Tasapainoiseksi aikuiseksi kasvaakseen moni lemmikki tarvitsee turvallisen lapsuuden. Eläinpoikanen saa emon maidosta elintärkeitä vasta-aineita. Sisarukset taas opettavat pennulle oman lajin käytöstavat. Myös eksoottisten eläinten täytyy saada kasvaa rauhassa riittävän isoiksi.
Yleisimmät lemmikkieläimet ovat nisäkkäitä, jotka tarvitsevat imettävää emoansa elämänsä alkupuolella. Emon maito on poikaselle parhaiten soveltuva ruoka, sillä se sisältää ravinnon lisäksi myös elintärkeitä vasta-aineita. Emon maitoa vaille jääneillä eläimillä vastustuskyky on imetettyjä poikasia huonompi. Maito ei ole kuitenkaan ainoa syy, jonka vuoksi pentujen tulisi viettää tarpeeksi aikaa synnyinkodissaan.
Lemmikin ensimmäiset elinviikot ja -kuukaudet ovat hyvin tärkeitä sen kehityksen kannalta. Fyysisen ja psyykkisen terveyden lisäksi lemmikki oppii vuorovaikutustaitoja lajitovereidensa kanssa. Emon lisäksi myös sisarusparvella on myönteinen vaikutus tulevan lemmikin luonteeseen. Eläin pääsee harjoittelemaan ikätovereidensa kanssa voimankäyttöä ja uusia taitojaan sellaisella intensiteetillä, joka ei varsinkaan ainoana lemmikkinä onnistu.
Eri vieroitusikä eri lajeille
Vastoin yleistä luuloa kissanpentu ei ole valmis muuttamaan uuteen kotiin jo silloin, kun se on sisäsiisti ja osaa syödä kiinteää ruokaa. Nyrkkisääntönä sopivasta luovutusiästä pidetään 12 viikon ikää. Kissan tulisi myös näyttää luovutusvaiheessa ns. oikealta kissalta, eikä huojuvalta ja pörröiseltä pikkupennulta. Liian varhain emostaan erotettu kissa saattaa kärsiä koko elämänsä ajan erilaisista käytöshäiriöistä. Se saattaa stressaantua herkästi, mikä ilmenee vihamielisyytenä ja merkkailuna. Ongelmat voivat ilmetä myös liiallisena kiintymisenä omistajaan tai pitkittyneenä imemiskäyttäytymisenä.
Pentujengi opettaa tavoille
Kennelliiton suosituksien mukaan koiranpentujen luovutusikä on seitsemän viikkoa, mutta pidemmästä oleskelusta emon ja sisarusten kanssa ei ole pennulle missään nimessä haittaa. Pentu leimaantuu omistajiinsa, vaikka se ei saapuisikaan heti luovutusiän saavutettuaan. Koira oppii puruvoimansa säätelyä vasta seitsemän viikon iässä, ja 6-8 viikon iässä se kokee erityisen herkkyyskauden ja on näin ollen hyvin altis säikky. Tämä lyhyt aika olisi syytä viettää rauhallisissa olosuhteissa, jotta säikähdykset eivät aiheuta elämänmittaisia pelkoja.
Liian aikainen luovuttaminen tekee hallaa koiran kehitykselle. Ongelmat voivat ilmetä fyysisinä vaivoina ja käytöshäiriöinä. Elekielen opettelu laumassa helpottaa tulevaisuudessa muiden koirien kanssa toimeen tulemista. Vastuullisesti toimiva kasvattaja totuttaa pentuja monenlaisiin ärsykkeisiin, kun pentu on sosiaalistumiskaudellaan, eli 4-14 viikon iässä. Uusi omistaja voi jatkaa näiden oppien kertaamista koko koiran nuoruusiän ajan.
Sukurutsaa ja nahanvaihtoa
Frettien luovutusikä on 8-12 viikkoa. Erilaisilla jyrsijöillä luovutusikä on useimmiten 3-8 viikkoa, jota edeltää emosta vieroittaminen. Vieroitus tehdään siksi, etteivät sukukypsyyden saavuttaneet urospoikaset astu naaraspuolisia sisaruksiaan.
Munista kuoriutuvat matelijat eivät vietä yleensä aikaa toistensa tai emonsa kanssa. Vaikka nämä eläimet eivät tarvitse aikaa sosiaalistumiseen, ne saattavat vaatia aikaa fyysiseen kehitykseen. Esimerkiksi käärmeet luovutetaan useimmiten vasta sitten, kun ne ovat luoneet ensimmäistä kertaa nahkansa ja syöneet onnistuneesti muutaman kerran. Tämä kertoo siitä, että matelijan terveys on kunnossa.
Tuotannossa toimitaan toisin
Entä kuinka poikasaika huomioidaan tuotantoeläimien kohdalla?
Osa emakoista erotetaan porsaistaan suoraan ryhmäkarsinaan, mutta suurimmalla osalla tiloista tiineytettävät emakot pidetään siemennyshäkeissä. Näissä tapauksissa porsaat vieroitetaan emästään 3-5 viikon iässä.
Vasikka saattaa saada tuotanto-olosuhteissa emältään ternimaitoa vain muutaman päivän ajan, toisinaan ei ollenkaan. Vasikka siirretään yleensä hyvin pian emänsä luota kokonaan pois muiden vasikoiden seuraan. Luonnonolosuhteissa lehmä vieroittaa vasikkansa 8-11 kuukauden iässä.
Broileriemot eivät haudo itse muniaan. Untuvikot kuoriutuvat hautomossa. Sieltä broilerit päätyvät kasvattamoihin. Myöskään munijakanat eivät tuotanto-oloissa haudo tai hoida poikasiaan. Luonnossa kanat hautovat munat itse ja hoitavat tipuja jopa viisi kuukautta.
Tuotantoeläimillä vastaavia luovutusiästä kertovia sääntöjä ei siis ole, vaikka emon hoiva on monelle tuotantoeläimelle aivan yhtä tärkeää kuin lemmikkieläimille.
Teksti: Leena Pihkala