Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin riskejä ei voida hallita tehokkaasti ilman laadukasta, tutkittuun tietoon perustuvaa riskiviestintää. Juuri julkaistu raportti eläinten hyvinvoinnin riskiviestinnän tutkimuksesta tarjoaa laajan kokonaiskuvan alan tutkimusaukoista ja luo perustan eurooppalaiselle tutkimus- ja kehittämistyölle, jossa viestintä nähdään keskeisenä osana eläinten hyvinvoinnin, eläinterveyden ja eläintuotannon kestävyyden edistämistä.
Riskiviestinnän tutkimuksessa aukkoja, käytännönläheistä tutkimusta tarvitaan
Eläinten hyvinvointikeskus laati Euroopan komission SCAR-ryhmälle (Standing Committee for Agricultural Research) tilaustyönä katsauksen eläinten hyvinvoinnin riskiviestinnän tutkimukseen. Gap Analysis of Risk Communication Research in Animal Health and Welfare (SCAR-AHW, 2026) –raportti tarkastelee eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvän riskiviestinnän tutkimusta, sen puutteita sekä tulevia tutkimustarpeita. Lähtökohtana on havainto, että eläintautien, eläinten hyvinvoinnin ja eläintuotannon riskeihin liittyvä viestintä ei aina onnistu lisäämään ymmärrystä, muuttamaan käyttäytymistä tai vahvistamaan luottamusta. Samalla kansalaisten tiedot eläintuotannosta ja eläinten hyvinvoinnista ovat usein hajanaisia, vaikka kiinnostus aiheeseen on suurta.
Raportin tavoitteena oli tunnistaa riskiviestinnän tutkimusaukkoja, arvioida nykyisiä viestintäkäytäntöjä ja tuottaa suosituksia eläinten terveyden ja hyvinvoinnin riskiviestinnän kehittämiseksi. Työ koostuu kolmesta pääosasta: kirjallisuuteen perustuvasta tutkimusaukkoanalyysistä, riskiviestinnän ohjeistusten tarkastelusta sekä tekoälyavusteisesta analyysistä siitä, mitä tutkimuksessa edelleen puuttuu. Lisäksi raportti esittää tutkimusagendan tuleville vuosille.
Keskeinen havainto on, että eläinten terveyden ja hyvinvoinnin riskiviestinnän tutkimus on hajanaista. Suuri osa tutkimuksesta on käsitteellistä tai politiikkalähtöistä, kun taas käytännön viestintätoimien vaikutuksia arvioivia tutkimuksia on vähän. Kohderyhmien analysointi on usein puutteellista, teoreettiset viitekehykset vaihtelevat ja tutkimusmenetelmät ovat hyvin erilaisia. Tämä vaikeuttaa tutkimustulosten vertailua ja tiedon kumuloitumista. Lisäksi viestintätoimenpiteiden seuranta ja arviointi on vähäisä ja osin epäjärjestelmällistä.
Kokeellista tutkimusta keskitettävä eläinten hyvinvointiin
Hyvä riskiviestintä on kaksisuuntaista, kohderyhmälle räätälöityä, läpinäkyvää, oikea-aikaista ja luottamusta rakentavaa. Sen tulisi käsitellä sekä tieteellistä näyttöä että ihmisten riskikäsityksiä, viestiä epävarmuuksista avoimesti ja tarjota konkreettisia toimintavaihtoehtoja riskien vähentämiseksi. Viestinnän vaikuttavuutta tulisi myös seurata ja arvioida jatkuvasti.
Tutkimusta on kertynyt erityisesti zoonooseista, mikrobilääkeresistenssistä sekä eläinlääkärien ja tuottajien välisestä viestinnästä. Sen sijaan kokeellista tutkimusta, eri eläinlajeihin kohdistuvaa tarkastelua, eri sidosryhmien tutkimusta sekä eri maiden ja kulttuurien vertailua on niukasti. Myös eläinten hyvinvointiin liittyvä riskiviestintä jää usein eläintautiviestinnän varjoon.
Raportti suosittelee erityisesti käyttäytymiseen vaikuttavien viestintäinterventioiden tutkimista, luottamuksen rakentamisen mekanismien selvittämistä sekä viestintästrategioiden vaikutusten mittaamista esimerkiksi tautisuojauksen, rokotusten ja vastuullisen lääkkeiden käytön näkökulmista.
Eläinlääkäreiden osaamista kriisiviestinnässä voidaan kehittää
Miten viestiä tuottajille ajankohtaisesti, vakuuttavasti ja antaen selkeitä ohjeita toimia ja osallistua tilanteen hoitamiseen? Viestinnän ongelmat ovat yleisiä. Tuottaja ja eläinlääkäri voivat sanoittaa saman ongelman eri tavoin. Joskus tuottaja voi erilaisista psykososiaalisista tekijöistä johtuen jopa kieltää eläintaudin olemassaolon. Pelot ja ylikuormitus voivat vähentää vastaanottavaisuutta turvallisuusmääräyksille ja torjuntatoimenpiteille.
Taudinpurkauksen aikana tieto voi muuttua ja tuottaja voi joutua eristyksiin, jolloin ajantasainen tieto pitää saada muuten kuin vaikkapa eläinlääkäriltä paikan päällä. Eläinlääkäri taas voi joutua tasapainoilemaan esimerkiksi tuottajan toimeentulon ja toimenpiteiden täytäntöönpanon kanssa, joka voi joskus vaatia eläinten lopetuksen. Tasapainottelu on herkkä konflikteille.
Viestinnän harjoittelu ja varautuminen kriiseihin eivät ole liioittelua. A-luokan eläintauteihin kuuluvaa korkeapatogeenista lintuinfluenssaa on meilläkin löytynyt viime ja tänä vuonna luonnonvaraisista eläimistä. Afrikkalaista sikaruttoa on jo Suomessa. A-luokan eläintaudit vaikeuttavat kotieläintuotantoa, voivat vahingoittaa luonnonvaraisia eläinkantoja, estää tai haitata merkittävästi eläinten tai tuotteiden vientiä ja kauppaa taikka tarttua eläimestä ihmiseen aiheuttaen vakavan sairauden. Usein ne myös leviävät helposti. Edellä mainituista eläintaudeista korkeapatogeeninen lintuinfluenssa voi tarttua myös ihmiseen, mutta afrikkalainen sikarutto ei. Tuottajan tulisi saada tautitapauksessa ja koko kriisin aikana selkeitä ja lyhyitä toimintaohjeita, jotka selittävät, mitä ja miksi torjuntatoimia tehdään.
Kiintymys eläimiin voi vaikeuttaa eläintautien torjuntatoiminen hyväksyttävyyttä. Tuottajalla tai eläintenhoitajalla voi olla pitkäaikaisia kiintymyssuhteita eläimiinsä, jolloin eläinten lopetukset voivat tuntua erityisen pahalta. Esimerkiksi Lumpy skin -tauti aiheuttaa naudoille ihokyhmyjä, mutta eläin ei muuten välttämättä vaikuta kovin sairaalta. Tällaisessa tapauksessa eläinten omistajan voi olla vaikea hyväksyä eläinten lopetus. Eläinlääkärien on hyvä huomioida tämä ja osoittaa empatiaa eläinten menetyksistä kärsivälle tuottajalle. Tuottajalle herää luonnollisesti myös huoli eläinten lopetusten aiheuttamasta taloudellisesta menetyksestä.
Oikeanlainen viestintä lisää ymmärrystä ja välttämättömien toimien hyväksyttävyyttä
Eläinten hyvinvointiin liittyvät kysymykset eivät ratkea pelkällä tiedon tuottamisella. Tehokas viestintä auttaa kansalaisia, tuottajia ja päätöksentekijöitä ymmärtämään hyvinvointiin liittyviä riskejä ja käytäntöjä. Usein myös kompromisseja on tehtävä. Raportti kiinnittää huomiota viestinnän laatuun ja vaikuttavuuteen pelkän tiedon jakamisen sijaan.
Tutkimusyhteisölle raportti toimii tutkimusagendana. Se osoittaa, että alalla tarvitaan enemmän systemaattista, käyttäytymistieteellistä ja vaikuttavuutta mittaavaa tutkimusta. Erityisen tärkeää on siirtyä kuvailevista tutkimuksista kohti tutkimusasetelmia, joissa voidaan osoittaa, mikä viestintä toimii, kenelle ja missä olosuhteissa.
Viranomaisille, eläinlääkäreille, järjestöille ja medialle on tarpeen korostaa luottamuksen merkitystä. Riskiviestintä on yhteiskunnallista vuorovaikutusta, ei vain yksisuuntaista tiedottamista. Viesti on tärkeä erityisesti tilanteissa, joissa eläintaudit, eläinten hyvinvointikysymykset tai tuotantoeläinten käyttö herättävät voimakkaita mielipiteitä.
Katsaus riskiviestinnän puutteisiin tunnistaa kansalaisten huolen eläinten hyvinvoinnista ja samalla tiedollisen kuilun kuluttajien ja tuotantojärjestelmien välillä. Parempi riskiviestintä voi lisätä ymmärrystä tuotantokäytännöistä, vahvistaa hyväksyttävyyttä ja helpottaa kriisien hallintaa esimerkiksi eläintautitilanteissa.
Lue raportti kokonaisuudessaan täällä
Lue lisää:
Gap Analysis of Risk Communication Research in Animal Health and Welfare (SCAR-AHW, 2026)
Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin riskeistä viestiminen on osa riskinhallintaa
Planetaarisen hyvinvoinnin edistäminen hyödyttää lajiin katsomatta
Lajista toiseen tarttuvia zoonooseja voidaan ehkäistä eläinten hyvinvointia parantamalla