Koiranjalostusta pohtiva työryhmä palasi käsittelemään koirien terveyden ja hyvinvoinnin kannalta keskeisiä aiheita marraskuisessa kokouksessaan. Puheenaiheina olivat muun muassa lyhytkuonoisuuden ja matalaraajaisuuden aiheuttamat ongelmat, mahdolliset pakollisiksi säädettävät seulontatutkimukset ja koiranomistajan vastuu koiran jalostuskäytöstä. Uuden jalostusasetuksen valmistelun tueksi perustettu työryhmä työskentelee loppuvuoden 2025 ajan.
Sairasta eläintä ei tule käyttää jalostukseen
Useissa koiraroduissa ja myös sekarotuisilla koirilla esiintyy perinnöllisiä sairauksia, jotka voivat heikentää koiran terveyttä ja hyvinvointia. Tällaisia vakavaa hyvinvointihaittaa aiheuttavia sairauksia ovat esimerkiksi osteokondroosi eli luun ja ruston kasvuhäiriö sekä spondyloosi eli selkärangan rappeumasairaus. Työryhmä pohti, kuka voi tehdä arvioita koiran jalostuskelpoisuudesta, kun kyseessä on vakava sairaus. Suomen Kennelliitto on jo kehittänyt oman järjestelmänsä, jossa vakavimmat spondyloositapaukset päätyvät suoraan jalostuskieltoon. Keskustelussa todettiin, että eläinlääkärien koulutus ja asiantuntemus ovat keskeisiä näiden sairauksien tunnistamisessa.
Tulevaisuudessa on tärkeää varmistaa, että kaikki jalostukseen käytettävät koirat ovat kliinisesti terveitä. Tämä tarkoittaa sitä, että jalostukseen ei voida hyväksyä koiria, jotka ovat sairaita tai oireilevia, vaikka ne eivät olisi saaneet vielä virallista diagnoosia. Tavoitteena on, että koirien terveys ja hyvinvointi olisivat etusijalla jalostuksessa.
Lyhytkuonoiset ja lyhytraajaiset tarkempiin tutkimuksiin?
Kokouksessa käsiteltiin myös seulontatutkimusten mahdollisuuksia koirien hyvinvoinnin parantamisessa ja jalostuskieltojen kohdentamisessa. Lyhytkuonoisten ja lyhytraajaisten koirien osalta esitettiin, että tarvittavat seulontatutkimukset tulisi tehdä matalalla kynnyksellä kaikille sellaisille koirille, joiden ulkomuodon perusteella on syytä epäillä hyvinvointiongelmia, kuten hengitysvaikeuksia. Vaatimus röntgenkuvauksesta ja pidemmälle menevistä tutkimuksista herätti huolta siitä, että kaikki eläinlääkärit eivät pysty näitä palveluita tarjoamaan. Keskustelussa todettiin kuitenkin, että tiettyjen sairauksien, kuten nivelvikojen, tutkimisen pitäisi olla kaikille eläinlääkäreille lähtökohtaisesti mahdollista.
Erityisesti lyhytkuonoisten rotujen osalta esitettiin, että ahtaiden sierainten ja levossa ja lievässä rasituksessa esiintyvien hengitysvaikeuksien tulisi johtaa suoraan jalostuskieltoon. Lyhytkalloisilla roduilla kuonon pituuden suhde kallon pituuteen on tärkeä, mutta ongelmallinen mittari. Sillä voidaan kuvata koirayksilön hengitystieongelmien todennäköisyyttä, mutta jos jostain tietystä mittasuhteesta säädetään, voidaan joutua tilanteeseen, jossa halutun mittasuhteen tavoittelu tekee koirien kalloista kupolimaisia. Sierainten ahtauma sen sijaan korreloi paremmin hengitystieongelmien kanssa. Toisaalta lyhyeen kuonoon liittyy usein myös hammasongelmia, ylimääräisiä ihopoimuja ja silmävaurioita, joten hengityksen ei tulisi olla ainoa peruste jalostuksen sääntöjä määriteltäessä.
Kokouksessa käytiin myös keskustelua lyhytraajaisuudesta ja koiran ”maavarasta” eli raajojen pituudesta suhteessa kehon korkeuteen. Esimerkiksi mäyräkoirien lyhyet raajat ja pitkä selkä aiheuttivat huolta. Tiettyjen lyhytraajaisten rotujen yksilöt kärsivät terveydellisistä ongelmista, joita tulisi tarkastella tarkemmin jalostukseen hyväksymisen kriteereinä.
Koiranomistaja on ensisijaisesti vastuussa lemmikkinsä hyvinvoinnista
Kokouksessa pohdittiin, mitkä ovat koiranomistajan tai -kasvattajan ja eläinlääkärin roolit koiran jalostuskelpoisuutta määriteltäessä. Ensisijainen vastuu koiran hyvinvoinnista ja siitä, ettei sairasta koiraa käytetä jalostukseen, on koiran omistajalla. Asetuksessa tullaan määrittelemään, mitkä tekijät johtavat jalostuskieltoon ja mistä eläinlääkärin on tehtävä ilmoitus valtakunnalliseen koirarekisteriin (esimerkiksi keisarinleikkaus, sierainten avartamisleikkaus, tietyt sairaudet jne).
Kaikkia koiria ei kuitenkaan käytetä säännöllisesti eläinlääkärissä eikä jokaisella eläinlääkärillä välttämättä ole tarvittavia resursseja jalostuskelpoisuuden tarkempaan määrittelyyn. Siksi jo asetuksessa tulisi korostaa, että jalostukseen saa käyttää vain terveitä eläimiä, ja että eläimen omistajalla on velvollisuus ottaa selvää eläimen perinnöllisistä vioista ja sairauksista ennen mahdollista lisäännyttämistä. Jalostusasetuksessa olisi tällöin tarpeen määritellä, millainen on terve koira, ja mitä tarkoittaa koiran terve rakenteellinen kokonaisuus.
***
Työryhmä jatkaa keskustelua jalostuksen säännöistä seuraavassa kokouksessaan joulukuussa.
Lue lisää:
Koiranjalostus syynissä – uutta jalostusasetusta valmistellaan
Maa- ja metsätalousministeriön tiedote 27.5.25: Työryhmä koirien jalostussääntelyn valmisteluun
Koirien jalostukseen ja hyvinvointiin keskittyvä työryhmä aloitti asetusvalmistelun tukena
Eläinvaltakunta-podcastissa kysytään, miksi jalostamme sairaita eläimiä
Lemmikkieläinten jalostus tuottaa kauniita yksilöitä, mutta myös kärsimystä