Akvaarioissa elävien lemmikkieläinten hyvinvoinnin arviointi on haastavaa, jos eläimistä ja niiden käyttäytymisestä ei ole entuudestaan riittävästi tietoa ja kokemusta. Akvaarion olosuhteet ja vedenlaatu ovat ratkaisevan tärkeitä eläinten hyvinvoinnille, mutta merkitystä on myös sillä, millainen lajiyhdistelmä akvaariossa elää, ja millaisia yksilöllisiä tarpeita eläimillä on. Seura- ja harrastuseläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta keskusteli jäsenensä, vesi- ja ympäristöbiologi Markus Dernjatinin johdolla akvaarioeläinten hyvinvoinnista kevään kokouksessaan.
Akvaarioeläinten hyvinvointia laiminlyödään liikaa
Akvaarioeläimiä menetetään liian paljon inhimillisten laiminlyöntien, puutteellisesti suunniteltujen tilojen ja tekniikkaratkaisujen sekä teknisten laitevikojen vuoksi, sanoo Markus Dernjatin. Viesti on syytä ottaa vakavasti, sillä Dernjatinilla on pitkä kokemus eläinten hyvinvoinnista huolehtimisesta akvaarioalalla muun muassa eläintarhoista ja eläinnäyttelyistä.
Vesieläinten hyvinvointi on poikkeuksellisen riippuvaista toimivasta tekniikasta. Vedessä elävillä eläimillä niin sanottu hyvinvointivelka voi realisoitua nopeasti, jos ympäristöön tulee teknisiä häiriöitä, ja tekniikan pettäessä pahasti eläimet voivat olla käytännössä jo menetettyjä. Akvaario-oloissa eläinten hyvinvointilain edellyttämä pitopaikan turvallisuus ei aina toteudu, esimerkiksi tilanteissa, joissa kalat pääsevät säännöllisesti hyppimään pois avoimista altaista.
Makeanveden akvaarioissa suosiossa ovat nykyään niin kutsutut aquascape-altaat, joissa korostuu kasvillisuus ja maisema itse kalojen jäädessä pienempään rooliin. Tämä voi parantaa kalojen hyvinvointia, jos kaloilla on akvaariossa väljää ja sopivasti virikkeitä ja kasvillisuutta piilopaikoiksi. Merivesiakvaarioissa trendinä ovat selkärangattomat eläimet, isokokoiset lajit ja nanokokoiset altaat. Tekniikan kehittyminen, kuten hälytysjärjestelmien yleistyminen, tukee osin näitä kehityskulkuja.
Eläinten käyttäytymisen tarkkailu erityisen tärkeää akvaarioissa
Kalojen kivun ja käyttäytymismuutosten tunnistaminen on keskeistä hyvinvoinnin valvonnassa. Huomioitavia tekijöitä ovat mm. sairaudet, nälkiintyminen, ylipaino, evävauriot, limakalvo- ja lihasongelmat, akuutit ja krooniset myrkytykset, häiriökäyttäytyminen, vuorokausirytmit sekä elinkaaren mukaisesti muuttuvat tarpeet.
Käyttäytymisen muutokset ovat usein hienovaraisia ja jäävät helposti huomaamatta, jolloin yksilön hyvinvointi voi heikentyä ja se voi jopa joutua muiden kalojen tappamaksi. Monilajiset akvaariot edellyttävät lajien yhteensopivuutta, ja eläinkaupoilla on vastuu asiasta tiedottamisessa.
Akvaarioissa eri lajien välinen dynamiikka ja eläinten aggressiot jäävät usein huomaamatta. Eläimillä tulee olla mahdollisuus paeta ja piiloutua, ja lajien yhdistämiseen on kiinnitettävä huomiota. Luonnonmukaisesti sisustetuissa altaissa stressi ja sairastavuus vähenevät, mutta sairaiden yksilöiden erottaminen ja hoitaminen voi vaikeutua runsaan kasvillisuuden seassa.
Akvaarioihin sijoitetaan usein liikaa ja keskenään yhteensopimattomia lajeja, esimerkiksi makean- ja suolaisen veden lajeja, päivä- ja yöaktiivisia lajeja, kasvinsyöjiä ja petoja sekä toisiaan saalistavia lajeja. Myöskään ikääntyvät yksilöt eivät aina kykene kilpailemaan ravinnosta monilajisissa altaissa.
Akvaarion olosuhteita on seurattava päivittäin
Eläinten hyvinvointilaki velvoittaa varustamaan eläinten pitopaikan koneellisen ilmanvaihdon hälytysjärjestelmällä, mutta vastaavaa velvoitetta akvaarioissa koneellisen vedensuodatuksen osalta ei ole. Lain vaatimus eläinten päivittäisestä tarkastuksesta kattaa myös olosuhteiden ja laitteiden, kuten pumppujen, valojen ja lämmittimien, toiminnan silmämääräisen seurannan. Sen sijaan vedenlaadun kemiallisten parametrien mittaaminen ei ole käytännössä mahdollista ilman erityisiä välineitä, joita on käytössä lähinnä ammattimaisessa toiminnassa.
Akvaarion olosuhteita voidaan arvioida aistinvaraisesti (bioindikaattorit, veden väri ja haju, valaistus ja melu), mekaanisesti (lietteen määrä, suodattimien tukkeutuminen) sekä mittauksin (lämpötila, sähkönjohtokyky, liuenneet yhdisteet, tarvittaessa ICP-OES-analyysi). Akvaarion olosuhteiden seurantaan tulisi olla käytettävissä vähintään sähkönjohtokyky- tai saliniteettimittari, ICP-testikitti vedenlaadun keskeisten parametrien arviointiin, sekä testiliuskat typpiyhdisteiden akuutin myrkytysriskin havaitsemiseen. Mittaaminen on tärkeää, sillä kaikkia hyvinvoinnin ongelmia ei pysty tunnistamaan ilman mittausta.
Valaistus ja melu tulisi huomioida paremmin eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta. Julkisissa tiloissa ympäristövalaistus voi olla jatkuvaa, vaikka akvaarion omat valot olisivat pois päältä. Tämä on tutkimusten mukaan yhteydessä kalojen lisääntyneeseen sairastuvuuteen. Myös melu, erityisesti laitteiden aiheuttama, on merkittävä hyvinvointiriski eläimille.
Tarkistuslista akvaarion pitäjälle:
- Toteutuuko eläinten minimitilantarve ja suojapaikat?
- Ovatko lajikohtaiset ryhmäkoot kunnossa?
- Onko lajisto yhteensopivaa? Esiintyykö pitkittyneitä aggressiota? Selvitä mahdollisen eristäytymisen ja piileskelyn syyt!
- Tarkasta päivittäin eläinten kunto: ruokahalu, liikkuminen, lihaksisto, limakalvot, loiset
- Arvioi elinympäristö silmämääräisesti: veden kirkkaus, väri, haju, pintakalvot, bioindikaattorit
- Mittaa vedenlaatu: typpiyhdisteet, lämpötila, suolat, pH, happi
- Optimoi valo-olosuhteet: valorytmi ja intensiteetti altaan sisä- ja ulkopuolella
- Minimoi meluhaitta, erityisesti pumppujen resonanssi
- Toteutuuko muu tekninen eläinturvallisuus?
Hätälopetukseen tarvitaan valmius ja välineistö
Vesieläinten hätälopetusvälineisiin on perusteltua kuulua trikaiini (MS-222), puskurisooda ja kannellinen ämpäri. Trikaiinia ei ole harrastajien saatavilla. Tilalla voi käyttää apteekista saatavaa neilikkaöljyä, mutta sen on arvioitu voivan aiheuttaa kaloille kärsimystä. Vaihtoehtona on nopea mekaaninen lopetus pään katkaisulla tai voimakkaalla iskulla. Eläinkaupoissa pienten kalojen lopetuksessa käytetään kostean paperin välissä tapahtuvaa nopeaa murskaamista.
Akvaarioeläimetkin tarvitsevat yörauhan
Akvaarioita ei pitäisi sijoittaa paikkoihin, joissa ihmiset pääsevät valvomatta akvaarion äärelle, kuten kauppakeskuksissa. Julkisissa tiloissa eläinten yörauha tulisi erityisesti turvata. Kalat voivat hyötyä ihmisten läsnäolosta virikkeenä, mutta liiallinen altistus on haitallista, kuten julkisten, meluisten tilojen läpikatsottavissa akvaarioissa ilman piilopaikkoja. Hyvinvointilain mukaan eläimellä tulee olla mahdollisuus riittävään lepoon. Valojaksojen pituudesta ei tuotantokaloille eikä akvaariokaloille ole säädöksiä, toisin kuin esimerkiksi broilereille. Kalojen hyvinvointia koskeva yksityiskohtainen sääntely on muutenkin vähäistä.
Tietoa akvaarioeläinten hyvinvoinnista tarvitaan lisää
Akvaarioeläimet ovat yksilömäärältään merkittävä eläinryhmä. Jokaisen akvaarioharrastajan tulee tietää, mitä lajeja pitää. Eläinten kivun ja poikkeavan käyttäytymisen tunnistaminen sekä veden perusparametrien mittaaminen ovat keskeisiä akvaarioharrastajan osaamisvaatimuksia.
Eläinsuojeluvalvonnassa akvaarioeläinten hyvinvoinnin ja kärsimyksen määrän ja kumuloitumisen arviointi on haastavaa. Valvonnassa voidaan tarvittaessa tukeutua ulkopuoliseen asiantuntija-apuun. Moniammatillista yhteistyötä on tarpeen vahvistaa ja luoda koordinoituja kanavia, joiden kautta esimerkiksi tullille ja valvonnalle voidaan osoittaa asiantuntija-apua lajintunnistuksen, sijoittamisen ja muiden erityiskysymysten tueksi. Tietoa tarvitaan lisää niin harrastajille kuin eläinlääkäreille ja eläinten hyvinvoinnin valvojille, neuvottelukunnan kokouksessa todettiin.
Lue lisää:
Lemmikkieläin ei kuulu luontoon – huolenaiheena erityisesti vieraslajilemmikit
Muistilista lemmikinottajan avuksi