Hyvinvointi

Ihminen on valikoinut ja jalostanut eläimissä niitä piirteitä, jotka sopivat meille, kuten helppoa luonnetta, hyvää tuotosta ja mieluisaa ulkonäköä. Kotieläinlajien aistit ja tarpeet ovat kuitenkin edelleen suurelta osin samat kuin niiden villien esi-isien. Toisaalta ihmisen suorittama jalostusvalinta vaikuttaa hyvinkin nopeasti eläinten käyttäytymiseen ja ulkonäköön. Ihmisen suorittama valinta ei aina ole eläinten hyvinvointia edistävää. Jalostuksen eläimille aiheuttamia hyvinvointiongelmia voidaan yrittää ratkaista niin ikään jalostuksen keinoin.

Eläinten hyvinvoinnin arvioimiseen käytännön tilanteissa on kehitetty erilaisia mittareita. Mittareilla voidaan arvioida eläinten ulkoisia olosuhteita tai eläimestä itsestään mitattavia asioita, kuten ihonaarmuja, nenänvuotoa, eläinten välisiä aggressioita tai eläinten pelkoa ihmistä kohtaan. EU:n rahoittamassa Welfare Quality® (WQ®) -hankkeessa on kehitetty arviointimenetelmät muun muassa nautojen, sikojen ja siipikarjan hyvinvoinnin arvioimiseksi tuotantotiloilla ja osittain myös teurastamoilla. Menetelmän puitteissa arvioidaan ensisijaisesti eläimiä itseään, kuten ihon ja karvapeitteen kuntoa, makuulle menon nopeutta ja eläinten välisiä sosiaalisia kontakteja. WQ-arviointijärjestelmä pohjautuu neljään hyvinvoinnin osa-alueeseen, jotka perustuvat jo 1960-luvulla lanseerattuun ”Viiden vapauden” periaatteeseen. Näiden lisäksi järjestelmässä pyritään mittaamaan eläimen positiivisia tunteita.

Eläinten hyvinvoinnille ei ole yhtä yksiselitteistä mittaria, joka kertoisi, että eläin voi hyvin. Hyvinvointitutkimus on siksi monitieteistä. Käyttäytyminen on keskeisessä osassa eläinten hyvinvointitutkimuksissa, sillä eläin pyrkii useimmiten ensin sopeutumaan ympäristöönsä käyttäytymisen avulla. Käyttäytyminen muuttuu, kun eläimen elämään kohdistuu ulkoisia tai sisäisiä paineita. Tämän vuoksi käyttäytyminen on herkkä hyvinvoinnin mittari.