kuolee. Uldahl vertasi vaurioita vanhusten makuuhaavoihin.

Urheiluhevosten suutarkastukset Tanskan mestaruuskilpailuissa johtivat tilanteeseen, jossa 20 % osallistujista hylättiin kilpailuista. Kilpailuissa kolmella valmentajalla oli yhteys yli 50 %:iin suunvaurioista valmennettaviensa kautta. Kilpailijoiden poistaminen ennen lähtöä aiheutti turhautumista, mutta jo seuraavana vuonna vastustus oli vähäisempää ja hevosilla oli huomattavasti vähemmän suuvaurioita. Uldahlin mukaan on vaikeaa pyytää ihmisiä muuttamaan totuttuja tapoja, mutta suuvaurioihin päästiin vaikuttamaan keskustelemalla valmentajien ja ratsastajien kanssa siistimmästä ratsastustyylistä.

Yllätystarkastukset nappaavat suuvauriot

Vuonna 2020 tehdyssä uusintatarkastuksessa Uldahl teki mielenkiintoisen löydöksen: ihmiset laskelmoivat tiettyihin kilpailuihin osallistumista, jos tiesivät suutarkastusten olevan tulossa. Kilpailuissa, joissa ilmoitettiin etukäteen suutarkastuksista, löydettiin hyvin vähän tai ei lainkaan suuvauroita. Sen sijaan yllätystarkastuksissa alemman tason kilpailuissa tarkastettiin puolet osallistujista, joista 50 % hylättiin kilpailuista suuvaurioiden takia ja lopulta päädyttiin tarkastamaan kaikkien hevosten suut.

Yleisön keskustelusta kävi ilmi, että jokaisella maalla on omanlaisensa tapa valvoa suuvaurioita. Esimerkiksi ruotsalaisia kilpailijoita on ohjeistettu tekemään suutarkastus hevosilleen ennen kilpailua, ja moni on ollut yllättynyt vaurioiden yleisyydestä. Myös monen urheilulajin sisällä tarkastukset on haluttu kohdentaa niihin suun osiin, joissa vaurioita on havaittu eniten.

Suustaan kipeä hevonen elehtii kiihtyneesti

Eläinlääkäri ja tutkija Kati Tuomola esitteli sekä väitöstutkimuksensa löydöksiä ravihevosten suuvaurioista että uutta pilottitutkimustaan ohjaspaineen, ravihevosten käyttäytymisen ja suuvaurioiden välisestä yhteydestä. Tutkimuksessa mitatut maksimiohjaspaineet eri nopeuksilla vaihtelivat 11-24 kg:n välillä eri hevosilla. Keskipaineet koko ajon aikana vaihtelivat 500 g-3.6 kg välillä eri hevosilla. Tuomola havaitsi, että mitä kovempi ohjaspaine, sitä kauemmin hevonen piti suutaan auki. Hevosten, joilla oli enemmän suuvaurioita, havaittiin myös kävelevän hermostuneemmin verrattuna hevosiin, joilla vaurioita ei ollut. Tuomolan mukaan tällaisia merkkejä hevosten epämukavuudesta tulisi käyttää enemmän, kun yritetään tunnistaa hevoset, joilla on mahdollisia suuvaurioita.

Moni osallistuja heräsi keskustelemaan kovien ohjasotteiden syistä: Tuomolan tutkimuksessa tamman sukupuoli oli riskitekijä suuvaurioille. Tämä sai osallistujat jakamaan havaintoja uskomuksista, joiden mukaan tammat olisivat kuumempia luonteeltaan ja sen vuoksi niitä tulisi myös kohdella kovakouraisemmin, vaikka uskomukselle ei löydy perusteita tieteestä.

Hevonen ei potki rakkaudesta

Videolla hevonen laukkaa ja pukittelee ratsastaja selässään ja tekstissä kuvaillaan, kuinka hevonen on innostunut keväästä. Vai onko sittenkään? Ruotsalaistutkija Elke Hartmann painotti esityksessään hevosen eleiden ja käyttäytymisen systemaattista havainnointia ja hevosen käyttäytymisen syiden ymmärtämistä. Hartmannin mukaan ihmiset liittävät hevosten konfliktikäyttäytymiseen monenlaisia leimoja muun muassa innostuneisuudesta, tyhmyydestä ja pahantahtoisuudesta.

Konfliktikäyttäytyminen on usein vaarallista, eivätkä hevosen toivota ilmentävän sitä. Myös kilpailuissa voidaan vähentää pisteitä suorituksesta, mikäli konfliktieleitä ilmenee. Hartmannin mukaan hevosen konfliktikäyttäytymistä ei saisi kuitenkaan koskaan sivuuttaa tai rankaista siitä, vaan siihen tulisi aina suhtautua hevosen yrityksenä ilmaista omaa epämukavuuttaan ja kipuaan. Käyttäytymisen syyt voivat vaihdella huonosti sopivista varusteista epäselviin pyyntöihin, kipuun ja pelkoon. Syiden korjaaminen ja hevosen tunnetilaan vaikuttaminen positiivisesti muuttavat lopulta myös käyttäytymistä.

Hevosalan sosiaalinen lisenssi vaakalaudalla

Eläinlääkäri ja Euroopan hevoseläinlääkärien liiton varapuheenjohtaja Anette Graf piti seminaarin viimeisen puheen hevosalan tulevaisuudennäkymistä. Hevosalan sosiaalisen lisenssin menettämisestä huolestunut Graf käytti esimerkkinä vinttikoirien juoksukilpailuja, joissa korjaavat toimenpiteet eivät olleet riittäviä eikä niitä tehty ajoissa, mikä oli johtamassa lajin yhteiskunnallisen hyväksynnän menettämiseen. Iso-Britanniassa taas jopa viidennes kyselytutkimukseen vastanneista ei hyväksynyt hevosten käyttöä urheilussa lainkaan.

Graf yhtyi Uldahlin näkemyksiin siitä, että on sekä ihmisiä, jotka eivät ole tietoisia ongelmista että niitä, jotka jatkavat toimintaansa ongelmien tiedostamisesta huolimatta. Graf myönsi, että moni hevosalan toimija joutuu vaikeaan tilanteeseen: kuinka olla objektiivinen, kun on itse osa hevosurheilun rattaita? Esimerkkinä sosiaalisen lisenssin säilyttävistä kieltotoimista Graf käytti Rollkurin ja tiukkojen turpahihnojen kieltämistä sekä lämmittelyssä ilmenevän konfliktikäyttäytymisen tunnistamista. Kieltämällä hevosille kipua tai epämukavuutta aiheuttavia toimia ja käytänteitä hevosala pystyy helpommin säilyttämään oikeutuksen hevosten käytölle harrastuksessa ja kilpaurheilussa. Grafin mukaan kriteerien, sääntöjen, valvonnan toteutuksen ja raportoinnin tulisi olla selvää kilpailuhenkilökunnalle ja ratsastajille, jotta luotettavuus säilyy. Tähän tarvitaan koulutusta ja tukea.

Grafin mukaan Euroopassa on jo pitkään puhuttu siitä, kuinka hevosten hyvinvoinnin tulee olla ensisijaista hevosurheilussa, mutta jatkuvat kohut ja niiden vajavainen käsittely osoittavat ettei toimenpiteisiin ole tartuttu vielä tarpeeksi laajasti ja riittävän konkreettisesti. Euroopassa on julkaistu viime vuosina monia suosituksia hevosten käytöstä hevosurheilussa (mm. Tanskan eläineettisen toimikunnan raportti, Alankomaiden eläinlääkäreiden white paper sekä Ranskan suositukset vuoden 2024 olympialaisiin). EU:ssa on tarkoitus käsitellä myös lakialoite, jossa pyydetään teurashevosten kasvatuksen ja Euroopan laajuisten teurasmatkojen kieltoa sekä parempaa suojelua hevosille, jotka joutuvat kovaan rasitukseen työssä ja hevosurheilussa.

Seminaarin loppuyhteenveto oli tyhjentävä: hevosten käyttö kuuluu jatkossakin yhteiskuntaan, mutta jos hevosurheilu halutaan säilyttää lajina, tulee hevosalan järjestöjen ottaa aktiivisempi vastuu toimista hevosten hyvinvoinnin edistämiseksi. Perusteeksi toiminnan jatkumiselle eivät riitä enää perinteet ja tottumukset tai ulkopuolisten tietämättömyys hevosalasta; jos ala ei ole toiminnan muutoksen moottori, muutos tulee ulkopuolelta sääntelyn kautta.

Teksti: Heta Rautiainen. Rautiainen on eläintenkouluttaja(AT) ja eläinten käyttäytymis- ja hyvinvointitutkimuksen maisteriopiskelija.

 

Lue Iisää:

Loimittaminen ei vähennä hevosten säänsuojan tarvetta

Eläintieto.fi: Hevonen

Fiksu kuin aasi? Aasi on nopea oppija ja persoonallinen lemmikki