Hyvinvoiva lammas on valpas
Hyvinvoiva lammas viihtyy laumassaan ja toimii muiden eläinten mukana tarkkaillen valppaasti ympäristöään. Korvien tulisi olla pään sivuilla suorassa tai kohotettuna kiinnostuneesti eteenpäin. Myös katse on kirkas, eikä silmien tai sierainten ympärillä ole vuotoa. Takapään tulisi olla puhdas, sillä terveen lampaan uloste on kuivaa ja papanamaista. Lampaan tulisi olla hyväkuntoinen ja liikkua vapaasti ilman ontumista. Tyytyväinen lammas makaa ja märehtii useita tunteja päivässä.
Lammas on tunteva ja sosiaalinen eläin
Eläimen hyvinvoinnilla tarkoitetaan eläimen kokemusta omasta olotilastaan. Pyrkimykset hyvinvoinnin parantamiseksi kohdistuvat siis eläinten kokemuksen parantamiseen, mikä tekee tulosten mittauksesta haastavaa. Hyvinvoinnin määrittelyksi onkin kehitetty useita menetelmiä, joista tunnetuimpia lienee viiden vapauden käsite. Esimerkiksi Welfare Quality -hyvinvointiluokitus perustuu viiteen vapauteen.
Myös niin kutsuttu Five Domains -hyvinvointimalli perustuu viiteen osatekijään, joiden täyttymistä ja mahdollisuuksia käytetään arvioidessa eläimen kokonaishyvinvointia. Nämä viisi osa-aluetta ovat elinympäristö (1), ravitsemus (2), terveys (3), sosiaalinen käyttäytyminen (4) ja muiden osa-alueiden yhteisvaikutuksesta muodostuva mielentila eli henkinen hyvinvointi (5). Viiden osa-alueen malli on kenties vähemmän tunnettu, mutta enemmän positiivisiin kokemuksiin keskittyvä tapa arvioida eläimen kokemusta. Positiivisten kokemusten ja tunteiden rooli hyvinvoinnin edellytyksinä tunnistetaan nykyään laajalti negatiivisten asioiden vähentämisen ohella. Hyvinvointia arvioitaessa on siksi tärkeää kiinnittää huomiota paitsi elinympäristön uhkiin, myös mahdollisuuksiin.
Lampaiden hyvinvointihaasteet riippuvat paljon pitoympäristöstä, sillä pääosin laitumella kasvatettavat eläimet kohtaavat erilaisia ongelmia kuin sisällä pidettävät eläimet. Esimerkiksi laidun mahdollistaa luonnollisia käyttäytymismalleja, mutta haasteeksi saattavat muodostua ravinnon riittävyys tai loukkaantumisriskin lisääntyminen. Lammaskatraan hyvinvointitekijöiden ja -riskien tunnistaminen onkin tärkeää lampaiden hyvinvoinnin edistämiseksi, jotta ponnistelut osataan keskittää oikeisiin asioihin.
Lampaan lajinmukaiset tarpeet ovat kuitenkin samat ympäristöstä riippumatta. Lajitovereiden seura on tärkeää, sillä lähes kaikki lampaan elämässä tapahtuu yhdessä lauman kanssa. Lauma muodostuu vähintään 4–5 eläimestä, jolloin lajitovereiden läsnäolo tuo turvaa lampaille ja vähentää pelokkuutta ympäristön mahdollisista uhkista. Lisäksi lauma mahdollistaa eläinten välisen oppimisen, etenkin emältä jälkeläiselle. Yksittäin käsittelyyn otettu lammas pyrkii kaikin tavoin takaisin toisten lampaiden seuraan. Hyvinvoinnin kannalta lauman pysyvyys ja lajityypillinen laumaelämä on lampaille tärkeää.
- Lampaiden pitoa ja hyvinvointia koskevaa eläinsuojelulainsäädäntöä on koottu Ruokaviraston Lammas – pito, hoito ja hyvinvointi: Lainsäädäntöä koottuna -oppaaseen.
- Aina ajan tasalla oleva lainsäädäntö kannattaa tarkistaa Finlexin asetustekstistä.
- Tuotantoeläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta on määritellyt lampaiden olennaiset käyttäytymistarpeet.
Lampaiden ruokinta vaatii tilaa ja oikeita rehuja
Laumaeläimen tarpeet näkyvät lampaiden kaikessa tekemisessä, sillä toimintojen synkronointi eli yhtäaikaisuus muiden lauman jäsenten kanssa on tärkeää. Ruokintapöytien ja rehuhäkkien tulisi siis mahdollistaa eläinten yhtäaikainen ruokailu, ilman stressiä aiheuttavaa kilpailua ja aggressiota. Mikäli ruokintatila on rajoitettu, erityisesti rehunjako voi laukaista vihamielistä käyttäytymistä. Myös juottolaitteiden tulisi olla riittävän tilavia useammalle lampaalle, sekä varmistaa veden laadun pysyminen niin hyvänä, että eläimet juovat sitä mielellään ja ilman sairastumisriskiä. Lain mukaan lampaiden saatavilla on jatkuvasti oltava sulaa juomavettä.
Lampaille tarjotun rehun tai laitumen tulee olla saatavuuden ohella riittävän ravitsevaa, jotta lampaat pysyvät terveinä ja hyväkuntoisina. Tätä voidaan tarkkailla seuraamalla lampaiden kuntoluokkaa, jossa lihas- ja rasvakudoksen määrä selvitetään tunnustelemalla eläintä selästä villakerroksen alapuolelta. Jos lampaat ovat liian laihoja, joko rehun saannissa tai energiasisällössä on parannettavaa. Liian lihavilla eläimillä tulisi ensisijaisesti rajoittaa energian saantia, ei muun muassa pötsin toiminalle tärkeää rehun määrää. Lampaiden ruokinnan tuleekin aina perustua hyvälaatuiseen karkearehuun, jota täydennetään tarvittaessa väkirehuilla, kuten viljalla ja valkuaiskasvien siemenistä tehdyillä rehuilla. Riittävä kivennäisaineiden saanti voidaan puolestaan varmistaa seuraamalla suosituksia, sekä tarkkailemalla eläinten yleistä kuntoa ja villan laatua. Kivennäis- ja vitamiinipuutokset voivat aiheuttaa esimerkiksi lisääntynyttä sairastuvuutta ja hedelmällisyysongelmia.
Koska lampaat syömisen ohella myös lepäävät yhdessä, kuivan ja puhtaan makuualan riittävyys on tärkeää. Ahtaus voi vähentää paitsi eläinten mahdollisuuksia liikkua, myös keskeytyksetöntä lepoa. Väistämismahdollisuuksien puute ja hyvistä makuupaikoista kilpailu lisäävät lauman sisäisiä kahnauksia, heikentäen mahdollisuuksia positiiviselle seurallisuudelle. Kuiva makuupaikka edesauttaa myös villan puhtaana pysymistä, mikä vähentää kosteuden aikaansaamaa epämukavuutta ja huopumista.
Useimmat lammasrodut tarvitsevat kerintää kahdesti vuodessa, vähintäänkin kerran, jotta villa ei käy liian raskaaksi ja kuumaksi etenkin kesäaikaan. Samalla on syytä tarkastaa lampaiden sorkat, sekä tarvittaessa leikata liikakasvu pois sopivilla sorkkasaksilla. Ohjeita sekä kerintään, että sorkanleikkauksen löytyy esimerkiksi alan kirjoista tai internetistä. Lampaiden pitäjän on myös mahdollista maksaa työstä ammattimaiselle keritsijälle.
Stressi, kipu ja sairaus heikentävät hyvinvointia
Hoitotoimenpiteet ovat lampaille usein stressaavia, mikä heikentää hyvinvointia vähintään lyhyellä aikavälillä. Jos kosketus hoitajaan on aina tai pääosin epämukava kokemus, lampaat voivat myös yleistää negatiiviset kokemukset ihmispeloksi. Esimerkiksi kerinnän stressaavuutta voidaan lievittää pitämällä lajitoverit lähellä, käyttämällä rauhallisia otteita ja pyrkimällä sujuvaan, nopeaan toimenpiteeseen. Erillisen keritsijän käyttäminen voi vähentää hoitajaan yleistettävää pelkoa, mutta tätäkin tärkeämpää olisi yhdistää ihminen myös positiivisiin kokemuksiin, kuten ruokintaan. Sen lisäksi rauhallinen käveleminen eläinten keskellä voi lisätä tottumusta ihmiseen, samalla kun yksittäisten eläinten vointi tulee paremmin tarkastettua.
Lampaat eivät tavallisesti näytä selkeitä merkkejä sairaudesta tai loukkaantumisesta, sillä luonnossa heikkous altistaa eläimen muun muassa saalistukselle. Lampaan kipuvihjeet voivatkin siksi jäädä ihmiseltä helposti huomaamatta, ellei niitä osaa etsiä. Esimerkiksi kasvojen lihasten kiristyminen ja korvien luimistelu voivat olla merkkejä kivusta, mutta toisaalta myös stressistä ja pelosta. Harjaantumattoman tarkastelijan voi olla vaikea erottaa eri ilmeitä toisistaan, mutta myös käyttäytymismuutokset voivat paljastaa kipeän lampaan. Laumasta eristäytyminen on todella poikkeavaa, eikä terve lammas hakeudu pois laumasta kuin karitsointia varten.
Vähemmän äärimmäisinä merkkeinä voidaan havaita esimerkiksi seisoma-asennon tai liikkumisen muutoksia, jotka voivat tuki- ja liikuntaelimiin tai sorkkiin kohdistuvien ongelmien lisäksi myös kertoa kivusta sisäelinten alueella. Ruoansulatuskanavan ongelmat voivat lisäksi oireilla muutoksina syötävän rehun laadussa (esim. väkirehujen välttely) tai määrässä, sekä ulosteen koostumuksessa. Läheltä tarkasteltuna kipu voi lisätä lampaan pelokkuutta tai kosketusherkkyyttä. Toisaalta lammas voi olla poikkeuksellisen apaattinen ja haluton liikkumaan, joten eri oireiden tunnistaminen vaatii kokemusta. Apuna voi käyttää elintoimintojen mittausta, eli niin kutsuttuja vitaaliparametreja.
Lampaan vitaaliparametrit
- normaali lämpö 38,6–39,9 °C
- hengitystiheys 12–20 krt/min
- pulssi 70–80 krt/min
- pötsiäänet 1–2 krt/min
Hyvinvointi edellyttää positiivisia kokemuksia
Positiivisten kokemusten roolin noustessa keskusteluun pyrkimykset niitä huomioivien menetelmien kehittämiseksi ovat lisääntyneet. Esimerkiksi tunteiden rooli eläinten käyttäytymisen ohjaajana on tunnistettu siinä missä ihmisilläkin, vaikuttaen muun muassa eläinten syönti- ja lepoaikoihin sekä käsiteltävyyteen. Tunteiden tunnistaminen vaatii kuitenkin hyvää käsitystä eläinlajin tarpeista ja keskeisestä kommunikaatiosta, minkä vuoksi työtä on tehtävänä vielä paljon.
Selkeimpiä myönteisiä tunnetiloja on liitetty leikkiin, sillä leikkikäytös ei liity välittömien perustarpeiden täyttämiseen. Siksi leikkiä pidetään merkkinä siitä, että eläimen muut tarpeet ovat kunnossa. Lisäksi leikki aiheuttaa positiivista kiihtymystä ja vahvistaa eläimen resilienssiä tulevia haasteita kohtaan. Haastavan leikin käytöstä hyvinvoinnin merkkinä tekee se, että leikkikäytöstä esiintyy pääosin nuorilla eläimillä, ei niinkään aikuisilla. Tämän vuoksi sosiaalisten suhteiden ylläpito vaikuttaa olevan erityisen korostunutta ennen neljän kuukauden ikää, sillä nuoret eläimet paitsi leikkivät yhdessä, myös lepäävät enemmän kuin aikuiset.
Positiivisten kokemusten luomiseen voidaan käyttää ympäristön rikastamista virikkeiden avulla. Virikkeiksi voidaan laskea kaikkea äänistä tuoksuihin, mutta yleisimmin käytetään rakenteellisia virikkeitä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset tilanjakajat, sekä luolamaisia piilopaikkoja muodostavat kiipeilytasot. Myös rapsutteluharjat lasketaan virikkeiksi. Virikkeiden avulla lampailla voi muun muassa olla mahdollisuus toteuttaa useampia erilaisia käyttäytymismalleja ja lievittää sosiaalista painetta. Joidenkin tilanjakoon käytettyjen virikkeiden on havaittu vaikuttavan lampailla myönteisesti paitsi aggression vähentymiseen, myös sosiaalisten käyttäytymisten lisääntymiseen. Tämän perusteella eläinten kokema stressi on todennäköisesti vähentynyt.
Positiivisia laumasuhteita tukevia sosiaalisia käyttäytymismalleja, kuten toisen eläimen nuolemista, onkin pidetty hyvinvoinnin merkkeinä. Lampailla tällainen sosiaalinen turkinhoito on kuitenkin esimerkiksi nautoihin verrattuna vähäistä, lukuun ottamatta emoa ja karitsoita, joilla nuoleminen on osa karitsoiden selviytymiselle oleellista leimautumista. Lampaan luontainen eristäytymistarve karitsoinnin yhteydessä tapahtuvaa leimaantumista varten tulisikin huomioida tarjoamalla karitsoivalle uuhelle jälkeläisineen oma yksittäiskarsina karitsojen ensimmäisten elinpäivien ajaksi. Samalla eläinten hyvinvointia ja esimerkiksi karitsoiden ternimaidon saantia on mahdollista seurata tarkemmin.
Nuolemisen sijaan aikuisten lampaiden lähekkäin makaaminen ja yleinen rauhallisuus eläinten kesken voivat samalla tavoin viestiä vakaista laumasuhteista. Koska sosiaalisuus on lampaille tärkeää, on olettavaa, että osa sosiaalisia suhteita vahvistavista käytöksistä on vielä tunnistamatta. Esimerkiksi haistelun ja päiden yhteen hieromisen mahdollisia positiivisia yhteyksiä on tutkittu alustavasti, mutta tarkempi tieto lampaiden välisestä viestinnästä ja suhteiden ylläpidosta vaatii vielä työtä.
Käsittelyyn ja hoitotoimiin totuttaminen tukee hyvinvointia
Lauman hyvinvoinnin eteen kannattaa tehdä työtä, vaikka yksilölliset erot vaikuttavatkin eläinten kokemuksiin. Esimerkiksi rotu ja geenit vaikuttavat eläinten temperamenttiin ja tarpeisiin, mutta varhaisilla kokemuksillakin on vaikutusta. Muun muassa karitsana käsitellyt tai muutoin ihmisen läheisyyteen tottuneet eläimet ovat todennäköisesti vähemmän pelokkaita ihmisen läsnäoloa kohtaan myös täysikasvuisina lampaina. Turvallisuudentunteen edistäminen on oleellista, sillä rauhallisten uuhien on lyhyemmän pakoetäisyyden ja nopeamman paikalle paluun lisäksi havaittu hoitavan karitsoitaan paremmin.
Lampaita olisi hyvä totuttaa jo karitsoina tuleviin käsittelyihin, kuten punnitukseen, kuntoluokitukseen ja sorkanhoitoon. Lammas haluaa nähdä edessään olevan lampaan hännän koko ajan, mikä tulee ottaa huomioon suunniteltaessa käsittelykäytäviä eli niin sanottuja rännejä. Käsittelyränneissä ei näin ollen saisi olla 90 asteen mutkia. Lammas pyrkii mielellään pois käsittelytilasta kohti avarampaa ja valoisampaa tilaa.