Hyvinvoiva lammas on valpas ja viihtyy laumassaan. Lammas lepää ja märehtii useita tunteja vuorokaudessa, usein yhdessä muiden kanssa. Hyvinvointiin kuuluvat myös terveys, hyvä hoito, sopivat olosuhteet ja positiiviset kokemukset. Tutustu lampaiden hyvinvointiin, luontaiseen käyttäytymiseen ja lampaan elämään tuotantoeläimenä lammastietosivuillamme, jotka on päivittänyt lampaisiin perehtynyt maataloustieteiden maisteri Sara Rönkä.
Tuttu lauma tuo lampaalle turvaa
Hyvinvoinnin kokonaisuutta voi tarkastella niin sanotun Five Domains -mallin avulla, joka huomioi elinympäristön, ravitsemuksen, terveyden, sosiaalisen käyttäytymisen ja näiden yhteisvaikutuksesta muodostuvan mielentilan. Lampaiden kohdalla tämä tarkoittaa paitsi hyvinvoinnin riskien minimoimista, myös mahdollisuuksien tarjoamista juuri lampaille tyypilliseen käyttäytymiseen.
Lammas on voimakkaasti sosiaalinen laumaeläin. Lauma tarjoaa turvaa, vähentää pelokkuutta ja mahdollistaa oppimisen, erityisesti emältä karitsalle. Luonnollinen laumakoko on vähintään viisi eläintä, eikä lammasta tulisi pitää yksin muutoin kuin lyhytaikaisesti, esimerkiksi karitsoinnin vuoksi. Lauman pysyvyys ja rauhalliset sosiaaliset suhteet tukevat hyvinvointia.
Oikea ruokinta, riittävä tila ja mahdollisuus lepoon hyvinvoinnin perustana
Lampaiden ruokinnassa laumaeläimen tarpeet näkyvät selvästi. Ruokintapöytien ja juomapaikkojen on mahdollistettava yhtäaikainen syöminen ilman kilpailua. Riittämätön tila lisää stressiä ja aggressiota, ja heikoimmat yksilöt voivat jäädä ilman riittävää ravintoa. Ruokinnan perustana tulee aina olla hyvälaatuinen karkearehu, jota täydennetään tarvittaessa väkirehuilla sekä kivennäis- ja vitamiinilisillä.
Lampaan kuntoluokitus on tärkeä työkalu ruokinnan onnistumisen arvioinnissa. Liian laiha tai lihava eläin on merkki epätasapainosta, joka voi heikentää terveyttä, hedelmällisyyttä ja vastustuskykyä. Yhtä tärkeää kuin ravinto on lepo: lampaat lepäävät ja märehtivät mielellään yhdessä, ja riittävä tila sekä kuiva, puhdas makuuala ovat keskeisiä hyvinvointitekijöitä.
Saaliseläimen kivun havaitseminen vaatii tarkkaavaisuutta
Lampaat ovat taitavia peittämään kipua ja sairautta, sillä luonnossa heikkous lisää riskiä joutua petojen saaliiksi. Siksi pienetkin käyttäytymismuutokset – ontuminen, eristäytyminen, syönnin väheneminen tai poikkeava asento – on syytä ottaa vakavasti. Myös lampaan kasvojen ilmeet, korvien asento ja yleinen aktiivisuus voivat antaa vihjeitä kivusta tai stressistä. Tarvittaessa apuna voidaan käyttää vitaaliparametrien, kuten ruumiinlämmön ja hengitystiheyden mittaamista.
Hoitotoimenpiteet, kuten kerintä ja sorkanhoito, ovat lampaille usein stressaavia. Stressiä voidaan vähentää rauhallisella käsittelyllä, sujuvilla rutiineilla ja sillä, että lajitoverit pysyvät lähellä. Kun lammas yhdistää ihmisen myös positiivisiin kokemuksiin, kuten ruokintaan, käsiteltävyys paranee ja pelko vähenee.
Hyvinvointi edellyttää myös positiivisia kokemuksia
Eläimen hyvinvointi ei nykykäsityksen mukaan ole vain sairauksien ja kärsimyksen puuttumista, vaan myös mahdollisuuksia myönteisiin kokemuksiin. Positiivisten kokemusten merkitys eläinten hyvinvoinnille tunnistetaankin nykyään aiempaa paremmin. Rauhallinen yhdessäolo, virikkeellinen ympäristö ja leikki kertovat siitä, että eläimen perustarpeet ovat kunnossa. Erityisesti nuorilla lampailla leikki on tärkeä osa sosiaalista kehitystä ja stressinsietokyvyn vahvistumista.
Ympäristön rikastaminen esimerkiksi tilanjakajilla, rapsutteluharjoilla tai suojaisilla makuupaikoilla voi lisätä myönteisiä kokemuksia ja vähentää lauman sisäisiä ristiriitoja. Aikuisten lampaiden kohdalla rauhallinen käyttäytyminen, lähekkäin lepääminen ja sujuva arki ovat usein parhaita merkkejä hyvästä hyvinvoinnista.
Hyvinvointi ei synny sattumalta. Se on seurausta oikeasta ruokinnasta, riittävästä tilasta, terveydestä, sosiaalisista suhteista ja ennen kaikkea siitä, että eläimelle annetaan mahdollisuus käyttäytyä lajinmukaisesti ja kokea elämässään positiivisia kokemuksia.
Lammassivut on päivittänyt lampaisiin perehtynyt maataloustieteiden maisteri Sara Rönkä.